Sivut

perjantai 28. lokakuuta 2011

Sanoja, sanoja, sanoja...

En muista missä ja kuka, mutta joku on laulanut nämäkin sanat. Sain Oota, mä luen tän eka loppuun-blogin annilta sanahaasteen sanoja. Haasteen on aloittanut Leena Lumi. Vinkatkaa tähän postaukseen, jos tahdotte minulta sanoja!
  
"Siis sille, joka haluaa, minä annan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun ja sinun tulee kommentoida noita sanoja blogissasi ja toivon spontaania kommentointia. Ei mitään snobbailua, eikä harkintaa, vaan antakaa palaa. Ja kukaan ei saa loukkaantua, vaan homma otetaan leikin kannalta. Jos en tunne henkilöä ollenkaan, joka tähän mukaan haluaa, sanat voivat olla ihan mitä sattuu ja sitten vain niistä kertomaan. Rohkeasti."
   
Saamani sanat ovat:
 
  • fantasia - Fantasia on minulle hyvin tärkeä pakopaikka. Eskaspistisesti sitä joskus toivoo olevansa joku muu, ihan toisessa paikassa. Fantasiassa kuuluu olla mahtipontisuutta, huikeita seikkailuja, magiaa, vahvoja naisia ja rakkautta - unohtamatta uskomattomia olentoja (lohikäärmeitä, haltioita, kääpiöitä...). Sen lisäksi, että luen paljon fantasiaa, olen myös itse sortunut pöytälaatikko kirjoittajaksi. Kuten aiemminkin olen kertonut, vuonna 2006 aloitin hyvän ystäväni kanssa ihna ex tempore kirjan kirjoittamisen ja kun aloitin opinnot 2008 se jäi kesken. Nyt marraskuussa Nanowrimo antaa hyvän potkun käydä romaania uudestaan lävitse ja kirjoittaa niitä sinisilmäisimpiä kohtia uudestaan.
  • aitous - Arkeologina (ja muutenkin) arvostan aitoutta, niin ihmisissä kuin ruoassa, esineissä jne. Aitous ihmisissä - tule sellaisena kuin olet, en ymmärrä PhotoShopattuja kuvia tai kauneusleikkauksia. Itse kun en edes meikkaa. Aidosti tehty ruoka on parsta eli oikeaa voita, kermaa ja suolaa ei saa säästellä, maut ovat parhaimmillaan, jos ruoan kyljessä ei lue "kevyt", "kasvirasva" tai muita harhaanjohtavia terveystermejä. Kuten yllä jerroinkin, karppaan eli syön pääasiassa lihaa (ainakin silloin kun tili ei näytä miinusta) ja välttelen hiilareita (on muuten paljon parempi olo kun ei tuki itseään täyteen valkoisilla jauhoilla). Ihmisen kuuluu syödä lihaa, meillä on siihen tarkoitukseen soveltuvat kulmahampaat (canines) ja karppaaminen onkin hyvin samalla viivalla ihmisen alkuperäisen ruoan, paleoravinnon kanssa. Tästä ruoasta nauttivat siis esi-isämme kivikaudella. Kokeilkaa vaikka viikon ajan olla syömättä riisiä, pastaa, perunaa ja leipää ja kertokaa, onko olo parempi kuin aikaisemmin!
  • into - Olen. Siis innokas. Innostun joistakin asioista ihan kauheasti. Tällä hetkellä sellaisia ovat mm. dystopia aiheiset kirjat ja korttiaskartelu. Kun innostun, sen huomaa, sillä puhun aiheesta omaan kovaääniseen, suurieleiseen tapaani ja hankin innostukseni ruokkijaa ympärilleni (nytkin istun askartelutavaroiden valtaamassa kämpässä). Dystopia aiheset kirjat ovat valloittaneet kirjahyllyni ja yöpöydän kulman. Uusimpana tuttavuutena Lauren Oliverin: Delirium - rakkaus on harhaa.teos. Minä ainakin laskisin sen dystopiaksi takakannen perusteella (varasin kirjan ja pian varmaan saan sen, tämän kirjoittamisen jälkeen hakemaan lähikirjastostani Oliverin edellinen teos: Kuin viimeistä päivää, joka on samankaltainen idealtaan kuin Päiväni murmelina). Into viittaa myös Ingamnin vähälaktoosiseen tuotesarjaan, tämä ja Hyla ovat tulleet tutuksi, sillä vatsani ei kestä maitoa - outoa sinällään kun olen maitotilan kasvatti (te ette varmaan tienneetkään, että asuin ensimmäiset 13 vuottani maalla).
  • opintopiste - Opintopiste, tuo sana joka kuvastaa nykyisin turhautumista, uskomatonta määrää työtä ja vaivannäköä ja joka takaa jokapäiväisen leivän (kuvainnollisesti, karppaajana kun en leipää paljoa syö). Yhä tiukkenevien määräysten takia saa tehdä paljon töitä, että voi "nauttia" opintotuesta. Tarvitaan siis tietty määrä pisteitä, jotta tukea tulee ja humanististen alojen alasajamisesta johtuen kurssitarjotin on kovin köyhä ollut viimeaikoina. Onneksi on vapaus käydä poikkitieteellisesti opiskelemassa vaikkapa geologiaa ja tähtitiedettä.
  • kirjasto - Rakastan! Toiveammattini olisi olla kirjastotäti. Olen pariin otteeseen yrittäyt hakea opiskelemaan informaatiotutkimusta, yksi syy miksi tulin Ouluun arkeologian turvin. Vielä ei ole onnistunut. Kirjastossa on tunnelmaa, olen nimittäin vuosina 2005-2006 ollut töissä (lue: työharjoittelussa) kirjastossa ja se oli mielestäni parasta aikaa elämässä (ennen opsikeluja ja seurustelua). Olen vähän kyllä pettynyt koulutusohjelmaan, jolla kirjastotätejä tuotetaan, se kun ei tunnu vastaavan minun käsitystäni työtä johon se valmentaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti