sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Dekkariviikko | Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan

"Ellet päästä ulos sitä, mikä sisälläsi velloo, pelkään -- että se tappaa sinut. Ja pian."
  
  
Lukuhaasteissa: Dekkariviikko, YA-lukuhaaste: Kannessa on kaksi ihmistä, Helmet-lukuhaaste: 7. Kirjassa rakastutaan

Karen M. McManusin YA Neljä askelta murhaan on nopealukuinen, runsaskäänteinen mysteeri vailla raakaa kuvailua, siis juuri passeli kesädekkariksi sellaiselle lukijalle, joka haluaa lukea cozy crimea.

Kannat aika monia salaisuuksia -- Ole varovainen. Sellainen voi pidemmän päälle kuluttaa (s. 301)

Lukioikäisen Brynnin perhe joutuu muuttamaan takaisin kaupunkiin, josta he lähtivät neljä vuotta aiemmin. Brynnillä on huonoja muistoja koulusta, jonne palaa. Hänen paras ystävänsä Tripp oli katkaissut välit hyvin julkisella ja valheellisella tavalla, eikä sellaista voi helposti unohtaa, saati antaa anteeksi. Brynn hakee harjoittelijaksi true crime podcastiin esittelemällä kotikaupunkiaan vuosia aiemmin kohauttaneen kuolemantapauksen, jonka selvittäminen oli jäänyt kesken.

Täällä on liikaa kasveja -- En pidä siitä. En ole tykännyt olla tällaisen vihreyden keskellä sitten sen päivän siellä metsässä. (s. 56)

Vanhojen, kaapin perälle haudattujen luurankojen penkominen päivänvaloon johtaa monenlaiseen kiemuraan Brynnin elämässä. Yhden niistä ollessa tiivis yhteistyö Trippin kanssa kuolleen opettajan muistoksi perustettavan puutarhan suunnitteluryhmässä. Brynn päättää käyttää tilannetta hyväkseen, olihan Tripp yksi niistä kolmesta, jotka ruumiin löysivät. Tapahtumia seurataan vuoroin Brynnin ja vuoroin Trippin näkökulmista, välillä ollaan myös Trippin neljän vuoden takaisissa muistoissa.

Jos tämä lasketaan ensitreffeiksemme, voin virallisesti ilmoittaa, että ahterista on. (s. 263)

Tässä on paljon samaa kuin Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas -sarjan kirjoissa, mutta mysteeri ei ollut aivan yhtä vetävä, vaikkakin monikerroksinen kuin sipuli enkä arvannut rikoksen tekijää. Brynnissä on paljon samaa kuin Pipissä, mutta Trippissä on enemmän ulottuvuuksia kuin Ravissa, joten kaksikon yhteentörmäyksistä oli kiehtovaa lukea. Loppuun, missä salaisuuden yksitellen paljastuvat olisin toivonut jotain vähän enemmän, koska tällaisenaan kirjassa oli hieman samea ja kiirehdityn oloinen finaali.
  
Inka Parpola on mielenkiintoinen valinta nuortenkirjojen kääntäjäksi, koska hän käyttää erikoisia ja vanhoja sanoja, joita moni nykyteini tai aikuinenkaan ei ole kovin usein jos koskaan nähnyt. Tällaisia ovat ainakin uutimet, Kiesus sentään, valesäkki, öykeä, mieto (kuvattuna tammikuun säätä), juoppolalli, irtolainen, narauttaa silmät auki, keskiketterä, suklaapisarakeksit (joita paljon myöhemmin kutsuttiin totutummin suklaahippukekseiksi, mutta jostain syystä leivonnan jälkeen Brynnillä oli otsassa piparitaikinaa).
  
Käännökseen oli jäänyt paljon huolimattomuusvirheitä, kuten puuttuvia kirjaimia, mutta pahin kömmähdys oli lauseessa "lyön pakin päälle and peruutan" sivulla 266. Siis ei nyt hyvänen aika voi painettuun kirjaan jäädä enää mitään englanninkielisiä sanoja, vähän lisää tarkkuutta kustannustoimitukseen, tällainen ei näytä hyvältä. 
  
   
Arvosana:
        
Takakannesta:
Pidä ystävät lähelläsi… ja salaisuutesi ominasi. Aloitteleva true crime -toimittaja palaa entiseen kouluunsa ja alkaa tutkia vanhaa murhatapausta.
  
Neljä vuotta sitten Brynn Gallagherin koulun suosituin opettaja murhattiin. Tapauksen saamasta julkisuudesta huolimatta tekijää ei koskaan löydetty. Nyt Brynn palaa vanhaan kouluunsa ja on päättänyt saada selville, miksi opettaja Larkin murhattiin. Hän on saanut harjoittelupaikan true crime -podcastin taustatoimittajana ja saa huomata, että totuutta etsii moni taho, osa mitä raadollisimmin keinoin. McManus on kirjoittanut jälleen kerran YA-dekkarin, josta ei puutu mehukkaita vääriä johtolankoja, yllätyskäänteitä tai romanttista vipinää ja jossa jännitys säilyy viimeisille sivuille asti.
  
Suomentanut: Inka Parpola, 350 sivua, WSOY 2023
  
Alkuperäinen nimi: Nothing More to Tell (2021)
  
Karen M. McManusilta suomennetut kirjat:
  • Yksi meistä valehtelee
  • Yksi meistä on seuraava
  • Yksi meistä on palannut
  • Kaksi voi säilyttää salaisuuden
  • Kolme pahan perii
  • Neljä askelta murhaan
    
Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja 
  
Samankaltaista luettavaa:

maanantai 10. kesäkuuta 2024

Dekkariviikko | Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut

"Olen tikittävä aikapommi -- En voi antaa rakkaideni olla lähellä, kun pommi räjähtää."
   
   
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi, YA-lukuhaaste: Jännittävä, Dekkariviikko
  
En usein lue dekkareita, mutta silloin kun luen, ovat ne kirjat aina YA:ta tai cozy crimea. Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas -sarja kuuluu noista kahdesta ensin mainittuun ja se päättyy tämän kolmannen osan Kiltti tyttö, kohta kuollut myötä. Aluksi en muistanut, mitä sarjan edellisessä osassa tapahtui, mutta sitten tarina vei mukanaan. Pip kärsii pahoista PTSD-oireista, muistuttaen Nälkäpeli-sarjan kolmannen osan Katnissia; hän pyyhkii jatkuvasti näkymätöntä verta käsistään ja syö diileriltä ostettuja diapameja, jotta voisi nukkua edes vähän.
  
