Sivut

lauantai 29. elokuuta 2020

Cressida Cowell: Noitakuningas herää (Taikuuden aika #1)

"Tämä on kertomus nuoresta velhopojasta ja soturitytöstä, 
jotka oli jo syntymästään saakka opetettu vihaamaan toisiaan kuin ruttoa."
  
    
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet 2020: 24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa, Popsugar Reading Challenge: A book by an author who has written more than 20 books
  
Ajan kääntäminen taaksepäin ja toisten tilanteisiin eläytyminen ovat asioita, jotka edellyttävät taikavoimaa nimeltä mielikuvitus. (s. 113)
  
Cressida Cowellin tunnetuin kirjasarja lienee Näin koulutat lohikäärmeesi, josta on tehty useita elokuvia ja tv-sarjakin. Tämän uuden Taikuuden aika -sarjan filmatisointioikeudet on niin ikään myyty. Sen pohjalta arvelin saavani kiinnostavan tarinan. Noitakuningas herää ei kuitenkaan ollut aivan niin hyvä kuin toivoin. Vain ihan kiva fantasiaseikkailu Britteinsaarilla, ennen kuin niitä alettiin kutsua niin. 
  
Muinoin oli taikuutta.  
Siitä on hyvin, hyvin kauan: niihin aikoihin Britteinsaaret eivät vielä tienneert olevansa Britteinsaaret ja taikuus eli synkissä metsissä. (s. 11)
  
    
Jättiläisen kasvot olivat täynnä uurteita ja naurunkureita, jotka muistuttivat vanhaan karttaan painettuja mutkittelevia polkuja, ja sen katse oli viisas ja kiltti. (s. 97)
  
Ensimmäinen osa esittelee kaksi päähenkilöä, Velhokuninkaan pojan Xarin (äännetään Tsaar) ja soturikuningattaren tyttären Toiveen. Xarilla ei ole vielä 13-vuotiaanakaan puhjennut taikavoimia, mikä on hänen isälleen suuri häpeä. En pitänyt kauheasti Xarista (hän oli itse asiassa hyvin ärsyttävä), Toive sen sijaan oli paljon kiinnostavampi hahmo (hänellä vaikuttaa olevan lukihäiriö, eikä sen kanssa kamppailevia hahmoja tule liian usein vastaan kirjallisuudessa). "Aina kun minä yritän lukea tai kirjoittaa, kirjaimet alkavat pomppia sinne tänne", Toive puolustautui. "Ne poukkoilevat päässäni, ja unohdan niiden oikean järjestyksen."
    
"Ja vaikka Xar onkin pöyhkeä, ärsyttävä ja tosi täynnä itseään -", Toive aloitti. 
"Niinhän minä olen", Xar myönsi ylpeänä. (s. 209)
    
Teos on kirjailijan itsensä kuvittama ja kuvitusta löytyy runsaasti etenkin alkupuolella kirjaa. Cowellin tyyli on hyvin luonnosmainen ja viivat ovat välillä hyvin hentoja ja kulkevat villisti sinne tänne. Teksti on vauhdikasta ja (pääosin) helppolukuista ja kuvien ansiosta tekstiä on vähemmän kuin sivumäärä antaa olettaa. Pari kertaa jäin kyllä ihmettelemään joitakin lauseita kuten: "maailman vastenmielisin katku tunki Xarin sieraimiin. Siitä tuli mieleen lahoava ruumis, pilaantuneet munat ja vähintään kuukauden mädäntynyt kalmo jonka jalat ja kainalot lemusivat kuolemalta". Kirjassa puhutaan keijukutreista, mikä tarkoittaa nukkuessa takkuuntuneita hiuksia. Tuo sana menee kyllä käyttöön!
  
"Pidän sinusta ja tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta jos rehellisiä ollaan, sinulla ei ole ystäviä, koska olet niin omituinen, eivätkä soturit pidä oudoista hiippareista. yrittäisit olla vähän tavallisempi." (s. 56)
     
Kuten voi arvata Xar ja Toive tapaavat ja joutuvat kyseenalaistamaan vanhempiensa heille syöttämiä ajatuksia, kuten syövätkö jättiläiset todella ihmisiä. "Oliko sotureiden käsitys taikuudesta ja taikaolennoista sitenkin vääristynyt? Oliko muitakin tapoja hahmottaa maailmaa kuin se, mihin he olivat tottuneet?"
  
Xar oli aina uhonnut tekevänsä vihollisesta selvää saman tien. 
Helppohan se oli uhota. 
Mutta olisi kokonaan eri asia tappaa lihaa ja verta oleva ikätoveri, joka seisoi hänen edessään ja pelkäsi kuollakseen uhmakkuudestaan huolimatta. (s. 92)
   
    
Arvosana:
         
Takakannesta:
Velhopoika ja soturityttö lyöttäytyvät yhteen nitistääkseen pahuuden voimat. Jännittävä, hauska fantasiasarja alkaa.
  
Velhokuninkaan kuopus Xar aiheuttaa heimolleen harmaita hiuksia: pojalla ei ole taikavoimia, ja hän kapinoi isäänsä vastaan. Toive on soturikuningattaren tytär, joka puolestaan hallitsee taikuuden, vaikka taikuus onkin soturiheimossa ankarasti kiellettyä. Taikavoimiensa vuoksi hän joutuu jatkuvasti kommelluksiin.
  
Velhot ja soturit ovat vanhastaan perivihollisia, mutta Xar ja Toive sattuvat tutustumaan toisiinsa. Heidän on pakko yhdistää voimansa kun ilmenee, että julma noitakuningas kätyreineen uhkaa sekä velhojen että sotureiden heimoa.
   
Suomentanut: Peikko Pitkänen, 391 sivua, Otava 2020
  
Alkuperäinen nimi: The Wizards of Once (2017)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti