sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Pride-lukuhaaste (1.-30.6.2022)

  
Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta.
  
Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, kuvakirjoja, YA:ta, sarjakuvaa, viihdettä, dekkareita, historiaa, tietoa... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQA+ hahmoja, kuvitteellisia tai todellisia. 
    
Kirjojen lisäksi teeman kaikenlainen muukin käsittely on erittäin suotavaa. Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi sateenkaarevista elokuvista ja sarjoista: mitkä ovat parhaat tai ongelmallisimmat, mitä löytyy juuri nyt Netflixistä, mihin ei kannata koskea pitkällä tikullakaan jne.
  
Haasteeseen voi osallistua kuka vain niin bloggaajat, kirjagrammaajat, tubettajat, podcastaajat, twitteristit kuin ihan "rivilukijatkin". Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aikaisempien vuosien haastekoosteista 20212020, 2019, 2018 ja 2017 sekä aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. Linkkaa tai listaa lukemasi haasteen koosteeseen, joka ilmestyy blogiin 2.7.2022.
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste ja #sateenkaarikirjallisuus.
   
Haasteessa mukana:

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Kauhua keskiviikkoon: Levottomia henkiä

"– Semmoinen paikkoja sotkeva kummitus, joita ennen vanhaan sanottiin räyhähengiksi. 
Sarvimäellä on paljon synkkää historiaa ja se jättää jälkiä. 
Kellarikäytävillä voi nähdä vaikka mitä, jos sammuttaa valot."
   
    
Anu Holopaisen Iik!-sarjan seitsemäs osa, Räyhähenki, saattaa olla paras osa tähän mennessä. Todella hyytävää meininkiä. Saku, Sussa ja Siiri vanhempineen joutuvat asumaan muutaman viikon toisaalla, kun heidän kotiinsa tuli vesivahinko. Pystyin samaistumaan heidän tilanteeseensa täydellisesti, sillä meilläkin tuli alkuvuodesta naapurin asunnosta vedet kylppärinkatosta läpi. Meillä eivät kuumailmapuhaltimet kuitenkaan riittäneet, vaan katto piti repiä irti niin kylppäristä kuin saunastakin ja samalla menivät sekä saunan lauteet että seinätkin vaihtoon (bonuksena saimme uuden kiukaan). 
  
Se oli mustarunkoinen, lehdetön ja käkkyräinen puu -- Puu näytti ikivanhalta ja jotenkin ympäristöönsä sopimattomalta. (s. 17)
  
Väliaikaisessa asunnossa alkaa tapahtua kummia. Tavaroita katoaa tai löytyy oudoista paikoista, takit putoavat jatkuvasti naulakosta ja telkkari menee itsekseen päälle keskellä yötä. Mihin yliluonnolliseen kauhistukseen lapset ovat tällä kertaa törmänneet? Onneksi naapurissa asuva uusi luokkakaveri Midi ja pikkusisko Siiri pelastavat päivän voimillaan, joita eivät itsekään vielä ymmärrä. Midin isosetä on ollut meedio, eli jotain mystistä hänkin on perimässään saanut.
  
Tapaukset alkoivat myös vähä vähältä vaikuttaa rajummilta, jopa pahansuovilta. Kerran hana alkoi huudattaa itsekseen vettä keittiössä, ja eräästä Sakun kirjasta oli selittämättömästi revennyt kolme sivua melkein kokonaan irti. (s. 43)
  
Olen nähnyt Poltergeist-elokuvan joskus vuosia sitten, enkä siitä paljoakaan muista. Holopainen on kuitenkin osannut adaptoida mainiosti tuon klassikon tunnelman alakoululaisten kauhukirjaan. Parissa kohtaa aikuistakin kauhistuttaa, onhan kirjassa mm. syyttömänä hirtettyjen henkiä. Ja etenkin araknofoobikoille voisin varoittaa, että kirjassa on yksi kohtaus, joka saattaa ahdistaa. 
  
– Äiti varmaan ajatteli, että jos teitä harmittaa, kun ette pääse leffaan. Mutta se on semmoinen K-16 jännäri
--
– Ei harmita, aikuisten leffat on tylsiä, Siiri sanoi
--
– Katsokaa tekin jotain kivaa, äiti ehdotti lapsille. – Eikös Netflixiin tullut se yksi fantasialeffa, jonka halusitte nähdä? (s. 81-82)
  
Midin luokse pääsee kätevää huoltokäytävää pitkin niin, ettei tarvitse laittaa edes ulkovaatteita päälle. Kolmikko on kellarissa, kun valot yllättäen sammuvat. Mietin, miksi lapset eivät käytä kännyköidensä taskulamppua, sillä tuon ikäisillä on puhelin aina mukana ja tämän todistaa myös se, että vähän myöhemmin Saku sanoo, että pitää mennä syömään, kun hän katsoo kännykkänsä kelloa. Ja vaikka säikähdys saattaa saada unohtamaan asioita, Saku ja Sussa ovat kokeneita yliluonnollisen kohtaamisessa. 
  
– Ei kai Suomessa ole maanjäristyksi? joku epäili. mutta Saku tiesi paremmin. 
– Kyllä on, hän avasi suunsa ja punastui, kun kaikki kääntyivät katsomaan. – Varsinkin pohjoisemmassa. Mutta ei kovin usein, ja ne ovat vain pieniä. (s. 27-28)
  
Minäkin olen kokenut maanjäristyksen Suomessa kahdesti, kun maa on Suomen ja Ruotsin välisellä merialueella tärissyt. Ensimmäisellä kerralla luulimme puolison kanssa, että ulkona menee jokin iso ajoneuvo tai äänekäs lumiaura, sillä joskus talomme tärisee niiden takia. Pian kuitenkin kävi ilmi uutislähteistä, että kyseessä oli maanjäristys. 
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
IIK!-kirjasarjan seitsemäs osa manaa esiin perinteikkäästi kummittelevan räyhähengen.
  
Helppolukuinen, maltillisen pituinen ja sopivan jännittävä tarina houkuttelee myös vähemmän lukevia lapsia uppoutumaan kirjaan. Sussan, Sakun ja Siirin kotona sattuu vesivahinko, jota perhe joutuu väistämään pariksi viikoksi väliaikaisasuntoon Sarvimäen asuinalueelle. Heti alkupäivinä taloa tärisyttää maanjäristys, ja juuri sitä ennen Saku on nähnyt pahaenteisen unen. 
  
