"Ja kun alkaa puhua kanoille, on koittanut lähdön aika -
- ennen kuin kanat alkavat vastata."
Lukuhaaste 8.
A funny book
Colin Thompsonin (s. 1942) tyyli on ihanalla tavalla hyvin englantilainen ja verrattavissa erikoisen huumorin ja spefikirjallisuuden mestareihin
Terry Pratchettiin (s. 1948) ja
Douglas Adamsiin (s. 1952).
Uusi Eeden on lukioaikaisia suosikkejani. Luin sen aikoinaan kahdesti, varsin vähän ajan sisälle. Mainitsin teoksen ohimennen
Annamille ja siitä syntyi halua lukea teos jälleen kerran - sopiihan se nettilukupiirimme kevään dystopiateemaan ja teos löytyi kätevästi omasta hyllystä. Oikeastaan minun piti lukea
James Frayn ja
Nils Johnson-Sheltonin Endgame - Loppupeli, mutta jokin tökkäsi jo ensimmäisillä sivuilla ja ajattelin siirtää teoksen lukemista vähän eteenpäin.
Joskus nuoruuden nostalgisoidut teokset ovat vaarallisia uudelleen lukukohteita, sillä alkuperäinen kokemus saattaa vahingoittua. Thompsonin kanssa tätä vaaraa ei kuitenkaan ollut, sillä hersyvän humoristinen ja paikoin makaaberikin teos vei yhä mukanaan. Samaa mieltä teoksen kestävyydestä ollaan mm.
Vuotavassa noidankattilassa. Muita samoihin aikoihin lähtemättömän vaikutuksen tehneitä teoksia, jotka kestävät myös useamman lukukerran ovat mm.
Garth Nixin Sabriel (2004),
Susan Pricen Sterkarmin poika (2001),
Christopher Paolinin Eragon (2005),
Sylvia Louise Engdahlin Lumotar (2003) ja muutaman vuoden myöhemmin ilmestynyt
Bernard Becketin Genesis (2009).
Koska kyseessä on hieman vanhempi ja vähemmän tunnettu teos (julkaistu ennen kuin dystopia oli näin pinnalla), ei teoksesta juurikaan löydy juttuja blogistaniasta. Hyvä siis nostaa tämä teos siitäkin syystä esille, koska olen varma, että tälle löytyy lukijoita, mikäli teosta edelleen vain löytää kirjastoista. Katsoin kirjan tietoja Goodreadissa ja huomasin yllätyksekseni tälle ilmestyneen vuonna 2005 jatko-osan,
Space: The Final Effrontery. No, tarinahan jää kesken tässä alle 300-sivuisessa ensimmäisessä osassa, joten hyvä näin. Jatkoa ei kuitenkaan, suomalaiselle keskenjättämisperinteelle tyypillisesti, ole suomennettu, mutta joskus se täytynee hankkia englanninkielinen teos käsiinsä, jotta saan jo kauan sitten alkaneen tarinan päätökseensä.
Kunpa vuoden 2099 Suuressa vastaiskussa ei olisi poltettu joka ikistä kirjaa jonkun valopäätolvanan keksittyä, että kaikki maailman ongelmat johtuivat kirjoista.
--
Paitsi että siinä oli heitetty lapsi pesuveden mukana, samaa kyytiä oli mennyt myös amme, putket oli revitty irti ja talo poltettu päälle päätteeksi maan tasalle. Ihmiset olivat vihdoin vapaita, vapaita paleltumaan kuoliaiksi, pesemättöminä, vaatteitta ja nälissään, mutta vapaita, vapaita kuolemaan tavallisiin sairauksiin, vapaita kävelemään ryhdikkäästi deodoranttitahroitta, vapaita ihmisen menestyksen ulkoisista merkeistä kuten silmälaseista ja sydämentahdistimista, vapaita astelemaan päin, alle ja pois kenekään varoittamatta mistään. (s. 26-27)
On vuosi 2287 ja ihmiset ovat kuolemassa sukupuuttoon. Jäljellä on enää vain muutamia satoja yksilöitä, yksi heistä on pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa asuva Jii (Jay). Maailma on ollut menossa pahassa syöksykierteessä alaspäin jo muutaman sadan vuoden ajan, mutta silloin kun ihmisiä oli vielä miljardeja, poliitikot ja muut auktoritetit onnistuivat piilottamaan asioiden todellisen tilan kunnes hatarat korttitalot tulivat rytisten alas. Jii on jäänyt 12-vuotiaana yksin ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin hän huomaa puhuvansa kanalle, joka on pinnan alta jotain aivan arvaamatonta.
