Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 1-3

  

Luettu 1.6.2023

  

Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjojen ensimmäinen osa Hälytystila on uuden Hertta-kustantamon herkullisen värinen karkki kaikille scififaneille. Aivan huippua, että saatiin tämä sarja viimein suomeksi! Käännöstyöstä vastaa Mika Kivimäki.

  

Päähenkilö on turvallisuusyksikkö, osittain mekaaninen, osittain biologinen, ihmisenmuotoinen entiteetti, joka on hakkeroinut itsensä vapaaksi, mutta teeskentelee edelleen, että on täydellisesti hallinnassa.

  

Sillä on ihastuttavan sarkastinen ja pessimistinen näkemys kaikesta ja sen introverttiyteen on helppo samaistua. Vapaa-aikanaan Murhabotiksi itsensä nimennyt androidi katselee viihdesarjoja ja pitää niissä esiintyvistä ihmisistä enemmän kuin heistä, joita sen tulee suojella.

  

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun toinen eräälle planeetalle lähetetyistä tutkijaryhmistä löydetään murhattuna. Kun omien suojeltavien henki on vaarassa, päähenkilö uhraa itsensä kerran toisensa jälkeen heidän pelastamiseksi.

  

Kirja on todella nopealukuinen ja sen loppu herättää paljon kysymyksiä. Onneksi jatkoa on luvassa jo syksyllä. En malta odottaa, että saan tietää millaisiin seikkailuihin vielä pääsenkään Murhabotin kanssa.

  

Arvosana:

      

Takakannesta:

Tulevaisuudessa avaruusmatkoille on palkattava henkivartijaksi vartiointi- ja turvallisuusandroidi. Vaikka androidit ovat tietoisia, ihmiset vieroksuvat niitä – ja Murhabotin tapauksessa tunne on molemminpuolinen.

  

Murhabotti on hakkeroinut oman järjestelmänsä ja poistanut androideille asennetut käyttäytymis- ja tottelevaisuusrajoitteet. Se on lähetetty kaukaiselle planeetalle tutkijaryhmän turvaksi, mutta töiden tekemisen sijaan se mieluiten pysyttelisi omissa oloissaan, ahmisi saippuasarjaa ja välttelisi kiusallisia kohtaamisia ihmisten kanssa.

  

Mutta kun tutkijat kokeita tehdessään joutuvat pahaan pulaan, jää Murhabotin vastuulle pelastaa ihmisensä.

  

Hälytystila on mustalla huumorilla höystetyn scifisarjan avausosa. Päiväkirjaa pitävä Murhabotti tarkkailee maailmaa ympärillään ja yrittää löytää oman paikkansa siinä – ja tekee samalla kirpaisevan osuvia huomioita ennakkoluuloisista ihmisistä.

  

Martha Wells on amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija, joka on voittanut kaikki genren tärkeimmät palkinnot. Murhabotin päiväkirjoja on myyty yli miljoona kappaletta painettuina kirjoina, ja Hälytystila on käännetty 24 kielelle. Kirjan on suomentanut ansioitunut spekulatiivisen fiktion kääntäjä Mika Kivimäki.

  

Suomentanut: Mika Kivimäki, 191 sivua, Hertta kustannus 2023
  
Alkuperäinen nimi: All Systems Red  (2017)

    

Luettu myös täällä: Kulttuuritoimitus, Kirjavinkit, Kirjapöllön huhuiluja, Amman lukuhetki, Kirjakasta

  

---

  

Luettu 3.11.2023

Martha Wellsin moneen kertaan palkittu Mụrhabotin päiväkirjat sai vähän aikaa sitten toisen suomennetun osansa Keinotekoinen olotila.

Ihastuttava mụrhabotti selvittelee menneisyydessään tapahtuneita asioita. Niinpä ei ole yllättävää, ettei tämä toinen osa introvertin rakennetun olennon seikkailuista ei ollut aivan yhtä koukuttava ja tapahtumarikas kuin Hälytystila.