Asunnossa alkaa tapahtua kummia: tavarat katoilevat ja löytyvät aivan oudoista paikoista, televisio käynnistyy itsestään keskellä yötä. Samalla alueella asuu Sakun ja Sussan luokkatoveri Midi, joka tietää Sarvimäen historiasta pelottavia asioita. Vähitellen alkaa paljastua, että ne eivät ole pelkkää historiaa - ja sekä Midistä että Siiristä paljastuu jotakin uutta ja selittämätöntä.
   
116 sivua, Myllylahti 2022
 
Sarjassa ilmestyneet osat:
  
Holopaisen tuore haastattelu Kirjavassa satamassa
    
*****
  
"– Kummituksetkin tietävät, että lukeminen kannattaa aina."
  
    
Juha-Pekka Koskisen kirjoittamassa ja Saana Nyqvistin kuvittamassa Mysteerijengi-sarjan ensimmäisessä osassa Kirjaston kiusanhenki seikkaillaan yöaikaan Rikhardinkadun kirjastossa. Tuossa kirjastossa tapahtuu kummia niin Marko Hautalan kirjassa Lauri Luu ja riivattu lukukoira kuin myös Sini Helmisen Hurmeessakin.
  
 Milloin tämä on rakennettu? Mimosa uteli. 
 1880-luvulla. Muistaakseni tämä on toiminut kirjastona siitä lähtien.  (s. 53)
  
Ensimmäiseksi on pakko ihastella kirjan paksua, liki kartonkimaista paperilaatua ja nelivärikuvitusta (jota tosin olisi voinut olla enemmänkin). Eikä tarinakaan ole lainkaan kehno. Hieman epäuskottavuuksia löytyy, kuten salakäytävä, joka yhdistää Nicon ja Mimosan kodin Iivon kotiin, vaikka voihan se olla vaikka jokin vanha palvelijoiden käytävä. Itse kummittelu ja sitä ratkova Mysteerijengi ovat kiinnostavia - onhan vanhin jäsen on Iivon isotäti, jolla on kiehtova vanhojen kirjojen kokoelma. Nicon suklaahimoja on korostettu ehkä karvan verran liikaa.
  
Mimosa oli löytänyt vanhan, seinään upotetun vaatekaapin takaa pölyisen käytävän. Se johti kerrostalon ullakon poikki naapuritaloon ja päätyi Iivon kodin kenkäkaappiin. Mikä parasta, käytävän keskellä oli unohdettu ullakkohuone, jonka kolmikko oli vallannut omaksi kerhohuoneekseen. (s. 6)
  
Miksihän lastenkirjoissa on niin usein epätavallisia vanhempia? Tässäkin äiti on tutkimusretkukunnan mukana Pohjoisnavalla, jonne ei varmaan ihan kovin moni pääse. Luulin, että iso koristeellinen alkukirjain on anfangi, ei minuskeli, niin kuin kirjassa väitetään. Hämmentävää. Kirjaan on päätynyt muutama todella hieno kuvaus, etenkin tämä jäi mieleen "hiljaisuus humisi korvissa -- kuin äänettömyys olisi leijunut pölyn lailla"
  
Koko kummitussoppa alkoi tuntua turhan sakealta. (s. 66)
    
Koska Kirjaston kiusanhenki ei ole liian pelottava ja kieleltään helppolukuinen, voi tätä suositella jo alakoululaisista nuorimmille, siis 1-3-luokkalaisista alkaen. Kirja sopii toki myös 4-6-luokkalaisille. 
  
  
Arvosana:
     
Takakannesta:
Mysteerijengi ratkoo oudoimmatkin tapaukset! Alakoululaisten jännityssarja alkaa.
  
Nico, Mimosa ja Iivo ovat kiinnostuneet kaikesta kummallisesta. Kun kolmikko kuulee, että Rikhardinkadun kirjastossa kummittelee, he päättävät ryhtyä tutkimaan asiaa ja perustavat Mysteerijengin. Lopulta jengiin liittyy myös Iivon isotäti Elina, joka on todellinen kummitusasiantuntija.
  
Mutta mitä outoa on tekeillä kirjastossa, jossa kirjat putoilevat öisin hyllystä? Mitä kummitukset haluavat ja pitääkö niitä pelätä? Mysteerijengi ottaa asiasta selvää, vaikka seikkailu saa polvet tutisemaan ja hiukset nousemaan pystyyn! Kirjastossa kukaan ei kuule huutoasi, sillä siellä pitää olla hiljaa.
  
89 sivua, Karisto 2022
  
Kuvittanut: Saana Nyqvist
 
Luettu myös täällä: Siniset helmetLastenkirjahylly
  
*****
  
"Siellä oli omituinen, unohdettu paikka, jonne ihmiset eivät koskaan menneet.
Ja jos menivätkin, niin eivät koskaan viipyneet kauan.
Siellä ilmestyi aina muurahaisia retkiviltille tai perheet alkoivat riidellä."
  
   
Yllättävää kyllä, pidin tästä Åsa Larssonin ja Ingela Korsellin kirjoittaman ja Henrik Jonssonin kuvittaman Pax-sarjan kolmannesta osasta. Ihtiriekko, paljon enemmän kuin kahdesta ensimmäisestä. Loitsusauva oli ällöttävä irtileikattuine hevosenpäineen ja Tuonenkoira inhotti koiraan kohdistuneella väkivallalla mässäillyssään. 
  
Ihtiriekko lienee joillekin tuttu termi ja voisi kuvitella, että tämä menisi samaan kammokategoriaan edellisten kanssa, mutta itseasiassa kuolleen lapsen kostava kummitus olikin tosi kiinnostava idea. Mutta kuka lapsi on ja miksi hän kantaa kaunaa? Minulle ihtiriekko on aina tarkoittanut vain heti synnyttyään surmatun lapsen henkeä, mutta voi olla, että tämä kirjassa vanhemmankin lapsen henki on samanlainen entiteetti, jolle ei vain suomeksi ole omaa sanaa. Samoin lapsenmurhaajaa kutsutaan tässä enkelintekijäksi, joka oli minulle aiemmin tuttu vain aborttientekijälle. 
  
– Tyttöjen tukka. Koru kaulassa. ja nyt vielä itketkin kuin tytöt. Olet siis selvästi tyttö. 
Jonte ja muut pojat hohottivat. 
– Niin kuin olisi paha asia olla tyttö, Tove tuhahti. (s. 27)
  
Pari kertaa kirjassa sorrutaan lasten aliarvioimiseen tai aikuiset toimivat tyhmästi. Esimerkiksi varoitetaan jostakin asiasta ja joudutaan itse vaaraan, kun ei noudatettu omaa neuvoa tai on kerrottu jokin asia pari sivua aiemmin ja hahmoilla menee tolkuttoman pitkään punaisten lankojen yhdistämisessä. Ihtiriekon siunaamattoman haudan löytäminenkin on uskomattoman vaikeaa, kunnes Viggo kaikista hahmoista toteaa, että hauta löytyy sieltä, mistä maassa näkyy tuoreita kaivamisen jälkiä... Muutoin oikein ihastuttavan hyytävä teos kauhufaneille.
  
