torstai 25. heinäkuuta 2024

Rebecca Yarros: Siivenisku

"Tämä -- ei ole mikään satu, jossa kaikki selviävät hengissä."
  
     
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 31. Kirjassa on vammainen henkilö, Fantastinen kesä: Romantasia, Trooppinen kesä: Vihollisista rakastavaisiksi
  
"Pysy ihan helvetin kaukana Xaden Riorsonista." (s. 24)
  
Rebecca Yarrosin ilmiöksi noussut Siivenisku oli juuri niin koukuttava kuin sitä on hehkutettukin, ei tosin niiden spicyjen kohtien takia - ne kun oli kirjoitettu kaikkein heikoimmin koko kirjasta. Less is more, mutta onneksi Yarros pidättäytyi sentään vain kahdessa kohtauksessa - ei todellakaan sillä sisällöllä mässäillä, toisin kuin suurin osa näkemistäni kritiikeistä ja mainoksista hehkuttaa. Ei siis sen enempää päästy lakanoiden väliin kuin YA:ssakaan.
  
"Ole kiltti ja anna minun pelastaa sinut."
"Et sinä voi", kuiskaan. (s. 52)
  
Tarinasta saa eniten irti silloin, kun siitä ei tiedä paljoa etukäteen, joten jatka lukemista omalla vastuulla (vaikka ei tässä varsinaisia spoilereita ole tulossa).
  
Päähenkilö on 20-vuotias Violet, joka on koko ikänsä ajatellut seuraavansa isänsä jalanjäljissä kirjuriksi, mutta äiti päättää toisin. Ovathan Sorrengailit nyt sentään tunnetusti lohikäärmelentäjiä, nuorimman tyttären tulee siis toteuttaa tätä agendaa, vaikka hänen kehonsa onkin erilainen. Violetin luut katkeavat herkästi ja hänen nivelensä menevät helposti pois paikoiltaan.
  
"Tämä paikka voi muuttaa melkein kaiken ihmisestä, Vi. Se riisuu kaiken paskan ja kohteliaisuudet ja paljastaa sen, millainen syvällä sisimmässäsi olet." (s. 70)
  
Pidin Violetista ja hänen enemies to lovers vastapuolestaan suuresti. Ja koska tämä oli vallan ennalta-arvattava, totta kai Violet saa lohikäärmeen (kuinka tämä muutoin voisikaan olla sarjan ensimmäinen kirja viidestä), jolla on hurmaava tapa puhutella päähenkilöä. Ihan lempihahmoni tarinasta. Joitakin yllätyksiäkin tarina toki tarjoilee, joten tylsää ei päässyt tulemaan. Mukana on myös koko joukko huikeita sivuhahmoja. Enpäs muista, milloin viimeksi olisin tykästynyt lukemani teoksen henkilöihin ja maailmaan näin paljon.
  
Kaikkein tehokkaimmat myrkytkin tulevat kauniissa pakkauksissa, ja sellainen Xaden nimenomaan on - yhtä kaunis kuin tappavakin. (s. 278)
  
Lukemisen jälkeen tuli pitkästä aikaa se monille tuttu tyhjä olo. Kuinka jatkaa elämää Siiveniskun jälkeen, kun on vielä aikaa ennen kuin jatko-osa Rautaliekki ilmestyy marraskuussa? Luulenpa, että minun on joskus luettava uudelleenkin tämä.
  
"Todennäköisyydet ovat aina meitä vastaan." (s. 102)
    
Arvosana:
          
Takakannesta:
Lukuelämys johon et ollut valmistautunut. Antaudu tulikuumaan taisteluun.
  
Jos pidit Nälkäpelistä, The Witcheristä tai Game of Thronesista, tämä kirja on sinulle. Siivenisku on kertomus elitistisestä ja brutaalista sotakorkeakoulusta, josta valmistuu lohikäärmetaistelijoita.
  
“Jännittävä, seksikäs ja uskomattoman viihdyttävä ensimmäinen kirja Yarrosin uudessa sarjassa ilahduttaa romanttisen, toiminnantäyteisen fantasian ystäviä.” – Booklist, tähtiarvio
  
Kaksikymmentävuotiaan Violet Sorrengailin on ollut tarkoitus erikoistua historiaan ja elää hiljaista elämää kirjojen keskellä. Nyt Navarren valtakunnan ylin komentaja Sorrengail, Violetin äiti, on määrännyt Violetin liittymään satojen kokelaiden joukkoon, joista muokataan pieni mutta voimakas eliittijoukko lohikäärmeratsastajia. Suuri osa kokelaista kuolee koulutuksen aikana.
  
Violet on pienikokoinen ja hauras, joten selviämisen mahdollisuus on pieni. Lohikäärmeet eivät valitse taisteluparikseen ihmisistä heikoimpia vaan polttavat heidät tuhkaksi.
  
Oppilaat ovat jatkuvassa kuolemanvaarassa myös toistensa joukossa: koska lohikäärmeitä on vähemmän kuin kokelaita, kilpailijoista yritetään hankkiutua eroon. Moni kostaisi Violetille myös tämän pahamaineisen piinkovan äidin takia. Erityisen pahalla silmällä häntä katsoo Xaden Riorson, voimakkain ja säälimättömin lennoston kapteeni, jonka perheen komentaja Sorrengail on mestauttanut.
  
Suomentanut: Laura Haavisto, 574 sivua, WSOY 2024
  
Alkuperäinen nimi: Fourth Wing (2023)
  
Sarjassa ilmestynyt:
  • Siivenisku
  • Rautaliekki (ilmestyy marraskuussa 2024)
  • Onyx Storm (tulossa keväällä 2025)
    
  
Samankaltaista luettavaa:
  • Christopher Paolini: Eragon
  • Veronica Roth: Outolintu
  • Anne McCaffrey: Pernin lohikäärmeritarit 1) Lohikäärmeen lento 
  • Suzanne Collins: Nälkäpeli
  • Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
  • Leigh Bardugo: Varjo ja riipus

sunnuntai 21. heinäkuuta 2024

Naistenviikko | Johanna Förster: Unien sirkus

"Hän pelkäsi yötä, joka saattaisi sysätä hänet toiseen maailmaan.
Uneen, joka värähteli kuvitelmien, muistojen ja huijauksen rajamailla."
  