Murhabotin sanailu Artin eli Aivan Raivostuttavan Tutkimuspaatin kanssa on kuitenkin loistavaa. Samastun niin suuresti Wellsin luomaan hahmoon, esimerkiksi halaaminen ei tule kyseeseen tämän tv-sarjoja ahmivan, oman hallintayksikkönsä hakkeroineen SecUnitin kanssa.

Jatkoakin on tulossa pian, huhtikuussa ilmestyy kolmas osa Oikullinen protokolla. Tämä on sellainen scifisarja, johon kannattaa tutustua, vaikka genre ei olisikaan kaikkein tutuin.

Arvosana:

  

Takakannesta:

Ihmiskammoisen Murhabotin avaruusmatka jatkuu.

  

Murhabotilla on synkkä menneisyys. Siihen sisältyy lukemattomia murhattuja ihmisiä. Mikä on tavallaan syy siihen, että se risti itsensä Murhabotiksi. Mutta sen muistikuvat hirmuteosta ovat hämärät, ja se haluaa tietää enemmän.

  

Murhabotti lyöttäytyy yksiin tekoäly-kuljetusalus ARTin kanssa, ja hieman erikoinen parivaljakko suuntaa kohti kaivoksia, missä tilanne aikoinaan riistäytyi käsistä.

  

Keinotekoinen olotila jatkaa kuivan sarkastisen Murhabotin edesottamuksia maailmassa, jota ei ole tehty sitä varten. Moninkertaisesti palkittu scifisarja ja sen nimihahmo ovat jo nousseet kansainväliseen kulttimaineeseen.

  

Martha Wells on amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija, joka on voittanut kaikki genrejen tärkeimmät palkinnot. Murhabotin päiväkirjoja on myyty yli miljoona kappaletta painettuina kirjoina, ja sarjan osia on käännetty 24 kielelle. Kirjat on suomentanut ansioitunut spekulatiivisen fiktion kääntäjä Mika Kivimäki.

  

Suomentanut: Mika Kivimäki, 200 sivua, Hertta kustannus 2023
  
Alkuperäinen nimi: Artificial Condition (2018)

  

---

  

  

Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 21. Kirjasta on tehty TV-sarja, Trooppinen kesä 2024: Oikutteleva tekoäly

  

Luettu 9.5.2024

  
Martha Wellsin ahdistunut Murhabotti on hurmaava hahmo, johon on helppo samaistua. Hän ei viihdy ihmisjoukoissa, koska ihmiset tuijottavat ja haluavat ottaa katsekontaktin, mutta toisaalta hän on tottunut puhumaan ihmisten kanssa ja ottamaan katsekontaktin, vaikkei pidäkään siitä. (Äskettäin Asperger diagnoosin saaneena fiilistelin voimakkaasti näitä kohtia.)
  
Tässä kolmannessa osassa Oikullinen protokolla Murhabotti kokee tunteita, joita ei ymmärrä mistä ne tulevat ja nököttää melkein puolet kirjasta kaapissa.
  
Loppupuolella tapahtumat saavat kierroksia, kun päästään terraformointiasemalle, mutta syyt siellä tapahtuville konflikteille jäävät hämäriksi, eikä Murhabotin asemalta keräämästä datasta saatu tietää. Hän kuitenkin jatkaa selvitystöitään GrayCris-firman tekemisistä, sillä se toimii hyvin kyseenalaisin tavoin.
  
On siis jatkettava sarjan lukemista, jotta selviää, mistä kaikessa lopulta on kyse!
  
Tässä oli harmillisesti vahvasti väliosan makua, kun paljon mitään ei tapahtunut. Hämmentävästi yhdessä kohtaa loppupuolella erään hahmon käsi vahingoittuu, mutta pari sivua tämän jälkeen, hahmolla onkin taas kaksi toimivaa kättä.
  