Alrikilla ja Viggolla on kirjassa todella lyhyt kouluviikko: vain maanantaina ja keskiviikkona on normaali päivä, tiistaina ei ole koulua opettajien koulutuksen takia, torstaina on lyhyempi päivä opettajien kokouksen takia ja perjantainakaan ei ole koulua, koska on pyhäinpäivän aatto. Kirjan tapahtuma-aikaan nimittäin vietetään Halloweenia.
  
Viggo on oma rasittava itsensä: tekee kolikkotemppuja huudellen: "katso minua", mutta hukkaa kolikon jatkuvasti ja juoksee hautausmaan muuria pitkin. Ymmärrän kyllä hyvin Alrikin kommentin: "Pikkuveljet ovat ihan kuin finnit. Kun niitä kaipaa kaikkein vähiten, ne pulpahtavat nenälle." Viggo ei vieläkään ole saanut apua lukivaikeuteen tai ADHD:hen, sillä lukeminen tuottaa edelleen haasteita.
  
Viggo -- ei pitänyt lukemisesta, ei ollut koskaan pitänyt. Se oli niin vaikeaa ja tylsää. Tunnin lukeminen tuntui koko syyslukukauden pituiselta. -- Hän ei tajunnut miten Alrik osasi valita kirjan niin nopeasti. Ja mistä Alrik tiesi, miltä sivulta hänen piti kirja avata? (s. 82)
  
Ovatkohan odininapila, hämähäkkijuuri ja keijukohokki oikeita kasveja? Kiinnostaisi tietää niiden ruotsinkieliset nimet, sillä voihan olla, että näille olisi suomeksi toisenlaiset nimet. Se, että "torstait olivat noitapäiviä" oli minulle aivan uutta tietoa. Tässä sarjassa on niin hauskaa, että lukujen numerointi on jatkuva, näin ollen siis ensimmäinen tämän kirjan luvuista on 51. Ja kuten voi arvata, ei ole ihan perheen pienimipien lukemistoa, suosittelenkin 5-6-luokkalaisesta eteenpäin ihan yläasteelaisillekin.
      
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Karmiva kauhusarja ammentaa pohjolan mytologiasta.
  
Maagisen kirjaston vartijoiksi valitut veljekset Alrik ja Viggo ovat juuri selviytyneet kamppailusta tuonpuoleisen olennon kanssa. Pyhäinpäivä lähestyy, ja silloin aaveiden mahti tunnetusti voimistuu. Nyt yksi niistä on päättänyt kostaa. Pystyvätkö veljekset estämään sen, ja millä hinnalla?
  
Ihtiriekko on urbaanin kauhufantasiasarja Paxin kolmas osa, joka on täynnä draamaa, taikuutta ja toimintaa.
     
Suomentanut: Sirpa Alkunen, 192 sivua, Otava 2021
  
Alkuperäinen nimi: Mylingen (2015)
   
Sarjassa ilmestyneet osat:
  
Luettu myös täällä: Lapsellista arkea

lauantai 7. toukokuuta 2022

Kadoksissa

"Moottorien heikko vinkuna voimistuu ulinaksi ja sukkula ampaisee liikkeelle, 
ylöspäin ja poispäin planeetalta, josta sen asukkaat käyttävät nimeä Maa."
  
     
Moni saattaa kysyä, mitä lukea Kepler62-sarjan jälkeen? No vaikkapa tätä Oskar Källnerin kirjoittamaa ja Karl Johnssonin kuvittamaa Imperiumin pelilliset -sarjaa. Tähtiin temmatut tarjoaa huimaa scifirymistelyä, perhesalaisuuksia ja ihastuttavan moninaisia elämänmuotoja. Tästä tulee mieleen Guardians of the Galaxy.
  
"Ohjasko se alusta ajatuksillaan?" 
"Ilman muuta. Millä hän sen sitten olisi tehnyt? Ahterilla?" (s. 129)
    
Alice ja Elias ovat kaksi ihan tavallista ruotsalaista lasta. Kun tutustumme heihin ensimmäistä kertaa, on Alice saanut pikkuveljensä houkuteltua varastamaan matikankokeen vastaukset. Homma ei kuitenkaan mene aivan suunnitellusti ja Elias onnistuu sieppaamaan opettajan kansiosta vain vanhan kokeen. 
  
Kun sisarukset tulevat kotiin, he ovat huolissaan äidistä. Vanhemmilla on ollut edellisenä iltana taas riita, koska äiti on isän mielestä liikaa töissä, eikä äiti ole ollut kotona sen jälkeen. Kun isä soittaa poliisille, hän joutuukin itse epäillyksi vaimonsa katoamistapauksessa. Alice ja Elias eivät jää odottamaan sosiaalipalvelun edustajaa, vaan karkaavat etsiäkseen äidin itse. He eivät usko isän tehneen äidilleen pahaa, vaan epäilevät tämän esimerkiksi loukkaantuneen metsässä. Ja sitten tarina todella käynnistyy.
  
Arisa osaa tehdä yksityiskohtaisen kasvoanalyysin ja näkee tuhannesosamenesissä, onko joku sukua toiselle. Itse Brock on sitä mieltä, että useimmat alonait näyttävät suurin piirtein samanlaisilta kaikki. (s. 66)
   
    
Kuvitus muistuttaa Pax-sarjassa olevaa, sarjakuvamaisia ruutuja vailla puhekuplia, mutta isona plussana tällä kertaa niistä saadaan nauttia nelivärisinä! Harmillisesti suuri osa kuvituksista tuntuu turhilta (Alicen ja Eliaksen suu ammollaan tuijottelevat päät eri miljöissä). Keskittymällä muutamaan vaikuttavimpaan ruutuun koko sivun kokoisina olisi saanut paljon enemmän irti.
  
"Onko teillä peittoja?" kysyy Alice? 
"Peittoja?" 
"Jotakin jotka vois vetää päälleen." 
Syndra heilauttaa kättään ilmassa. 
"Aluksen ilma on täydellisesti lämmitetty, joten ei teidän tule kylmä." 
"Olis kuitenkin kivaa, jos vois vetää jotakin päälleen. Me ollaan totuttu siihen. Sais paremmin unta." (s. 101-102)
  
Käännös tuntui paikoin kankealta ja jotkin sanavalinnat eivät välttämättä nuorille lukijoille avaudu (esimerkiksi trilliääni ei ollut itsellenikään tuttu ja taidepaussi sekä massi eivät välttämättä ole laajasti käytössä kaikkialla), eikä puhekielisyys välttämättä maistu kaikille - muutoin kyseessä oikein mainio avaruusseikkailu. Naureskelin erityisen kovasti, kun Maata sanotaan "melko primitiiviseksi" saviklimppikotiplaneetaksi ja unohdetuksi kivimöhkäleeksi, joka sijaitsee imperiumin yli 400 vuotta sitten kartoittamalla alueella, mutta jostain syystä sitä ei löydy kartasta. 
  