Kirja kuvattu Rovaniemellä, taustalla Vimma & Viima: Vallan vaaran merkit (2021)
    
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo, Naistenviikon lukuhaaste: 21.7. nimipäiväänsä viettävät Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna
  
Kotimainen YA, joka on sekoitus totalitaarista yhteiskuntaa ja maagista realismia puhuvia eläimiä täynnä olevine sirkuksineen kuulostaa ensisilmäyksellä täydelliseltä kirjalta minun makuuni. Tämän kanssa ei kuitenkaan tähtien asennot olleet suotuisat, vaan kärvistelin kirjan kanssa viikon ja lukuflowta ei syntynyt millään - päinvastoin, aloin välttelemään lukemista ja tartuin puhelimeen useammin kuin kirjaan. Ainoana porkkanana olivat lukupinossa odottavat muut kirjat. Onneksi en kuitenkaan täysimittaista lukujumia saanut.
  
"Jos hukkaa muistonsa, eksyy itseltään" (s. 154)
  
Mikä sitten tässä Johanna Försterin kauniskantisessa (à la Sami SaramäkiUnien sirkuksessa ei omalla kohdalla toiminut? Aloitetaan hahmoista. Päähenkilö on Juuli, alussa 17, mutta huomaamattaan kirjan aikana hän täyttää 18. Juuli näkee unta Eduardo Hopea -nimisestä ketusta ja hänen maagisesta sirkuksestaan, joista isä oli lapsuudessa kertonut iltasatuja. Hän tapaa vihreätukkaisen viulistin, Nikon sekä tämän siskon Ninin ja hyvän ystävän Iidan. Jotenkin heistä muodostuu Juulin löydetty perhe, mutta noita suhteita kuvataan niin pintapuolisesti, ettei itselleni syntynyt minkäänlaista sympatiaa, kun hahmot kohtaavat ongelmia.
  
"Mä en ymmärrä tätä, mutta et sä järjiltäsi ole." (s. 173)
  
Juuli kokee, että satujen kettu on oikeasti olemassa ja tämä toinen syy, miksi kirja ei iskenyt: kettuilu nimittäin menee kirjassa aivan överiksi (siis Madagascar 3 elokuvan päättömän kohelluksen tasolle) loppua kohden. Olin vielä aivan valmis uskomaan, että hän unissaan vieraili lapsuuden satusirkuksessa, mutta kun taruharhat alkoivat vuotaa todellisuuteen, en voinut kuin pyöritellä silmiäni. Maaginen realismi on yksi lempigenrejäni, mutta tässä ei saavutettu oikeanlaista tunnetta, vaan ne elementit tuntuivat liian lapsellisilta. Tässä myös oudosti eläimet olivat "hän" ja ihmiset "se", en ihan klikannut tyylivalinnan kanssa.
  
"Mitä kaikille musiikkiklubeille ja teattereille on tapahtunut?" hän kysyi -- 
"Se mitä kaikelle vapaalle kautta aikain tapahtuu, kun ajattelun valvonta kiristyy. Sama, mitä tehtiin Iranissa vallankumouksen jälkeen. Ne on ratsattu ja suljettu yksi kerrallaan." 
"Mutta täällä ei ole ollut vallankumousta", Juuli protestoi. 
"Ei ole, ei. Vain hiljainen vallan siirtymä. Se, mitä on äänestetty. Nyt maksetaan historian unohtamisesta. Ja kun valta vaihtuu, ensin tartutaan aina siihen, mikä näkyvimmin rikkoo rajoja ja kysyy kysymyksiä." (s. 230)
  
Mikä kirjassa sitten kolahti, oli totalitaristisen lähitulevaisuuden Euroopan kuvaus. Teokseen on poimittu teemoja, joista saamme päivittäin lukea lehdissä, kuten ilmastonmuutos, ilmastopakolaiset, sananvapaus, ihmisoikeuksien rajoittaminen ja joidenkin ihmisryhmien kohtaama syrjintä (tässä erityisen epätoivottuja ovat taiteilijat). Förster onkin osannut koostaa näistä aineksista pelottavan uskottavan kauhukuvan siitä, mihin suuntaan maailma voisi helposti kallistua, jos ihmiset eivät ole varovaisia. Pidin kovasti ihmisistä, jotka omilla pienillä teoillaan auttavat Juulia silloin, kun hänellä ei ole mitään, sekä heistä, jotka kuuluvat vastarintaan ja kapinoivat. Kauralattefestarit olivat ilmiö, jonka voisi kuvitella olevan todellisuutta jo nyt.
  
"Me kuljemme vedenjakajalla, nyt on vielä mahdollista muuttaa politiikan suuntaa, mutta se vaatii kansalaisaktiivisuutta ja suurta rohkeutta." (s. 87)
    
  
Arvosana:
    
Takakannesta:
Syksy ja koulu ovat vasta alkamassa, ja silti seitsemäntoistavuotiaan Juulin jalat ja pää tuntuvat painavilta. Varsinkin pää. Juuli on matkalla töihin, kun hän törmää kadulla kettuun. Sen perään syöksyy Valvoja, joka ei onneksi huomaa Juulia. Arkinen maailma alkaa oudosti säröillä, kun sama kettu, Eduardo Hopea, alkaa ilmaantua Juulin uniin.
  
Samoihin aikoihin Juuli tutustuu katutaiteilijoihin ja aktivisteihin, Nikoon, tämän siskoon Niniin ja Iidaan, ja ystävystyy heidän kanssaan. Hetken kaikki tuntuu uudelta ja mahdolliselta – mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa. Juuli lähtee etsimään ystäviään halki merkilliseksi muuttuneen Euroopan, ja palaa samalla tukahduttamiinsa lapsuusmuistoihin sirkuksesta, joka on tuhoutunut tulipalossa. Hän tempautuu huikeaan seikkailuun, jossa hän kohtaa sekä oman itsensä, kadonneen isänsä että menneisyyden tapahtumat.
  
Monikerroksisessa tarinassa liikutaan lähitulevaisuuden totalitaarisessa Euroopassa, maagisessa rinnakkaismaailmassa ja Juulin muistoissa. Näistä syntyy kudelma, jossa kontrolloivan ympäristön valheellisuus asettuu vastakkain ilon ja mielikuvituksen kanssa.
  
Unien sirkus kuvaa vetävästi sekä maailman että ihmismielen ylenpalttista moniulotteisuutta – ihmeellistä, traagista ja kaunista.
  
431 sivua, S&S 2024
   
  
Samankaltaista luettavaa:

perjantai 19. heinäkuuta 2024

Naistenviikko | Sara Norja: Kummajaisten kesä

"Saunalaiturille ei paista aurinko tänään
harmaata kaikki, mutta kesän harmaata
joka ei syö sielua samoin kuin talven harmaus
täällä sentään kaikki on vihreää"
  
  
Lukuhaasteissa: Sykähdyttävä säeromaanihaaste, Helmet-lukuhaaste: 2. Kirjassa tehdään taikoja, Pride-lukuhaaste, Naistenviikko: nimipäiväänsä 19.7. viettävät Sari, Saara, Sara, Salla, Salli, Sarita
  
Kummajaisten kesä on Sara Norjan ensimmäinen spefiromaani ja kuinka hienosti hän debytoikaan genressä. Sateenkaareva, fantastinen säeromaani aikuisille, mikä ihana lukukarkki tämä olikaan!
  
Siinä kerrotaan taikuudesta,
mummista, metsän omista.
niistä jotka rakastavat
sateenkaaren väreissä -

laulan laulun kummajaisten kesästä. (s. 246)
  
Kanerva ja hänen isoveljensä Tuisku ovat perineet edesmenneen mummin saaressa sijaitsevan kesämökin. Mummi on viimeiset vuotensa kärsinyt Alzheimerista ja Kanerva on surukseen menettänyt sen lapsuudestansa tutun ihmisen jo ennen hänen kuolemaansa. Kanerva menee heinäkuun alusta siivoilemaan mökillä ja käymään läpi mummin ja jo aiemmin kuolleen ukin jäämistöä ennen kuin veljen perhe tulee pari viikkoa myöhemmin. Kaikki menee hyvin, kunnes hän näkee jotain harmaata vilahtavan tuvassa ja pian ovat keittiön tuolit nurin.
  
Kummajainen.

Helmi-isotäti, aikana jolloin
homous oli syntiä ja rikos
nauroi, lauloi, rakasti
miehiä ja myös naisia
--
Kummajainen.

Vain siksi, että Helmi
rakasti sukupuolesta riippumatta
niin kuin minäkin.

Kummajainen. (s. 50)
  
Kuinka hurmaavasti kirjaan onkaan kudottu mukaan niin suomalaista mytologiaa kuin sateenkaarevia hahmojakin. "Noituuden siemen kulkee usein suvussa." On myös puhetta siitä, kuinka yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, vaan siihen tarvitaan joukkovoimaa ja kuin jokainen ihminen voi ja hänen pitää vaatia muutosta. Tätä lisää!
  
  
Arvosana:
       
Takakannesta:
Kanerva on perinyt Alzheimeriin menehtyneen mumminsa kesämökin. Mummin tavarat on perattava läpi ja tunteita käsiteltävä. Mökillä Kanerva kohtaa kummia: saari kuhisee taikaolentoja, eikä mikään ole kuin ennen. Hän joutuu myös muuttamaan mielikuviaan mummistaan. Oliko mummin taikausko vanhuksen höpinää vai oikeaa taikuutta? Ja voiko olla, ettei Kanerva ole sukunsa ainoa sateenkaari-ihminen?
  
Siikajärven mökillä, mäntyjen ja syvien taikojen keskellä Kanerva kohtaa haltijoita, metsänhenkiä ja perheensä todellisen historian. Mökin seinällä kujeilee ukin viulu, joka kutsuu uskaltamaan musiikintekoon. Elämän suunta voi muuttua yhdessä kesässä.
  
Kummajaisten kesä on aikuisille suunnattu säeromaani, jossa suomalainen kansanperinne ja mökkimaisema yhdistyvät isoäidin kuoleman käsittelyyn.
  
247 sivua, Nysalor 2023
     
Luettu myös täällä: Siniset helmet
  
Samankaltaista luettavaa:

lauantai 6. heinäkuuta 2024

Runohaaste | Amber McBride: We Are All So Good at Smiling

"Everything starts in the middle
not the beginning or the end -
stories start in the middle"
  
  
Lukuhaasteissa: Runohaaste, Sykähdyttävä säeromaanihaaste, Helmet-lukuhaaste: 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
  
Amber McBriden kauninkantinen YA-säeromaani We Are All So Good at Smiling on kuvaus masennuksesta ja lamauttavasta surusta, mutta myös juurevasta magiasta ja saduista, jotka heräävät säkeissä eloon odottamattomalla tavalla.
  
This is what I know:
my name is Whimsy & magic is real -
a fine glitter hovering in the air.
--
Hoodoo is real, witches & Fae people too.
--
Fairy Tales are real. (s. 3-5)
  
Päähenkilö on 18-vuotias Whimsy, joka sairastaa vakavaa masennusta. Hän tapaa viimeisimmän sairaalajaksonsa aikana samanikäisen pojan, jolla on mintunvihreä tukka. Aurinko paljastaa pojan salaisuuden: hänellä on siivet. Whimsyn maailmassa taikuus ja noidat ja keijut ovat totta. 
  
