"On tunnustettu tosiasia, että zombi, jolla on aivoja, tarvitsee lisää aivoja."
Lukupiirimme lokakuun kirja. (Teos sopii myös Emilien kuukauden lukuhaasteeseen)
Happy Halloween!
Seth Grahame-Smithin teos pohjaa Jane Austenin samannimiseen klassikkoteokseen, lisäten siihen reilun annoksen mustaa huumoria, zombeja, ninjoja ja aasialaisia taistelutaitoja. Kuten alkuperäisteoksessakin, tarinan keskiössä on viktoriaanisen ajan idyllinen englantilainen maalaiskylä, Meryton, Longbournin talossa asuu Bennetin perhe, johon vanhempien lisäksi kuuluu viisi 15-23-vuotiasta tytärtä; Jane, Elizabeth, Lydia, Kitty ja Mary. Ympärillä riehuvista levottomuuksista huolimatta, perheen äidin ainoa huoli on saada tyttäret nopeasti naimisiin ja mielellään rikkaan miehen kanssa. Isän toiveena on kuitenkin tyttöjen menestyminen zombien tappamisen rintamalla, ja onkin koulututtanut nämä kalliilla rahalla Orientin parhaiden shaolinmestareiden luona.
Zombiet ovat piinanneet Brittein saarten asukkaita jo muutaman vuosikymmenen ajan, eikä rauhallisia aikoja näytä olevan vielä luvassa. Erilaisia lääkkeitä sairastuneiden parantamiseksi on yritetty kehitellä, mutta ainoa tapa tuhota aivoja himoitseva zombie on tappaa se päähän kohdistuvalla iskulla. Päähenkilönä seurataan Bennetin toiseksi vanhinta siskoa, Elizabethiä, joka on todella kiehtova ja vahva hahmo. Hän on myöskin erityisen ansioitunut zombien tappaja.
Austen tunnetaan aikalaistensa tapojen tarkkana kuvaajana, ja jo hän nosti esille joitakin varsin erikoisia kanssakäymisen tapoja rivien väleistä pilkistelevän huumorin avulla. Tämä onkin antanut hyvän pohjan Grahame-Smithille korostaa viktoriaanisen ajan kulmikkaita käytöstapoja. Uudelleenkirjoitetut hahmot ovat raivostuttavan turhamaisia. ailahtelevia tai ehdottomia. Etenkin Lydian hahmo on äärimmäisen rasittava ja tyhjäpäinen.
Edes zombifioitu versio Ylpeydestä ja ennakkoluulosta ei olisi mitään ilman mystistä herra Darcya. Minulle Darcy jäi kuitenkin etäiseksi, kylmän ja tuomitsevan kuorensa alle. Mies kuvataan varsin väkivaltaisena (eläviäkin kohtaan) ja ihmettelinkin kuinka ihmiset kehuvat häntä eräässä vaiheessa niin helläksi ja kaunotunteiseksi ihmiseksi.
En ole lukenut Austenin klassikkoa, jota olen ajatellut jotenkin hidastempoiseksi ja pitkäveteiseksi. Omistan kirjan kyllä ja joskus olisi tarkoituksena lukea sekin ihan jo yleissivistyksenkin vuoksi. Zombit toivat kuitenkin erittäin raikkaan, toiminnallisen ja koomisen lisänsä teokseen ja yhtään tylsää hetkeä kirjan kanssa en kokenut, vaikka lukujumi vieläkin hieman jarruttelee.
En ole lukenut Austenin klassikkoa, jota olen ajatellut jotenkin hidastempoiseksi ja pitkäveteiseksi. Omistan kirjan kyllä ja joskus olisi tarkoituksena lukea sekin ihan jo yleissivistyksenkin vuoksi. Zombit toivat kuitenkin erittäin raikkaan, toiminnallisen ja koomisen lisänsä teokseen ja yhtään tylsää hetkeä kirjan kanssa en kokenut, vaikka lukujumi vieläkin hieman jarruttelee.
Parhaimmillaan kirja on vauhdikkaissa ja vaarallisissa zombikohtauksissa. Jo pelkästään kirjailijan valitsema tapa antaa niin paljon kiertoilmaisuja eläville kuolleille on sekä ajankuvaan sopivaa, sekä samalla osoitus kirjallisesta neroudesta. Zombeja kutsutaan niin sanomattomiksi, saatanan orjiksi kuin pilaantuneiksi. Nimityksiä on kymmeniä. Alla olevan lainauksen lisäksi teoksessa on toinenkin nauruhermoja kutittava zombit vs. kukkakaalit kohtaus, jossa zombien kerrotaan ajattelevan kukkakaalipellon satoa eksyneiksi aivoiksi.
Bingley saapui sovittuun aikaan, ja hän ja herra Bennet viettivät aamupäivän metsästäen ensimmäisiä sanomattomia, jotka muuttivat etelään pehmeää maata etsien. Herra Bennet vei kumppaninsa Longbournin pohjoisimmalle pellolle, missä he viettivät lähes tunnin viritellen useita ansoja (herra Bennetin itse suunnittelemia), joissa he käyttivät syöttinä kukkakaalin päitä. Aina välillä pellolle horjui zombi herra Bennetin ja herra Bingleyn seuratessa oksakasan alta. Elävät seurasivat kun kuollut huomasi kukkakaalin, luuli sitä meheviksi, pehmeiksi aivoiksi ja ojensi kätensä tarttuakseen siihen. Silloin ansa laukesi sen käsivarsien ympärille, ja miehet riensivät hakkaamaan olentoa musketinperillään, ampumaan sitä ja polttamaan sen lopulta poroksi. (s. 279)
Ps. Tässä romaanissa on myös kuvitus!
 |
| Yhtenä lukupiirin vetäjistä pukeuduin käsittelykertaa varten teeman mukaisesti. Tapaamispaikkana oli ihana Café Rooster. |
Arvosana:
Takakannesta:
"On tunnustettu tosiasia, että zombi, jolla on aivoja, tarvitsee lisää aivoja."
Näin alkaa Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, Jane Austenin rakastetuimman romaanin laajennettu laitos, jossa on ensimmäistä kertaa mukana myös murskaavia zombinsilpomiskohtauksia. Rauhallista Merytonin maalaiskylää on jo jonkin aikaa vaivannut outo tauti – kuolleet ovat nousemassa haudoistaan. Kipakka sankaritar, sukkelakielinen Elizabeth Bennet tunnetaan verrattomana zombintappajana, mutta miten käy verisen taiston, kun paikkakunnalle ilmaantuu ylhäinen, komea ja kopea Mr. Darcy?
Ihastuttavassa tapakomediassa kuvataan tarkkanäköisesti englantilaisen maalaisaatelin pikkuporvarillista elämänmenoa ja nuorten säätyläisten välisiä kohtauksia, joissa viuhuu niin sanan säilä kuin kauloja katkova miekkakin. Pystyykö Elizabeth kukistamaan elävät kuolleet ja toisaalta haastamaan englantilaisen maalaisaatelin luokkatietoisen ennakkoluuloisuuden?
Romanssit, sydänsurut, kannibalismi ja tuhannet mätänevät ruumiit täydentävät loisteliaan epookkidraaman kadottamatta alkuperäisteoksen viehättävän ironista ominaislaatua. Teos on todellinen makupala nykyaikaiselle lukijalle!
Alkuperäinen nimi: Priden and Prejudice and Zombies, 2009, Suom. Virpi Vainkainen, 319 s. Schildts & Söderströms 2010
Heh, tämä on kyllä pakko lukea! Rakastan Austenin alkuperäisversiota (niin kirjana kuin filmilläkin), plus myös Walking Dead toimii mulle :D
VastaaPoistaSuosittelen kyllä. Lukupiirissämme myös ne, jotka eivät yleensä zombeista/goresta pidä, nauttivat tästä teoksesta. Walking Dead toimii minullekin. Huippua kun uusi kausi lähti taas käyntiin. Niin ja nehän puhuu jo kuudennesta kaudesta, vaikka tämän viidennen piti olla jo viimeinen. Jos vaan laatu pysyy samana niin lisää zombeja vaan kehiin!
PoistaKuulostaa lupaavalta. :) Y&E on minun suosikkikirjojani, ja vaikka vähän kauhulla (niinpä!) suhtaudun sen jatkojalostuksiin, tämä tuntuu niin railakkaalta lähestymistavalta aiheeseen, että voisi olla hauska sen vuoksi. Hyvä Halloween-vinkki.
VastaaPoistaLukupiirimme yksi vetäjistä on Jane Austen fani ja hän tarttui kirjaan varsin epäileväisenä. Lopulta hänkin oli aivan myyty. Eli voin kyllä suositella. On kyllä jotain hyvinkin erilaista ja kuten sanoit, raikas lähestymistapa. Vaikka tässä parodisoidaankin alkuperäisteosta, ei kyseessä ole kuitenkaan kieli poskella tehty sepustus vaan oikein mukaansa tempaava ja toiminnallinen adaptaatio.
PoistaYlpeys ja ennakkoluulo on kyllä hyvä kirja, ja minä pidin siitä näillä zombeillakin maustettuna :D
VastaaPoistaKaunis kuva sinusta! :)
Zombit tosiaan olivat enemmän mauste kuin itsetarkoitus. Teoksessa oli monta hienoa kohtaamista sanomattomien kanssa. :)
PoistaKiitos! ♥
Suosittelen myös sitä alkuperäisversiota... vaikka yhtä toiminnantäyteinen se ei ole. :-) Itse luin tuosta zombie-Y&E:stä vain sarjakuvaversion.
VastaaPoistaMinulla on näitä klassikoita hamstrattuna hyllyyn. Y&E ja Kasvattitytön tarina Austenilta, Bronëlta Kotiopettajattaren romaani ja monta venäläistä klassikkoakin. Eli vaikka toimintaa ei tekstistä tihkuisikaan, niin olen ajatellut näilläkin sivistää itseäni jossain veiheessa. :)
PoistaTästä kirjasta olen kyllä kuullut paljon juttua, ja taidat olla ensimmäinen, jonka kuulen sanovat jotain positiivista. Ihan mukavaa lukea tällainen mielipide :) Itse en ole kirjaa lukenut. Voisi ehkä iskeä enemmän kuin alkuperäinen, joka oli mielestäni vähän tylsä.
VastaaPoistaAika jännä, miten paljon ihmisillä mielipiteet vahtelee teoksista. :) Meillä tosiaan lukupiirissä oli pari zombie-fania ja pari ei-niin-fania ja kaikki pitivät teoksesta todella paljon. Piiriläisten antama keskiarvo (asteikolla 0-5) oli 4. Voin kyllä suositella, uskon, että voisit tykätä tästä.
Poista