TTT - Odotetuimmat uutuudet 2013

Nappasin tämänviikkoisen Top Ten Tuesdayn aiheen törkeästi Olipa kerran kirjablogista. Olen maininnut vuoden 2013 kirjoja jo aiemmin TBR+ postauksessa, mutta tähän halusin vielä erikseen nostaa ne kaikkein odoteuimmat tulevat kirjat. Ne, jotka on ihan pakko lukea. Pidemmittä puheitta, kirjoihin. Eniten odotettu viimeisenä.

  

1. A. S. Byatt: Ragnärök - Jumalten tuho

Tästä kirjasta en tiedä mitään, mutta vaikutti mielenkiintoiselle katalogissa.

2. Veera Laitinen: Amethystin vangit

Suomalaisen paranormaalin romantiikan nuori tulokas Surunsyöjät jatkuu tässä toisessa osassa. Vaikka en täysin vakuuttunut ensimmäisestä osasta, taidan tämän silti lukea, mutta en varaa. Lainaan sitten jos sattuu hyllyssä olemaan.

3. C.J. Daugherty: Night school - Yön valitut

Mielenkiintoinen nimi, kansi ja esitiedot. On kaiketi samantyyppinen kuin Cast kaksikon Yön talo-sarja (jota en ole lukenut, sillä jotenkin on tullut kuva, että en pitäisi siitä). Ei tosin löydy Risingin tietokannasta. Tästäkään en paljoa tiedä. 

4. Sari Peltoniemi: Haltijan poika (Luettu: 9.6.2013)

Kuulen kutsun metsänpeittoon teoksessa alkanut tarina jatkuu tässä toisessa kirjassa. Peltoniemi on yksi suomalaisista lempikirjailijoistani. 

5. Katherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla  (Luettu: 1.11.2013)

Ihastuttava kansikuva ja huikean pitkä nimi. Jokin houkuttelee tarttumaan, vaikka teos olisi suunnattu vähän nuoremmille. Risingshadowssa teoksen tiedoissa tosin lukee, että tämä sopisi kaikenikäisille. Odotan jotenkin Septimus Heapin tyylistä kerrontaa. 

6. Ally Condie: Perillä (Luettu: 24.6.2013)

Dystopia trilogian päätösosa. Sarjan ensimmäinen osa oli hyvä ja toinen oli pettymys. Toivottavasti tämä kirja yllättää positiivisesti ja hahmot saavat ansaitsemansa kohtalon. 

7. Michelle Harrison: 13 salaisuutta (Luettu: 24.10.2013) 

Trilogian päätösosa tämäkin. Keijujen maailmassa on tullut seikkailtua jo kahden kirjan verran, toisen osan takakanteen oli päätynyt jopa lainaus minun arviostani avausosasta. Tuntuu jotenkin haikealta, että tämäkin sarja päättyy. Onneksi maailmasta eivät kirjat lopu - kun vain osuisi niitä hyviä vastaan. 

8. Veronica Rossi: Halki ikiyön (Luettu: 25.6.2013)

Sarjan toinen osa. Ensimmäinen oli nimeltään Paljaan taivaan alla, aivan loistava teos, menee vuoden parhaiden joukkoon. 

9. Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa (Luettu: 22.4.2013) 

Matka avaruudessa alkoi menneenä vuonna ja jatkoa saadaan aika pian. Tämänkin sarjan aloitusosa oli yksi parhaista lukemistani kirjoista vuonna 2012. Olen erittäin innoissani tämän suhteen. 

10. Moira Young: Julma maa (Luettu: 6.6.2013)

Tätä on markinoitu uutena Nälkäpelinä ja jopa parempana. Mahdollinen musta hevonen siis ja siksi eniten odotetuin. 

Sunshine award

  

Sain tämän päivää piristävän tunnustuksen Jos vaikka lukisi-blogin Anulta. Kiitos!

 

1) Mistä unelmoit?

Skotlannin matkasta, tulevaisuudessa häämmöttävistä häistä, vihreästä mekosta, valmistumisesta, oman kirjan kirjoittamisesta, isosta omasta kirjastosta ja askarteluhuoneesta, muutosta Etelä-Suomeen.

2) Kolme tärkeintä asiaa arjessasi?

Se, että saa itse päättää mitä tekee, avomiehen tekemä ruoka ja yhdessäolo. 

3) Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi?

Tähän on pakko vastata se Skotlanti. En ole siis vielä päässyt käymään kyseisessä maassa muutoin kuin nojatuolimatkalla, eli en tiedä vastaako todellisuus mielikuviani. Olen kuitenkin saanut paikasta sellaisen käsityksen, että sen ilmasto muistuttaa suomalaista ja maisemat ovat kauniita, joskin jylhiä. Ihmisistä en tiedä muuta, kuin että pohjoisessa on paljon viikinkien jälkeläisiä - skandinaavisuus siis voisi olla yhdistävä tekijä. 

4) Elämäsi parhain saavutus?

Se hetki kun pääsin yliopistoon.