Hän pelkäsi yötä muttei pimeää, pelkäsi jopa omia käsiään. Hän oli hajalla. (s. 61)
  
Pidin kirjan kielestä, sen lukuisista kielikuvista ja sanankäänteistä. Pip etsii sopivaa mysteeriä podcastinsa kolmannelle kaudelle. Mysteeriä, jolla voisi hoitaa itsensä kuntoon. Tai niin hän ainakin uskoo. Pip menettää luottamuksensa poliiseihin, jotka eivät ota tosissaan hänen kokemaa ahdistelua ja mahdollista stalkkeria, joka jättää hänen kotinsa eteen kuolleita kyyhkysiä ja liidulla piirrettyjä tikkuhahmoja. Yksi poliisi kehtaa sanoa hänelle, että tekemällä suosittua rikospodcastia Pip on tyrkyttänyt itseään nettitrollien tähtäimeen.
    
Tuntui kuin kaikki käänteet olisi jo ennalta määrätty, kuin näin olisi ollut määrä tapahtua alusta saakka. (s. 177)
  
Teoksen tunnelma on paljon aiempia osia synkempi, ahdistavampi, mutta silti se on samalla tavoin nopealukuinen ja ahmittava. Juonenkäänteitä ei pysty arvaamaan ennalta ja vaikka itse arvasin yhden hahmon roolin kauan ennen Pipiä, loppu oli varsin odottamaton eikä ehkä kaikkien mieluisin jokaiselle lukijalle. Kirja on jaettu kahteen osaan, ensimmäisessä Pip tutkii mm. Jesaritappajaksi kutsutun sarjamurhaajan tapausta ja toisessa osassa. Noh, siitä en voi puhua spoilaamatta, mutta sanotaan vaikka että siitä tule mieleen eräs Netflix-sarja. Murhien ja naisiin kohdistuvien rikosten maailmassa pyöritään vahvasti. 
  
Vielä yksi tapaus, juuri oikea juttu, joka korjaisi hänen sisimpänsä murtumat. (s. 168)
  
Jackson on koko trilogian ajan venyttänyt uskottavuuden rajoja, mutta tässä kolmannessa osassa meininki menee realismin edelle. Kyllähän tämä siis pitää lukijan tiukassa otteessaan, vaikka välillä pyörittelinkin silmiäni, että ei tämä nyt mene ihan läpi. Ja loppupuolen hermoraunio-Pip (ihan syystäkin palasina) oli vain niin epälooginen ja sääliä herättävä reppana, että oli vaikeaa lukea loppuratkaisua. Harmillisesti Pipin ja Ravin suhde jää mysteerin käänteissä huomiotta, olisivat nyt voineet kuherrella enemmänkin kaiken kurjuuden vastapainona. 
  
  
Arvosana:
        
Takakannesta:
Hittidekkari Kiltin tytön murhaopas saa loppuhuipennuksensa trilogian päätösosassa.
  
Itseoppinut etsivä Pip on tottunut tappouhkauksiin viraalin true crime -podcastinsa jälkimainingeissa. Siitä huolimatta Pipiä alkaa huolestuttaa, kun joku lähettää hänelle anonyymisti saman kysymyksen uudestaan ja uudestaan: Kuka etsii sinua, kun sinä katoat?
  
Pian Pip tajuaa, että joku seuraa häntä tosielämässä. Kun hän löytää yhteneväisyyksiä vainoajansa ja kuusi vuotta sitten kiinni jääneen sarjamurhaajan välillä, hän pohtii, onko kaltereiden takana sittenkin väärä mies.
  
Poliisi kieltäytyy toimimasta, joten Pipin on löydettävä epäilty omin päin ennen kuin hänestä tulee seuraava uhri.
  
Suomentanut: Leena Ojalatva, 504 sivua, Karisto 2024
  
Alkuperäinen nimi: As Good As Dead (2021)
  
Sarjassa ilmestyneet:
    
Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja, Luetut.net
  
Samankaltaista luettavaa: Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan

maanantai 3. kesäkuuta 2024

Katri Alatalo: Kesäkuu

"– Ei pelätä kuolemaa nyt, Bao sanoi.
– Tämä yö kestää vielä sata yötä."
  
  
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru, YA-Lukuhaaste: Kesä
    
Katri Alatalon tähän hetkeen mainiosti sopiva YA Kesäkuu kertoo yhdestä yöstä, jonka syksyllä kymppiluokalle menevä Juli ja ylisuorittaja Bao viettävät yhdessä haahuillen paikasta toiseen. Kaunis kansi on Karin Niemen käsialaa.
  
– Mitä tehdään, jos nähdään karhu?
Bao sävähti. – Onko sellainen oikeasti mahdollista? (s. 108)
  
Juli saapuu myöhässä ja vastentahtoisesti kesäleirille, jota hän kutsuu "epätoivoisten tapausten kerhoksi". Hän ei kuitenkaan aio jäädä homehtumaan sinne, vaan heti ensimmäisenä iltana suunnittelee pakenevansa. Harmillista kyllä ulkopaikkakuntalainen Bao huomaa hänen lähtönsä ja vaatii päästä mukaan.
  
Sen jälkeen Julista kuoriutuu autovaras, eikä 15-vuotiaana hänellä ole edes ajokorttia. Auto päätyy ojaan ja tytöt jatkavat matkaansa jalkapatikassa. Illan aikana kähvelletään myös mönkijä ja pari tölkkiä kaljaa, naku-uidaan ja päädytään lopulta metsän keskellä olevan mummonmökin pihaan.
  
– Tai kaksi koulupudokasta rämpimässä keskellä yötä mäntymetsässä menossa ei minnekään? (s. 110)
  
Odotin kirjalta aika paljon, mutta minulle tämä ei kolahtanut. Juli oli mahdottoman ärsyttävä ja Bao niin ohut hahmona, että hänestä näki suorastaan lävitse. En aivan saanut kiinni siitä punaisesta langasta, miksi kirjan tarina kannatti kertoa, vaikka muutamiin lauseisiin samastuinkin. Kieli oli paikoin erikoista ja joitakin sanoja oli taivutettu toisin kuin olen tottunut näkemään, mutta oli joukossa muutamia oikein onnistuneitakin kohtia.
  