"Meillä azkaloreilla on kymmeniä tuhansia maailmoja ympäri galaksia. Me olemme vanha rotu. Olemme vaeltaneet tähdestä toiseen niin kauan, että kukaan ei todellisuudessa tiedä, mistä me alun perin olemme lähtöisin. Todellinen kotimaailmamme on kadonnut aikojen hämärään. Siitä on jäljellä vain lauluja ja myyttejä." (s. 99)
  
Hiljaisuuden miehistö ja sisarusten äiti vaikuttavat todella kiinnostavilta hahmoilta, eikä vähiten siksi, että äiti rakastaa vanhoja autoja. Kirjan kansat ja teknologia ovat todella kiehtovia, alusta esimerkiksi korjaavat pienet robotit, joita kutsutaan kuhnureiksi. Noita yllä mainittuja azkaloreja puolestaan kutsutaan myös Ikuisiksi Olennoiksi ja he valvovat "nuorempien rotujen toimia". Tulee mieleen Sylvia Louise Enghdalin Lumotar, jossa puhtaan nuoriskansoista, joita pidemmälle kehittyneet valvovat. Tahdon tietää lisää tästä maailmasta ja lainasinkin jo toisen osan kirjastosta. 
   
Arvosana:
      
Takakannesta:
Vauhdikas, sarjakuvamaisesti kuvitettu tieteisjännäri Star Warsin ja Star Trekin hengessä.
  
Alice ja Elias asuvat vanhempineen Uppsalan laitamilla. Eräänä iltana äiti katoaa ja isä pidätetään. Sisarukset saavat selville, että äiti on joutunut avaruusolentojen kaappaamaksi. Samalla heidän silmänsä avautuvat näkemään, että kaikkeus on täynnä mitä kummallisimpia asioita: palkkionmetsästäjiä, galaktisia imperiumeja, hirviöitä, laseraseita. Kun Alice ja Elias tempautuvat avaruuden syövereihin, paljastuu totuus myös heidän omasta taustastaan.
  
Eeppisen avaruusseikkailusarjan avaus saa haukkomaan henkeä.
  
Suomentanut: Jukka Nyman, 171 sivua, Otava 2021
   
Alkuperäinen nimi: Imperiets arvingar 1: Bortförda (2020)
   
Kuvittanut: Karl Johnsson
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Tähtiin temmatut
  • Rautaruusu
  • Hautaplaneetta
  
Luettu myös täällä: Lastenkirjavuosi, Kirjanvuoksi
   
*****
   
"– Tällä paikalla on kyllä pitkä historia, muinaissuomalaiset pitivät tätä pyhänä hiitenä. Väittivät hittiäisten ja hämärtäjien sikiävän täällä. Siksi ei saisikaan kaivella. 
On parempi, että se mikä maan alla on, saa olla siellä rauhassa."

   
Olen lukenut Mervi Heikkilän tuotannosta selkokirjan Kissatalon asukit ja Kummajaisten kylä -trilogian, jonka toinen tekijä hän on. Hämärtäjissä houkutteli erityisesti kirjan nimi ja Brocin kuvitus, vaikka tälläkin kertaa (ks. Holtiton masiina) lapsilta puuttuivat pupillit tehden heistä melkoisen pelottavia.
  
Lopputekstit vilisivät ruudussa. 
Kiitos kun pelasit. Plaa, plaa, plaa... 
Joona tuijotti näyttöä. Tuntui yhtä aikaa voitonriemuiselta ja ontolta. Peli oli pelattu läpi, mitäs nyt? (s. 9)
  
On kesäloma ja juhannukseen enää muutama päivä. Äiti jättää pian 13-vuotiaat kaksoset Joonan ja Larin kotiin lähtiessään koulutukseen. Joona pelaa koko yön, eikä huomaa, että jossain vaiheessa Lari on kadonnut. Yhdessä heidän molempien parhaan ystävän Topin kanssa Joona ratkoo kadonneen siskon arvoitusta. 
  
Larin oikea nimi oli Larissa, mutta sitä ei muistanut juuri kukaan. Lari oli jo vuosia sitten päättänyt olla Lari. Eikä Larille väitetty vastaan. (s. 10)  
– Niin, on kai Larilla muitakin kavereita kuin te pojat, tyttöjä. Sitä ei vaan meinaa muistaa, kun hän on niin poikamainen, Topin äiti naurahti. (s. 67)
  
    
Pojat käyvät myös ensimmäistä kertaa softaamassa, siis ottamassa osaa airsoft-harrastajien toimintaan. Mukana ovat myös kioskin vanha Sanna, museomestari ja siilinainen, kiehtovia persoonia jokainen. Mutta mitä mahtavat olla hämärtäjät?
  
Hämärtäjät on isotekstinen ja lyhyt teos, jonka juoni etenee reippaasti kadonneen siskon mysteeriä ratkoen eli se sopii myös vähemmän lukeneelle alakoululaiselle - etenkin jos airsoftaus kiinnostaa. Pääosin  kerronta oli ihan mukavaa kerrontaa, mutta annan muutaman miinuksen:
  
1) Larin sukupuoleen liittyvä kommentointi on erikoista. Yllä olevista lainauksista ensimmäinen on vielä ok, mutta jälkimmäinen vähän tuhnuinen.
2) Ulkomuotojen kommentointi. Mitä väliä, jos joku on hintelä ja joku toinen "tukeva kaveri"? Voitaisiinko jättää tällainen pois lastenkirjoista, kiitos. 
3) Kohotin kulmakarvoja, kun Joonan mielestä luonnonsuojelu ja kiinnostus muinaishistoriaan ovat outoja harrastuksia. Etenkin näin ilmastokriisin aikaan.
  
