Sivut

perjantai 11. syyskuuta 2020

Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita #1

"Minut oli opetettu uskomaan, että ilman miestä nainen ei ole mitään."
    
   
Lukuhaasteissa: YA-lukuhaaste: Suomalainen YA-fantasia, Suomikumma -haaste 2020: 2. Kirjan henkilöillä on erikoisia kykyjä tai voimia, #hyllynlämmittäjä
  
Maria Turtscahninoffin luomat fantasiamaailmat ovat kiinnostanut minua jo vuosia, mutta vasta nyt tutustuin niihin omakohtaisesti. Maresin takalieppeestä löytyvien aiempien teosten arvostelulainauksista sain ensimmäisen kerran kuulla, että Punaisen luostarin kronikat-trilogia sijoittuu samaan maailmaan kuin Arra ja Anaché. Olenkin nyt entistä kiinnostuneempi hänen muustakin tuotannostaan, jota ensikokemuksen perusteella luonnehtisin etulieppeen tolkienilaisuuden sijaan leguinilaiseksi. 
  
Turtschaninoff osaa tarinankerronnan. Pariin sataan sivuun mahtuu paljon ja kirjan maailma on sekä täyteläinen että uskottava, onhan sillä aivan oma historia ja maantiede, monenlaisia kulttuureja, tapoja, uskontoja, ruokalajeja, eläimiä, kasveja... Kaikki se ennakkoon kuulemani hypetys Maresin tiimoilta tosin nosti odotukset vähän liian korkealle. Maresi on myös voittanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. 
  
Lukeminen on aina auttanut minua ymmärtämään maailmaa paremmin. (s. 7)
  
Maresi on feminististä fantasiaa. Fantasiaelementit lyövät nupit kaakkoon vasta puolen välin paikkeilla, siihen asti kirjaa voi lukea kuin kuvitteelliseen maailmaan sijoittuvaa historiallista romaania arjen kuvailuineen. Päähenkilö oli yllätyksekseni vasta 13-vuotias, silti tarinassa on hyvin rajujakin tapahtumia, jotka voivat joillekin lukijoille olla ahdistavia. 
  
Elämää Rovasissa voi verrata luolaelämään, jossa kukaan ei tiedä mitään ulkomaailmasta, sillä kaikkien elämä pelkistyy luolan kalseaan pimeyteen. (s. 56)
  
Miljöönä toimii vaikeasti saavutettava saari, jossa on kolmihahmoista jumalatarta - Neito, Äiti, Akka - palvovien naisten yhteisö, Punainen luostari. Saari on miehiltä kielletty, moni noviiseista ja siskoista on tullut sinne turvapaikkaa hakemaan. Näkökulmahenkilö on Maresi, tyttö jonka saarelle ajoi paitsi suru, myös nälkä, niin fyysinen kuin tiedonnälkäkin.

Tytöt päätyivät Luostariin monesta eri syystä. Joskus rannikon köyhät perheet lähettivät tyttärensä tänne välttyäkseen ruokkimasta heitä. Joskus perheessä huomataan, että tytär on nopeaälyinen ja tiedonjanoinen ja siksi hänelle tahdotaan saada paras koulutus minkä nainen voi saada. -- Ja joskus tulee pakolaistyttöjä, etupäässä Urundiasta -- Heitä tulee siksi, että tieto on kiinnostanut heitä maassa, jossa naiset eivät saa tietää mitään eivätkä sanoa mitään. (s. 33-34)

Maresin lempipaikka saarella onkin Tiedon talon kirjasto, jota hän kutsuu Aarrekammioksi. Hän on myös varsin puhelias. Näihin kahteen seikkaan pystyin todella samaistumaan. Kirjan loppu pääsi yllättämään. Vähässä ajassa tapahtuu paljon juonenkäänteitä, jotka vievät kirjan maailmaa synkempään suuntaan, vaikka muualla tapahtuneista kauheuksista on pitkin tarinaa mainittu ohimennen. On pakko mainita positiivisena asiana, kuinka kuukautiset ovat osa kirjan maailmaa. Kuunvuodosta ja siitä, kuinka kuu ohjaa "naisen veren liikkeitä" puhuttiin luontevasti, häpeilemättä. 
  