– Sellainen sosiaalisuus enemmän väsyttää kuin antaa yhtään mitään. Ensinnäkin joutuu olemaan jatkuvasti varpaillaan ja pelaamaan jotain sosiaalista peliä. (s. 92)
  
Arvosana:
     
Takakannesta:
Elokuvallinen yhdenyönromaani
  
15-vuotias Juli ei saanut peruskoulun päättötodistusta. Kun muut juhlivat koulujen loppua ja suunnittelevat jatko-opintoja, Juli lähetetään kesäleirille. Eikä vahingossakaan mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan, vaan oman pikkupaikkakunnan leirikeskukseen. Hän ei todellakaan aio jäädä sinne.
  
Niinpä ensimmäisenä yönä Juli varastaa leiriohjaajan auton ja karkaa. Pakomatkan hohdokkuutta himmentää vain se, että mukaan tunkee toinen leiriläinen, Tampereelta tullut taiteilijasielu Bao…
  
Kesäkuu kuvaa huumorilla ja lämmöllä ulkopuolisuuden tunnetta, oman paikan ja itsensä etsimistä, ei-kiiltokuvamaista ystävystymistä – ja eeppistä Suomen kesää, jonka yhdessä yössä voi tapahtua pieniä suuria asioita.
  
Katri Alatalo on korpilahtelainen fantasiakirjailija, joka omaksi yllätyksekseen kirjoitti realistisen nuortenkirjan. Kesäkuu on hänen henkilökohtainen vastaiskunsa kaunokirjallisuuden kaupunki- ja Helsinki-keskeisyydelle.
    
144 sivua, Hertta 2024
   
Luettu myös täällä: Siniset Helmet, Kirjakaapin kummitus, Kotona kirjassa 
  
Samankaltaista luettavaa:

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Toukokuun luetut

  
Toukokuu oli hyvin kiinnostava kuukausi, kun kevättä sai odotella, ja kun pihalla viimein alkoi vihertää, niin viikossa olikin sitten jo täysi kesä hellepäivineen. Tämä ihmisparka ainakin sulaa totaalisesti näillä keleillä... Huhtikuun hyvä lukuflow muuttui taas lukujumitteluksi ja suuri osa luetuista sai vain kolmea tähteä, onneksi muutama helmikin mahtui joukkoon: The Apothecary Diaries 4, Myyttiset 2) Vaarallinen uni ja The Testing.  
  
Toivottavasti Pride-kuukausi lukuhaasteineen tarjolisi parempaa lukuiloa. Yritän myös blogata ahkerammin kuin viime aikoina, vaikka vain kopioimalla saman tekstin kuin Instagramissa. Kollaasissa kuvia Kummaconista 18.5. Tämän vuoden kunniavieraana oli Magdalena Hai ja olihan se pakko käydä hakemassa nimmari idolilta! 
  
Kaikki toukokuussa luetut: (8 kirjaa, 1868 sivua sivua)
    
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 24/50)
  
16. Kirjassa on valokuvia - Safia Elhillo: Home Is Not a Country
21. Kirjasta on tehty TV-sarja - Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3) Oikullinen protokolla
27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta - Joelle Charbonneau: The Testing
41. Kirjassa syntyy lapsi - Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto
  
    
Kesäkuun lukupinossa:
  • Kalynn Bayron: Cinderella Is Dead
  • Johan Ehn: Hevospojat
  • Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut
  • Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen
  • TJ Klune: Kuiskailevan oven alla
  • Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
  • Casey McQuiston: Päätepysäkki
  • J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan
  • Sara Norja: Kummajaisten kesä
  • James L. Sutter: Darkhearts
  • Annukka Salama: Harakanloukku
  • Chi Ta-Wei: Kalvot
  

perjantai 24. toukokuuta 2024

Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 1-3

  
Luettu 1.6.2023
  
Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjojen ensimmäinen osa Hälytystila on uuden Hertta-kustantamon herkullisen värinen karkki kaikille scififaneille. Aivan huippua, että saatiin tämä sarja viimein suomeksi! Käännöstyöstä vastaa Mika Kivimäki.
  
Päähenkilö on turvallisuusyksikkö, osittain mekaaninen, osittain biologinen, ihmisenmuotoinen entiteetti, joka on hakkeroinut itsensä vapaaksi, mutta teeskentelee edelleen, että on täydellisesti hallinnassa.
  
Sillä on ihastuttavan sarkastinen ja pessimistinen näkemys kaikesta ja sen introverttiyteen on helppo samaistua. Vapaa-aikanaan Murhabotiksi itsensä nimennyt androidi katselee viihdesarjoja ja pitää niissä esiintyvistä ihmisistä enemmän kuin heistä, joita sen tulee suojella.
  
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun toinen eräälle planeetalle lähetetyistä tutkijaryhmistä löydetään murhattuna. Kun omien suojeltavien henki on vaarassa, päähenkilö uhraa itsensä kerran toisensa jälkeen heidän pelastamiseksi.
  
Kirja on todella nopealukuinen ja sen loppu herättää paljon kysymyksiä. Onneksi jatkoa on luvassa jo syksyllä. En malta odottaa, että saan tietää millaisiin seikkailuihin vielä pääsenkään Murhabotin kanssa.
  
Arvosana:
      
Takakannesta:
Tulevaisuudessa avaruusmatkoille on palkattava henkivartijaksi vartiointi- ja turvallisuusandroidi. Vaikka androidit ovat tietoisia, ihmiset vieroksuvat niitä – ja Murhabotin tapauksessa tunne on molemminpuolinen.
  
Murhabotti on hakkeroinut oman järjestelmänsä ja poistanut androideille asennetut käyttäytymis- ja tottelevaisuusrajoitteet. Se on lähetetty kaukaiselle planeetalle tutkijaryhmän turvaksi, mutta töiden tekemisen sijaan se mieluiten pysyttelisi omissa oloissaan, ahmisi saippuasarjaa ja välttelisi kiusallisia kohtaamisia ihmisten kanssa.
  
Mutta kun tutkijat kokeita tehdessään joutuvat pahaan pulaan, jää Murhabotin vastuulle pelastaa ihmisensä.
  