– Museomestari -- on ihan seko. Ja loukuttaa kissoja museon alueelta. Varmasti tekee niille jotain karmivaa. (s. 37)  
– En haluaisi tehdä sitä, minäkin pidän kissoista. Mutta irtokissat ovat vaaraksi... pienille eläimille ja sen sellaisille. (s. 52)
    
4) Kissojen loukuttaminen on hyvä asia, minkä Larin eläinten ystävänä luulisi käsittävän. Kissat eivät kuulu vapaina luontoon, ne lisääntyvät keskenään holtittomasti, jos niitä ei ole leikattu ja ne sairastuvat suurissa populaatioissa.
5) Joonan mielestä äidillä on vaihdevuodet, "vai mitä kummaa nyt vanhoille naisille tuleekaan", koska hän on asettanut tiukkoja rajoituksia pelaamiselle. 
6) Joonan mielestä airsoftin suojalasit ja maskit ovat lapsellisia, koska hänen mielestään oikeillakaan sotilailla ei ole. Paitsi että on, ja vain amatööripelleillä ei ole. Kamalaa laittaa tällaisia asenteita lastenkirjaan. 
     
Bonus: Erikoiset kielikuvat. Tämä ensimmäinen on ihan hauska: "Kyllä taas elämä piteni monta metriä!" Kun taas tässä puolestaan ei ole mitään järkeä: "pelkäsin, että koira peittää sen uudestaan esille". Koiran pitäisi siis käsittääkseni kaivaa esille, ei peittää.
    
Onneksi äiti ollut röyhelö-ihminen, eikä rintsikoita lojunut missään. Vanhan piirongin päällä oli tosin muutama hajuvesi ja helmiä, mutta tuskin niistä tartuntaa saisi. (s. 70)
  
Kissojen loukuttamisesta on kirjoitettu mm. Marja Ahon nuortenkirjassa Loukuttaja. Airsoftaamista ja mopoautoja eli mautoja puolestaan löytyy myös Jyri Paretskoin K15-sarjasta
  
Arvosana:
        
Takakannesta:
Äiti on työmatkalla, ja Joona unohtuu pelaamaan konsolipeliä. Pelin tuoksinassa kuluu koko yö ja seuraavana päivänä Joona havahtuu siihen, että kaksoissisko Lari on kadonnut. Ilmeisesti sisko haluaa pysyä piilossa, ja Joonan tehtäväksi jää peitellä tilannetta. Mihin ihmeeseen sisko on sekaantunut? 
  
Onneksi Joona saa seuraksi ystävänsä Topin, sillä kesäpäivien kuluessa tapahtumat saavat yhä omituisempia ja pelottavampia käänteitä. Pojat myös valmistautuvat elämänsä ensimmäiseen softauspeliin - mutta millaiseen, sitä he eivät etukäteen osaa aavistaakaan. 
  
Hämärtäjät-kirjassa yhdistellään realismia ja fantasiaa vauhdikkaaksi ja kauhistuttavaksi kertomukseksi.
  
117 sivua, Kaksipäinen korppi 2021
  
Kuvittanut: Broci
    
    
*****
  
"Asian laita oli nimittäin niin, että Milanna oli näkymätön tyttö.
Voi mitä vaivaa siitä olikaan ollut, kun Milanna oli vasta syntynyt!"
  
    
Helena Immosen Näkymätön Milanna on ollut lukulistalla ilmestymisestään saakka, mutta ehdin tarttumaan siihen vasta jonkin aikaa LukuVarkaus ehdokkaiden paljastamisen jälkeen. Olen tämän vuoden ehdokkaista lukenut nyt peräti kolme, kaksi aiempaa luettua ovat Sari Peltoniemen Vaihdokkaat ja Maami Snellmanin Merena ja lumottu peili. Voittaja paljastetaan 15.6.
  
Milanna piti yksinkertaisista asioista. Parhaimmat asiat elämässä olivat aika yksinkertaisia. Niin kuin pannukakut sunnuntaiaamuna tai kevään ensimmäinen leppäkerttu. (s. 46)
  
Tämä oli aivan ihana vanhojen satuklassikoiden jalanjäljissä kulkeva lastenfantasia, ehdottomasti voittajasuosikkini ja yksi vuoden parhaista lukukokemuksista tähän mennessä (siksi kummastelenkin yhtä Goodreads arvostelua, jossa kirja on saanut vain yhden tähden). Tiedätte varmaan, kuinka löytämällä somesta sellaisen lukijan, jolla on samansuuntainen maku kuin itsellä, voi pitää tuon henkilön suositteluita sellaisina "mitä luultavammin tykkään tästä" -osastolle nostettavina teoksina. Sama toimii myös toisin päin: jos joku inhoaa kirjaa, jota itse rakasti (tai päinvastoin), voi katsoa toisen huonoimmat arvosanat ja tehdä puolestaan niistä itselleen vinkkilistan.
  
Hän oli pienestä pitäen tottunut olemaan syrjässä ja varomaan kaikkea. Välillä hänestä tuntui, että hänen elämänsä oli näkymätön eikä hän. -- häntä pelotti, etteivät muut lapset halunneet jutella hänen kanssaan, muttei voinut myöntää sitä ääneen. Kaikki olivat tottuneet pitämään häntä niin reippaana, eikä hän halunnut olla harmiksi. Kaikki olivat myös tottuneet siihen, että hän pysytteli omissa oloissaan, eikä kukaan koskaan tarjonnut hänelle seuraansa. (s. 11-12)
  
Näkymättömänä syntynyt Milanna tapaa pojan, joka on kotoisin näkymättömien kaupungista, vaikka onkin itse näkyvä. Kumpikin kokee, että on vähän vaikeaa kuulua omaan maailmansa, sillä erilaisuus ei ole aina kivaa. Milanna pääsee näkemään tuon toisen maailman jonne voisi periaatteessa kuulua, mutta pelkää että kadottaisi itseni jos jäisi. Hän myös kaipaa kotiin vanhempiensa ja pikkuveljensä luokse, vaikka joutuukin ponnistelemaan kovasti päästäkseen takaisin.
  
"Kerrohan Milanna, onko sinun vierailusi aikana kukaan kysynyt sinulta mitä sinulle kuuluu? Kysynyt voiko perheesi hyvin? Ollut kiinnostunut sinusta itsestäsi?" 
Milanna mietti hetken ja pudisti sitten päätään.
--
"Yleensä ihmiset puhuivat vaatteista ja sen sellaisesta." 
"Niinpä niin, he eivät -- välitä muusta kuin ulkokuoresta." (s. 95)
    
Tämä oli erittäin samaistuttavaa luettavaa (etenkin tuo yllä oleva lainaus). Kirjassa välittyvät vahvasti erilaisuuden kokemus ja oman paikan etsiminen, sekä kuinka sisin on tärkeämpää kuin ulkokuori. Timi on onneton koska on erilainen ja hyljeksitty sen vuoksi: "Olen niin kauan halunnut kuulua jonnekin. Tuntea että olisin tärkeä." Ajaton ja ajankohtainen teos, josta voisi aivan hyvin tulla klassikko tulevaisuudessa.
    