5) Suosikkiharrastuksesi?

Lukemisen lisäksi harrastan postcrossingia, arkartelua (koruja ja kortteja), käsitöitä (mm. virkkaamista), kirjoittamista ja piirtämistä.

6) Suosikkimusiikkisi?

Vaihtelee mielialan ja virkeystason mukaan. Kuuntelen paljon klassista, metallia ja kansanmusiikkia, mutta sekaan mahtuu myös muutama dancebiisikin. 

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille: Kirjojen rakastaja, Perspaktiivivirhe, Olipa kerran kirjablogi, Kaleidoscope

Zadie Smith: Valkoiset hampaat

 Kuinka syvälle sinun juurikanavasi yltävät?

   

Brittiläisen jälkikolonialismin kurssin kirja 4/4. Zadie Smith oli kurssilla luettavista kirjailijoista ainoa, josta tiesin jotain jo etukäteen. Valkoiset hampaat teoksella on hyvin kaunis kansi, ihastuttavat värit. Odotin siis kirjalta paljon, sillä aiemmat teokset eivät välttämättä olleet niitä mukaansatempaavimpia, kielestäkin johtuen. Smithin kerronta on jotain aivan omaa luokkaansa. Kuvailuissa on virtuoosimaista kauneutta, joka tietenkin eroaa jonkin verran alkuperäisestä - onhan kyseessä käännetty teos.
 
Kirjassa seurataan kahden perheen tarinaa. Toisen perheen isä on bengalilainen (ei siis intialainen) Samad Iqbal, joka tapasi perienglantilaisen Archiebald Jonesin toisen maailmasodan aikana. Miehet viettivät aikaa tankissa synnyttäen epätodennäköisen ystävyyden. Vuosia myöhemmin miehet asuvat samalla asuinalueella, molemmilla on nuori vaimo ja samanikäisiä lapsia. Archien vaimolla on jamaikalainen perimä, joka aiheuttaa toisinaan ongelmia valkoisessa valtaväestössä.
 

Clara oli tietysti pelkkää kissaa koko nainen. Hänellä oli yllään pitkä. ruskea villapuku ja suussa upeat tekohampaat; puku jätti selän paljaaksi, hampaat olivat valkoiset, ja kokonaisvaikutelma oli kissamainen, pantteri iltapuvussa; paljaalla silmällä ei oikein erottanut, mihin villa loppui ja mistä Claran iho alkoi. Ja äkättyään pölyisen päivänsäteen, joka lankesi korkeasta ikkunasta odottavien pariskuntien päälle, Clara myös käyttäytyi kuin kissa. Hän lämmitteli paljasta selkäänsä auringossa, näytti suorastaan ojentelevan. Jopa vihkivä viranomainen, joka oli sentään nähnyt kaikenlaista – hevosmaisia naisia, jotka menivät vihille näätämäisten miesten kanssa, norsumaisia miehiä, jotka menivät vihille pöllömäisten naisten kanssa – kohotti kulmiaan tälle luonnottomalle liitolle, kun vihkipari lähestyi hänen pöytäänsä. Kissa ja koira. (s. 53)

     

Aluksi teoksen ja lukujen nimissä sekä pitkin tekstiä mainitut hampaat hämmensivät, kunnes noin puolivälissä kirjaa luin Kirjavinkkien arvostelun: "Näiden henkilöiden juurikanavat ulottuvat syvälle." Tämä avasi viimein mielikuvan sukujuurista. Hampaat ovat selkeästi toistuva asia, motiivi. Smith kirjoittaa samoista vakavista aiheista: kuulumisesta, hyväksynnästä, ennakkoluuloista, homoseksuaalisuudesta, uskonnosta ja ihonväristä kuin Selvon, Syal ja Kureishi, mutta hän kertoo asiat huumorin (joskus mustan sellaisen) avulla. Vaikka kyseessä on kurssin paksuin kirja, huumori lisää motivaatiota lukea kirjaa teteenpäin.

Jos sinulle sanotaan, että 'sellaisia ne ovat' tai 'niin ne tekevät' tai 'sitä mieltä ne ovat', älä tuomitse, ennen kuin tiedät tosiseikat. Intiaksi kutsuttu maa näet tunnetaan tuhannella eri nimellä, ja se on miljoonien ihmisten asuttama; jos kuvittelet löytäneesi siitä väenpaljoudesta kaksi samanlaista ihmistä, olet väärässä. Se on vain kuutamon tekemiä kujeita. (s. 94)

Arvosana:

 
 Takakannesta:

"Hämmästyttävän itsevarma debyytti, hauska ja vakava... olin ihastuksissani." (Salman Rushdie)

  

Valkoiset hampaat on yksi viime vuosien kohutuimmista esikoisromaaneista. Englannissa vuonna 2000 se sai loistavan vastaanoton niin lehtikritiikeissä kuin myyntilistoillakin ja voitti lisäksi vuoden mittaan useita kirjallisuuspalkintoja.
    