"Minä en ole mikään kotkon kana", kana sanoi. "Voisi kuvitella että se tuli selväksi jo kun aloin puhua. Voi luoja teitä ihmisiä, te olette parantumattomia. Tyhmiä kuin kotkon pahvi." (s. 16)
Kana, Ethel, on todellisuudessa kaukaisesta galaksista kotoisin oleva älykäs muukalainen, jolla on tehtävä. Matkan aikana kootaan erikoisista persoonista koostuva joukko, jonka jäsenistä jokaisella on tärkeä osa tavoitteiden saavuttamisessa. Kuten kunnon seikkailulle kuuluukin, ei homma hoidu vain astumalla supermarkettiin, no, ei pelkästään näin. Muutkin tahot ovat kiinnostuneet Ethelin puuhista ja yrittävät vaikuttaa lopputulokseen.
Oli iloista huomata, että teoksessa oli paljon paitsi pop-kulttuuriviittauksia (Paluu tulevaisuuteen, Star Trek, Star Wars), myös lainaus T.S. Eliotin runosta Tällä lailla maailma loppuu. Ovatpa monet myytit, legendat sekä herrat Kafka ja Lewis Carollkin päässeet mukaan. Viimeksi mainitusta puheenollen, on Thompsonin tyylissä jopa nonsensemaisia piirteitä, kuten kattilassa kylpevä, puhuva kani.
Thompsonin teoksen kieli on nokkelaa ja sanoilla leikittelevää ja Jaana Kapari (nyk. Kapari-Jatta) on tehnyt tässäkin käännöksessä hyvää työtä (vaikkakin päähenkilön nimen suomentaminen tuntui hieman turhalta). Jos pidät Dr. Who-sarjasta, voisin väittää Uuden Eedenin sopivan sinulle. Teosta on helppoa suositella myös dystopioiden ystäville, vaikka näiden kansien väliin mahtuu niin paljon muutakin.
Arvosana:
Takakannesta:
Tulevan ajan lyhyt historia
On vuosi 2287 ja ihmiskunta on häviämässä sukupuuttoon. Jiin elämä on olosuhteisiin nähden mukavaa, mutta yksinäistä. Hän päättää jättää turvallisen kattohuoneistonsa ja selvittää, mitä maailmassa oikein tapahtuu. Silloin hänen lemmikkikanansa puhkeaa puhumaan ja paljastaa todellisen henkilöllisyytensä. Ethel-kana onkin muukalainen kaukaisesta galaksista. Jii hyppää Ethelin matkaan ja tutustuu myös Oraakkeliin ja Pörröön, Douglasiin, Merliniin, Sokeaan Pianonvirittäjään sekä Koohon, Jiin sieluntoveriin ja kumppaniin. Heillä seitsemällä on mahdollisuus johdattaa ihmiskunta pois tuhon partaalta ja kenties Uuteen Eedeniin.
Uusi Eeden on hengästyttävä hyppy tulevaisuuteen. Se on oivallusten ilotulitusta ja visioiden virtaa sekä havahduttava näkemys siitä, mihin maailma voi olla menossa, jos ihmiskunta jatkaa nykyiseen malliin. Tämän kirjan luettuaan katsoo maailmaa uusin silmin, varsinkin kanoja.
Lontoossa syntynyt, sittemmin Australiaan asettunut Colin Thompson on toiminut mm. graafisena suunnittelijana ja näyttämömestarina. Kirjailijanuransa hän aloitti vuonna 1991 Ethel-kanasta kertovalla lastenkirjalla. Uusi Eeden on Colin Thompsonin ensimmäinen suomeksi julkaistu teos.
Alkuperäinen nimi: Future Eden (1999), Suom. Jaana Kapari, 279 s. Tammi 2002
.jpg)