Lisäksi Kivimäki tarjoilee hieman lukuflow'sta pudottavia kirosanoja, "voi vitun tähden", "tapetaan siltä paskat pellolle", "paska huuleen sinullekin", "voi perseensuti" ja "voi pyhä pökäle"... No, olivathan ne ihan hassuja, mutta en tiedä sopivatko ne Murhabotin suuhun.

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Murhabotti on onnistunut kasvattamaan etäisyyttä itsensä ja taakseen jääneiden (murhattujen) ihmisten välillä, mutta tutkinta hiljattaisen GrayCrisin tapauksen ympärillä tiivistyy. Muuten Murhabotti voisi viis veisata asiasta, mutta viranomaiset ovat alkaneet kysellä, missä tapauksen jälkimainingeissa karannut, villiintynyt SecUnit oikein on.

  

Murhabotti ei pidä sellaisista kysymyksistä. Ei sitten ollenkaan.

  

Oikullinen protokolla jatkaa palkittua sarjaa happamasta Murhabotista, joka tempautuu vaaratilanteesta toiseen, vaikka se mieluiten pysyttelisi viihdeohjelmiensa parissa, todellisten ihmisten ja katsekontaktien ulottumattomissa.

  

Martha Wells on amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija, joka on voittanut kaikki genrejen tärkeimmät palkinnot. Murhabotin päiväkirjoja on myyty yli miljoona kappaletta, ja sarjan osia on käännetty 28 kielelle. Kirjat on suomentanut ansioitunut spekulatiivisen fiktion kääntäjä Mika Kivimäki.

  

Suomentanut: Mika Kivimäki, 203 sivua, Hertta kustannus 2024
  
Alkuperäinen nimi: Rogue Protocol (2018)

Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto

"Olen kiviä ja metsänlantaa, menen rikki ja pakosta rakennun uudestaan."

  

   

Arvostelukappale

   

Lukuhaasteissa: Helmet: 41. Kirjassa syntyy lapsi

  

Linnea Kuuluvaisen esikoisteos Metsän peitto on kauniilla kielellä kirjoitettu, hämmentävä lukukokemus totalitaristisesta tulevaisuuden Suomesta sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Siinä on myös M. Night Shyamalanin The Happeningin elementtejä, kun vuosituhansia alistetussa asemassa ollut metsä iskee takaisin.

  

Metsä on tunkeutunut kaupunkiin ja haluaa tuhota kaiken ihmisen tekemän. (s. 82)

  

Kirjan luvut ovat hyvin lyhyitä, ja niiden näkökulmahenkilönä vuorottelevat Ingrid vuonna 2084 ja Edla vuonna 2060. Edla oli hahmoista ainoa, josta oikeasti pidin ja jonka kohtalosta olin huolissani. Edlan perhe on menossa äänestämään uudesta pormestarista, kun metsä vyöryy Turkuun, vaikka kaupunki on ympäröity muurilla. Vain pieni osa ihmisistä pelastuu ja löytää itsensä turvakeskuksista, joista tulee heidän kotinsa pitkäksi aikaa. Turusta tulee totalitaristinen Valtio, jossa kansalaiset jaetaan kastijärjestelmän mukaisesti eriarvoisiin turvallisuusluokkiin yhdestä viiteen.

  

Edla, tahattomasti raskauduttuaan, kyseenalaistaa paljon nyt itseään Valtioksi kutsuvan alueen diktaattorimaisen pormestarin päätöksiä, kuten yhden lapsen politiikasta luopumista. Nurjistuman, niin kuin ihmiset kaiken mullistavaa tapahtumaa kutsuvat, jälkeen lapsia saavat tehdä vain he, jotka ovat lupaa hakeneet ja joiden perimä nähdään terveellisenä. Lasta ei enää useinkaan saada rakkausliitoissa, vaan Valtio valitsee sopivat sukusolun luovuttajat.

  

En minä tätä vauvaa halunnut, en minä sitä yksin sisälleni istuttanut. (s. 185)

  

Ingrid päätyy muurin ulkopuolelle tutkimusryhmän jäseneksi. Valtio lähettää aika ajoin testiryhmiä metsään, tarkkailemaan kuinka luonto on eheytynyt ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Metsälle on syötetty ruumiita lepyttelymielessä jo kahden vuosikymmenen ajan. Luonto kuvataan kollektiivisena, tietoisena olentona, joka kokee kipua, kun puiden oksia katkotaan ja se rankaisee, jos mättäältä kerää marjoja pyytämättä lupaa.

  

Kaikki on niin unenomaista, että en osaa varmaksi sanoa, olenko minä valveilla vai nukunko. (s. 191)

  

Maaginen realismi heittää lukijan oudon maiseman ääreen. On vaikea luottaa siihen, mitä Ingrid kertoo kokevansa. Ovatko tapahtumat todellisia, vai vaikuttaako Valtion hänelle antama metsänmaa-lääkitys tai hänen jatkuvasti syömänsä, lievästi myrkylliset suopursun lehdet havaintoihin? Onko oikeasti olemassa toinen, maagisen rajan tuolla puolen oleva metsä, jonne pääsevät vain harvat ja valitut? 

  

Suomalainen mytologia ja dystooppinen maailma tarjoavat vahvan ja hienosti toimivan kontrastin toisilleen. Edlan ja Indridin tarinat kietoutuvat toisiinsa hienosti kuin puiden juuret mullan alla ja lukija joutuu yllättymään moneen kertaan, miten Kuuluvainen kieputtaakaan tarinaa itsensä ympäri. Etenkin hahmojen käyttämä ajatusnauha-menetelmä saa rapsuttamaan kerran jos toisenkin ohimoa, sen verran hämmentävä se on. 

  

Toivon, että olisin syntynyt sata vuotta aikaisemmin, jotta olisin voinut olla käyttämässä maailmaa enkä pelastamassa sitä. (s. 110)

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Mitä jos turmeltu luonto päättäisi puolustautua?
  
Maaginen esikoisromaani luontosuhteesta ja mielen järkkymisestä.
  
Ingrid ottaa äitinsä kuoleman jälkeen vastaan paikan Suopursu-nimisestä tutkimusryhmästä, jonka tehtävänä on kartoittaa olosuhteita Valtion muurien ulkopuolella. Lepyttelystä huolimatta metsä on yhä vihainen ja vaarallinen. Eripura alkaa itää ryhmäläisten mielissä.
  
Uhkaavaksi muuttunut luonto on ajanut ihmiset pieniin kaupunkiyhteisöihin vuosikymmeniä sitten. Yksi kaupungeista on Turku, jonka tilalle on perustettu tiukasti vartioitu Valtio. Sekasorron keskellä Edla joutuu eroon läheisistään.
  
Metsän peitto on kiehtova ja kielellisesti vangitseva romaani metsästä, joka kärkkyy ihmisiä, ja kahdesta nuoresta naisesta, joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

    
361 sivua, Gummerus 2024

   

Luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Kuiske, Kirjallisia 

  

Samankaltaista luettavaa:

• Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
• Jeff VanderMeer: Hävitys
• Jemina Kuisma: Terra Antiqua
• Mia Myllymäki: Huomistarhuri
• Ilona Tomi: Muuria ei ole
• Tuomo Jäntti: Verso
• Johanna Laitila: Kanin hetkellä

Pride-lukuhaaste (1.-30.6.2024)

  

  

Pride-lukuhaaste järjestetään jo kahdeksannen kerran! Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta. 

  

Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, kuvakirjoja, lanua, YA:ta, klassikoita, sarjakuvaa, scifiä, fantasiaa, viihdettä, dekkareita, kauhua, historiallista, tietoa, runoja... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQA+ hahmoja / teemoja tai sen tekijä on sateenkaareva.

  

Haasteeseen voivat osallistua kaikki kirjasomettajat siinä missä "rivilukijatkin". Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. 

  

Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste, #pridelukuhaaste2024 ja #sateenkaarikirjallisuus.

Joelle Charbonneau: The Testing

"Funny how some things never change."

  

  

Helmet-lukuhaaste: 27. Kirja joka kertoo jälleenrakentamisesta

  

Kuten Joelle Charbonneaun YA-dystopian The Testing kannessakin lukee Jonathan Mayberryn kehuissa, tätä on helppo suositella Nälkäpelin faneille, samoin kuin lukijoille, jotka pitävät Outolinnusta ja The City of Emberistä (linkit näiden arvosteluihin postauksen lopussa). Tässä oli myös paljon kohtia, joista tuli mieleen tuore Fallout-tv-sarja. Mutta jos "henkäys, jota en tiennyt pidätelleeni" -klisee saa sinut sulkemaan kirjan pysyvästi, pakko varoittaa sellaisen löytyvän tästä sivulta 125.

  

The Testing is no longer filled with exicement fot the opportunity to help Commonwealth rebuild. The Testing is now about staying alive. (s. 140)

  

Päähenkilö on 16-vuotias Malencia Vale. Cia asuu Five Lakesin yhdyskunnassa, entisten Yhdysvaltojen, nykyisen United Commonwealthin alueella, sata vuotta seitsemän vaiheisen sodan jälkeen. Eloonjääneet ovat jälleenrakentaneet yhteiskuntaa, keksineet keinoja puhdistaa saastunutta vettä ja jalostaa kasveja, jotka selviävät uusissa olosuhteissa luonnollisia paremmin. Yksi keinoista muuttaa asioita paremmaksi on The Testing, tiukka karsinta, johon valituista nuorista tulee tulevia johtajia.

  

"I thought you were a nice guy." 

"I am nice guy." He laughs. 

"Nice guys don't kill." (s. 346)

  

Commonwealth määrittää aikuisuuden alkavaksi 17 ikävuodesta, mutta Cia on vuotta muita ehdokkaita nuorempi. Hänen isänsä on aikoinaan läpäissyt testauksen ja vaikka hän ei muista mitään tarkkaa kokeistaan, on hänelle jäänyt niistä traumaattisia painajaisia. Five Lakesin alueella on myös muutama muu kokeet läpäissyt ja isä on saanut selville, että monilla muilla on vastaavia kokemuksia. Hän varoittaakin Ciaa, ettei tämä luottaisi keneenkään. Cian lisäksi Five Lakesin nuorista kolme muuta valitaan, mikä on erikoista, koska edellisen kerran testiin on valittu ketään kymmenen vuotta aiemmin. Onko joku sabotoinut systeemiä ja kirjannut nuorten menestyksen alakanttiin?

  

I go to place a kiss on his cheek, only he turns his head and the kiss lands on the corner of his mouth. (s. 206)

  

Yksi muista valituista nuorista on Tomas, jonka perään kaikki Five Lakesin tytöt huokailevat. Cia kokee, ettei hänellä ole aikaa romansseihin ei ennen testiä tai sen aikana, mutta kuinka käykään... Yksi omia suosikkikohtia kirjassa on hetki, kun Cia valitsee kolme tavaraa kokeiden kenttäosuutta varten ja hän katsoo jousta ajatellen, ettei todellakaan ota sitä, kun ei osaa kyseistä asetta käyttää. Tämän on pakko olla viittaus Nälkäpeliin, onhan tämä ilmestynyt viitisen vuotta tuota YA-dystopian klassikkoa myöhemmin.

  

Arvosana:

            

Takakannesta:
Keep your friends close and your enemies closer. Isn't that what they say? But how close is too close when they may be one and the same?
  
The Seven Stages War left much of the planet a charred wasteland. The future belongs to the next generation's chosen few who must rebuild it. But to enter this elite group, candidates must first pass The Testing—their one chance at a college education and a rewarding career.
  
Cia Vale is honoured to be chosen as a Testing candidate; eager to prove her worthiness as a University student and future leader of the United Commonwealth. But on the eve of her departure, her father's advice hints at a darker side to her upcoming studies—trust no one.
  
But surely she can trust Tomas, her handsome childhood friend who offers an alliance? Tomas, who seems to care more about her with the passing of every gruelling (and deadly) day of the Testing.
  
To survive, Cia must choose: love without truth or life without trust.
  
384 sivua, Templar Publishing 2013

Samankaltaista luettavaa:

- Suzanne Collins: Nälkäpeli

- Veronica Roth: Outolintu

- Jeanne DuPrau: The City of Ember

Kara McDowell: The Prince & the Apocalypse

"I kiss him again, certain that even if we had all

the time in the world, it would never be enough."

  

  

Helmet-lukuhaaste: 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna

  

Helmikuun lukuteemanani oli ystävyys ja rakkaus. Kara McDowellin The Prince & the Apocalypse on ihana, ahmittava, romanttinen roadtrip, joka alkaa kahdeksan päivää ennen kuin komeetta tulee ja tuhoaa kaiken elämän maapallolla.

  

"Can you believe it's a comet that's going to kill us?"

"I had my money on climate change." (s. 75)

  

Päähenkilö on Wren Wheeler, 18-vuotias amerikkalainen, joka on käymässä Lontoossa. Matkan viimeisenä aamuna hän törmää poikaan, joka paljastuu kruununprinssi Theoksi (19). Alkaa hämmentävä pakomatka Euroopan halki. Masennusta sairastava Theo ei halua olla perheensä kanssa ennen maailmaloppua, vaan tekee kaikkensa päästäkseen paikkaan, jossa on ollut onnellisimmillaan, Santorinilla. Hän lupaa, että Wren pääsisi kotiin Yhdysvaltoihin, jos hän lähtee prinssin "turvamieheksi", mutta matkan aikana molemmat huomaavat yllättäen kehittäneensä tunteita toisiaan kohtaan.

  

"All I know is that I never want to let go." (s. 217)

  

Tämä oli aivan ihana! Pikkuhiljaa kasvava ihastus, huumoria, odottamattomia tilanteita, pelastettu koira... ja kaikki vain muutaman päivän aikana ennen kuin maailmanloppu tulee.  Jatko-osa ilmestyy Heinäkuussa 2024, pakko lukea sekin! 

  

Arvosana:

          

Takakannesta:

An American teen stranded in London is forced to team up with the British crown prince if she wants to make it back home before the end of the world in this delightfully rompy high-stakes rom-com.

  

Wren Wheeler has flown five thousand miles across the ocean to discover she’s the worst kind of traveler: the kind who just wants to go home. Her senior-year trip to London was supposed to be life-changing, but by the last day, Wren’s perfectly-planned itinerary is in tatters. There's only one item left to check off: breakfast at The World’s End restaurant. The one thing she can still get right.

  

The restaurant is closed for renovations—of course—but there's a boy there, too. A very cute boy with a posh British accent who looks remarkably like the errant Prince Theo, on the run from the palace and his controlling mother. When Wren helps him escape a pack of tourists, the Prince scribbles down his number and offers her one favor in return. She doesn’t plan to take him up on it—until she gets to the airport and sees cancelled flights and chaos. A comet is approaching Earth, and the world is ending in eight days. Suddenly, that favor could be her only chance to get home to her family before the end of the world.

  

Wren strikes a bargain with the runaway prince: if she’ll be his bodyguard from London to his family’s compound in Santorini, he can charter her a private jet home in time to say goodbye. Traveling through Europe by boat, train, and accidentally stolen automobile, Wren finds herself drawn to the dryly sarcastic, surprisingly vulnerable Theo. But the Prince has his own agenda, one that could derail both their plans. When life as they know it will be over in days, is it possible to find a happy ending?

  
307 sivua, Wednesday Books 2023

Samankaltaista luettavaa:

- Mats Strandberg: Loppu

- Jenni Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

- Casey McQuiston: Pu­nais­ta, val­kois­ta ja ku­nin­kaan­si­nis­tä

- Isaac Marion: Warm Bodies

Huhtikuun luetut

  

Huhtikuu aka joulukuu vol 2. oli hyvin luminen. Onneksi alkaa viimein näyttää vähän keväisemmältä. Luin kuukauden aikana 18 kirjaa, joista parhaat lukuhetket tarjoilivat Maailmansynnyttäjä, Hockey Girl Loves Drama Boy, Clementine 2 ja X Gender 1. Lukemistani sarjakuvia oli 11 teosta, lasten- ja nuortenkirjoja kolme, YA:ta yksi ja säeromaaneja kaksi. Lisäksi luin yhden ns. aikuisten romaanin. LGBTIQA+ teemoja oli seitsemässä teoksessa.

  

Arvosanat jakaantuivat kiinnostavasti: 2,5 tai vähemmän tähtiä annoin kahdelle teokselle (tähän harmilliseen pettymyskategoriaan menivät molemmat säeromaanit Luk(i)ossa ja Zeno), kolme tähteä viidelle, 3,5 tai 4 tähteä seitsemälle ja 4,5 tai täydet viisi tähteä sai neljä teosta, siis ne tuolla aiemmin mainitut. Tänä vuonna olen antanut vähemmän viiden tähden arvioita kirjoille, vasta kolmelle, 4,5 tähteä on puolestaan saanut yhdeksän teosta. Joko olen lukenut huonompia kirjoja kuin samaan aikaan viime vuonna tai sitten ole olen ollut kriittisempi lukemaani kohtaan. Seuraan tätä kehitystä mielenkiinnolla vuoden mittaan.

  

Ja hei, toukokuussa alkaa kirjagramin puolella monta ihanaa lukuhaastetta, käykää katsomassa vaikkapa nämä:

• Fantastinen kesä 1.5.-31.8. @sivukerrallaan
• Kesäkirjabingo 1.5.-30.9. @merimiesaidinpaivakirja
• Sarjiskesä 1.5.-31.8. @kaikkiallakirjoja
• Trooppinen kesä 1.5.-30.9. @huono_lukija

  

Kaikki huhtikuun aikana luetut: (3917 sivua)

• Debbie Tung: Everything Is OK
• JP Ahonen: Belzebub 2) Kuolema kuittaa univelat
• Paru Hagaki: Beastars 1
• Asuka Miyazaki: X Gender 1 
• S. Haltijakäpälä: Avar'yön poluilla 1 
• Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 6) Maailmansynnyttäjä 
• Aino Leppänen: Luk(i)ossa 
• Salla Simukka & JP Ahonen: Poika ullakolla, poikakellarissa 
• Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens 
• Natsu Hyuuga: The Apothecary Diaries 3 
• Tomohito Oda: Komi Can't Communicate 1 
• Emily Carroll: A Guest in the House 
• Äsa Larsson, Ingela Korsell & Henkrik Jonsson: Pax 8) Valkokäärme 
• Dess Terentjeva: Zeno 
• Alastair Reynods: Noidankehä 
• Tillie Walden: Clementine 1-2 
• Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy 

  

Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 20/50)

  

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa - Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 6) Maailmansynnyttäjä 

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja - Dess Terentjeva: Zeno

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma - Alastair Reynolds: Noidankehä

45. Kirjassa pelataan - Aino Leppänen: Luk(i)ossa

48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä - Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens (toisena kirjana Simon James Greenin Heartbreak Boys, kääntäjä Lotta Sonninen)

  

   

Toukokuun lukupinossa:

• Katri Alatalo: Kesäkuu
• Travis Baldree: Legendoja ja latteja
• Lauren Beukes: Zoo City - Eläinten valtakunta
• Catherine Doyle & Katherine Webber: Kruunun tyttäret
• Safia Elhillo: home is not a country
• Arja Puikkonen & Terhi Ekebom: Viimeiset lohikäärmeet
• Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3) Oikullinen protokolla