Sivut

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Rupi Kaur: Maitoa ja hunajaa

"Sinun on luotava suhde
itseesi
ennen kuin kehenkään toiseen"
  
   
Lukuhaasteissa: Runohaaste
   
Rupi Kaurin maitoa ja hunajaa on jo pidemmän aikaa kiinnittänyt huomioni Instagramissa. Kun päätin ottaa osaa Reader why did I marry him? -blogin runohaasteeseen, ajattelin viimein tarttua tähän feministiseen teokseen. 
  
karvat
jos niitä ei kuuluisi olla
ne eivät kasvaisi kehoissamme ollenkaan
 
- sodimme sitä vastaan, joka on luonnollista meissä (s. 193)
  
Pidin suuresti teoksen naisten karvoitukseen liittyvistä runoista, sillä minulle on sanottu monta kertaa, että naisen tulee ajella säärensä ja kainalonsa, koska karvat ovat epähygieenisiä, epäsiistejä, epänaisellisia ja vieläpä rumia. Minä puolestani pidän itsestäni karvoineni päivineni ja haluan tehdä niille mitä ikinä itse haluan - en mitä yhteiskunta pitää sopivana. Niinpä minulla on karvaiset sääret ja kainalot, eivätkä ne miestänikään haittaa ollenkaan. Onneksi Suomessa on aika kesyä tämä karvatabu maailman vastaavaan verrattuna. Tubettaja Mansikkka (jonka runokokoelmasta Itke minulle taivas kirjoitin eilen) on tehnyt ainakin kaksi videota karvoista täällä ja täällä.
    

Aivan kaikki runot eivät koskettaneet, herättäneet ajatuksia tai olleet samaistuttavissa. Etenkin alussa tuntui, mahtaako tämä kokoelma tarjota minulle mitään, mutta onneksi olin väärässä ja löysin useita hienoja kannanottoja. Etenkin nämä kolme kuvitettua runoa alla olivat minulle teoksen vahvinta antia. Niistä tulee mieleen Liv Strömquistin Kielletty hedelmä.
  
   
mielestäni karvoitus on kaunista silloin
kun nainen kantaa sitä
kuin puutarhaa ihollaan
(s. 170)
  
Kaur käsittelee todella rajujakin teemoja. Esimerkiksi alla oleva runo on polttavan ajankohtainen juuri nyt, kun mediassa vilisee klikkejä kerjääviä otsikoita siitä, kuinka miehet eivät enää uskalla ottaa mitään kontaktia naisiin, jottei heitä syytettäisi seksuaalisesta ahdistelusta tai raiskauksesta ja että avioparienkin pitää jatkossa allekirjoittaa sopimus ennen petipuuhia, jotta toinen ei voi myöhemmin kiistää tilanteen yhteisymmärrystä. Tekee mieleni välillä huutaa ääneen sen kaltaisia ylilyöntejä. 
    
 
maitoa ja hunajaa on oikein suositeltava runokokoelma, josta luulen, että jokaiselle lukijalle löytynee ainakin muutama runo tai katkelma, joka kolahtaa tavalla tai toisella. Kokoelma on jaettu neljään osaan, satuttaminen, rakastaminen, hajoaminen ja paraneminen. Yksi ehdoton suosikkini on alla oleva kohta, josta tulee mieleen oma parisuhteeni. 

tarvitsen jonkun
--
sellaisen joka antaa
juuri sen mitä tarvitsen
ennen kuin edes tiedän tarvitsevani
sellaisen rakastajan joka kuulee minut
jopa silloin kun en puhu
(s. 74)
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Rupi Kaurin esikoisteos Maitoa ja hunajaa on piirroksin kuvitettu runo- ja proosakokoelma selviytymisestä. Se kertoo väkivallan, hyväksikäytön, rakkauden, menetyksen ja naiseuden kokemuksista. Kirja jakaantuu neljään lukuun, joista jokaisella on oma tarkoituksensa, ne käsittelevät eri kipuja ja parantavat eri murheita. Maitoa ja hunajaa kuljettaa lukijan läpi elämän karvaimpien hetkien ja löytää niistä hyvyyttä, koska sitä on kaikkialla jos vain haluamme nähdä. New York Timesin myyntilistalla pitkään pysynyt ja toista miljoonaa kappaletta myynyt Maitoa ja hunajaa ilmestyi ensin omakustanteena loppuvuodesta 2014. Teos on käännetty kymmenille kielille ja Kaur on esittänyt runojaan ympäri maailmaa.
  
Rupi Kaur syntyi Punjabissa, Intiassa vuonna 1992. Hänen perheensä muutti Torontoon, Kanadaan hänen ollessaan neljävuotias. Lapsena, joka ei vielä taitanut englannin kieltä, hän löysi äitinsä innoittamana piirtämisestä ja maalaamisesta keinon ilmaista tunteitaan. Kun kieli alkoi sujua, tuli kirjoista hänen intohimonsa. Kaur opiskeli retoriikkaa ja kirjoittamista Waterloon yliopistossa Ontariossa. Hän on sanonut kirjoittamisen olevan hänelle vain yksi itseilmaisun muoto. Vuonna 2014 Kaur alkoi julkaista runojaan ja piirroksiaan kuvapalvelu Instagramissa, ja sai nopeasti suuren yleisön. Muun muassa hänen kuukautisaiheinen kuvaesseensä herätti huomiota haastamalla ihmiset huomaamaan kuukautisiin liittyviä yhteiskunnallisia tabuja.
  
Suomentanut: Riikka Marjanen, 204 sivua, Sammakko kustannus 2017

Alkuperäinen nimi: milk and honey (2015)

4 kommenttia:

  1. Minkä ikäisille sun mielestä Rupi Kaurin runot on kirjoitettu?
    Mietin, kun tyttäreni 15 v. on lukenut sekä tämän että sen seuraavan ja hän on pitänyt kummastakin todella paljon. Eli ainakin nuoria lukijoita puhuttelee.

    Näin vilauksen Kiiltomadon artikkelista, joka vaikutti aika lyttäävältä ja siitä nousi ajatus, että kenelle Kaur kirjoittaa? Ensisijainen lukija ei liene valkoinen jo nuoruutensa ohittanut lukija.

    Juttusi oli myös hyvä muistutus siitä, että pitäisi nämä itsekin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoksessa on runoja, jotka sopiva mainiosti 15v. lukijalle (nuorin siskontyttöni on saman ikäinen), osa on rajumpaa tekstiä tai jotka avautuvat paremmin parisuhteessa elävälle aikuiselle. Etenkin nämä havainnot nauseudesta - kapeudesta ja rajoituksista mitä sille on saneltu - varmaan puhuttelevat kaikenikäisiä. Sanoisin, että parasta kohderyhmää ovat 20-30-vuotiaat, mutta nuoremmatkin, paljon lukeneet, ajattelevaiset lukijat saavat tästä paljon irti. Minusta ei tarvitse olla ruskea tyttö lukeakseen näitä runoja, sillä ainakin itse löysin paljon samaistumispintaa.

      Poista
  2. Itse olen viisitoista ja täytyy sanoa, että minuun nämä upposivat täysin. Luin kirjan kylläkin englanniksi ja en ole suostunutkaan tuota suomennosta vilkaisemaan, koska pelkään, ettei se ole yhtään alkuperäisensä veroinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoissa on tosiaan minusta merkittävämpää kuin romaaneissa lukea alkukielellä, jos mahdollista. Kun sanoja on vähemmän, jokainen on valittu tarkkaan ja käännös on aina toisen ihmisen tulkintaa. Minulle kyllä suomennoskin antoi paljon.

      Poista