I think this is exactly how my mother magicked it
except it didn't work on me -
I am the only one in the universe
who remeber (most) of the truth
(s. 191)
  
Nautin suuresti teoksen kauniista kielestä, tämä on yksi runollisimpia säeromaaneja jonka olen lukenut ja suosittelen lämpimästi tutustumaan, jos kuvaus masennuksesta ja viittaukset itsetuhoisiin ajatuksiin eivät ahdista.
  
  
Arvosana:
            
Takakannesta:
They Both Die at the End meets The Bell Jar in this haunting, beautiful young adult novel-in-verse about clinical depression and healing from trauma, from National Book Award Finalist Amber McBride.
  
Whimsy is back in the hospital for treatment of clinical depression. When she meets a boy named Faerry, she recognizes they both have magic in the marrow of their bones. And when Faerry and his family move to the same street, the two start to realize that their lifelines may have twined and untwined many times before.
  
They are both terrified of the forest at the end of Marsh Creek Lane.
  
The Forest whispers to Whimsy. The Forest might hold the answers to the part of Faerry he feels is missing. They discover the Forest holds monsters, fairy tales, and pain that they have both been running from for 11 years.
  
277 sivua, Feiwel & Friends 2023
  
Samankaltaista luettavaa:

torstai 4. heinäkuuta 2024

Puolivuosikatsaus Helmet-lukuhaasteeseen

  
Kesäkuun loppuun mennessä olen lukenut 32 / 50 kohtaa Helmet-lukuhaasteessa:
  
1. Kirjan nimessä on erisnimi - Debbi Michiko Florence: Pää kylmänä, Jenna Sakai
2. Kirjassa tehdään taikoja - Sara Norja: Kummajaisten kesä
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi - Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut
7. Kirjassa rakastutaan - Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
8. Kirjan nimessä on perheenjäsen - Minna Canth: Kovan onnen lapsia
9. Kirjassa joku karkaa - Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna - Kara McDowell: The Prince & the Apocalypse
11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) - Annukka Salama: Piraijakuiskaaja
  
  
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu - Teri Hall: The Line
16. Kirjassa on valokuvia - Safia Elhillo: Home Is Not a Country
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo - N.K. Jemisin: Kaupunki joksi tulimme
18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru - Katri Alatalo: Kesäkuu
19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi) - A.L. Graziadei: Icebreaker
21. Kirjasta on tehty TV-sarja - Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3) Oikullinen protokolla
24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin - Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri
25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus) - David Arnold: I Loved You in Another Life
  
  
27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta - Joelle Charbonneau: The Testing
29. Kirjassa valehdellaan - Holly Black: Julma prinssi
30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja - Johanna Laitila: Kanin hetkellä
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa - Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 6) Maailmansynnyttäjä
33. Kirjassa muutetaan maalle - Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa - John Marsden: Tomorrow, When the War Began
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja - Dess Terentjeva: Zeno 
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet - Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen 
  
  
39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö - TJ Klune: Wolfsong
40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma - Alastair Reynolds: Noidankehä
41. Kirjassa syntyy lapsi - Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto
43. Kirjalla ei ole päähenkilöä - J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan
45. Kirjassa pelataan - Aino Leppänen: Luk(i)ossa
47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä - Simon James Green: Heartbreak boys / Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens (suom. Lotta Sonninen)
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 - Chi Ta-wei: Kalvot
  

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Mid-Year Book Freak Out Tag

        
Tein Mid-Year Book Freak Out Tagin viimeksi vuonna 2019 ja koska näin sen pitkästä aikaa BooksandLalan, neareadsnovelsin ja NuotioBeen -booktubessa, halusin itsekin vastata taas näihin lukemiseen liittyviin kysymyksiin alkuvuoden luetuista. 
   
1. Paras kirja, jonka olet tähän mennessä vuotta lukenut?
- Olen antanut tänä vuonna viisi tähteä vasta neljälle teokselle, joista kolme on sarjakuvaa ja yksi varhaisnuorten scifiä. Tällä hetkellä suosikkini näistä on ehkä Faith Erin Hicksin Hockey Girls Loves Drama Boy.
    
2. Paras jatko-osa, jonka olet lukenut vuonna 2024?
- Tähän on helppo vastata, jo edellä mainittu Oskar Källnerin ja Karl Johnssonin Imperiumin perilliset 6) Maailmansynnyttäjä.
  
3. Uutuusteos, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea?
- Näitä olisi lukupinossa useampi, mutta eniten ehkä odottelen Rebecca Yarrosin Siiveniskua
  
4. Mitä syksyllä julkaistavaa kirjaa odotat eniten?
- Odotan useampaa kirjaa malttamattomasti, mutta eniten luultavasti Annukka Salaman YA:ta Asioita joista en tiennyt pitäväni.
  
  
5. Mihin kirjaan olet pettynyt eniten?
- Pettymyksiä aiheuttavia kirjoja ja sarjakuvia olen lukenut 16kpl. Näistä eniten harittamaan jäi joko N.K. Jemisinin Kaupunki joksi tulimme (siis älä oikeasti lue tätä, jos köppäinen käännös sattuu sieluusi) tai Malin Falchin Pohjantuli-sarjakuvasarjan päätösosa Porttipuu osa 2. Ei noin hienosti kuvitettua tarinaa voi taputella kasaan noin nopeasti ja epäsukottavasti. 
  
