"Kuka olisi arvannut, että näin pieni koulu voi olla näin täynnä draamaa?"
Syyskuun teos nuortenkirjalukupiirissä oli Zoe Suggin ja Amy McCullochin dark academia henkinen The Magpie Society - Salaseura. Kyseessä on nopealukuinen teinimysteeri, joka sijoittuu sisäoppilaitokseen. "Hemmetti, koulunkäynti on jo ihan riittävän monimutkaista ilman, että siihen lisätään murhia, salaseuroja ja peittelyä." Tarina avautuu kahden näkökulmahenkilön vuorotellessa. Harmillisesti muutamaa hienoa miljöökuvailua lukuunottamatta, ei tarina saanut koukutettua minua.
Se on kuin suoraan jonkin shakespearelaisen elokuvan lavasteista - pitkä suorakulmainen tila, jossa tummat, mahonkiset kattoparrut risteilevät laivan luurangon lailla kermanvärisen katon alla. Seinillä roikkuu valtavia gobeliineja, joihin on kuvattu kohtauksia myyteistä ja legendoista. (s. 74)
Audrey muuttaa yhdysvalloista Isoon-Britanniaan, Illumen Hall -nimiseen kouluun, jota kuvaa sanoilla ankeampi versio Tylypahkasta, "se sai minut tuntemaan, että olen astunut ajassa taaksepäin ja tyystin eri vuosisadalle. Koulurakennus on kuin suoraan keskiajalta."
Hän jakaa huoneen toisen kertojaäänen, Ivyn kanssa. Molemmat jäävät harmillisesti etäisiksi hahmoisi. Minulle kyllä kelpaisi heidän huoneensa erkkeri, jonka Audrey kertoo olevan ihanteellinen lukunurkaksi. "Jopa minä saattaisin tuntea houkutusta käpertyä siihen silloin tällöin kirjan kera". Plussaa myös Ivylle, että hän lukee Orjattaresi-romaania.
Minulla on kotoisa tunne ensimmäistä kertaa viiden koulussa viettämäni viikon aikana, ja pystyn nauttimaan ympäristöstäni. Kuten kirjastosta. En ollut aiemmin juuri piitannut koko paikasta, mutta nyt se on minun silmissäni kuin suoraan jostakin viktoriaanisesta romaanista. Siellä leijuu vahva hylätyn tuntu, mutta samanaikaisesti epäilen, että jos tietäisin salasanan, voisin löytää miljoonia sen uumeniin haudattuja mysteereitä. Salissa on tikkaita, joita myöten pääsee käsiksi ylempiin hyllyihin, jotka on kielletty kaikilta muilta paitsi kahden viimeisen vuoden oppilailta (eli meiltä) ja kirjastonhoitajalta sekä opettajilta. (s. 201)
Ollakseen hyvin kirjavastainen, Audrey kyllä tietää todella paljon kirjallisia viittauksia - tai ainakin kirjoihin pohjaavien elokuvien ja tv-sarjojen (kuten Game of Thrones) viittauksia. Ivy puolestaan vertaa yläsiipeä, jossa säilytetään vanhoja kirjoja Tylypahkan kiellettyjen kirjojen osastoon. Koulu on eksoottinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, rakennuksista uusimmat ovat viktoriaaniselta ajalta, mutta kirjaston katalogi on iPadilla, monissa kirjoissa on GPS-paikannin, ovissa on sähkölukot ja valvontakameroita on kaikkialla.
Kummallakin nuorella on lähimenneisyydessään traaginen kokemus. Audrey halusi tapahtumien vuoksi muuttaa pois kotimaastaan ja joutuu kohtaamaan uudessa koulussa toisen. Yksi Illumen Hallin oppilaista kuoli kevätlukukauden päättävissä juhlissa. Nyt joku on alkanut tekemään podcastia, jossa väitetään, ettei kuolema ollutkaan onnettomuus, niin kuin poliisit ovat tutkinnoissaan todenneet, vaan siihen liittyisi rikos ja selvittämättömiä johtolankoja. Podcastin jokaisessa jaksossa tuntematon ääni paljastaa omien tutkimustensa satoa.