Romaani on sukellus Pohjois-Lontoossa sijaitsevaan Willesdenin lähiön arkeen. Kolme hyvin erilaista perhettä - ja yksi geenimanipuloitu hiiri - muodostavat keskuksen, jonka kautta Smithin eri suuntiin rönsyilevä kerronta kulkee. Lontoosta siirrytään kiemuraisia sukupuita ja historiallisia sattumaketjuja seuraamalla milloin toisen maailmasodan Bulgariaan, milloin 1800-luvun Intiaan.
    
Smithin kieli on herkullista ja kerronta lämpimän ironista. Esiin piirtyy rikas kuvasarja brittiläisen yhteiskunnan murroksesta, maahanmuuttajien arjesta, sukupolvien suhteista, ja juurettomuuden kokemuksesta. Ennen kaikkea Valkoiset hampaat on kuitenkin pienten ja outojen tarinoiden juhlaa. Ensi sivuilta lähtien Smith todistaa olevansa loistava tarinaniskijä, joka osaa taitavasti kuvata niin elämän traagisia kuin koomisiakin puolia.

  

Suomentanut: Irmeli Ruuska, 462 sivua, WSOY 2001    

   

Alkuperäinen nimi: White Teeth (2000)

  

Kirjasta muualla: Kirjavinkit, Helsingin Sanomat, Kiiltomato, Kirjojen maailma
  
Zadie Smith  Wikipediassa

  

Samantyylisiä kirjoja: Meera Syal: Anita and Me, Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha, Sam Selvon: The Lonely Londoners, Philiph Roth: Ihmisen tahra, Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö

Tänään kirjastossa 7/2012

En olekaan muistanut tai yliopistokiireiden vuoksi ehtinytkään listaamaan viimeisimpien kirjasto käyntien saaliita. Esittelen siis kerralla muutamalta eri päivältä kertyneet kirjat. 

Suoritin Kirjallisuuden monta historiaa 4 kurssin osittain korvaavuutena antropologian luennolla Nordic Mythology. Keskityin kymmensivuisessa esseessäni lähinnä Kalevalaan ja sen vaikutukseen nykykirjallisuudessa. Kurssin laajuus oli vain kolme opintopistettä, kun kirjallisuuden kurssit ovat lähes poikkeuksetta viisi. Kurssin essee tosin vastaa kirjallisuuden puolen pituutta. Sain sitten luvan kirjallisuuden ko. kurssin vastuuopettajalta luvan suorittaa puuttuvat pisteet lukemalla kolme-neljä teosta kurssin listalta ja kirjoittamalla niistä 8-10 sivuisen esseen. Valitsin luettavakseni seuraavat kirjat: 

Aldous Huxley: Uljas uusi maailma

Leena Krohn: Tainaron
George Orwell: Vuonna 1984

Syksyn aikana järjestettiin myös sarjakuvakurssi, jonka loppuesseen aiheeksi valitsin kissa aiheiset sarjakuvat, lähinnä Chi's sweet home ja Simonin kissa 3.

Simon Tofield: Simonin kissan pentu

Loput ovatkin sitten hupilukemista. En vieläkään saanut Jane Austenin Emmaa Lukupiiriin. Onneksi kirja siirrettiin joulukuulle, kun muillakin oli vaikeuksia sen saamisessa. Onko kukaan muuten lukenut tuota Rebecca Jamesin teosta? Oli nuorten aikuisten hyllyssä ja vaikutti mielenkiintoiselle, vaikka ei fantasiaa/scifiä olekaan vaan ilmeisesti trilleri. 

Kirsti Ellilä: Eksyneet näkevät unia
Timothée De Fombelle: Tobi Lolness
Rebecca James: Ystävä hyvä
Laini Taylor: Karou, savun tytär

Kirjanmerkkejä

Tein kirjanmerkkejä kuun lopussa oleville yliopiston Humanistisen killan myyjäisille, jonne minut kutsuttiin. Myyn näiden lisäksi myös kortteja ja koruja.

 

Scifi-haaste | Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

"Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt."

    

   
Praktikum kirjat osa 5/5. Viimeinen praktikum kirja oli minun valitsemani. Teos kuuluu myös Scifi 2012 haasteeseen (Vaihtoehtohistoria), Ota riski ja rakastu kirjaan-haasteeseen sekä Lukudiplomiin

Sinisalon esikoisteos on todennäköisesti ensimmäinen Finlandia-palkittu kirja, jonka olen lukenut (en ainakaan suoralta kädeltä muista muita). Teos on ensimmäinen fantasia/scifi teos, joka on palkittu Finlandialla. Kirja ja sen viisi osiota on nimetty Reino Helismaan kappaleen Päivänsäde ja menninkäinen mukaan. Teos edustaa maagisen realismin tyylisuuntaa, joka on yleensä liitetty eteläamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Viime vuosina genreen on liitetty enenevässä määrin mm. Eurooppalaisten kirjoittajien teoksia ja (ainakin Oulun yliopiston kirjallisuus oppiaineessa) näiden ei-eteläamerikkalaisten maagisrealististen teosten genrenimeksi on ehdotettu fantastinen realismi. Itse käytän termiä "maaginen realismi" hyvinkin laveasti. Kirja on merkitty mm. Risingshadow-sivustolla scifiksi (syynä ilmeisesti peikkojen tieteellinen määrittely), vaikka yleensä mytologiasta ammetava teos leimataan fantasiaksi.
 