6. Mikä kirja on yllättänyt eniten?
- Kirjavuoteni 2024 on ollut todella erikoisten kirjojen värittämä ja useampi kirja on päässyt yllättämään ja monella eri tavalla. Tällaisia ovat olleet ainakin Chi Ta-wein Kalvot ja Johanna Laitilan Kanin hetkellä
  
7. Kuka on uusi lempikirjailijasi? 
- Sarjakuvapuolella The Apothecary Diariesin tekijätiimi ansaitsee kiitoksen, niin monta sarjan osaa on saanut 4,5-5 tähteä. Kirjapuolelta uusiksi suosikeiksi nousivat yhdellä kirjalla Kara McDowell (The Prince & the Apocalypse), Annie Lyons (Pommisuojan lukupiiri), Simon James Green (Heartbreak boys), Sara Norja (Kummajaisten kesä) ja Seanan McGuire (Every Heart a Doorway) ja jatkan mielelläni heidän tuotantoihiinsa tutustumista. 
  
8. Viimeisin kirjallinen ihastuksen kohteesi?
- Tämä on vaikea kysymys, mutta sanotaan vaikka Kade (Seanan McGuire: Every Heart a Doorway), josta haluan tietää lisää! 

 9. Uusin suosikkihahmosi?
- The Apothecary Diariesin Maomao on todella hyvin kirjoitettu hahmo, samoin olen pitänyt The Prince & the Apocalypsen prinssi Theosta (en malta odottaa sarjan jatko-osan ilmestymistä tässä kuussa).  
   
  
10. Mikä kirja sai sinut itkemään?
- Kaupunki joksi tulimme oli itkettävän huono, mutta eipä tule mieleen yhtään teosta, joka olisi saanut silmänurkat kostumaan. Itken niin harvoin lukiessani. 
  
11. Mistä tänä vuonna näkemästäsi kirjaan pohjaavasta elokuvasta olet pitänyt eniten?
- En ole tainnut nähdä yhtään leffaa tänä vuonna. Teemestarin kirjaan pohjaava Veden vartija pitäisi kylläkin katsoa. 
         
12. Mistä tänä vuonna kirjoittamastasi kirja-arvostelusta tai postauksesta pidät eniten?
- Onpas hankala kysymys. Kirjoitin arvostelun Kaupunki joksi tulimme -pettymyksestä Tähtivaeltajaan ja se on ehkä kriitikon urani paras teksti. 
    
13. Kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna?
- En ole ostanut tänä vuonna kuin yhden kirjan, Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiens.
  
14. Mitkä kirjat on pakko lukea vuoden loppuun mennessä?
- Siiveniskun lisäksi ainakin Travis Baldreen Legendoja ja latteja, Catherine Doylen ja Katherine Webberin Kruunun tyttäret, Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy ja Casey McQuistonin Päätepysäkki, puhumattakaan kaikista ihanista kirjakarkeista, joita ilmestyy syksyllä. 

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Kesäkuun luetut

  
Kesäkuussa vietettiin Pride-kuukautta ja luin Pride-lukuhaasteeseen 11 teosta, osallistuin myös dekkariviikolle kahdella kirjalla. Kuukautta vaivasi lukutahmeus, vaikka sainkin luettua 20 teosta. Ehkä syynä oli kuumuus. Kuvasin paljon ulkona, sillä mikä ihana vihreys ja värien ilotulitus siellä on nyt ollut! 
  
Kesäkuun parhaat lukuhetket tarjosivat Kummajaisten kesäEvery Heart a Doorway, The Apothecary Diaries 5 ja 6Number Call, Poika valkean, renki raudan ja Neljä askelta murhaan. Fantasiapainotteista siis ja samaa laatua on luvassa heinäkuun lukupinossa!

Heinäkuussa onkin sitten luvassa klassikkohaasteen 19 kierros, vielä ehtii hyvin ilmoittautua mukaan. 
  
Kaikki kesäkuussa luetut: (4168 sivua)
  • Katri Alatalo: Kesäkuu  
  • Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut
  • Elisa Macellari: Kusama - The Graphic Novel
  • Malin Falch: Pohjantuli - Porttipuu osa 2
  • Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga vol. 10
  • Natsu Hyuuga: The Apothecary Diaries 5-6
  • Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
  • Nagisa Furuya: Number Call
  • Nino Bulling: Firebugs
  • Anu Kotilainen: Kaappistrategia
  • Meg-John Barker & Jules Scheele: Queer - Sarjakuvajohdanto
  • Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen
  • Ilja Karsikas: Yksisarvinen
  • J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan 
  • Ryoko Kui: Delicious in Dungeon 1
  • Kathy MacLeod: Continental Drifter
  • Chi Ta-Wei: Kalvot 
  • Sara Norja: Kummajaisten kesä 
  • Seanan McGuire: Every Heart a Doorway 
  
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 31/50) 
  
2. Kirjassa tehdään taikoja - Sara Norja: Kummajaisten kesä
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi - Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut 
7. Kirjassa rakastutaan - Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan 
18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru - Katri Alatalo: Kesäkuu
33. Kirjassa muutetaan maalle - Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet - Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen 
43. Kirjalla ei ole päähenkilöä - J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 - Chi Ta-wei: Kalvot 
  
Heinäkuun lukupino:
  • Travis Baldree: Legendoja ja latteja
  • Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit 9) Hirviöulottuvuus
  • Catherine Doyle & Katherine Webber: Kruunun tyttäret
  • Michael Ende: Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä joka antoi ihmisille takaisin ajan
  • Johanna Förster: Unien sirkus
  • Satu Leisko: Varjotarha
  • Amber McBride: We Are All So Good at Smiling
  • Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
  • S.N. Pires: Karhunkiertäjä
  • Melissa Welliver: Soulmates and Other Ways to Die
  • Rebecca Yarros: Siivenisku

maanantai 1. heinäkuuta 2024

Pride-lukuhaasteen kooste

   
  
Hyvää heinäkuun ensimmäistä! Niinpä se vain on Pride-lukuhaaste taas päättynyt tältä vuodelta - LGBTIQA+ kirjojen lukeminen jatkuu kuitenkin vuoden ympäri. Mitä sateenkaarevaa luitte kuukauden aikana? Kommentoi lukemasi kirjat tai linkkaa koosteesi alle, lisään kirjat tähän postaukseen vinkkilistaksi.
    