Hälytystila on mustalla huumorilla höystetyn scifisarjan avausosa. Päiväkirjaa pitävä Murhabotti tarkkailee maailmaa ympärillään ja yrittää löytää oman paikkansa siinä – ja tekee samalla kirpaisevan osuvia huomioita ennakkoluuloisista ihmisistä.
  
Martha Wells on amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija, joka on voittanut kaikki genren tärkeimmät palkinnot. Murhabotin päiväkirjoja on myyty yli miljoona kappaletta painettuina kirjoina, ja Hälytystila on käännetty 24 kielelle. Kirjan on suomentanut ansioitunut spekulatiivisen fiktion kääntäjä Mika Kivimäki.
  
Suomentanut: Mika Kivimäki, 191 sivua, Hertta kustannus 2023
  
Alkuperäinen nimi: All Systems Red  (2017)
    
  
---
  

Luettu 3.11.2023

Martha Wellsin moneen kertaan palkittu Mụrhabotin päiväkirjat sai vähän aikaa sitten toisen suomennetun osansa Keinotekoinen olotila.

Ihastuttava mụrhabotti selvittelee menneisyydessään tapahtuneita asioita. Niinpä ei ole yllättävää, ettei tämä toinen osa introvertin rakennetun olennon seikkailuista ei ollut aivan yhtä koukuttava ja tapahtumarikas kuin Hälytystila.

Murhabotin sanailu Artin eli Aivan Raivostuttavan Tutkimuspaatin kanssa on kuitenkin loistavaa. Samastun niin suuresti Wellsin luomaan hahmoon, esimerkiksi halaaminen ei tule kyseeseen tämän tv-sarjoja ahmivan, oman hallintayksikkönsä hakkeroineen SecUnitin kanssa.

Jatkoakin on tulossa pian, huhtikuussa ilmestyy kolmas osa Oikullinen protokolla. Tämä on sellainen scifisarja, johon kannattaa tutustua, vaikka genre ei olisikaan kaikkein tutuin.

Arvosana:
  
Takakannesta:
Ihmiskammoisen Murhabotin avaruusmatka jatkuu.
  
Murhabotilla on synkkä menneisyys. Siihen sisältyy lukemattomia murhattuja ihmisiä. Mikä on tavallaan syy siihen, että se risti itsensä Murhabotiksi. Mutta sen muistikuvat hirmuteosta ovat hämärät, ja se haluaa tietää enemmän.
  
Murhabotti lyöttäytyy yksiin tekoäly-kuljetusalus ARTin kanssa, ja hieman erikoinen parivaljakko suuntaa kohti kaivoksia, missä tilanne aikoinaan riistäytyi käsistä.
  
Keinotekoinen olotila jatkaa kuivan sarkastisen Murhabotin edesottamuksia maailmassa, jota ei ole tehty sitä varten. Moninkertaisesti palkittu scifisarja ja sen nimihahmo ovat jo nousseet kansainväliseen kulttimaineeseen.
  
Martha Wells on amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija, joka on voittanut kaikki genrejen tärkeimmät palkinnot. Murhabotin päiväkirjoja on myyty yli miljoona kappaletta painettuina kirjoina, ja sarjan osia on käännetty 24 kielelle. Kirjat on suomentanut ansioitunut spekulatiivisen fiktion kääntäjä Mika Kivimäki.
  
Suomentanut: Mika Kivimäki, 200 sivua, Hertta kustannus 2023
  
Alkuperäinen nimi: Artificial Condition (2018)
  
---
  
  
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 21. Kirjasta on tehty TV-sarja, Trooppinen kesä 2024: Oikutteleva tekoäly
  
Luettu 9.5.2024
  
Martha Wellsin ahdistunut Murhabotti on hurmaava hahmo, johon on helppo samaistua. Hän ei viihdy ihmisjoukoissa, koska ihmiset tuijottavat ja haluavat ottaa katsekontaktin, mutta toisaalta hän on tottunut puhumaan ihmisten kanssa ja ottamaan katsekontaktin, vaikkei pidäkään siitä. (Äskettäin Asperger diagnoosin saaneena fiilistelin voimakkaasti näitä kohtia.)
  
Tässä kolmannessa osassa Oikullinen protokolla Murhabotti kokee tunteita, joita ei ymmärrä mistä ne tulevat ja nököttää melkein puolet kirjasta kaapissa.
  
Loppupuolella tapahtumat saavat kierroksia, kun päästään terraformointiasemalle, mutta syyt siellä tapahtuville konflikteille jäävät hämäriksi, eikä Murhabotin asemalta keräämästä datasta saatu tietää. Hän kuitenkin jatkaa selvitystöitään GrayCris-firman tekemisistä, sillä se toimii hyvin kyseenalaisin tavoin.
  
On siis jatkettava sarjan lukemista, jotta selviää, mistä kaikessa lopulta on kyse!
  
Tässä oli harmillisesti vahvasti väliosan makua, kun paljon mitään ei tapahtunut. Hämmentävästi yhdessä kohtaa loppupuolella erään hahmon käsi vahingoittuu, mutta pari sivua tämän jälkeen, hahmolla onkin taas kaksi toimivaa kättä.
  
Lisäksi Kivimäki tarjoilee hieman lukuflow'sta pudottavia kirosanoja, "voi vitun tähden", "tapetaan siltä paskat pellolle", "paska huuleen sinullekin", "voi perseensuti" ja "voi pyhä pökäle"... No, olivathan ne ihan hassuja, mutta en tiedä sopivatko ne Murhabotin suuhun.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Murhabotti on onnistunut kasvattamaan etäisyyttä itsensä ja taakseen jääneiden (murhattujen) ihmisten välillä, mutta tutkinta hiljattaisen GrayCrisin tapauksen ympärillä tiivistyy. Muuten Murhabotti voisi viis veisata asiasta, mutta viranomaiset ovat alkaneet kysellä, missä tapauksen jälkimainingeissa karannut, villiintynyt SecUnit oikein on.
  
Murhabotti ei pidä sellaisista kysymyksistä. Ei sitten ollenkaan.
  
Oikullinen protokolla jatkaa palkittua sarjaa happamasta Murhabotista, joka tempautuu vaaratilanteesta toiseen, vaikka se mieluiten pysyttelisi viihdeohjelmiensa parissa, todellisten ihmisten ja katsekontaktien ulottumattomissa.
  
Martha Wells on amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija, joka on voittanut kaikki genrejen tärkeimmät palkinnot. Murhabotin päiväkirjoja on myyty yli miljoona kappaletta, ja sarjan osia on käännetty 28 kielelle. Kirjat on suomentanut ansioitunut spekulatiivisen fiktion kääntäjä Mika Kivimäki.
  
Suomentanut: Mika Kivimäki, 203 sivua, Hertta kustannus 2024
  
Alkuperäinen nimi: Rogue Protocol (2018)

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto

"Olen kiviä ja metsänlantaa, menen rikki ja pakosta rakennun uudestaan."
  
   
Arvostelukappale
   
Lukuhaasteissa: Helmet: 41. Kirjassa syntyy lapsi
  
Linnea Kuuluvaisen esikoisteos Metsän peitto on kauniilla kielellä kirjoitettu, hämmentävä lukukokemus totalitaristisesta tulevaisuuden Suomesta sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Siinä on myös M. Night Shyamalanin The Happeningin elementtejä, kun vuosituhansia alistetussa asemassa ollut metsä iskee takaisin.
  
Metsä on tunkeutunut kaupunkiin ja haluaa tuhota kaiken ihmisen tekemän. (s. 82)
  
Kirjan luvut ovat hyvin lyhyitä, ja niiden näkökulmahenkilönä vuorottelevat Ingrid vuonna 2084 ja Edla vuonna 2060. Edla oli hahmoista ainoa, josta oikeasti pidin ja jonka kohtalosta olin huolissani. Edlan perhe on menossa äänestämään uudesta pormestarista, kun metsä vyöryy Turkuun, vaikka kaupunki on ympäröity muurilla. Vain pieni osa ihmisistä pelastuu ja löytää itsensä turvakeskuksista, joista tulee heidän kotinsa pitkäksi aikaa. Turusta tulee totalitaristinen Valtio, jossa kansalaiset jaetaan kastijärjestelmän mukaisesti eriarvoisiin turvallisuusluokkiin yhdestä viiteen.
  
Edla, tahattomasti raskauduttuaan, kyseenalaistaa paljon nyt itseään Valtioksi kutsuvan alueen diktaattorimaisen pormestarin päätöksiä, kuten yhden lapsen politiikasta luopumista. Nurjistuman, niin kuin ihmiset kaiken mullistavaa tapahtumaa kutsuvat, jälkeen lapsia saavat tehdä vain he, jotka ovat lupaa hakeneet ja joiden perimä nähdään terveellisenä. Lasta ei enää useinkaan saada rakkausliitoissa, vaan Valtio valitsee sopivat sukusolun luovuttajat.
  
En minä tätä vauvaa halunnut, en minä sitä yksin sisälleni istuttanut. (s. 185)
  
Ingrid päätyy muurin ulkopuolelle tutkimusryhmän jäseneksi. Valtio lähettää aika ajoin testiryhmiä metsään, tarkkailemaan kuinka luonto on eheytynyt ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Metsälle on syötetty ruumiita lepyttelymielessä jo kahden vuosikymmenen ajan. Luonto kuvataan kollektiivisena, tietoisena olentona, joka kokee kipua, kun puiden oksia katkotaan ja se rankaisee, jos mättäältä kerää marjoja pyytämättä lupaa.
  
Kaikki on niin unenomaista, että en osaa varmaksi sanoa, olenko minä valveilla vai nukunko. (s. 191)
  
Maaginen realismi heittää lukijan oudon maiseman ääreen. On vaikea luottaa siihen, mitä Ingrid kertoo kokevansa. Ovatko tapahtumat todellisia, vai vaikuttaako Valtion hänelle antama metsänmaa-lääkitys tai hänen jatkuvasti syömänsä, lievästi myrkylliset suopursun lehdet havaintoihin? Onko oikeasti olemassa toinen, maagisen rajan tuolla puolen oleva metsä, jonne pääsevät vain harvat ja valitut? 
  
Suomalainen mytologia ja dystooppinen maailma tarjoavat vahvan ja hienosti toimivan kontrastin toisilleen. Edlan ja Indridin tarinat kietoutuvat toisiinsa hienosti kuin puiden juuret mullan alla ja lukija joutuu yllättymään moneen kertaan, miten Kuuluvainen kieputtaakaan tarinaa itsensä ympäri. Etenkin hahmojen käyttämä ajatusnauha-menetelmä saa rapsuttamaan kerran jos toisenkin ohimoa, sen verran hämmentävä se on. 
  
Toivon, että olisin syntynyt sata vuotta aikaisemmin, jotta olisin voinut olla käyttämässä maailmaa enkä pelastamassa sitä. (s. 110)
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Mitä jos turmeltu luonto päättäisi puolustautua?
  
Maaginen esikoisromaani luontosuhteesta ja mielen järkkymisestä.
  
Ingrid ottaa äitinsä kuoleman jälkeen vastaan paikan Suopursu-nimisestä tutkimusryhmästä, jonka tehtävänä on kartoittaa olosuhteita Valtion muurien ulkopuolella. Lepyttelystä huolimatta metsä on yhä vihainen ja vaarallinen. Eripura alkaa itää ryhmäläisten mielissä.
  
Uhkaavaksi muuttunut luonto on ajanut ihmiset pieniin kaupunkiyhteisöihin vuosikymmeniä sitten. Yksi kaupungeista on Turku, jonka tilalle on perustettu tiukasti vartioitu Valtio. Sekasorron keskellä Edla joutuu eroon läheisistään.
  
Metsän peitto on kiehtova ja kielellisesti vangitseva romaani metsästä, joka kärkkyy ihmisiä, ja kahdesta nuoresta naisesta, joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa.
    
361 sivua, Gummerus 2024
   
Luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Kuiske, Kirjallisia 
  
Samankaltaista luettavaa:

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Pride-lukuhaaste (1.-30.6.2024)

  
  
Pride-lukuhaaste järjestetään jo kahdeksannen kerran! Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta. 
  
Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, kuvakirjoja, lanua, YA:ta, klassikoita, sarjakuvaa, scifiä, fantasiaa, viihdettä, dekkareita, kauhua, historiallista, tietoa, runoja... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQA+ hahmoja / teemoja tai sen tekijä on sateenkaareva.
  