Ensimmäistä kertaa kirjablogini historiassa en lukenut takakantta etukäteen, sillä tiesin jo jotain teoksesta niin blogimaailmasta kuin opiskelijatuttujen kanssa käymieni keskusteluiden myötä. No, muistiin ei aina kannata luottaa ja kirjan alussa olin naiivisti heteronormatiivisin odotuksin liikkeellä ja päähenkilö Enkeli tuntui naiselta. Menikin jonkin aikaa ymmärtää, että kyseessä on homopiireissä liikkuva mies. Ehkä Sinisalo tarkoituksella leikittelee lukijan mielikuvilla? Päähenkilö on siis Mikael, vähän päällä 30-vuotias valokuvaaja. Hänen lisäkseen kerronta etenee alakerrassa asuvan filippiiniläisen postimyyntivaimon Palomitan, mainostoimiston pomon Martesin, eläinlääkäri Tohtori Spidermanin ja Ecke nimisen nörtin näkökulmista.
   

Astun lähemmäksi, ojennan käsivarttani. Hahmo ilmeisesti kuulee askeleeni ja nostaa hetkeksi heikosti päätään käpristyneestä asennostaan, avaa silmänsä, ja minä oivallan vihdoinkin mikä se on.

Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.

Tiedän heti että haluan sen. (s.11)

    

Juoni on varmaankin monille tuttu ja sitä en siis kovin syvällisesti lähde kertomaan. Pääteemana teoksessa on villi toiseus ja alisteisuus: peikot ja luonto versus ihmiset ja kaupunki. Tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, vaikka aluksi (tottumuksesta) ajattelin heti Helsinkiä. Sen lisäksi, että lyhyiden jaksojen kertoja vaihtuu, on Sinisalo liittänyt väleihin aitoja ja keksittyjä lainauksia niin kauno- kuin tietokirjoista sekä sanomalehtiartikkeleista. Intertekstuaalisuutta luo myös peikon nimeäminen Yrjö Kokon Pessi ja Illusia teoksen kautta.
 
Huolimatta "rankoista" ja puhuttelevista teemoista Sinisalo ei saarnaa tai moralisoi, vaan esittää asiat jokapäiväisinä. Kirjan vahvuutena ovat kissamaisesti, hyljeksittynä etnisenä ryhmänä esitetyt peikot, homoseksuaalisuuden kuvaaminen tavanomaisesta poikkeamattomana sekä faktan ja fiktion vuoropuhelu. Myös Ecken nimen mahdollinen juontuminen latinan kielisestä ilmaisusta ecce homo (olen ihminen) oli kiinnostava ja herätti keskustelua praktikum ryhmäläisten kanssa.
 
Palomitan ääni jää etäiseksi ja hänestä olisin halunnut lukea enemmänkin. Myös lopun avoimuus herättää paljon kysymyksiä, mitä tapahtuukaan kerronan viimeisten rivien jälkeen? Kirjan elokuvaoikeudet myytiin 2006, olisi kiinnostavaa kuulla, onko projekti edennyt. En suosittele teosta alle 16-vuotiaille sen sisältämien eroottisten kuvausten johdosta. Kirjaa on myös kritisoitu mm. sen sisältämien pedofilian tai zoofilian teemojen käytöstä.

Arvosana:

   

Takakannesta:

Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotinsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää haluavansa omakseen. Hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.

Mikaelin ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi voivansa vangita palan villiä luontoa, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi.

Yhdistellen ikivanhaa mytologiaa ja uusinta luonnontiedettä Johannsa Sinisalo maalaa hurjan vaihtoehtohistorian, joka jää kihelmöimään lukijan mieleen. Ihmisen ja eläimen, kulttuurin ja luonnon. modernin maailman ja tarunhohtoisten muinaisaikojen rajat liikkuvat tavalla, joka pelottaa ja kutkuttaa - pakottaa meidät katsomaan uusin silmiin itseämme ja ympäröivää todellisuutta.

Ennen päivänlaskua ei voi on voittanut Finlandia-palkinnon (2000) ja saanut Yhdysvalloissa arvostetun James Tiptree Jr. Awardin (2004). Romaani on käännetty yli kymmenelle kielelle.