Minä luin haasteen aikana 11 queer-teosta. Näistä viisi oli sarjakuvaa (joista yksi elämäkerrallinen ja yksi tietokirja), neljä YA:ta, yhden säeromaanin ja yhden klassikon. Englanniksi luin neljä teosta. Näissä oli sateenkaarevia hahmoja niin näkökulma- kuin sivuhenkilöinä. Mukaan mahtui mm. aseksuaaleja, pan- ja biseksuaaleja, homoja ja lesboja, transihmisiä ja muunsukupuolisia - siis hyvin monella tapaa sateenkarevia fiktiivisiä ja välillä todellisiakin ihmisiä. 
  
  
Sarjakuvat:
  • Elisa Macellari: Kusama - The Graphic Novel
  • Nagisa Furuya: Number Call
  • Nino Bulling: Firebugs
  • Anu Kotilainen: Kaappistrategia
  • Meg-John Barker & Jules Scheele: Queer - Sarjakuvajohdanto
  
  
Romaanit:
  
Haasteen aikana luettiin mm. näitä kirjoja:
  • Tiia Aarnipuu: Trans: Sukupuolen muunnelmia - Sataa valoa
  • Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus - Kirjaimia

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Dekkariviikko | Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan

"Ellet päästä ulos sitä, mikä sisälläsi velloo, pelkään -- että se tappaa sinut. Ja pian."
  
  
Lukuhaasteissa: Dekkariviikko, YA-lukuhaaste: Kannessa on kaksi ihmistä, Helmet-lukuhaaste: 7. Kirjassa rakastutaan

Karen M. McManusin YA Neljä askelta murhaan on nopealukuinen, runsaskäänteinen mysteeri vailla raakaa kuvailua, siis juuri passeli kesädekkariksi sellaiselle lukijalle, joka haluaa lukea cozy crimea.

Kannat aika monia salaisuuksia -- Ole varovainen. Sellainen voi pidemmän päälle kuluttaa (s. 301)

Lukioikäisen Brynnin perhe joutuu muuttamaan takaisin kaupunkiin, josta he lähtivät neljä vuotta aiemmin. Brynnillä on huonoja muistoja koulusta, jonne palaa. Hänen paras ystävänsä Tripp oli katkaissut välit hyvin julkisella ja valheellisella tavalla, eikä sellaista voi helposti unohtaa, saati antaa anteeksi. Brynn hakee harjoittelijaksi true crime podcastiin esittelemällä kotikaupunkiaan vuosia aiemmin kohauttaneen kuolemantapauksen, jonka selvittäminen oli jäänyt kesken.

Täällä on liikaa kasveja -- En pidä siitä. En ole tykännyt olla tällaisen vihreyden keskellä sitten sen päivän siellä metsässä. (s. 56)

Vanhojen, kaapin perälle haudattujen luurankojen penkominen päivänvaloon johtaa monenlaiseen kiemuraan Brynnin elämässä. Yhden niistä ollessa tiivis yhteistyö Trippin kanssa kuolleen opettajan muistoksi perustettavan puutarhan suunnitteluryhmässä. Brynn päättää käyttää tilannetta hyväkseen, olihan Tripp yksi niistä kolmesta, jotka ruumiin löysivät. Tapahtumia seurataan vuoroin Brynnin ja vuoroin Trippin näkökulmista, välillä ollaan myös Trippin neljän vuoden takaisissa muistoissa.

Jos tämä lasketaan ensitreffeiksemme, voin virallisesti ilmoittaa, että ahterista on. (s. 263)

Tässä on paljon samaa kuin Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas -sarjan kirjoissa, mutta mysteeri ei ollut aivan yhtä vetävä, vaikkakin monikerroksinen kuin sipuli enkä arvannut rikoksen tekijää. Brynnissä on paljon samaa kuin Pipissä, mutta Trippissä on enemmän ulottuvuuksia kuin Ravissa, joten kaksikon yhteentörmäyksistä oli kiehtovaa lukea. Loppuun, missä salaisuuden yksitellen paljastuvat olisin toivonut jotain vähän enemmän, koska tällaisenaan kirjassa oli hieman samea ja kiirehdityn oloinen finaali.
  
Inka Parpola on mielenkiintoinen valinta nuortenkirjojen kääntäjäksi, koska hän käyttää erikoisia ja vanhoja sanoja, joita moni nykyteini tai aikuinenkaan ei ole kovin usein jos koskaan nähnyt. Tällaisia ovat ainakin uutimet, Kiesus sentään, valesäkki, öykeä, mieto (kuvattuna tammikuun säätä), juoppolalli, irtolainen, narauttaa silmät auki, keskiketterä, suklaapisarakeksit (joita paljon myöhemmin kutsuttiin totutummin suklaahippukekseiksi, mutta jostain syystä leivonnan jälkeen Brynnillä oli otsassa piparitaikinaa).
  
Käännökseen oli jäänyt paljon huolimattomuusvirheitä, kuten puuttuvia kirjaimia, mutta pahin kömmähdys oli lauseessa "lyön pakin päälle and peruutan" sivulla 266. Siis ei nyt hyvänen aika voi painettuun kirjaan jäädä enää mitään englanninkielisiä sanoja, vähän lisää tarkkuutta kustannustoimitukseen, tällainen ei näytä hyvältä. 
  
   
Arvosana:
        
Takakannesta:
Pidä ystävät lähelläsi… ja salaisuutesi ominasi. Aloitteleva true crime -toimittaja palaa entiseen kouluunsa ja alkaa tutkia vanhaa murhatapausta.
  