Haasteeseen voivat osallistua kaikki kirjasomettajat siinä missä "rivilukijatkin". Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. 
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste#pridelukuhaaste2024 ja #sateenkaarikirjallisuus.

perjantai 10. toukokuuta 2024

Joelle Charbonneau: The Testing

"Funny how some things never change."
  
  
Helmet-lukuhaaste: 27. Kirja joka kertoo jälleenrakentamisesta
  
Kuten Joelle Charbonneaun YA-dystopian The Testing kannessakin lukee Jonathan Mayberryn kehuissa, tätä on helppo suositella Nälkäpelin faneille, samoin kuin lukijoille, jotka pitävät Outolinnusta ja The City of Emberistä (linkit näiden arvosteluihin postauksen lopussa). Tässä oli myös paljon kohtia, joista tuli mieleen tuore Fallout-tv-sarja. Mutta jos "henkäys, jota en tiennyt pidätelleeni" -klisee saa sinut sulkemaan kirjan pysyvästi, pakko varoittaa sellaisen löytyvän tästä sivulta 125.
  
The Testing is no longer filled with exicement fot the opportunity to help Commonwealth rebuild. The Testing is now about staying alive. (s. 140)
  
Päähenkilö on 16-vuotias Malencia Vale. Cia asuu Five Lakesin yhdyskunnassa, entisten Yhdysvaltojen, nykyisen United Commonwealthin alueella, sata vuotta seitsemän vaiheisen sodan jälkeen. Eloonjääneet ovat jälleenrakentaneet yhteiskuntaa, keksineet keinoja puhdistaa saastunutta vettä ja jalostaa kasveja, jotka selviävät uusissa olosuhteissa luonnollisia paremmin. Yksi keinoista muuttaa asioita paremmaksi on The Testing, tiukka karsinta, johon valituista nuorista tulee tulevia johtajia.
  
"I thought you were a nice guy." 
"I am nice guy." He laughs. 
"Nice guys don't kill." (s. 346)
  
Commonwealth määrittää aikuisuuden alkavaksi 17 ikävuodesta, mutta Cia on vuotta muita ehdokkaita nuorempi. Hänen isänsä on aikoinaan läpäissyt testauksen ja vaikka hän ei muista mitään tarkkaa kokeistaan, on hänelle jäänyt niistä traumaattisia painajaisia. Five Lakesin alueella on myös muutama muu kokeet läpäissyt ja isä on saanut selville, että monilla muilla on vastaavia kokemuksia. Hän varoittaakin Ciaa, ettei tämä luottaisi keneenkään. Cian lisäksi Five Lakesin nuorista kolme muuta valitaan, mikä on erikoista, koska edellisen kerran testiin on valittu ketään kymmenen vuotta aiemmin. Onko joku sabotoinut systeemiä ja kirjannut nuorten menestyksen alakanttiin?
  
I go to place a kiss on his cheek, only he turns his head and the kiss lands on the corner of his mouth. (s. 206)
  
Yksi muista valituista nuorista on Tomas, jonka perään kaikki Five Lakesin tytöt huokailevat. Cia kokee, ettei hänellä ole aikaa romansseihin ei ennen testiä tai sen aikana, mutta kuinka käykään... Yksi omia suosikkikohtia kirjassa on hetki, kun Cia valitsee kolme tavaraa kokeiden kenttäosuutta varten ja hän katsoo jousta ajatellen, ettei todellakaan ota sitä, kun ei osaa kyseistä asetta käyttää. Tämän on pakko olla viittaus Nälkäpeliin, onhan tämä ilmestynyt viitisen vuotta tuota YA-dystopian klassikkoa myöhemmin.
  
Arvosana:
            
Takakannesta:
Keep your friends close and your enemies closer. Isn't that what they say? But how close is too close when they may be one and the same?
  
The Seven Stages War left much of the planet a charred wasteland. The future belongs to the next generation's chosen few who must rebuild it. But to enter this elite group, candidates must first pass The Testing—their one chance at a college education and a rewarding career.
  
Cia Vale is honoured to be chosen as a Testing candidate; eager to prove her worthiness as a University student and future leader of the United Commonwealth. But on the eve of her departure, her father's advice hints at a darker side to her upcoming studies—trust no one.
  
But surely she can trust Tomas, her handsome childhood friend who offers an alliance? Tomas, who seems to care more about her with the passing of every gruelling (and deadly) day of the Testing.
  
To survive, Cia must choose: love without truth or life without trust.
  
384 sivua, Templar Publishing 2013

Samankaltaista luettavaa:
- Suzanne Collins: Nälkäpeli
- Veronica Roth: Outolintu
- Jeanne DuPrau: The City of Ember

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Kara McDowell: The Prince & the Apocalypse

"I kiss him again, certain that even if we had all
the time in the world, it would never be enough."
  
  
Helmet-lukuhaaste: 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna
  
Helmikuun lukuteemanani oli ystävyys ja rakkaus. Kara McDowellin The Prince & the Apocalypse on ihana, ahmittava, romanttinen roadtrip, joka alkaa kahdeksan päivää ennen kuin komeetta tulee ja tuhoaa kaiken elämän maapallolla.
  
"Can you believe it's a comet that's going to kill us?"
"I had my money on climate change." (s. 75)
  
Päähenkilö on Wren Wheeler, 18-vuotias amerikkalainen, joka on käymässä Lontoossa. Matkan viimeisenä aamuna hän törmää poikaan, joka paljastuu kruununprinssi Theoksi (19). Alkaa hämmentävä pakomatka Euroopan halki. Masennusta sairastava Theo ei halua olla perheensä kanssa ennen maailmaloppua, vaan tekee kaikkensa päästäkseen paikkaan, jossa on ollut onnellisimmillaan, Santorinilla. Hän lupaa, että Wren pääsisi kotiin Yhdysvaltoihin, jos hän lähtee prinssin "turvamieheksi", mutta matkan aikana molemmat huomaavat yllättäen kehittäneensä tunteita toisiaan kohtaan.
  
"All I know is that I never want to let go." (s. 217)
  
Tämä oli aivan ihana! Pikkuhiljaa kasvava ihastus, huumoria, odottamattomia tilanteita, pelastettu koira... ja kaikki vain muutaman päivän aikana ennen kuin maailmanloppu tulee.  Jatko-osa ilmestyy Heinäkuussa 2024, pakko lukea sekin! 
  
Arvosana:
          
Takakannesta:
An American teen stranded in London is forced to team up with the British crown prince if she wants to make it back home before the end of the world in this delightfully rompy high-stakes rom-com.
  
Wren Wheeler has flown five thousand miles across the ocean to discover she’s the worst kind of traveler: the kind who just wants to go home. Her senior-year trip to London was supposed to be life-changing, but by the last day, Wren’s perfectly-planned itinerary is in tatters. There's only one item left to check off: breakfast at The World’s End restaurant. The one thing she can still get right.
  
The restaurant is closed for renovations—of course—but there's a boy there, too. A very cute boy with a posh British accent who looks remarkably like the errant Prince Theo, on the run from the palace and his controlling mother. When Wren helps him escape a pack of tourists, the Prince scribbles down his number and offers her one favor in return. She doesn’t plan to take him up on it—until she gets to the airport and sees cancelled flights and chaos. A comet is approaching Earth, and the world is ending in eight days. Suddenly, that favor could be her only chance to get home to her family before the end of the world.
  
Wren strikes a bargain with the runaway prince: if she’ll be his bodyguard from London to his family’s compound in Santorini, he can charter her a private jet home in time to say goodbye. Traveling through Europe by boat, train, and accidentally stolen automobile, Wren finds herself drawn to the dryly sarcastic, surprisingly vulnerable Theo. But the Prince has his own agenda, one that could derail both their plans. When life as they know it will be over in days, is it possible to find a happy ending?
  
307 sivua, Wednesday Books 2023

Samankaltaista luettavaa:
- Mats Strandberg: Loppu
- Jenni Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu
- Casey McQuiston: Pu­nais­ta, val­kois­ta ja ku­nin­kaan­si­nis­tä
- Isaac Marion: Warm Bodies

keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Huhtikuun luetut

  
Huhtikuu aka joulukuu vol 2. oli hyvin luminen. Onneksi alkaa viimein näyttää vähän keväisemmältä. Luin kuukauden aikana 18 kirjaa, joista parhaat lukuhetket tarjoilivat Maailmansynnyttäjä, Hockey Girl Loves Drama Boy, Clementine 2 ja X Gender 1. Lukemistani sarjakuvia oli 11 teosta, lasten- ja nuortenkirjoja kolme, YA:ta yksi ja säeromaaneja kaksi. Lisäksi luin yhden ns. aikuisten romaanin. LGBTIQA+ teemoja oli seitsemässä teoksessa.
  
Arvosanat jakaantuivat kiinnostavasti: 2,5 tai vähemmän tähtiä annoin kahdelle teokselle (tähän harmilliseen pettymyskategoriaan menivät molemmat säeromaanit Luk(i)ossa ja Zeno), kolme tähteä viidelle, 3,5 tai 4 tähteä seitsemälle ja 4,5 tai täydet viisi tähteä sai neljä teosta, siis ne tuolla aiemmin mainitut. Tänä vuonna olen antanut vähemmän viiden tähden arvioita kirjoille, vasta kolmelle, 4,5 tähteä on puolestaan saanut yhdeksän teosta. Joko olen lukenut huonompia kirjoja kuin samaan aikaan viime vuonna tai sitten ole olen ollut kriittisempi lukemaani kohtaan. Seuraan tätä kehitystä mielenkiinnolla vuoden mittaan.
  
Ja hei, toukokuussa alkaa kirjagramin puolella monta ihanaa lukuhaastetta, käykää katsomassa vaikkapa nämä:
  
Kaikki huhtikuun aikana luetut: (3917 sivua)
  • Debbie Tung: Everything Is OK
  • JP Ahonen: Belzebub 2) Kuolema kuittaa univelat
  • Paru Hagaki: Beastars 1
  • Asuka Miyazaki: X Gender 1 
  • S. Haltijakäpälä: Avar'yön poluilla 1 
  • Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 6) Maailmansynnyttäjä 
  • Aino Leppänen: Luk(i)ossa 
  • Salla Simukka & JP Ahonen: Poika ullakolla, poikakellarissa 
  • Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens 
  • Natsu Hyuuga: The Apothecary Diaries 3 
  • Tomohito Oda: Komi Can't Communicate 1 
  • Emily Carroll: A Guest in the House 
  • Äsa Larsson, Ingela Korsell & Henkrik Jonsson: Pax 8) Valkokäärme 
  • Dess Terentjeva: Zeno 
  • Alastair Reynods: Noidankehä 
  • Tillie Walden: Clementine 1-2 
  • Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy 
  
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 20/50)
  
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa - Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 6) Maailmansynnyttäjä 
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja - Dess Terentjeva: Zeno
40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma - Alastair Reynolds: Noidankehä
45. Kirjassa pelataan - Aino Leppänen: Luk(i)ossa
48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä - Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens (toisena kirjana Simon James Greenin Heartbreak Boys, kääntäjä Lotta Sonninen)
  
   
Toukokuun lukupinossa:
  • Katri Alatalo: Kesäkuu
  • Travis Baldree: Legendoja ja latteja
  • Lauren Beukes: Zoo City - Eläinten valtakunta
  • Catherine Doyle & Katherine Webber: Kruunun tyttäret
  • Safia Elhillo: home is not a country
  • Arja Puikkonen & Terhi Ekebom: Viimeiset lohikäärmeet
  • Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3) Oikullinen protokolla

keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Syksyn 2024 tulevia kirjoja

  
Siinä missä muut ovat bonganneet kevään merkkejä tai paluumuuttavia lintuja, minulla on ollut kiikaressani syksyn uutuuskatalogit, joista ensimmäinen havainnoin tein 1.3. Tässä postauksessa on listattuna 19 kustantamon teoksia, jotka kiinnittivät huomioni (ja saatan täydentää mukaan myös myöhemmin ilmestyviä katalogeja). Otannassa huomioni kiinnittyi enimmäkseen lanuun, mutta mukana on myös jokunen kaunokirja ja sarjakuva. Lopusta löytyvät 10 eniten odottamaani syksyn kirjaa.
  