  

268 sivua, Tammi 2011 (Ensimmäinen painos 2000)

   

Kirjasta muualla: Risingshadow, Kirjavinkit, Aikakone, Kiiltomato, Helsingin Sanomat, Morren maailma, Villasukka kirjahyllyssä, Jos vaikka lukisi..., Kuuttaren lukupäiväkirja, Luettua, Amman lukuhetki, Kaiken voi lukea, Jokken kirjanurkka, Kirjantila

  

Samantyylisiä kirjoja: Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

Top Ten Tuesday - Not to be Read

TTT eli Top Ten Tuesday on blogeissa kiertävä listaus, jossa saa kertoa erilaisia asioita listan muodossa. Morren maailmassa julkaistiin lista kirjoista, joita blogaaja ei aio lukea. Tämä kiinnosti minuakin, niinpä tein oman listani. Aluksi tuntui vaikealta keksiä mitä teoksia listalleni laitan, lopulta oli vaikeampaa päättää mitä niistä mahtuu mukaan.

1. Rosa Liksom: Koko tuotanto

Olen lukenut Liksomilta Bamalaman (yläasteella) ja Yhden yön pysäkin (praktikumissa) ja enempään en aio suostua. Kirjailjan tuotanto ei vain sovi minulle, tahdon hyvän olon kirjoja, en näitä.

2. J.K. Rowling: Paikka vapaana

Ei kiinnosta. Kansi on luotaantyöntävä, vanhahtava, "tällainen on jo nähty". Juonikaan ei houkuttele. [EDIT: Kun kirjailija paljastui terfiksi, en aio koskea hänen tuotantoonsa pitkällä tikullakaan.]

3. Alastair Reynolds: Koko tuotanto

Mm. avomieheni mukaan Reynoldsin tyyli on liian vaikea minulle, ja minua on kielletty lukemasta sitä. [EDIT: Jouduin syömään sanani, lukupiirissä on nimittäin luettu jo kaksi Reynoldsin teosta. Ikirouta tammikuussa 2022 ja Noidankehä huhtikuussa 2024.]

4. J.R.R. Tolkien: Silmarillion

Samat perustelut kuin edellä. Hermostuin jo Tarua sormusten herrasta lukiessani jaarittelevuuteen ja liian orjallisesti historiaa (ei niinkään seikkailufantasiaa) luovaan kirjoitustyyliin.

5. Väinö Linna: Tuntemton sotilas

Olen tähän ikään päässyt lukematta kirjaa, ja samalla linjalla ajattelin jatkaa. Sotakuvaukset eivät ole minun juttuni. Täällä pohjantähden alla menee samaan lokeroon.

6. Stephen King: Koko tuotanto

Vaikka jonkin verran kauhua luenkin, King ei ole koskaan houkutellut. Joitakin hänen teoksistaan tehtyjä leffoja olen katsonut, mutta en ole niihin ihastunut.

7. Merja Jalo: Nummelan ponitallilaiset (2010-luvun tuotanto)

Olen lukenut sarjan kaikki teokset edellä mainittua rajausta lukuun ottamatta. Viimeisimmät teokset, jotka uudistetulla kansityylillä luin alkoivat tuntua haamukirjoittajan tekemiltä. Alkuperäinen henki on kadonnut ja kirjat ovat siirtyneet nykyaikaan räjähdyksineen ja kännyköineen. Ehkä tuore tyyli sopii jollekulle, minun heppatyttöpäiväni ovat (viimein?) ohitse.

8. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Tältä en ole kokonaan välttynyt: yläasteella luettiin osa teoksesta ääneen luokassa. Ei niin hyvä muistikuva. Toivottavasti minä voin jatkaa välttelyllä opinnoistani huolimatta. Täällä saa aika vapaasti valita listalta luettavat kirjat. Tärkeintä ei ole se, mitä kirjoja lukee, vaan mitkä uskaltaa olla lukematta. Paikallinen motto.

9. Raamattu

Vaikka toisaalta kiinnostaisi ihan kulttuurihistoriallisessa mielessä lukeakin raamattua, voi olla että olisin enemminkin piru kuin enkeli sen kimpussa. Tämä jää siis väliin, vaikka joskus lukiossa eräs ev.lut. seurakuntaan kuulumaton poika päättikin lukea ko. toksen kannesta kanteen vain siksi, että tietäisi sitten mistä on kyse. En koskaan tullut tietoisuuteen, pääsikö hän urakkaansa loppuun.

10. Volter Kilpi: Alastalon salissa

Perusteluna Wikipedia lainaus: "Tätä tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmista mutta myös merkittävimmistä teoksista".

Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha

"Ajattelin että kaikki oli ollut yhtä sekamelskaa 

mutta että niin ei tulisi olemaan aina."

  

 

Esikaupunkien Buddha oli brittiläisen jälkikolonialismin kurssikirjoista kolmas. Se jakautuu kahteen osioon: Esikaupungeissa ja Kaupungissa. Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Karim, puoliksi intialainen, puoliksi bittiläinen biseksuaali poika. Esikaupunkien Buddha viittaa hänen isäänsä, joka vetää 1970-luvun henkeen sopivasti buddhistisia istuntoja. Teos sisältää paljon seksikohtauksia ja huumeiden käyttöä, joten en suosittele kirjaa nuorimmille ja herkimmille lukijoille. 