Neljä vuotta sitten Brynn Gallagherin koulun suosituin opettaja murhattiin. Tapauksen saamasta julkisuudesta huolimatta tekijää ei koskaan löydetty. Nyt Brynn palaa vanhaan kouluunsa ja on päättänyt saada selville, miksi opettaja Larkin murhattiin. Hän on saanut harjoittelupaikan true crime -podcastin taustatoimittajana ja saa huomata, että totuutta etsii moni taho, osa mitä raadollisimmin keinoin. McManus on kirjoittanut jälleen kerran YA-dekkarin, josta ei puutu mehukkaita vääriä johtolankoja, yllätyskäänteitä tai romanttista vipinää ja jossa jännitys säilyy viimeisille sivuille asti.
  
Suomentanut: Inka Parpola, 350 sivua, WSOY 2023
  
Alkuperäinen nimi: Nothing More to Tell (2021)
  
Karen M. McManusilta suomennetut kirjat:
  • Yksi meistä valehtelee
  • Yksi meistä on seuraava
  • Yksi meistä on palannut
  • Kaksi voi säilyttää salaisuuden
  • Kolme pahan perii
  • Neljä askelta murhaan
    
Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja 
  
Samankaltaista luettavaa:

maanantai 10. kesäkuuta 2024

Dekkariviikko | Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut

"Olen tikittävä aikapommi -- En voi antaa rakkaideni olla lähellä, kun pommi räjähtää."
   
   
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi, YA-lukuhaaste: Jännittävä, Dekkariviikko
  
En usein lue dekkareita, mutta silloin kun luen, ovat ne kirjat aina YA:ta tai cozy crimea. Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas -sarja kuuluu noista kahdesta ensin mainittuun ja se päättyy tämän kolmannen osan Kiltti tyttö, kohta kuollut myötä. Aluksi en muistanut, mitä sarjan edellisessä osassa tapahtui, mutta sitten tarina vei mukanaan. Pip kärsii pahoista PTSD-oireista, muistuttaen Nälkäpeli-sarjan kolmannen osan Katnissia; hän pyyhkii jatkuvasti näkymätöntä verta käsistään ja syö diileriltä ostettuja diapameja, jotta voisi nukkua edes vähän.
  
Hän pelkäsi yötä muttei pimeää, pelkäsi jopa omia käsiään. Hän oli hajalla. (s. 61)
  
Pidin kirjan kielestä, sen lukuisista kielikuvista ja sanankäänteistä. Pip etsii sopivaa mysteeriä podcastinsa kolmannelle kaudelle. Mysteeriä, jolla voisi hoitaa itsensä kuntoon. Tai niin hän ainakin uskoo. Pip menettää luottamuksensa poliiseihin, jotka eivät ota tosissaan hänen kokemaa ahdistelua ja mahdollista stalkkeria, joka jättää hänen kotinsa eteen kuolleita kyyhkysiä ja liidulla piirrettyjä tikkuhahmoja. Yksi poliisi kehtaa sanoa hänelle, että tekemällä suosittua rikospodcastia Pip on tyrkyttänyt itseään nettitrollien tähtäimeen.
    
Tuntui kuin kaikki käänteet olisi jo ennalta määrätty, kuin näin olisi ollut määrä tapahtua alusta saakka. (s. 177)
  
Teoksen tunnelma on paljon aiempia osia synkempi, ahdistavampi, mutta silti se on samalla tavoin nopealukuinen ja ahmittava. Juonenkäänteitä ei pysty arvaamaan ennalta ja vaikka itse arvasin yhden hahmon roolin kauan ennen Pipiä, loppu oli varsin odottamaton eikä ehkä kaikkien mieluisin jokaiselle lukijalle. Kirja on jaettu kahteen osaan, ensimmäisessä Pip tutkii mm. Jesaritappajaksi kutsutun sarjamurhaajan tapausta ja toisessa osassa. Noh, siitä en voi puhua spoilaamatta, mutta sanotaan vaikka että siitä tule mieleen eräs Netflix-sarja. Murhien ja naisiin kohdistuvien rikosten maailmassa pyöritään vahvasti. 
  
Vielä yksi tapaus, juuri oikea juttu, joka korjaisi hänen sisimpänsä murtumat. (s. 168)
  
Jackson on koko trilogian ajan venyttänyt uskottavuuden rajoja, mutta tässä kolmannessa osassa meininki menee realismin edelle. Kyllähän tämä siis pitää lukijan tiukassa otteessaan, vaikka välillä pyörittelinkin silmiäni, että ei tämä nyt mene ihan läpi. Ja loppupuolen hermoraunio-Pip (ihan syystäkin palasina) oli vain niin epälooginen ja sääliä herättävä reppana, että oli vaikeaa lukea loppuratkaisua. Harmillisesti Pipin ja Ravin suhde jää mysteerin käänteissä huomiotta, olisivat nyt voineet kuherrella enemmänkin kaiken kurjuuden vastapainona. 
  
  
Arvosana:
        
Takakannesta:
Hittidekkari Kiltin tytön murhaopas saa loppuhuipennuksensa trilogian päätösosassa.
  
Itseoppinut etsivä Pip on tottunut tappouhkauksiin viraalin true crime -podcastinsa jälkimainingeissa. Siitä huolimatta Pipiä alkaa huolestuttaa, kun joku lähettää hänelle anonyymisti saman kysymyksen uudestaan ja uudestaan: Kuka etsii sinua, kun sinä katoat?
  
Pian Pip tajuaa, että joku seuraa häntä tosielämässä. Kun hän löytää yhteneväisyyksiä vainoajansa ja kuusi vuotta sitten kiinni jääneen sarjamurhaajan välillä, hän pohtii, onko kaltereiden takana sittenkin väärä mies.
  
Poliisi kieltäytyy toimimasta, joten Pipin on löydettävä epäilty omin päin ennen kuin hänestä tulee seuraava uhri.
  
Suomentanut: Leena Ojalatva, 504 sivua, Karisto 2024
  
Alkuperäinen nimi: As Good As Dead (2021)
  
Sarjassa ilmestyneet:
    
Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja, Luetut.net
  
Samankaltaista luettavaa: Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan

maanantai 3. kesäkuuta 2024

Katri Alatalo: Kesäkuu

"– Ei pelätä kuolemaa nyt, Bao sanoi.
– Tämä yö kestää vielä sata yötä."
  