Muuttaako aika meitä niin, ettemme vuosien mentyä olekaan enää samoja? (s. 203)
  
Harmillisesti en osaa lukea ruotsia niin sujuvasti, että voisin tutustua kirjoihin alkuperäiskielellään. Kiinnostaisi vertailla näitä, suomennoksessa oli nimittäin pari erikoista kohtaa taivutusten ja sanavalintojen osalta. Kerronnassa käytettiin myös hieman liikaa toistoa, jonka osaltaan voisi laittaa päähenkilön iän piikkiin, ainakin näin haluan uskoa ennen kuin olen tutustunut lisää Turtschaninoffin tuotantoon. Täytyneekin lukea sarjan kaksi muutakin osaa lähitulevaisuudessa.
  
Minusta oli hauskaa lukea ensimmäisestä saarelle tulleesta noviisista ja kuinka luostarista tuli hyljeksittyjen ja vainottujen turvapaikka. Oikein hekumoin noissa tarinoissa saadakseni lietsottua esiin turvallisuudentunteen, joka niistä aina huokui lohdukseni. (s. 133)
  
Hurjempien tapahtumien vuoksi kirja sopii parhaiten yläasteikäisestä eteenpäin, ehkä joillekin paljon lukeneille kuudesluokkalaisillekin. 
    
  
Arvosana:
    
Takakannesta:
Maresi on poikkeuksellisen vaikuttava teos. Kirjailija on onnistunut luomaan täyteläisen ja tyylillisesti huikean tarinan, jonka tiivis kerronta on täynnä latausta. Marja Kyrön taitava suomennos lumoaa lukijat. Turtschaninoff on luonut kokonaisen tolkienilaisen fantasiamaailman, johon myös kaksi hänen aiemmista nuortenromaaneistaan, Arra ja Anaché, sijoittuvat.
   
Punainen luostari on naisten ja tyttöjen yhteisö ja turvapaikka, jossa kaikki saavat kehittää itseään taipumustensa mukaisesti. Nuori Maresi on jo huomannut, että häntä kiinnostavat eniten kirjat ja lukeminen, uuden oppiminen. Eräänä päivänä luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä raivoa. Hurja tapahtumasarja alkaa siitä, kun suuri purjelaiva ilmestyy horisonttiin - onko Jain isä sotajoukkoineen tulossa? 
  
Maresin ja hänen tovereidensa neuvokkuus ja rohkeus pannaan kovalle koetukselle. He joutuvat yhdistämään voimansa äärimmilleen puolustaessaan ihmisen itsemääräämisoikeutta. Turtschaninoff käsittelee suurta teemaa, joka on ihmisen minuus. Itsensä ja kutsumuksensa löytäminen. Ja kun kaikki on saavutettu ja kukoistava tulevaisuus edessä, on jätettävä oma mukavuusalueensa toisten hyväksi. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.
  
Finlandia Juniorilla palkittu teos onkin käännetty jo yli 20:lle kielelle!

Suomentanut:  Marja Kyrö, 212 sivua, Tammi 2014
   
Alkuperäinen nimi: Maresi : Kröniker från Röda klostret (2014)
   
Sarjassa ilmestyneet:
  • Maresi (2014)
  • Naondel (2016)
  • Maresin voima (2018)
  
  
Samankaltaista luettavaa: Anu Holopainen: Syysmaa-sarja, Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

4 kommenttia:

  1. Mielestäni sarjan toinen osa, Naondel, on sarjan paras! Se tosin sisältää todella inhottavaa seksuaalista väkivaltaa, että välillä tuli melkein fyysisesti paha olo lukea. Suosittelen sitä kuitenkin, samoin kuin muitakin Turtschaninoffin teoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisiin kohdistuva väkivalta yllätti tässäkin. Kiitos kun varoitit, niin osaan sitten Naondelin kohdalla odottaa vielä kamalampia kohtaloita.

      Poista
  2. Tykkäsin enemmän Maresista kuin Naondelista. Kolmas kirja on vielä lukematta.

    VastaaPoista
  3. Tämä Maresi oli niin hyvä. Pidin Naondelistakin, mutta tämä oli minusta parempi. Kolmas osa onkin minulla vielä lukematta. :)

    VastaaPoista