 

Sen sijaan kannattaa lukea La petite lectrice-blogista Katrin kokemukset (jotka tiivistävät minunkin ajatukseni) ja anonyymin kirjoittajan kommentti. Tässä lyhyt lainaus: "Eroottisuus ja muu sellainen ei olisi minua niinkään häirinnyt, mutta jollain tavalla minusta kaikke ne eroottiset tapahtumat oli kuvattu niin ällöttävällä tavalla ja inhottavassa valossa, ettei niitä tehnyt mieli lukea." Minuakin tämä asia vaivasi. Mm. eräässä kohdassa Karim kertoo pikapanoista vessoissa ja kuinka hän yhdistää niihin hyvin vahvasti vessaharjat ja virtsan tuoksun. Ihastuttavaa. Vaikka päähenkilö tekeekin kaikkea mahdollista enemmän tai vähemmän sallittua, miksi hänen tekonsa kuvataan niin negatiivisessa valossa, kärjistetyn kulmikkaasti?

   

Tiesin että se oli epätavallista, se että halusin maata sekä poikien että tyttöjen kanssa. Pidin voimakkasita vartaloista ja poikien niskoista. Pidin siitä että miehet hypistelivät minua, että heidän kouransa vatkasivat minua, ja pidin siitä että esineitä - harjanvarsia, kyniä, sormia - tungettiin perseeseeni. (s.68)

  

Kureishin ilmeisesti omaa elämää heijasteleva kirja on vaikuttanut moneen ja teos on yleensä jättänyt vahvan kokemuksen. Minulle tämä ainakin oli yksi inhottavimmista kirjoista, joihin olen tarttunut. Jotenkin Karimin hahmosta tai kenestäkään muustakaan on vaikea pitää. Miellyttävimmät hahmot ovat Jamila ja hänen miehensä Changez (pakkoavioliiton kautta). 

 

Kirjasta tehtiin vuonna 1993 neljäosainen minisarja, joka seuraa uskollisesti kirjan tapahtumia. 

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Esikaupunkien Buddha on kehitysromaani, Lontoon ylistys, villi ja vallaton tarina - arvostelumenestys maailmalla!

 

Intialais-englantilainen Karim Amir on miehuutensa kynnyksellä. Koti on tavallinen, kiinnostavaa elämässä vain sen oudot puolet - huumeet ja seksi. Väliäkö sillä, kumman sukupuolen edustajan kanssa seksiä harjoittaa, niin kauan kun ei joudu tekemään valintaa. Sehä on sama kuin valinta Rollareiden ja Beatlesien välillä. Eletään 1970-lukua Lontoossa, aikaa ennen aidsia.

 

Kun Karimin isä alkaa esiintyä buddhismi-istuntojen vetäjänä, perheen elämä muuttuu yllättäen. Karim seuraa isäänsä esikaupungista Lontoon sykkivään sydämeen. Hän pääsee mukaan teatteriin, ylämäki alkaa. Tie seurapiireihin on siloitettu.

 

Kirjan vaihtelevista teemoista - perhesuhteet, rakastuminen ja uskonto, luokkaerot, ennakkoluulot ja rasismi - syntyy iloisenkirjava taideteos. 

 

Tyylilaji: yhteiskunnallisuus, erotiikka, punk
   
Samantyylisiä kirjoja: Meera Syal: Anita and Me, Zadie Smith: Valkoiset hampaat, Sam Selvon: The Lonely Londoners, Philiph Roth: Ihmisen tahra,

    

Suomentanut: Seppo Loponen, 335 sivua, WSOY 1991

     

Alkuperäinen nimi: The Buddha of Suburbia

   

Kirjasta muualla: Juuri tällaista, La Petite Lectrice, 

Hanif Kureishi Wikipediassa

TBR + (eli lue myös nämä kirjat)

Sain tuossa vähän aikaa sitten alkuperäisen TBR-listani täyteen (siis ehdokkaita, vain pienen osan olen ehtinyt lukemaan). Nyt huomasin keränneeni taas kasan mielenkiintoisia kirjoja, joita listaan tähän TBR + listaan, eli ne muut, listan yli jääneet teokset. Tämä lista kun on sitten blogissa, ei tarvitse etsiä niitä tuhansia lippu-lappusia pitkin kämppää. Osa teoksista ilmestyy vasta ensi vuonna, eli tämä toimii tavallaan muistilistanani uutuksienkin kanssa.

