Sivut

maanantai 1. lokakuuta 2012

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

"Minne tuuli tytön kuljettaa?"
 

   
Tuulen viemää ei ole suotta kehuttu kirjallisuuden klassikkona, sillä sen juoni on menevää kerrontaa ja tylsää ei ehdi tulla. Aika on käsitellyt kirjaa hellävaraen, se olisi voitu kirjoittaa vaikka tänä vuonna. Juonellisesti tarina lainaa vanhaa kreikkalaista mytologiaa, tarkemmin sanoen myyttiä Troijan Helenan ryöstön aloittamasta sodasta.
   
Margaret Mitchell (joka tunnetaan myös nimellä Peggy Marsh) loi amerikkalaisen klassikkonsa manipuloivasta miehestä ja naiivista vaimosta. Päähenkilö, Scarlett O'Hara on ranskalais-amerikkalaisen varakkaan perheen tytär. Perhe muuttaa Ranskaan Scarlettin ollessa vielä lapsi, äidin periessä vanhempiensa kartanon. 
  
Ollessaan vain seitsemäntoista vuotias Scarlett kohtaa unelmiensa miehen, amerikkalaissyntyisen Rhettin, jolla on pimeä salaisuus. Hän on maasta toiseen kiertävä uhkapeluri, joka on aiemmin huijannut useamman iäkkään leskirouvan omaisuuden, mutta tuhlannut kaiken pelaamalla. Rhett rakastuu kauniiseen Scarlettiin ja jäätyään ilman vastarakkautta hän kaappaa tytön mukanaan Amerikkaan. 
   
Scarlettin suku raivostuu ja aloittaa ensimmäisen maailmansodan Amerikkaa vastaan. Sodasta tietämätön Scarlett viruu vankina, mutta kuullessaann myrskykaudenn lähestyvän, hän aloittaa hitaan, vaarallisen, mutta kekseliään suunnitelman toteuttamisen. Rhett on teljennyt Scarlettin tornihuoneeseen, jossa hänellä on vain vanha armeijan putkirunkoinen sänky. Kuukauden ajan Scarlett rakentaa sängyn jaloista ja lakanoista riippuliidintä, jonka hän saa valmiiksi ensimmäisten myrkyn merkkien aikaan. 
 
Suunnitelma on vähällä epäonnistua, mutta lopulta Scarlett saa työnnettyä osittain kokoontaitetun riippuliitimen ulos ikkunastaan ja ottaa askeleen kohti tuntematonta. Liidin kestää kuin ihmeen kaupalla kuljettaen nuoren ja rohkean sankarittaren kohti myrskyn keskusta. Liidellessään taivaan halki Scarlett tajuaa kuitenkin oppineensa rakastamaan tulisieluista Rhettiä (joka huomattuan Scarlettin paon on aivan maansa myynyt) ja palaa tämän luokse. Tulkitsin tämän eräänlaisena Tukholma-syndroomana, jossa Scarlett kokee sympatiaa vangitsijaansa kohtaan.
     
Kirjan viemää blogissa teoksesta kerrotaan näin: "Varoitan heti, että voin paljastaa juonesta jonkun mielestä liikaa tätä kirjoittaessani, mutta jos joku ei oikeasti tiedä, mistä tämä kirja kertoo niin häpeä! Tahkosin tätä "tiiliskiveä" liki kaksi kuukautta, mikä ei suinkaan johtunut siitä, että tämä olisi huono, ikävystyttävä tai jotenkin muuten ei-luettava. Tämä on nimittäin kaikkea muuta, minä vain olen hidas lukija ja olisi ollut väärin kirjaa kohtaan lukea se huolimattomasti."
 
Jos kirjaa ei kuitenkaan jaksa lukea sen lyhyydestä huolimatta, on tästä tehty myös leffasovitus (1939). Kirjan pohjalta on tehty myös lasten elokuva Nalle Puh ja Tuulinen päivä (1968), jossa Nasu lähteen tuulen mukaan. Elokuva viittaa intertekstuaalisesti alkuperäisteokseen. Myös Maija Poppasessa on otettu Tuulen viemästä viitteitä, tuulen mukana kulkevan lastenhoitajan muodossa. 
  