Hänen vanhempansa huolestuivat herkästi, jos hän oli myöhässä, Olisi nimittäin hyvin vaikeaa lähteä etsimään Milannaa tai ilmoittaa tätä kadonneeksi - miten voisi etsiä näkymätöntä tyttöä? (s. 22)
  
Milanna tapaa seikkailunsa aikana muutamia todella kiehtovia olentoja, kuten ison hämähäkin, joka on kuitenkin tosi symppis ja Milanna myöntää pelänneensä sitä tottumuksesta. 

Mitä sie hätäjät?" hämähäkki kysyi ja katseli Milannaa kahdeksalla silmällään.
--
"Olet niin valtavan suuri", Milanna sanoi -- "Ja näytät pelottavalta."
--
"Mikä tokkiinsa tekkee miusta peljättävän?" hämähäkki kysyi. Sen kysymys oli vilpitön.
"No, tuota... Nuo silmät esimerkiksi", Milanna vastasi hieman epäröiden. "Noin paljon silmiä."
"Mitä peljättävää silmissä on? On siullakin silmät", hämähäkki vastasi. "Myö hämähäkit ei nähdä varsin kummoisesti, siispä tarviimme monenmoisia silmiä. Meilläpä ei ole kaulaa, jolla voisimme päätämme käännellä. Siitäpä syystä tarviimme silmät, joilla näkee joka puolelle." (s. 82)
    
Milanna tapaa myös kurkun näköiseen, etusormen pituiseen Hönttiäiseen, josta tulee mieleen niin Yoda kuin Ronjan männiäiset. Tämä kohta tarinasta on varmasti hauskaa lukea ääneen lapselle jollakin hieman erikoisella äänellä ja puhenopeutta sekä äänenpainoja vaihdellen. 
  
"Miksi sinä puhut niin hassusti?" Milanna kysyi sitten ja naurahti. 
"Hassusti! Minä hassusti puhun vai? Tyttö hassusti puhuu, puhuu tyttö hassusti, vaikea ymmärtää on kun vähäsanainen on, ymmärtää vaikea vähäsanainen on." (s. 60)
  
Timin mielestä luumu ei voi olla väri, koska se on hedelmä. Jäin miettimään tätä ja tajusin, kuinka moni väri on saanut nimensä hedelmiltä, mieleen tulivat ainakin lime, persikka, munakoiso ja sitruuna. Näitähän voisi vaikka lapsilukijan tai -kuuntelijan kanssa miettiä lisää ja vaikka keksiä uusiakin. Tämän kirjan yksi vahvuus onkin, että sen kanssa voi herättää keskustelua lasten kanssa ja muuttaa joitakin kirjan kohtauksia tehtäviksi. Esimerkiksi keksimällä itselle uuden nimen.
  
"Rouva Marmelad? Aika hassu nimi", Milanna naurahti.
--
"Se on hänen itsensä valitsema. En tiedä mikä hänen oikea nimensä on, hän ei koskaan puhu siitä. Hän pitää paljon marmeladista." 
Milanna nauroi ajatukselle, että joku vaihtaisi nimensä jonkin ruoka-aineen mukaan, josta pitää. Milanna vitsaili, että hänen pitäisi olla neiti Vadelma, johon Timi lisäsi, että hän voisi olla herra lakritsi. (s. 21)
   
Milannan pihassa kukkii leskenlehtiä, sinikelloja ja apilaa, mikä kuulostaa minusta oudolta. Leskenlehtihän kukkii jos silloin, kun maa on vielä suurelta osin lumessa ja apila lähempänä juhannusta. Voin kyllä olla väärässäkin, tämä on vain omiin havaintoihini perustuvaa pohdintaa. Olisi kiinnostavaa antaa tehtäväksi vaikkapa eka-tokaluokkalaisille askarrella kukkia ja tehdä niistä sellainen puutarha, jossa eri aikoinakin kukkivat kukat voisivat olla samaan aikaan loistossaan. 
  
"Jos keskittyy olemaan ilkeä ja huijaamaan muita, ei näe, että mitä se mitä etsii on aivan nenän edessä", Milanna totesi tyynesti. (s.70)

Lainasin jo kirjastosta jatko-osan, Näkymätön Milanna ja kielletty kirja.
    
Arvosana:
          
Takakannesta:
Milanna on aivan tavallinen tyttö, joka käy koulua, kertoo pikkuveljelleen hauskoja tarinoita ja tykkää vadelmista. On kuitenkin pienen pieni juttu, joka tekee Milannasta hieman epätavallisen: hän on näkymätön.
  
Näkymättömyydestä huolimatta elämä ei ole niin jännittävää kuin voisi luulla. Mutta kaikki muuttuu, kun vastaan tulee Timi, joka jostain kumman syystä näkee Milannan. Milanna saa tietää, että on olemassa ihan oikea Näkymättömien kaupunki, jossa kaikki ovat näkymättömiä kuten hän! Kun Milanna pääsee vierailemaan tähän mystiseen paikkaan, alkaa seikkailu, joka mullistaa yhden jos toisenkin elämän.
  
Näkymätön Milanna on kiehtova kertomus päättäväisestä tytöstä, joka ajautuu keskelle ennalta arvaamatonta seikkailua. Vauhdikkaan tarinan ohella kirja herättää pohtimaan oman paikan löytämistä ja sitä, onko ulkokuori vai jokaisen sisin lopulta tärkeintä.
  
Kirjan hurmaavan mustavalkokuvituksen on tehnyt Nora Surojegin. Helena Immonen on toimittaja ja viestinnän ammattilainen, joka on aina rakastanut hyviä tarinoita. Näkymätön Milanna on hänen ensimmäinen lastenromaaninsa.
  
131 sivua, Kumma 2021
  
Kuvittanut: Nora Surojegin
    
Luettu myös täällä: Sivukukkasia

torstai 5. toukokuuta 2022

Syksyn 2022 tulevia kirjoja

  
Helmikuun 18. tuli vastaani ensimmäinen kesän ja syksyn uutuuskirjojen katalogi. Siitä alkaen olen bongaillut kustantamoiden sivuilta, Issuu-sivustolta sekä sähköpostista tietoa tulevista kirjoista. Listaan tälläkin kertaa ne minusta kiinnostavimmat teokset. Kustantamoiden nimet toimivat linkkeinä katalogeihin, eli sitä kautta pääsee katsomaan koko valikoiman klikkaamalla. Täydentelen tähän postaukseen vielä myöhemmin puuttuvia katalogeja.
   
