Sivut

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Naistenviikko | Magdalena Hai: Neiti Kymenen ihmeellinen talo

"Neiti Kymene arvosti itsenäisyyttään, vaikka se toisinaan muuttuikin yksinäisyydeksi."
  
   
Lukuhaasteissa: Naistenviikko: nimipäiväänsä 22.7. viettävät Leena, Matleena, Leeni, Lenita

Magdalena Hailta kovasti odottamani Neiti Kymenen ihmeellinen talo ei ole se kaikkein helpoin lastenkirja ja hyvä niin. Tämä on monella tasolla nokkela lukukokemus, joka on täynnä kirjallisia viittauksia (mm. neidin 12 apinaa on nimetty kirjallisuuden tunnettujen hahmojen mukaan). Se antaa lukijalleen, nuorelle kuin vanhemmallekin paljon ajateltavaa mm. virheiden tekemisestä, niiden myöntämisestä ja pelkojen kohtaamisesta (sekä ajan käsitteestä ja kvarkeista). Teoksella voisikin siis käsitellä ja opettaa tunnetaitoja.
  
Typeryyden tehnyt neiti Kymene karkasi maailmalle -- Pelot kasvavat sitä suuremmiksi, mitä enemmän niitä hellii ja mitä vähemmän niitä uskaltaa kohdata. (s. 149 ja 175)
  
Neiti Kymene asuu apinoidensa kanssa isossa, yli sata vuotta vanhassa talossa, kunnes eräänä päivänä hänen ovikellonsa soi. Hän oli nuorempana aktiiivinen seikkailija ja keräsi taloonsa kiinnostavia esineitä. Mutta jossain vaiheessa matkustelusta tulikin pakenemista. Neiti Kymene ei ole aikoihin poistunut talostaan ja hänen puutarhansa on täynnä tiikereitä, "kukaan ei tiennyt mistä ne olivat sinne tulleet tai miksi ne siellä olivat". Hän pelkää noitia eikä pidä lapsista.
  
Kysymys: miksi jotkut aikuiset eivät pidä lapsista?
Vastaus: Koska lapset
• ovat meluisia
• ovat sotkuisia
• ovat hankalia
• tulevat syliin tai liian lähelle
• kertovat juttuja
• haisevat kummalle
• katsovat silmiin
• ovat olemassa.
(s. 35-36)
 
 
Kirjailija puhuttelee välillä lukijaa suoraan ja lukujen sisällä on vanhojen lastenkirjojen tyyliin alaotsikoita, jotka kertovat, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tässä on lastenkirjaklassikoiden henkeä, vaikkakin samanaikaisesti jotenkin hyvin modernissa paketissa. Teemu Juhanin kuvitus on ihastuttavaa ja sitä olisi voinut olla vielä enemmänkin. Kirjassa on myös jollakin tapaa hieman Miyazakimainen tunnelma. 
     
Neiti Kymenellä oli musta, leuan alta nilkkoihin yltävä leninki. -- Neiti Kymenen mekossa oli yhteensä 57 nappia. Ylin niistä oli aivan hänen leukansa alla, alin hänen siron nilkkansa kohdalla. -- Ajan kuluessa nappeja oli irronnut useita. -- neiti Kymenen nappirivit olivat kirjavanaan erilaisia nappeja. Oli punaisia ja sinisiä, raidallisia ja luisia, muovisia ja jopa muutamia metallisia. (s. 9 ja 60-61)
    
Kerrankin voin sanoa, että loppu yllätti, enkä todellakaan osannut arvata niitä humia juonenkäänteitä. Esimerkiksi kuka tai mikä on Rohkeus, jota ovikelloa soittanut poika, Pekka Petterson etsii? "Enkä etsi rohkeutta pienellä ärrällä, sitä minulla on tarpeeksi, Etsin Rohkeutta -- isolla ärrällä. Se on sen nimi: Rohkeus."
    
Tärkeintä kapinassa on uskallus kulkea vastavirtaan. (s. 113)
  
    
Arvosana:
   
Takakannesta:
Palkitun tekijän fantasian täyteinen satu rohkeudesta, virheistä ja itsensä hyväksymisestä.
  
Kaukaisen kylän korkeimmalla kukkulalla seisoo Neiti Kymenen arvoituksellinen talo. Neiti ei pidä ihmisistä, eikä talossa hänen lisäkseen ole muita kuin apinoita, mutta puutarhan hurjat bengalintiikeritkään eivät pidä eräitä poissa. 
   
Sillä yhtenä päivänä neidin ovelle ilmestyy utelias, likainen pikkupoika, joka ei suostu lähtemään ennen kuin on löytänyt kadonneen Rohkeutensa. On salaisuuksia, jotka ovat odottaneet liian pitkään, ja arvoituksia, jotka haluavat tulla ratkaistuksi.
   
184 sivua, Otava 2020
  
Kuvitus: Teemu Juhani
     
Neiti Kymenestä on luettu myös täällä: Hemulin kirjahylly, Lastenkirjavuosi
  
Samankaltaista luettavaa: Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu

4 kommenttia:

  1. Magdalena Hailta olen tähän mennessä lukenut vain selkomukautuksen kauhunovelleista, ja se herätti kiinnostuksen: niissä ei siloteltu asioita, ei pelonaiheita eikä, mitä pahaa voi tapahtua. Kirjoitat, ettei lukemasi kirja ole lastenkirjaksi helppo, eli sellaistakin on hyvä olla tarjolla.

    Niina, iloitsen, että olet taas ollut mukana naistenviikkohaasteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magdalena Hai on yksi minun lempikirjailijoistani. Etenkin lastenkirjasarja Gigi ja Henry sekä YA-romaani Kolmas sisar ovat olleet suosikkejani hänen laajasta tuotannostaan. Minusta on aina ihanaa, kun julkaistaan lanua, joka ei aliarvio lukijaansa vaan antaa jotain pureskeltavaa.

      Naistenviikko on yksi lempparini näistä vuosittain uusiutuvista lukuhaasteista. Vaikka puolisoni sanookin joka vuosi, että haukkaan liian suuren palan, kun haluan lukea kiran jokaiselle päivälle. Tänä vuonna en seitsemättä (eli Marie Benedictin Rouva Einsteinia) ehdi lukemaan loppuun tänään, mutta kuitenkin ollut luettavanani koko viikon ajan, eli lasken sen mukaan haasteeseen.

      Poista
  2. Onpa viehättävä kuvitus tosiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teemu Juhani on yksi suosikkikuvittajistani. Lukupinossa odottelee Noora Kunnaksen Salmanterin Terttu ja minimerirosvot, jonka Juhani on niin ikään kuvittanut.

      Poista