Tove Jansson: Vaarallinen matka & Outo vieras Muumitalossa

"Oliko kaikki totta,

on Sannalle hämärää,

mutta jos sen oikein ottaa,

ei niin tärkeää."

  

  

Tänään 9.8. vietetään Tove Janssonin päivää. Huomasin tämän taas hyvin lyhyellä varo-ajalla, ja koska Muumimappa ja meri tai Muumipapan urotyöt eivät kiinnostaneet juuri nyt, päädyin lukemaan nämä kaksi lyhyttä kuvakirjaa. Ensimmäisenä kahdesta muutaman vuoden vanhempi Vaarallinen matka, jonka uusi, Alice Martinin suomennos ilmestyi 2018. 

  

En muista, olenko lukenut tätä itse tai onko siskoni lukenut tätä minulle lapsuudessani, mutta en ainakaan tunnistanut tästä mitään, toisin kuin teoksista Kuinkas sitten kävikään? ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? Teos on riimitelty, mikä ei aivan minulle kolahtanut, mutta tarinana tämä oli kiinnostava.

  

Kiukkuisena heränneen ja tylsyyttä valittaneen Sannan silmälasit vaihtuvat yllättäen ja kaikki näyttää sen jälkeen ihan oudolta. Kissakin muuttuu isoksi pedoksi ja juoksee pois. Sanna päätyy Liisamaiseen seikkailuun, jonka aikana hän tapaa Hemulin, Tiuhdin ja Viuhdin, Surku-koiran sekä Nipsun. Loppupuolella myös Nuuskamuikkunen ja Tuutikkikin piipahtavat ennen Muumilaaksoon saapumista. 

  

Pidin eniten aukeamista, joilla Sanna kurkistaa mangrovesuohon ja näyttää ihan Haisulilta ja kun ryhmä pelastuu kuumailmapallolla. Ehtiipä tarinan aikana purkautumaan myös tulivuorikin. Kiehtovasti Pikku Myy rikkoo neljännen seinän kommentoimalla, että Sanna on vain kuvakirjan hahmo. 

Olisipas ollut kiva vertailla uutta ja vanhaa suomennosta. Tässä kuitenkin yksi kohta, jonka löysin vanhasta, ja josta pidin enemmän.

  

Panu Pekkasen suomennoksesta:                               Alice Martinin suomennoksesta:

                     

Kun Nipsu yöllä ripulin                                              Nipsu vatsanväänteitä              

sai siinä nuotiolla,                                                       ai, kun tuli yö.

hän sanoi: - Syy on sipulin,                                        Hän sanoi: Enää ikinä

se taisi raakaa olla!                                                    en keittoanne syö!

  

Tästä tulee mieleen John Bauerin akvarelli.

  

"Olenpa varma että tässä talossa on melkein kaikilla jokin salaisuus,

jokin asia mistä toiset eivät saa tietää mitään!"

    

  

Eräänä yönä syksyn liepeillä Muumitaloon tulee outo vieras, ovia kun ei tässä talossa lukita. Muumit moninaisine ystävineen (mukana ovat mm. Ruttuvaari, Nyyti ja Tuittu, Homssu sekä Miska) ovat nukkumassa, mutta Pikku Myy herää outoon rouskutukseen ja luulee ensin rotan hiipineen sisälle. 

  

Lukija arvaa jo varhaisessa vaiheessa, kuka pahanhajuinen, pikkuruinen tunkeutuja on, mutta kuka tiesi hänen olevan merirosvo ja Muumipapan salainen ystävä (joka myös muuttaa asumaan Muumitaloon)? Ei häntä ainakaan animaatiosarjassa sellaisena ole esitelty. Eikä sen puoleen hajuyliherkkää Miniä. Ehkä hän on sitten tuttu sarjakuvista. 