A
Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu
David Almod: Naakkakesä
Margaret Atwood: Herran tarhurit

B
Steve Berry: Kolmas salaisuus
Geraldine Brooks: Kirjan kansa
A. S. Byatt: Ragnärök - Jumalten tuho

C
Italo Calvino: Paroni puussa
Alex Capus: Léon ja Louise

D
C.J. Daugherty: Night school - Yön valitut

E
Umberto Eco: Foucaultin heiluri
Tom Egeland: Ympyrän pää

F
Kat Falls: Vastavirta
Laurie Frankel: Ikuisesti yhdess@
Cornelia Funke: Reckless: Veljeni peloton
  
G
Kristin Gier: Rubiininpuna
Kami Garcia ja Margaret Stohl: Lumoava kirous


H
Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat
S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija
Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
  
I
 
J
Jane Johnson: Neidon ryöstö ja Saharan tytär
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulevat sateessa
 
K
Katja Kaukonen: Odelma

L
Veera Laitinen: Amethystin vangit
John Ajvide Lindqvist: Ihmissatama
John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään
Laura Lähteenmäki: Kaiken peittävä tulva
Laura Lähteenmäki: Karrelle polttava helle
 
M
Michael Moorcock: Katso ihmistä!

N
 
O
Mikko Oikkonen & Sari Luhtanen: Nymfit: Montpellierin legenda

P
Chuck Palahniuk: Kirottu

Q

R
Elina Rouhiainen: Kesytön ja Uhanalainen

S
Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri
Angie Sage: Tuli
Steampunk! Koneita ja korsetteja
  
T
Essi Tammimaa: Noaidin tytär
Laini Taylor: Karou, savun tytär
  
U

V
Kristiina Vuori: Näkijän tytär ja Siipirikkko 
Mia Vänskä: Valkoinen aura

W
S. J. Watson: Kun suljen silmäni
  
X, Y, Z, Å, Ä

Ö


Luettu:

1. Tuomas Anhava: Oikukas tuuli - Luetu 20.6.2013
2. Margaret Atwood: Orjattaresi - Luettu 9.2.2017
3. Margaret Atwood: Oryx ja Crake - Luettu 30.6.2017
4. Richard Bach: Lokki Joonatan - Luettu 20.6.2013
5. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa - Luettu 15.2.2014
6. Cassandra Clare: Luukaupunki - Luettu 6.8.2014
7. Ally Condie: Perillä - Luettu 24.6.2013
8. Justin Cronin: Linnake - Luettu 9.6.2014
9. Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous - Luettu 19.3.2014
10. Steven Hall: Haiteksti - Luettu 17.11.2014
11. Michelle Harrison: 13 salaisuutta - Luettu 24.10.2013
12. Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa - Luettu 16.4.2014 
13. Hugh Howie: Siilo - Luettu 21.1.2014
14. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma - Luettu 4.4.2017
15. Henrik Ibsen: Peer Gynt - Luettu 10.11.2016
16. Jenny Kangasvuo: Sudenveri - Luettu 25.12.2013
17. Leena Krohn: Hotel Sapiens - Luettu 3.12.2012
18. Leena Krohn: Tainaron - Luettu 14.12.2012
19. Moliére: Saituri - Luettu 2.6.2014
20. George Orwell: Vuonna 1984 - Luettu 31.7.2016 
21. Sari Peltoniemi: Haltijan poika - Luettu 9.6.2013
22. Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa - Luettu 22.4.2013
23. Veronica Rossi: Halki yön - Luettu 25.6.2013
24. Veronica Roth: Outolintu - Luettu 15.3.2014
25. Jan Salminen: Äidinmaa - Luettu 27.5.2014
26. Johanna Sinisalo: Auringon ydin - Luettu 21.2.2014
27. Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika - Luettu 2020
28. Antti Tuomainen: Parantaja - Luettu 26.1.2014
29. Katherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla - Luettu 1.11.2013
30. Catheryne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa - Luettu 25.2.2014
31. Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää - Luettu 17.6.2019
32. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 - Luettu 26.11.2014
33. Moira Young: Julma maa - Luettu 6.6.2013

Lauren Oliver: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa

"Alussa oli tuli."

  

    

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
  

Aiemmin tänä vuonna lukemani Delirium sai syksyllä jatko-osan, Pandemoniumin. Tarina jatkuu siitä, mihin se jäi. Kerronta vaihtelee silloin ja nyt näkökulmien välillä. Silloin-luvuissa kerrotaan Lenan paosta Portlandista, erosta Alexista ja elämästä sen jälkeen. Nyt-osioissa tapahtumat sijoittuvat nykyhetkeen. Takautumat rytmittävät kerrontaa ja kertovat elämästä aidan takana. Korvessa voit olla vapaa, mutta vapaudella on hintansa: elät täysillä hetken kuin kolibri ja sitten kuolet. Aidan toisella puolella, zombimaassa saat terveydenhoitoa, mutta olet tunteeton kuin elävä kuollut.
 

Teos on selkeä kasvutarina, verrattuna edelliseen. Kirjoittaja pohdiskelee Lenan kautta minuutta ja sen muodostumista, sekä sitä, kuinka kohdatut vaikeudet vaikuttavat ihmiseen. Millaiseksi Lenan on muokattava itsensä, kun hän soluttautuu vihollisleiriin? Kieli on hyvin kaunista ja sujuvaa, suomentajalla on ollut myös pilkettä silmäkulmassa muutamien erikoisten sanavalintojen kanssa. Oliverin ansioksi on sanottava, että vaikka joitakin tapahtumia pystyykin aavistamaan ennalta, hän on taidokkaasti osannut myös heittää kapuloita uusienkin hahmojen rattaisiin aivan puun takaa.
 

