"yksi pääsky ei tee kesää
mutta yksi ydinkärki talven"
Lukuhaasteissa: Runohaaste
Taitelijanimellä Susinukke Kosola kirjoittava Daniil Kozlov kirjoittaa samalla tapaa kuin Maiju Voutilainen ja Rupi Kaur: ilman isoja alkukirjaimia ja pisteitä. Kokoelma Aavaruuskissojen leikkikalu on jaettu neljään osaan, Löin varpaani yöpöytään ja olin kuin muut, Yritin olla hyvä mutta olinkin ihminen, Paha on kaikki koska sen on oltava jossain ja Kun maailma loppui hän lukitsi itsensä vessaan. Viimeinen osio on proosarunoa, joka kertoo tarinaa maailmasta tuhon jälkeen ja se on kirjoitettu isoja alkukirjaimia ja kaikkia välimerkkejä käyttäen. Kansikuva muistuttaa hieman Sylvain Neuvelin Uinuvien jättiläisten kantta.
millaiset tulevaisuudet on runoiltu jääkaappiemme oviin (s. 20)
Blogini lukijoissa on tuskin kovinkaan montaa yllättynyttä siitä, että pidin eniten kokoelman viimeisestä osasta, jonka runoissa kuvataan mm. autioitunutta kaupunkia, jonne eläimet paluumuuttavat. Erityisesti pidin kahdesta runosta, joissa oli maailmanpyörä, joka jatkoi paikoillaan töröttämistä ihmisten jälkeen ♥.
Tuhkaa kasvien päättä - maailmasta pommiin nukkunut villiruusu nappina vainajan takissa. (s. 72)
Kirjoitin kokoelmasta kaksi ja puoli sivua muistiinpanoja pieniruutuiseen A4-vihkoon. Tämä kertonee siitä, että löysin kokoelmasta paljon lauseita, kielikuvia ja pidempiäkin katkelmia, joista pidin. Tosin yksikään runo ei alusta loppuun kolahtanut niin, että jokainen rivi olisi ihastuttanut (mutta se ei haittaa).
Kun kellot seisovat on sekunnit laskettava käsin. Mutta te ette kuunnelleet ennen kuin ei enää ollut vaihtoehtoja. (s. 73)
Voin suositella tätä kokoelmaa sellaiselle lukijalle, joka ei yleensä innostu runoista, sillä näiden tekstien tyyli on varsin tuore ja tarttuu yhteiskunnalisiinkin teemoihin rivien väleissä. Hyvä runokirjavinkki myös lukion äidinkielenopettajille!
-- kaduilla ihmisten ääriviivat kuin haamut. Kuin murhien ympärille piirretyt liituääret olisivat nousseet ja jatkaneet kuolleiden elämää. (s. 76)
Arvosana:
Takakannesta:
Sinä olet ihminen. Kuvittele ympärillesi kotoisa huone. Kuvittele syliisi pehmeä kissanpentu, tämän nappisilmät puoliksi kiinni taidokkaasta rapsutuksestasi. Kuvittele kahvi sopivan lähelle, kätesi ulottuville. Kuvittele herätyskellosi ja huominen viikonpäivä. Naurahda jääkaappimagneettirunojasi. Sinä olet ihminen. Se on ihan okei. Nyt minä jatkan puolestasi: Kuvittelen ikkunasi taakse tulenpunaisen taivaan, kahvia havittelevat trombit ja avaruuskissan leipomassa pilvipeitettä. Sinä näet tämän ja lukitset itsesi vessaan. Se on ihan okei. Olethan ihminen. Olen tehnyt sinulle kirjan.
Susinukke Kosola, oikealta nimeltään Daniil Kozlov (s.1991), on turkulainen kirjoittaja, kustantaja ja sanataideohjaaja. Hänen esiintymisiään on nähty niin Turun hylättyjen talojen halkeilevilla betonilattioilla kuin Lontoon kirjallisuusfestivaaleillakin. Avaruuskissojen leikkikalu on Kosolan toinen runoteos. Hänen edellinen teoksensa .tik. sai Silja Hiidenheimon muistostipendin.
80 sivua, Sammakko 2016
Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Turun Sanomat, Savon Sanomat, Mitä luimme kerran, Bookishteaparty, Reader why did I marry him?, Kirja vieköön!, Kaikkea kirjasta
Minä pidin tästä kovasti. Hieno ilmaus tuossa viimeisessä sitaatissasi: ihmisten ääriviivat vs liituääret. Muistui nyt mieleen - kiitos! Viikonloppuja.
VastaaPoistaTämä oli kyllä hieno kokoelma, vaikka aluksi epäilin, tulenko pitämään. Viimeinen neljännes pelasti koko kokoelman, vaikka jokaisessa osiossa oli ainakin pari riviä, jotka tallensin itselleni.
Poista