Herra Tavistockin mökki on kuin suoraan satukirja sivuilta. Ikäkulut seinätiilet eroavat toisistaan niin koon kuin värinkin suhteen, mutta sopivat silti jollain ilveellä täydellisesti yhteen. Olkikatto roikkuu ulko-oven päälle, ja villiviini kohoaa köynnöskehikolla. Kuunvalossa paikka näyttää aivan mielettömän hurmaavalta. Juuri tällaiseksi minä Englannin kuvittelin, ennen kuin saavuin tänne. (s. 222)
Kirjan harakkatematiikka oli kiinnostavaa. Koulun mailla asuu paljon harakoita, niille uhrataan pikkurahoja ja muuta kiiltävää suihkulähteeseen ja onpa olemassa huhu, että joskus vuosikymmeniä aikaisemmin koulussa olisi toiminut Harakkaseuraksi kutsuttu ryhmä, joka suojeli opiskelijoita ja taisteli korruptiota vastaan. Koulu on täynnä salaisia, pölyisiä käytäviä. Audrey ei voi olla ajattelematta, "että jokaisen seinän taakse on piilotettu salakäytävä".
"Koulun pohjapiirros on takuulla samanlainen kuin Winchesterin mysteerikartanossa." (s. 266)
Tässäkin käännöksessä eräs poika käyttää verkkareita, vaikka kyseessä ovat todennäköisimmin sweat pantsit eli collegehousut, jotka ovat materiaaliltaan erilaiset ja sopivat paremmin eliittikoulun oppilaalle. (Verkkarit aiheuttavat aina kunnon flasbackin ala-asteen kammottaville liikkatunneille.) Audrey toivoo yhdessä vaiheessa erittäin samaistuttavasti, kuinka "olisi mahtavaa, jos [kahvin] saisi annosteltua suoraan suoneen tippaletkun välityksellä". Alkoi kyllä kovasti tehdä mieli hänen tilaamaansa kurpitsalattea.
Ensimmäinen kirja päättyy samhain-juhlaan, joka ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Jatko-osa Siivenisku ilmestyy marraskuussa 2021.
Valo lankeaa lattialle vanhasta säröilleestä ikkunasta, ja seinillä roikkuu lukinseittejä kuin Halloween-koristeita. (s. 214)
Jos muuten osaatte vinkata hyviä dark academia kirjoja, niin jättäkää kommenttia alle!
Arvosana:
Takakannesta:
Tähtivloggaajan uutuus!
Tähtivloggaaja Zoe Suggin a.k.a Zoellan ja kirjailija Amy McCullochin yhdessä kirjoittama kirja on villi, salaperäinen ja vetävä tarina eliittisisäoppilaitoksen varjoelämästä.
Magpie Society yhdistää Girl Onlinen ja Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Illumen Hallin lukuvuoden päättäjäisbileissä järvenrantaan ajautuu oppilaan ruumis. Uhrin selkään on tatuoitu valtava, taidokas harakka. Uusi oppilas Audrey, joka pakenee omia salaisuuksiaan, joutuu vasten tahtoaan keskelle murhamysteeriä, sillä hänen kämppiksensä Ivy oli murhatun tytön paras ystävä. Vaikka Audrey ja Ivy eivät voi sietää toisiaan, jokin tuntematon vetää heitä kohti koulun synkkiä salaisuuksia. The Magpie Society julkaistaan syksyllä 2020 suomeksi samana päivänä alkuteoksen kanssa.
Suomentanut: Inka Parpola, 333 sivua, WSOY 2020
Alkuperäinen nimi: The Magpie Society - One For Sorrow (2020)
Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja
Samankaltaista luettavaa: Katharine McGee: Tuhat kerrosta -sarja, Libba Bray: Kauhun ja kauneuedn valtakunta, Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti