Maggie Stiefvater: Väristys

Vampyyreistä kirjoitetaan runsaasti kirjoja, mutta ihmissusista paljon vähemmän. Maggie Stiefvaterin ensimmäinen suomennettu teos luo hiukan tasapainoa tähän tilanteeseen, sillä nyt rakkaustarinassa sudet saavat oman osansa. Tarinaa kerrotaan Gracen ja Samin näkökulmista (vertaa: Houkutus Bellan näkökulmasta ja Meyerin siitä kirjoittama versio Edwardin silmin). Grace on aina pitänyt susista, mutta jouduttuan lapsena näiden sieppaamaksi, hänelle yksi susi on ylitse muiden: keltasilmäinen ja niin lumoava.

Takakannesta:

Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen. Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteinen aika käy vähiin… Ihmissusi-legendaa raikkaasti hyödyntävä Väristys on jäänhauras tarina nuoresta rakkaudesta. Herkällä tuntumalla kirjoitetut lauseet virtaavat eteenpäin ja vievät mukanaan, kunnes viimeisten sivujen jälkeen niiden lumosta ei malttaisi palata takaisin.

Kirja alkaa lyhyillä luvuilla, osa on vain puolitoista sivua pitkiä, tämä johtaa jos ei suoraan koukuttautumiseen, niin ainakin tiettyyn tunteeseen, että kirjaa voi huoletta lukea nopeasti paljon. Sopivia annospaloja siis vaikkapa ennen nukkumaan menoa. Jokaisen luvun otsikon jälkeen lukee kertojan nimi sekä lämpötila (tämä oli jännä piirre), joka liittyy kirjan syvimpään olemukseen, susiin. Niitä näkyy vain talvella, mutta missä ne viettävät kesänsä? Talven käsite on tosin erilainen amerikanmaalla, "kova pakkanen" on suomalaisittain lähes hellekeli! Päähenkilöt ovat ihastuttavan moniulotteisia, Sam ainakin. Grace on hieman pinnallisen oloinen puhumattakaan sivuhahmoista, jotka leijailevat pääjuonen ympärillä kuin puista putoilevat lehdet. Tähän kategoriaan kuuluvat niin Gracen ystävät kuin hänen vanhempansakin.

Houkutusmaisuudessaan jo alku tuntuu lupaavalta. Sama vatsanpohjaa kutkuttava tunne rakkaudesta, sama salaperäisyys ja hiippailu jatkuu pitkin kirjaa. Koukuttaa lukemaan lisää. Mahdollisuus tulevasta leffasta ei olisi huono juttu, jos se vain kaadu nenilleen kuten esim. Eragonin leffasovitus. (Eipä sillä että Houkutus-leffatkaan aivan napakymppejä aina olisivat.) Väristys on nimensä veroinen lukuelämys, jokainen sana hivelee ihoa kuin herkkä kosketus. Kirja pitää otteessaan viimeisiin sivuihin asti. Tunnelma vaihtuu Houkutuksen kaltaisesta onnellisuudesta vampyyrisarjan seuraavan osan (Uusikuu) tavoin surullisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Mikä tunteiden vuoristorata. Kyyneleiltäkään ei täysin voi vältyä. Vaikka teknisesti kirja ei olekaan Shakespearen tasolla, se onnistuu kuitenkin maalaamaan suuren tarinan pienistä ihmisistä.

Jatko-osat laitettava varaukseen lähikirjastoon, pakko tietää "kuinkas sitten kävikään".

Arvosana:

Tyylilaji: Fantasia, nuoret, ihmissusia

Samantyylisiä kirjoja: Stephenie Meyer: Houkutus, Melissa Marr: Ilki ihana ja Sala kavala

Suomentanut: Laura Honkasalo, 368 sivua, WSOY 2010.

Alkuperäinen nimi: Shiver (sarjasta The Wolves of Mercy Falls). Trilogian jatko-osat: Häivähdys (2011) ja Ikuisuus (2011). Stiefvaterin suomentamattomat teokset: Lament: The Faerie Queen’s Deception ja jatko-osa Ballad: The Gathering of Faerie

Kirjasta muualla: Risingshadow, Kirjamielellä, Kirjavinkit, Helsingin Sanomat, Sivupiiri, Humisevalla harjulla, Outoja opuksia, Jossun lukupäiväkirja,Vinttikamarissa, Lumikin Luetut, Booklovin',