  
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru, YA-Lukuhaaste: Kesä
    
Katri Alatalon tähän hetkeen mainiosti sopiva YA Kesäkuu kertoo yhdestä yöstä, jonka syksyllä kymppiluokalle menevä Juli ja ylisuorittaja Bao viettävät yhdessä haahuillen paikasta toiseen. Kaunis kansi on Karin Niemen käsialaa.
  
– Mitä tehdään, jos nähdään karhu?
Bao sävähti. – Onko sellainen oikeasti mahdollista? (s. 108)
  
Juli saapuu myöhässä ja vastentahtoisesti kesäleirille, jota hän kutsuu "epätoivoisten tapausten kerhoksi". Hän ei kuitenkaan aio jäädä homehtumaan sinne, vaan heti ensimmäisenä iltana suunnittelee pakenevansa. Harmillista kyllä ulkopaikkakuntalainen Bao huomaa hänen lähtönsä ja vaatii päästä mukaan.
  
Sen jälkeen Julista kuoriutuu autovaras, eikä 15-vuotiaana hänellä ole edes ajokorttia. Auto päätyy ojaan ja tytöt jatkavat matkaansa jalkapatikassa. Illan aikana kähvelletään myös mönkijä ja pari tölkkiä kaljaa, naku-uidaan ja päädytään lopulta metsän keskellä olevan mummonmökin pihaan.
  
– Tai kaksi koulupudokasta rämpimässä keskellä yötä mäntymetsässä menossa ei minnekään? (s. 110)
  
Odotin kirjalta aika paljon, mutta minulle tämä ei kolahtanut. Juli oli mahdottoman ärsyttävä ja Bao niin ohut hahmona, että hänestä näki suorastaan lävitse. En aivan saanut kiinni siitä punaisesta langasta, miksi kirjan tarina kannatti kertoa, vaikka muutamiin lauseisiin samastuinkin. Kieli oli paikoin erikoista ja joitakin sanoja oli taivutettu toisin kuin olen tottunut näkemään, mutta oli joukossa muutamia oikein onnistuneitakin kohtia.
  
– Sellainen sosiaalisuus enemmän väsyttää kuin antaa yhtään mitään. Ensinnäkin joutuu olemaan jatkuvasti varpaillaan ja pelaamaan jotain sosiaalista peliä. (s. 92)
  
Arvosana:
     
Takakannesta:
Elokuvallinen yhdenyönromaani
  
15-vuotias Juli ei saanut peruskoulun päättötodistusta. Kun muut juhlivat koulujen loppua ja suunnittelevat jatko-opintoja, Juli lähetetään kesäleirille. Eikä vahingossakaan mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan, vaan oman pikkupaikkakunnan leirikeskukseen. Hän ei todellakaan aio jäädä sinne.
  
Niinpä ensimmäisenä yönä Juli varastaa leiriohjaajan auton ja karkaa. Pakomatkan hohdokkuutta himmentää vain se, että mukaan tunkee toinen leiriläinen, Tampereelta tullut taiteilijasielu Bao…
  
Kesäkuu kuvaa huumorilla ja lämmöllä ulkopuolisuuden tunnetta, oman paikan ja itsensä etsimistä, ei-kiiltokuvamaista ystävystymistä – ja eeppistä Suomen kesää, jonka yhdessä yössä voi tapahtua pieniä suuria asioita.
  
Katri Alatalo on korpilahtelainen fantasiakirjailija, joka omaksi yllätyksekseen kirjoitti realistisen nuortenkirjan. Kesäkuu on hänen henkilökohtainen vastaiskunsa kaunokirjallisuuden kaupunki- ja Helsinki-keskeisyydelle.
    
144 sivua, Hertta 2024
   
Luettu myös täällä: Siniset Helmet, Kirjakaapin kummitus, Kotona kirjassa 
  
Samankaltaista luettavaa:

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Toukokuun luetut

  
Toukokuu oli hyvin kiinnostava kuukausi, kun kevättä sai odotella, ja kun pihalla viimein alkoi vihertää, niin viikossa olikin sitten jo täysi kesä hellepäivineen. Tämä ihmisparka ainakin sulaa totaalisesti näillä keleillä... Huhtikuun hyvä lukuflow muuttui taas lukujumitteluksi ja suuri osa luetuista sai vain kolmea tähteä, onneksi muutama helmikin mahtui joukkoon: The Apothecary Diaries 4, Myyttiset 2) Vaarallinen uni ja The Testing.  
  
Toivottavasti Pride-kuukausi lukuhaasteineen tarjolisi parempaa lukuiloa. Yritän myös blogata ahkerammin kuin viime aikoina, vaikka vain kopioimalla saman tekstin kuin Instagramissa. Kollaasissa kuvia Kummaconista 18.5. Tämän vuoden kunniavieraana oli Magdalena Hai ja olihan se pakko käydä hakemassa nimmari idolilta! 
  
Kaikki toukokuussa luetut: (8 kirjaa, 1868 sivua sivua)
    
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 24/50)
  
16. Kirjassa on valokuvia - Safia Elhillo: Home Is Not a Country
21. Kirjasta on tehty TV-sarja - Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3) Oikullinen protokolla
27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta - Joelle Charbonneau: The Testing
41. Kirjassa syntyy lapsi - Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto
  
    
Kesäkuun lukupinossa:
  • Kalynn Bayron: Cinderella Is Dead
  • Johan Ehn: Hevospojat
  • Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut
  • Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen
  • TJ Klune: Kuiskailevan oven alla
  • Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
  • Casey McQuiston: Päätepysäkki
  • J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan
  • Sara Norja: Kummajaisten kesä
  • James L. Sutter: Darkhearts
  • Annukka Salama: Harakanloukku
  • Chi Ta-Wei: Kalvot