Kirja ei ole kevyttä luettavaa, vaikka itse sen ahminkin kahdessa päivässä. Oliver on käsitellyt teemoja, jotka heijastelevat mm. Hitlerin ajatusmaailmaa ihmisten puhtaudesta ja siitä, kuinka poikkeavat täytyy poistaa yhteiskunnasta. Tätä samaa ajatusta on hyödyntänyt myös Ally Condie kirjoissaan Tarkoitettu ja Rajalla, mutta se jokin, joka Condiella jää kesken saa täydennystä Oliverin teoksissa. Oliver on myös välttänyt Stephenie Meyerin teoksessa Uusikuu olleet sudenkuopat: Lena ei voi olla ajattelematta Alexia, mutta hän ei jää vellomaan surussaan vaan koteloi sen sisälleen.

  

Dystopia ja kolmiodraama ovat edelleen muodikkaita teemoja nuorten kirjoissa. Tämäkään teos ei siis ole aivan uniikki markkinoilla, mutta jokin saa minut henkäilemään juuri oikeissa kohdissa. Oliver on säälimätön luomiaan hahmoja kohtaan ja koin usein myötätuntoa Lenaa ja hänen lähipiiriään kohtaan, sillä joukkio kohtasi toistuvasti varsin epämiellyttäviä juonenkäänteitä. Teoksella on siis annettavaa kyynisemmällekin lukijalle, joka on hukannut naivismin vaaleanpunaiset lasinsa, mutta minulle teos antoi myös mahdollisuuden kokea uudelleen rakastumisen ensivaiheita.
  

Aivan kaikkein nuorimmille ja herkimmille lukijoille en voi sarjaa tai etenkään tätä jatko-osaa suositella, sillä Nälkäpelin tavoin, tässäkin on muutamia raakoja kohtauksia sekä väkivaltaa. Pidin kirjasta hyvin paljon ja sitä on nautinnollista lukea. En malttanut laskea teosta käsistäni kuin vessataukojen ajaksi. Mieleenpainuvin lukukokemus pariin kuukauteen. Nautin Pandemoniumista joissain kohdissa jopa Deliriumia enemmän, yhtenä syynä mielipiteitä jakavat takautumat.  

  

Arvosana:

Takakannesta:

”Mitään ’ennen’ ei ole. On vain nyt ja se, mikä koittaa seuraavaksi.”
 

Lenan ja Alexin piti viettää koko loppuelämänsä yhdessä, mutta suunnitelma kariutui Portlandin rajavartioiden armottomiin laukauksiin. Luotien tavoittaman Alexin matka katkesi ennen alkamistaan. Lenan matka jatkui. Yksin.
 

Uusi Lena yrittää epätoivoisesti unohtaa painajaisensa, aikaisemman elämänsä ja Alexin. Haaveet yhteisestä elämästä ja rakkaudesta ovat vaihtuneet aktiiviseen työskentelyyn vastarintaliikkeessä. Savu- ja liekkimuurin läpi selvinneestä herkästä nuoresta naisesta on kasvanut vahva ja uhmakas taistelija, joka on valmis soluttautumaan vihollisen selustaan riskejä kaihtamatta. Päällisin puolin järkkymättömän Lenan sisäinen maailma on kuitenkin sekaisin pahemmin kuin koskaan: onko elämällä lupa jatkua ilman Alexia? Ja ovatko kapinan polttoaineet, rakkaus ja vapaus, edelleen puolustamisen – tai kokemisen arvoisia?
 

Dystooppisen Delirium-trilogian uutuus jatkaa kouraisevaa kuvaustaan ihmiskunnan tulevaisuudesta, vapisevasta valtakoneistosta, sortuvista ihanteista ja sorretuista yksilöistä. Pandemonium on tarina kriminalisoiduista tunteista ja kaaokseen johtavasta tunteettomuudesta: epätoivoisesta yrityksestämme pitää kiinni ihmisyydestä olosuhteissa, joissa nuorallakävellään elämän ja kuoleman välimaastossa.

    

Suomentanut: Marja Helanen, 295 sivua, WSOY 2012

    

Alkuperäinen nimi: Pandemonium (2012)
 
Sarjassa aiemmin ilmestynyt: Delirium - Rakkaus on harhaa (2011)

   

Kirjasta muualla: Risingshadow, Kirjavinkit, Oota, mä luen tän eka loppuun, Booklovin´, Jos vaikka lukisi..., Katinkan kirjasto, Kaleidoscope
   

Samantyylisiä kirjoja: Ally Condie: Rajalla, Stephenie Meyer: Uusikuu ja Vieras, Monica Hughes: Tietokoneen vangit, Ray Bradbury: Fahrenheit 451, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla, Annika Luther: Kodittomien kaupunki, Suzanne Collins: Nälkäpeli, Meg Rosoff: Poikkeustila