maanantai 31. lokakuuta 2011

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

 Jos saisit toisen mahdollisuuden, kuinka käyttäiset sen?
   
       
Erilainen nuorten kirja siitä, kuinka yllättäen saatu mahdollisuus elää saman päivän uudestaan kuin Päiväni murmelina-leffassa ja kuinka se voi lyhyessä ajassa muuttaa ihmisen aivan erilaiseksi, pahemmaksi vai paremmaksi - lukemalla kirjan sekin selviää. Jos olet lukenut Eoin Colferin Toivomuslistan, saatat huomata kirjoissa jotain samankaltaisuutta: oletko hyvis vai pahis, kuulutko helvettiin vai taivaaseen, jos saan yhden päivän muuttaa kaiken, kumpaan porttiin saan pääsylipun.
   
Samantha Kigston on menestyvä 2000-luvun jenkkinuori: nuori ja kaunis, yhdellä sanalla sanoen suosittu. Vaikka kaikki tuntevat hänet, ystäviä hänellä on kuitenkin vain muutama: Lindsay, Ally ja Elody. Tytöt jakavat kaikki salaisuutensa keskenään... tai niin Sam ainakin luuli ennen iltaa, jolloin hän lähti Kent "mikä-sen-nimi-nyt-on" McFullerin bileisiin, joka muutti kaiken.  

Juuri kun alkaa tuntua että pimeys nielaisee meidät lopullisesti, metsä päättyy aivan äkkiä ja edessämme on valtavan suuri kaunis nurmikko ja sen keskellä valkoinen talo, joka näyttää sokerikuorrutuksesta tehdyltä. Siinä on parvekkeita ja pitkä kuisti, joka reunustaa kahta puolta. Myös ikkunaluukut ovat valkoiset, ja niihin on tehty  kuviointeja, joita ei tässä pimeässä erota. Näin kaiken kuin ensimmäistä kertaa. reaktioni voi johtua alkoholista, mutta tuntuu että se on kaunein koskaan näkemäni talo. (s. 52)
   
Sam seurustelee (tyypillisesti) urheilijapojan - Robin - kanssa. Koulun kaikki tytöt kuolaavat tämän perään, niin myös Sam jo monen vuoden ajan. Lopulta unelmat eivät välttämättä kohtaa todellisuuden kanssa ja myös Sam alkaa huomata Robissa ja jopa ystävissään asioita, jotka ärsyttävät. Aiemmin ärsyttävistä asioista puolestaan alkaakin löytyä kaikkea hyvää. Tähän kategoriaan kuuluvat mm. äiti, isä ja pikkusisko Izzy (Elizabeth).

Sam ei aina ollut suosittu ja hän on ollut siis veteen piirretyn viivan toisella puolen. Itse asiassa nuorempana häntä oli kiusattu hyvinkin paljon (muistuttaa omaa lapsuuttani) ja Sam päättää muuttua sellaiseksi, josta pidetään: hän ostaa muodikkaita vaatteita ja muuttuu puhetavaltaan, musiikkimaultaan ja harrastuksiltaan samanlaiseksi klooniksi kuin kaikki suosittujen laumaan kuuluvat. Hän unohtaa jopa olleensa epäsuosittu, ainakin jos jotain voidaan päätellä hänen käyttäytymisestään klikin ulkopuolisia kohtaan.
     
Pienempänä tein tätä paljon: lukittauduin vessaan ja otin niin kuumia suihkuja, että peili höyrystyi täysin, ja sitten seisoin sen edessä, katselin miten kasvoni alkoivat pikkuhiljaa saada muotoa höyryn läpi, ensin ääriviivojen tasolla ja lopulta yksityiskohtia myöten. Ajattelin joka kerta, että saisin lopulta nähdä jonkun kauniin ihmisen, ikään kuin olisin muuttunut suihkun aikana kirkkaammaksi ja paremmaksi. Mutta näytin aina samalta. (s. 51)
  
Kirja alkaa aivan kuten mikä tahansa nuorten romaani, olin vähän pettynyt, mutta maltoin mieleni ja jatkoin lukemista, sillä olin lukenut mm. Anun blogista hyvää palautetta kirjasta. Osasin odottaa tuota paikalleen juuttuneen levyn tavoin itseään toistavaa päivää, jossa kuitenkin syntyy pieniä eroja valintojen erilaisten valintojen takia.. Loppua kohden kirja todella ahmaisi mukanaan. Luin koko päälle 400-sivuisen kasvutarinan kertaistumalta, en voinut laskea sitä kädestäni edes ruokailun ajaksi, ja ilta venähtikin aamupuolelle kirjaa ahmien ja välillä nenäliinapakettia metsästäen. Hyvin surullinen kirja, etenkin kun muistaa Samin kohtalon. 
   
Suosittelen lukemaan!
   
Arvosana:
       
Takakannesta:
Ehkä sinulla on vielä huomispäiväkin. Ehkä sinulla on vielä tuhat huomispäivää tai kolmetuhatta tai kymmenen, niin paljon aikaa että siinä voi kylpeä. Mutta joillakin meistä ei ole kuin tämä päivä. Ja totuus on, että ikinä ei voi tietää.”

Samantha Kingstonilla on elämä edessään ja maailma jalkojensa juuressa; nätti naama, syntisen makea poikaystävä ja paikka koulun parhaissa piireissä. Helmikuisena perjantaina kaikki kuitenkin muuttuu silmänräpäyksessä. Lupaavasti alkaneesta päivästä tulee Samin viimeinen. Kirjaimellisesti.

Yllätyksekseen Sam herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää loputtomana uusintojen sarjana. Yksi päivä on vastaus toiselle, kumoaa sen tai ottaa jonkin tyystin toisen suunnan. Seitsemän päivää muodostavat seitsemän vaihtoehtoista totuutta, jotka nivoutuvat sekä Samin että hänen läheisimpiensä tulevaisuuteen. Oikukas kohtalo paljastaa Samathalle asioita, jotka lyövät kaikki ällikällä – myös hänet itsensä. Eikä onnellinen loppu olekaan enää itsestäänselvyys.

Kuin viimeistä päivää on paitsi nuoren Samin kasvutarina, myös kaunistelematon ja elämää pulppuava kuvaus nuorten elämästä 2000-luvun oloissa ja kielellä. Se on herkkä ja karhea, aitoudessaan jopa julma kertomus siitä, miten pieniltä näyttävät asiat voivat kuin huomaamatta johtaa tilanteisiin, joita lehdissä tavataan myöhemmin kutsua traagisiksi.
      
Suomentanut: Tero Valkonen, 412 sivua, WSOY 2010
     
Alkuperäinen nimi: Before I fall
     
Kirjasta muualla: Risingshadow, Helsingin Sanomat, Sivupiiri, Jos vaikka lukisi..., Oota, mä luen tän eka loppuun, Humisevalla harjulla, Lukupaikka, Lukukeskus

Samantyylisiä kirjoja: Eoin Colfer: Toivomuslista, Anni Dalton: Enkeliakatemia-sarja, Meg cabot: Prinsessapäiväkirjat

2 kommenttia:

  1. Vau, olet osannut kiteyttää kirjan tosi kauniisti. Alkoi melkein itkettää taas, kun muistui kirjan loppu mieleen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anu! Todellakin tunteita herättävä kirja, etenkin sitten, kun Sam tajuaa mieskuvionsa. En sano enempää etten paljasta kirjaan tutustumattomille mitään, mutta sinä varmaan tiedät, mitä tarkoitan?

    VastaaPoista