  • Fabian Göranson: Hokkus Pokkus - Taikamainen tapaus (lokakuu)
  • Päivi Haanpää & Marika Riikonen (toim.): Vajaa tusina - Novelleja (heinäkuu)
  • L.M. Montgomery: Vihervaaran Anne (uusi suomennos, syyskuu)
  
  • Tuukka Sandstöm & Vappu Eronen: Rontti-kissan jokiseikkailu (elokuu)
  
  • Juha-Pekka Koskinen: Likainen totuus (elokuu)
  
  • Nicholas Binge: Nousu (heinäkuu)
  • Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä (syyskuu)
  • Annie Jacobsen: Ydinsota - Näin maailma tuhoutuisi (marraskuu)
  • Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin salaisuus paljastuu (marraskuu)
  
  • Saara El-Arifi: Faebound - Veren erottamat (marraskuu)
  • Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni (elokuu)
  
  • Becky Chambers: Veisu luonnonkoneille (lokakuu)
  • Anne Muhonen: Tyttö ja korppi (elokuu)
  • Siri Pettersen: Vardari 2) Hopeakurkku (lokakuu)
  • Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 4) Taktinen vetäytyminen (syyskuu)
  
  • Riina Tanskanen: Tympeät tytöt 2 - Luokkakipuja (syyskuu)
  
  • Helena Immonen: Jakov Korina ja äänetön uhka (syyskuu)
  • Anica Mrose Rissi: Karmiva kuurupiilo ...ja muita kauhukertomuksia (syyskuu)
  
  • Mervi Heikkilä & Broci: Pelkola (elokuu)
  
  • Jenni Skyttä-Forsell & Giannetta Porta: Viltti ja Vanu soivassa huvilassa (kesäkuu)
  • Pirjo Ilmasti & Leo Paavola: Polku piilometsään (syyskuu)
  • Tittamari Marttinen: Myrskyn jälkeen aurinko (lokakuu)
  
  • Sini Helminen: Kunnes kuolen (syyskuu)
  • Aino Leppänen: Luk(i)ossa tokalla (elokuu)
  
  • Heli Koskinen & Mari Luoma: Zeta: Kaikki pelissä (lokakuu)
  
  • Satu Piispa-Hakala: Debytantti (syyskuu)
  
  • Anne-Maija Aalto: Unohdettujen kirja (lokakuu)
  • Jennifer L. Armentrout: Verestä ja tuhkasta (lokakuu)
  • Holly Black Langennut kuningas (elokuu), Kuningas vailla valtakuntaa (joulukuu)
  • Kassandra Clare: Miekkasieppari (kesäkuu)
  • Salomey Doku: Brielle & Bear - Olipa kerran... (lokakuu)
  • Hannah Grace: Icebreaker - Sulavaa jäätä (syyskuu)
  • Anu Holopainen: Salome (toukokuu)
  • Holly Jackson: Kiltin tytön murhaleikki (elokuu)
  • Kazu Kibuishi: Amuletti - Kivenvartija (kesäkuu), Amuletti - Kivenvartijan kirous (lokakuu)
  • Siri Kolu: Hereiset - Päivän päätös (kesäkuu)
  • Karoliina Korhonen: New Finnish Nightmares - Adventures in Discomfort Zone (syyskuu)
  • Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Jonsson: Pax 9) Painaja (elokuu)
  • Sami Makkonen: Sielujen kutoja (kesäkuu)
  • J.S. Meresmaa & Elina Äijälä: Pimeänkynsi (syyskuu)
  • S.K. Rostedt: Kahden veren tytär (elokuu)
  • Sophie Souid & Thomas Hjorthaab: Pökäle - Kosto on suloinen ja löyhkää kalalta (kesäkuu)
  
  • Selja Kunttu: Ramona ja meren kutsu (lokakuu)
  
  • Malin Klingenberg: Tasangon tyttäret (syyskuu)
  • Ulpu-Maria Lehtinen: Pimeyden paimen (syyskuu)
  • Ellen Strömberg: Ei alkua ei loppua (lokakuu)
  • Mia Takula: Eloonjäämisopas (syyskuu)
  • Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre (syyskuu)
  
  • Kaliane Bradley: Aikaministeriö (syyskuu)
  • Elly Griffiths: Taikatemppumurhat (syyskuu)
  • Helena Immonen: Purppurausvan animaagit - Kokelaiden koitos (lokakuu)
  • Riina ja Sami Kaarla & Anders Vacklin: Lemmikkifrendit 6) Pulu (lokakuu)
  • Siri Kolu: Hohtavat (syyskuu)
  • Cristal Snow & Kati Vuorento: Penni Pähkinäsydän ja pitsikartanon kummitus (lokakuu) 
  • Maria Turtschaninoff & Peter Bergting: Mantikora (syyskuu)
  
  • Rebecca F. Kuang: Yellowface (elokuu)
  
  • Rasaliina Jänö: Kuuden kuun valtakunta - Tuhon siemen (elokuu)
  
  • Kristin Hannah: Sodan sisaret (lokakuu)
  • Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Haudattu valhe (syyskuu)
  • Siri Kolu & Salla Simukka (toim.): Tästä Ihmemaahan (syyskuu)
  • Jenna Kostet, Karoliina Suoniemi & Anniina Lius: Pohjolan taruja - Jumalat, sankarit ja myyttiset olennot (lokakuu)
  • Kristina Ohlsson: Tulipyörä (syyskuu)
  • Timo Parvela & Mari Luoma: Melkein mahdoton tehtävä - Jahti (lokakuu)
  • Tim Probert: Lightfall 2) Linnun varjo (syyskuu)
  • Annukka Salama: Asioita joista en tiennyt pitäväni (lokakuu)
  • Arndis Thórarinsdóttir & Hulda Sigrún Bjarnadóttir: Maailman lopun saari (heinäkuu)
  • Jules Verne & Sami Saramäki: Matka Maan keskipisteeseen (kuvitettu, lokakuu)
  • Rebecca Yarros: Rautaliekki (marraskuu)
  
    
Top 10 eniten odotetut:
  • Anne-Maija Aalto: Unohdettujen kirja 
  • Nicholas Binge: Nousu
  • Becky Chambers: Veisu luonnonkoneille
  • Saara El-Arifi: Faebound - Veren erottamat
  • Sini Helminen: Kunnes kuolen
  • Kazu Kibuishi: Amuletti - Kivenvartija
  • Siri Kolu: Hohtavat
  • Tim Probert: Lightfall 2) Linnun varjo
  • Annukka Salama: Asioita joista en tiennyt pitäväni 
  • Ellen Strömberg: Ei alkua ei loppua