Tyylilaji: historia, seikkailu, rakkaus 
  
Suomentanut: Maijaliisa Auterinen, 250 sivua, Otava 2008 
   
Alkuperäinen nimi: Gone with the wind (1936)
  
Kirjasta muualla: Virtuaalikirjasto,

21 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus, en ollut hoksannut noita intertekstuaalia viitteitä aiemmin. Nyt mieleeni tuli vielä Joel Haahtelan Katoamispiste, jonka alun sateenvarjokohtaus on varmastikin myös hieman tuulen viemä.

    VastaaPoista
  2. Tuulen viemää on kaikessa romanttisuudessaan niin vaikuttava! Scarlett on ihan lempparisankarittariani ja näkyy hyvin se, kuinka arasta tytöstä kasvaa rohkea nainen :)

    VastaaPoista
  3. Minä en erityisemmin lukiessani pitänyt Scarlettista mutta kyllä hänen kekseliäisyyttään täytyy ylistää! On mysö hienoa, miten Tuulen viemää tosiaan näkyy teoksissa myös nykyaikana. Eikö myös Pixarin elokuva Up! kuuluisi samaan sarjaan?

    VastaaPoista
  4. Voisipa melkein kirjoittaa joskus vertailevan esseen Tuulen viemän ja Maija Poppasen yhteisistä teemoista! :D

    VastaaPoista
  5. Mulle tää kirja edustaa feministisen steampunkin varhaisia edelläkävijöitä (höyryjunat, taskukellot (heh), korttikojeet, riippuliidin yms. ja naissankari), joten en yhtään ihmettele sen nykyistä suosiota.

    VastaaPoista
  6. Ihaninta tässä kirjassa on onnellinen loppu! <3

    VastaaPoista
  7. Tää on kyllä niin mun lempikirja! Ehkä vähän häiritsi sen nopeatempoisuus ja lyhyys. Tätä olisi helposti voinut lukea vähän enemmänkin kuin reilut parisataa sivua.

    VastaaPoista
  8. Tuota Maija Poppasta aikoinaan arvelinkin johdannaiseksi mutta Nalle Puh ja Tuulinen päivä menikin ihan ohi, näin sitä blogeja lukemalla sivistyy.

    VastaaPoista
  9. Tuulen viemää on yksi rakkaimmista kirjoistani. Mutta - hetkinen - eihän tämä bloggaus todellakaan kerro samasta romaanista! Jo tapahtumapaikka ja ajoituskin on eri; Tuulen viemää sijoittuu Yhdysvaltain sisällisodan tapahtumien pyörteisiin, eikä minnekään ensimmäiseen maailmansotaan ja Euróoppaan.
    Miksi miksi miksi tämä Tuulen viemää ei ole sama kuin minulle tuttu romaani? Kun Scarlett ja Rhett ovat kuitenkin molemmissa päähenkilöt...? Vilkaisepa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuulen_viem%C3%A4%C3%A4 <-- tuossa Margaret Mitchellin Tuulen viemää sellaisena kuin minä sen tunnen. :)

    VastaaPoista
  10. Minä sain tuosta Nalle Puh ja tuulinen päivä -elokuvasta kimmokkeen lukea Tuulen viemää :), ja nuoresta iäistäni huolimatta rakastin kirjaa! :)

    VastaaPoista
  11. Minun lempikohtaukseni on ollut juuri tuo riippuliitokohtaus, jossa rakkaus ja ajatukset ikään kuin astuvat tuulen vietäväksi... vaikka pohjimmiltaan kyse onkin varsin vaikeista tunteista vangitsijan ja vangitun välillä. Se on kaikesta huolimatta niin koskettava ja oivaltava katkelma, että Tuulen viemää on helppo nimetä yhdeksi ikuiseksi lohtukirjaksi. Ihan niin kuin iki-ihana Nalle Puhkin!

    VastaaPoista
  12. Tykkäsin todella paljon puhuttelevasta arviostasi! Luin Tuulen viemää jo alakoululaisena, ja itse asiassa juuri Scarlet rohkaisi minut insinööriuralle. Kaikille riippuliitimen rakentamisen haastavuus ei ehkä ole aiemmin ihan auennut!

    VastaaPoista
  13. Vau, kiitos tästä! Tuo Nalle Puhin referenssi oli jäänyt minulta ihan pimentoon, mutta nyt kun mainitset niin aika ilmeinen yhteys!