Pikku Myy jatkoi matkaansa talon läpi yhä ylemmäksi, eikä hänellä ollut pitkiin aikoihin näin hauskaa. Portaat ja seinät natisivat ja narahtelivat, joka taholla näkymättömät ovet avautuivat ja sulkeutuivat jälleen hiljaa, talo päästi huokauksen ja pidätti henkeään.

  

Pikku Myy esitellään kirjassa erikoisten sanojen tietäjänä ja sellaisia sanoja tässä riittää, diminutiivinen, olfaktorinen ja bofori ainakin. Kuvituksena on Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan rakentamassa Muumitalossa otetut kuvat, mikä antaa kirjaan hauskan tunnelman - sekoituksen nostalgiaa ja uncanny valleyta. Tätä en ainakaan ollut nuorempana lukenut, olen varma, että tummat kuvat olisivat jääneet mieleen lähtemättömästi. Pieitilä on myös muotoillut hahmot Muumiperhettä lukuunottamatta, ne ovat Hans Klingen tekemiä.

   

Muumikirjat:

• Muumit ja suuri tuhotulva (Småtrollen och den stora översvämningen, 1945)
• Muumipeikko ja pyrstötähti (Kometjakten, 1946)
• Taikurin hattu (Trollkarlens hatt, 1948)
• Muumipapan urotyöt (Muminpappans bravader, 1950)
• Vaarallinen juhannus (Farlig midsommar, 1954)
• Taikatalvi (Trollvintern, 1957)
• Näkymätön lapsi (Det osynliga barnet och andra berättelser, 1962)
• Muumipappa ja meri (Pappan och havet, 1965)
• Muumilaakson marraskuu (Sent i november, 1970)
• Vaarallinen matka (Den farliga resan, 1977)
• Outo vieras Muumitalossa (Skurken i Muminhuset, 1980)

        

Takakannesta:

Muumi-kuvakirjaklassikko uutena, raikkaana suomennoksena

  

Tove Janssonin viimeinen kuvakirja muumeista julkaistaan Alice Martinin riimittelemänä uutena suomennoksena. Upeasti kuvitettu tarina avautuu uusille lukijapolville kaikessa mielikuvituksellisessa loistossaan!

  

Vaarallinen matka alkaa, kun Sanna istuu ruohikolla, laskee lasit hetkeksi silmiltään – ja maailma muuttuu kertaheitolla! Uusin lasein Sanna päätyy huiman seikkailun pyörteisiin. Myrskyjä ja tulivuorenpurkauksia uhmaten, Hemuli, Nipsu, Tiuhti, Viuhti ja Surku-koira kumppaneinaan hän lopulta onneksi löytää turvaan kotoisaan Muumilaaksoon.

  

---

  

Eräänä yönä Muumitalossa tapahtuu kummia: huonekaluja särkyy, talossa leijuu outo haju. Mitä on tekeillä?

  

On yö, täysikuu ja sopiva aika mennä nukkumaan. Mutta kukaan Muumitalossa ei sammuta lamppuaan – ilmassa on jotain salaperäistä ja levottomuutta herättävää.

  

Sitten alkaa tapahtua: kuuluu meteliä, huonekaluja särkyy, perunat leviävät ympäri kellaria ja kaikkialla talossa leijuu kammottava haju. Muumitaloon on tullut outo vieras.

  

Suomentanut: Alice Martin / Panu Pekkanen, 28 / 48 sivua, WSOY 2018 (uusittu suomennos, 1977 ilmestyneen painoksen suomentaja Panu Pekkanen) / 2010 (4. painos, 1. painos 1980)

    

Alkuperäinen nimi: Den farliga resan (1977) / Skurken i Muminhuset (1980)

  

Kuvittanut: Tove Jansson
Valokuvat: Per Olov Jansson

Muumilaaksoon on matkattu myös täällä: Vaarallinen matka: Hurja hassu lukija, Luettua elämää, Kirjojen keskellä | Outo vieras Muumitalossa: Luettua elämää, Lumiomena, Värikäs päivä lastenkirjablogi, Sininen linna

  

Hyvää Tove Janssonin päivää!