Sivut

maanantai 7. toukokuuta 2018

Marjatta Kurenniemi: Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla

"- Mutta te ihmisethän näette niin vähän siitä, mitä on ympärillänne."
  
   
  
Osallistun tällä kirjalla Marjatta Kurenniemen 100-vuotisjuhlintaan. Kurenniemi syntyi 7.5.1918 ja kuoli 14.11.2004. 
    
En ole aikaisemmin lukenut yhtään Marjatta Kurenniemen teosta, joten juhlapäivä tarjosi hyvän syyn tarttua hänen tuotantoonsa. Kurenniemi tunnetaan erityisesti Onneli ja Anneli kirjoistaan, mutta minä viehätyin Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla teoksen satumaailman kuvauksesta. Voisinkin lukukokemuksen jälkeen kruunata Kurenniemen Suomen Astrid Lindgreniksi, sillä jollain tapaa teoksessa oli samaa Veljeni Leijonamielessä ja Mio, poikani Miossa.
    
Kaikki alkaa siitä, kun Pau on sairaana ja makaa sängyssään. Yllättäen tapetin kukkakuvio liikkuu ja esittäytyy Kuinka-Kum-Maan prinsessa Lilalooksi, joka kutsuu Paun seikkailemaan kaksiuloitteisessa maailmassa. Tarinassa tavataan koko joukko hahmoja, kuten kuningatar Blanka ja poikansa Haakon, Sarana-Saara, valonkatkaisijassa asuva noita ja Nurkka-Lukki. Paun tehtävänä on ratkaista, kuka on varastanut kuningatar Blankan ompelusakset, Lilaloon kruunun ja kyyneleen muotoisen helmen Hassusta Puusta eli kattolampusta.
  
- On paljon hauskempi nähdä Kattovaari kuin ruma, ruskea läiskä, hän sanoi. - Juuri sillä tavalla valtiattaremme Fantasia haluaa auttaa teitä, ihmislapset, näkemään kaikessa jotakin hauskaa tai kaunista. (s. 13)
  
Teoksen sanomana on mielikuvituksen voima. Kurenniemen luoma maailma on edelleen taikavoimainen. Teos on säilynyt ihmeen tuoreena ja suosittelen uusiakin sukupolvia tarttumaan tähän satuun.
  
Oliko Paun seikkailu Kuinka-Kum-Maassa mielestäsi hauska? Haluaisitko sinäkin kokea samanlaisia asioita? 
Ei sitä varten tarvitse tulla sairaaksi niinkuin Pau oli. 
Aivan Unen ja Valveen rajalta löydät joka ilta pienen polun. Seuraa sitä, ja voit kokea kaikki ihmeet auringon alla.  
Sillä Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla! (s. 120)
  
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Pau on sairaana ja loikoo ikävystyneenä vuoteessaan, aika käy pitkäksi kun ei ole mitään tekemistä. Yhtäkkiä seinäpaperin kukkakuvioista astuu esiin prinsessa Lilaloo, joka vie Paun Kuinka-Kum-Maahan. Sen asukkaat ovat kaksiulotteisia niin kuin kuvat, ja he syövätkin vain kaksiulotteisia ruokia kuten keksejä, piirakkaa ja pannukakkua.
  
Jännittävät seikkailut alkavat, kun prinsessa Lilaloo huomaa kadottaneensa kruununsa ja Pau tohvelinsa, eikä kuningatar Blankakaan löydä mistään kultaisia saksiaan. Rosvo Krumpus, joka haisee aivan yskänlääkkeeltä, on uhannut ryöstää prinsessa Lilaloon, ja Paun täytyy piirtää satuprinssi häntä puolustamaan.
  
Kun olet lukenut tämän kirjan, varmaan sinunkin mielesi tekisi Kuinka-Kum-Maahan. Sinne voit kyllä päästä, sillä KUINKA-KUM-MAA ON KAIKKIALLA!
  
Näköispainos Marjatta Kurenniemen rakastetusta saturomaanista, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1954. Teoksen on kuvittanut Maija Karma.
   
120 sivua, Tammi 2002 (3. painos, 1. painos 1954)
  
Kuvittanut: Maija Karma
      
Muita lukukokemuksia: Hiirulaisen maja, Muistikuvia lapsuudesta

3 kommenttia:

  1. Onnelit ja Annelit olivat ihan ykkössuosikkejani, kun olin pieni (ihania ne ovat mielestäni yhä), mutta tätä kirjaa en muista koskaan lukeneeni. Ehkä pitäisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnelit ja Annelit on tosi luettuja ja esim. Oulussa ne on alakoululaisten lukudiplomissakin edelleen. En tiedä, miksi ei tullut lapsena luettua. Tai siis en voi olla varma, onko isosisko lukenut niitä minulle ennen kuin osasin itse lukea, mutta mitään mielikuvaa ei minulla kyseisistä kirjoista ole. Puuhiset olisi myös tarkoitus lukea.

      Poista
  2. Tämä on kirja, jonka olen lukenut lapsuudessani ja jota olen ajatellut, että voisi lukea uudelleen, jostain syystä vai kansikuvitus ei vetoa minuun ja saa minut vastahankaiseksi tarttumaan kirjaan. Katsotaan nyt, kovasti tekisi mieli pienelle nostalgiamatkalle.

    VastaaPoista