    VastaaPoista
  14. Minusta kirjassa oli parasta se, miten Scarlett on koko ajan puolustamassa heikommissa asemissa olevia ihmisiä. Hän on todella suurisydäminen nainen! <3

    VastaaPoista
  15. Kiitos hienosta arviosta! Luin kirjan ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana, ja harmitti, kun se tosiaan loppui lyhyeen. Eikä jatko-osa Scarlettkaan harmikseni ollut paljoakaan pidempi (oli kuitenkin sitäkin laadukkaammin kirjoitettu). Yhtä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt. Mitä Rhett tarkoittaa, kun hän lopussa huokaisee "eilen oli vanha päivä"?

    VastaaPoista
  16. Tämä on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjojani. Minua on aina erityisesti puhutellut se putkisängystä rakennettu riippuliidin ja Scarlettin aikaansa edellä oleva innovatiivisuus.

    Muita merkittäviä lukunautintoja on Dostojevskin rakastettu romanttinen komedia Idiootti, jossa Nastasja syntymäpäivillään ihastuu komeaan urheilulliseen venäläisruhtinaaseen, sekä Kafkan yhteiskuntakriittinen elämänkertakirja Oikeusjuttu, joka kertoo herra Kafkan seikkailuista Tsekkosslovakian samettivallankumouksen pyörteissä vaikuttavin sanakääntein.

    VastaaPoista
  17. En ole lukenut vielä tätä kirjaa, mutta elokuvan olen nähnyt monta kertaa. Ihan mun lemppariokhtauksia on siinä se, kun Scarlett hyppää ikkunasta myrskyn keskelle ja ne sen järjettömän isot hameenhelmat leviää vähän niin kuin laskuvarjoksi tai lisäpurjeiksi. Meillä oli lapsena tapana leikkiä siskon kanssa sitä hyppykohtausta. Se on niin hieno!

    Hassua, että et maininnut mitään siitä, kuinka Scarlett vankina ollessaan lopetti syömisen lähes kokonaan ja koetti laihduttaa itseään jotta lentäisi paremmin. Elokuvassahan siitä on tehty tosi pitkä juttu ja siitä on se kuuluisa lainauskin: "I will never get fat again!"

    VastaaPoista
  18. Minulle Tuulen viemää ei koskan ole ollut niinkään seikkailukertomus, vaan klassinen tarina hyvän (Scarlett) ja pahan (lähes noitamaiseksi kuvattu Melanie-serkku) ikuisesta taistelusta. Vaikka Melanie vaikuttaa suurelta osin taustalla, kuvataan hänen häikäilemättömyyttään takaumien ja unien kautta taitavasti.

    Vaikka Rhett kieltämättä vaikuttaa "tulisieluiselta", laimentaa astmaattisuus mielestäni jopa koomisella tavalla hänen maskuliinisuuttaan. Mutta kuten Scarlett useaan otteeseen toteaa, pääasia, että "henki pihisee".

    VastaaPoista
  19. Mistään muusta hinnasta en olisi tälläistä kirjaa lukenut, mutta tuo riippuliidin sai tämän neidin tarttumaan kirjaan. Ja tietysti tuo sota Amerikkaa vastaan. Kyllä, olen ilmailu- ja sota"hullu" ja kiinnostunut kaikesta siihen liittyvästä.

    Mutta muuten en kyllä olisi tälläistä lukenut; liian tyttömäinen. Olen kyllä iloinen että olen edes kertaalleen lukenut. Ja oli huomattavasti elokuvaa parempi, vaikka elokuva toikin hyvin esiin kaikki hahmot. En muuten ollut koskaan tajunnut Maija Poppasen liittyvän löyhästi tähän! No nytpähän tiedän senkin.

    VastaaPoista
  20. Ihanaa kun kirjoitit tästä, Tuulen viemää on yksi suurimmista ikisuosikeistani! <3 Peggy Marsh on loistava kirjailija, ei voi muuta sanoa!

    Samastuin aikoinaan vahvasti ujoon ja hiljaiseen Scarlettiin, ja muistan ihailleeni suunnattomasti, miten hänestä tarinan edetessä kehittyi upea, suorastaan laracroftmainen sankaritar. MN:n tavoin mieleeni on kuitenkin jäänyt myös Melanie-serkku, joka on ehdottomasti yksi kirjallisuuden historian inhottavimmista henkilöhahmoista!

    VastaaPoista
  21. Hahaha olipa sivistyksessäni aukko, onneksi Hesari hiukan selvensi. Tällainen viaton kirjallisuudenystävä peräti hämmentyi. Mutta tämä on asiaa, komppaan Saraa:D

    VastaaPoista