Eritysnoston ansaitsee WSOY:n digitarinasarja Demi & Ace, jos nostetaan esille aseksuaalin ja demiseksuaalin ihmisen näkökulmia. Mielenkiintoinen konsepti, joka varmasti sopii ajan henkeen. Onkohan siitä tulossa perinteisempää julkaisua jossakin vaiheessa, vai mahtaako tuo muoto olla sellainen ettei taivu paperille? 
   
Kevään katalogikatsauksen tavoin listaan nytkin kaikki huomaamani nuorten- ja YA-kirjat. Kommentoikaa, jos huomaatte listassa puutteita tai jos koette, ettei jokin kirja listalle kuulu! Valitsin mukaan kaikki +12 ikäsuositellut kirjat, teokset, joille oli annettu kirjastoluokka N 84.2 tai joiden päähenkilö oli yli 12-vuotias. Tein tosin joidenkin L/N-merkittyjen kohdalla päätöksen ottaa tai olla ottamatta mukaan listalle, riippuen siitä millaisen fiiliksen kirjat välittivät. 
  
  • Maria Petterson: Suomen historian jännät naiset (elokuu)
  
  • J.J. Arcanjo: Varkaiden akatemia (syyskuu)
  • Victoria Aveyard: Miekan murtaja (lokakuu)
  • Leigh Bardugo: Korppien kehä (heinäkuu)
  • Olivie Blake: Atlas 6 (lokakuu) 
  • Ane Riel: Tiima (syyskuu)
  
  • Anders Jacobson & Sören Olsson: Bertin epätoivopäiväkirja (syyskuu)
  • Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas (syyskuu)
  • Tittamari Marttinen: Sarjarakastuja (elokuu)
  • Tuukka Sandström & Varpu Eronen: Rontti-kissa noitakoulussa (syyskuu)
  • Juha Siro: Valovuosi (lokakuu)
  
  • Nicholas Binge: Nousu (joulukuu)
  • Rebecca Netley: Kalman kehtolaulu (lokakuu)
  
  • Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tuhkan valtiatar 1 (toukokuu)
  • Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tuhkan valtiatar 2 (heinäkuu)
  • Estelle Maskame: Joku sinun kaltaisesi (heinäkuu)
  • Sayaka Murata: Maan asukit (syyskuu)
  • Richard Powers: Hämmästys (syyskuu)
  • Jenni Räinä: Suo muistaa (elokuu)
  
  • Marko Hautala & Broci: Lauri Luu ja Lukulamppu muumiojahdissa (syyskuu)
  • Lauri Lattu: Susiraja (lokakuu) 
  
  • Anna James: Tilly ja salakuljettajat (lokakuu)
  • Kate Quinn: Timanttisilmä (syyskuu)
  
  • Mona Bling: 23 transmyyttiä (syyskuu)
  • Edith Eger: Auschwitzin tanssija (elokuu)
  • Andy Weir: Operaatio Ave Maria (syyskuu)
  
  • N.K. Jemisin: Kivinen taivas (syyskuu)
  
  • Alviina Alametsä & Linda-Maria Roine: Koulumustelmat - Kiusaaminen on väkivaltaa (lokakuu)
  • Mikko-Pekka Heikkinen: Norppaöljy (elokuu)
  
  • Tiffany D. Jackson: Rajaton (lokakuu)
  • Nelli Hietala: Vuokko Vehma - Elämä ja teot (toukokuu)
  • Johanna Hulkko: Geoetsivät ja rosvopäällikön aarre (heinäkuu)
  • Johanna Hulkko & Jani Ikonen: Harmaa hakkeri 3 - Glasier vastaan onnela (lokakuu)
  • Anne Kovalainen: Ensin palasivat linnut (toukokuu)
  • Minna Levola: Oma elämäni (syyskuu)
  • Jukka-Pekka Palviainen: Pysy perässä, Kosonen (toukokuu)
  • Laura Suomela: Kiss my juhannus (kesäkuu)
  • L.K. Valmu: Osaston tähti (syyskuu)
    
  • Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja jetien kadonneet aarteet (syyskuu)
  • Ursula Mursu: Myrtti ja kudelmataika (elokuu)
   
  • Hanna van der Steen: Hylätyt (marraskuu)
  
  • Jukka Itkonen & Elina Warsta: Sirmakan perhe ja soivan saaren salaisuus (lokakuu)
    
  • Natalie Jenner: Bloomsburyn naiset (lokakuu)
  • Claudine Monteil: Marie Curie ja tyttäret - Nobelisteja, edelläkävijöitä, seikkailijoita (syyskuu)
  • Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat (syyskuu)
  • Elina Rouhiainen: Hirmunsilmä (lokakuu)
  
  • Anu Holopainen: Krampus (elokuu)
  • Teija Huusko: Heittäydy tanssiin, Alina (syyskuu)
  • Heidi Korkiakangas: Just Do Nothing, Aatu Sorsa (syyskuu)
  • Katariina Kotila: Vilman tallielämää 1: Maneesin laidalla (elokuu)
  • J.S. Meresmaa: Kerberos (syyskuu)
  • Maarit Nurmi: Altti, älä pakene (elokuu)
    
  • Rosaliina Jänö: Taikakello (lokakuu)
  • Heli Koskinen & Mari Luoma: Zeta: Uskallatko pelata? (lokakuu)
  • Rebecca Millar: Maaginen makramee (lokakuu)
  
  • Anne Booth: Pieniä ihmeitä (elokuu)
  • Nura Farah: Lumimaa (toukokuu)
  • Johanna Holmström: Selkounien käsikirja (elokuu)
  • Emiko Jean: Tokion prinsessa - Suuria unelmia (heinäkuu)
  • Siri Kolu & Johanna Lumme: Hereiset - Yön salaisuus (toukokuu)
  • Oskar Källner: Imperiumin perilliset 4: Muistisäiliö (syykuu)
  • Hannele Lampela: Talventaian tarinoita - Lohikäärmeen kirous (syyskuu)
  • Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Jonsson: Pax 5: Kummitus (elokuu)
  • Marko Leino: Unimaailman vangit (syyskuu)
  • Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio (toukokuu)
  • Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja (syyskuu)
  • Rick Riordan: Syvyyksien tytär (toukokuu)
  • Riikka Smolander-Slotte: Armoton unelma (syyskuu)
  • Mila Teräs: Yökirjeitä (syyskuu)
  • Tinashe Williamson: Nuoren antirasistin käsikirja (heinäkuu)
    
  • Asta Ikonen: Stellan eläinystävät (syyskuu)
  • Minna Mikkanen: Naimalupa (syyskuu)
    
  • Margit Auer & Nina Dulleck: Maagisten eläinten koulu - Meni jo! (heinäkuu)
  • Bjørn F. Rørvik & Alice Lima de Faria: Kaksi pientä ritaria (elokuu)
  • Nadia Shireen: Outometsä (elokuu)
  • Lisa Wingate: Kadonneiden ystävien kirja (lokakuu)
    
  • Vuokko Hurme: Värikkäät 4: Vaara värikylpylässä (elokuu)
  • Saara Kekäläinen & Netta Lehtola: Prinsessa joka lähti kälppimään (syyskuu)
  • Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu (elokuu)
  • Ellen Strömberg: Mehän vain mennään siitä ohi (elokuu)
  
  • Barbara Cantini: Mortina ja hurja Halloween-yllätys (syyskuu)
  • Elly Griffiths: Lyhdynkantajat (syyskuu)
  • Elly Griffiths: Ruth Gallowayn joulu (lokakuu)
  • Riina ja Sami Kaarla & Anders Vacklin: Pet Agents 7: Eläinten kaupunki (elokuu)
  • Riina ja Sami Kaarla & Anders Vacklin: Pet Agents - Lemmikkifrendit 2: Moppi (lokakuu)
  • Ansu Kivekäs: Raakaversio (syyskuu)
  • Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys (syyskuu)
  • Emily St John Mandel: Asema 11 (elokuu) 
  • Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä (lokakuu)
  • Tiina Nopola & Mervi Lindman: Siiri ja kaino kurpitsa (syyskuu)
  • Kaisa Paasto & Mari Ahokoivu: Anni kaverinkesyttäjä suolaisilla vesillä (syyskuu)
  • Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Varjot 3: Krampus (marraskuu)
  • Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas (syyskuu)
  • Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus (lokakuu)
  • A.F. Steadman: Skandar ja yksisarvisvaras (lokakuu)
  • Maria Turtschaninoff: Suomaa (syyskuu)
  • Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot (elokuu)
  
  • Kiera Cass: Kihlattu (kesäkuu)
  • Katy Birchall: Sex Education: Tien päällä (elokuu)
  • Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit: Tuomiopäivän taisto (lokakuu)
  • Petra Finy, Eszter Gangl, Dóra Gimesi, Sára Harka, Noémi Rebeka Horváth, Kriszta Kasza, Edina Kertész, Judit Ágnes Kiss, Brigitta Kovács, István Lakatos, Krisztina Rita Molnár, Edit Pengő, Orsolya Ruff, Edit Szűcs, Andrea Tompa, Judit Tóth B., Boldizsár M. Nagy & Zoltán Csehy: Satumaa kuuluu kaikille (lokakuu)
  • Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän (lokakuu)
  • Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis (heinäkuu)
  • Mikko Kalajoki & Jani Ikonen: Almus: Tännetuloa terve (syyskuu)
  • Maaret Kallio, Susanna Ruuhilahti & Julia Savtchenko: Murkens ja hirmuinen syysmyrsky (lokakuu)
  • Stéphane Lapuss' & Renaud Collin: Kätyrit: Hurraa, pomo! (syyskuu)
  • Stéphane Lapuss' & Renaud Collin: Kätyrit: Minipomo (kesäkuu)
  • Mari Luoma: Romeo & Hirviöt: Salaisten kasvojen käytävä (elokuu)
  • E. Lockhart: Valehtelijoiden saari (kesäkuu)
  • Charlotte McConaghy: Täällä oli susia (lokakuu)
  • Juha Mustanoja & Kari Puikkonen: Suljettu maa - Vieraat (syyskuu)
  • Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän (elokuu)
  • Timo Parvela & Mari Luoma: Melkein mahdoton tehtävä: Merkitty lapsi (syyskuu)
  • Cyril Pedrosa & Roxanne Moreil: Kulta-aika (syyskuu)
  • Elina Pitkäkangas: Sang (syyskuu)
  • Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet (syyskuu)
  • Thomas Taylor: Festergrimm (marraskuu)
  
Nuortenkirjat ja YA:
  • Victoria Aveyard: Miekan murtaja
  • Leigh Bardugo: Korppien kehä
  • Kiera Cass: Kihlattu 
  • Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän
  • Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis
  • Nelli Hietala: Vuokko Vehma - Elämä ja teot 
  • Teija Huusko: Heittäydy tanssiin, Alina
  • Tiffany D. Jackson: Rajaton 
  • Anders Jacobson & Sören Olsson: Bertin epätoivopäiväkirja 
  • Asta Ikonen: Stellan eläinystävät 
  • Emiko Jean: Tokion prinsessa - Suuria unelmia
  • Ansu Kivekäs: Raakaversio
  • Heidi Korkiakangas: Just Do Nothing, Aatu Sorsa
  • Heli Koskinen & Mari Luoma: Zeta: Uskallatko pelata? 
  • Katariina Kotila: Vilman tallielämää 1: Maneesin laidalla 
  • Oskar Källner: Imperiumin perilliset 4: Muistisäiliö
  • Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Jonsson: Pax 5: Kummitus 
  • Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu 
  • Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys
  • Minna Levola: Oma elämäni 
  • E. Lockhart: Valehtelijoiden saari
  • Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tuhkan valtiatar 1 & 2
  • Tittamari Marttinen: Sarjarakastuja 
  • Estelle Maskame: Joku sinun kaltaisesi
  • J.S. Meresmaa: Kerberos 
  • Minna Mikkanen: Naimalupa 
  • Maarit Nurmi: Altti, älä pakene
  • Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän
  • Jukka-Pekka Palviainen: Pysy perässä, Kosonen 
  • Elina Pitkäkangas: Sang 
  • Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio 
  • Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja 
  • Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet 
  • Rick Riordan: Syvyyksien tytär 
  • Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas
  • Riikka Smolander-Slotte: Armoton unelma 
  • A.F. Steadman: Skandar ja yksisarvisvaras
  • Hanna van der Steen: Hylätyt 
  • Ellen Strömberg: Mehän vain mennään siitä ohi 
  • Laura Suomela: Kiss my juhannus 
  • Mila Teräs: Yökirjeitä
  • L.K. Valmu: Osaston tähti
  • Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot
  
      
Top 10 kiinnostavimmat:
  1. Leigh Bardugo: Korppien kehä
  2. Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit: Tuomiopäivän taisto
  3. Elly Griffiths: Lyhdynkantajat
  4. Anne Kovalainen: Ensin palasivat linnut 
  5. Charlotte McConaghy: Täällä oli susia 
  6. Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä
  7. Timo Parvela & Mari Luoma: Melkein mahdoton tehtävä: Merkitty lapsi
  8. Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio 
  9. Thomas Taylor: Festergrimm
  10. Andy Weir: Operaatio Ave Maria

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Huhtikuun luetut

   
Huhtikuussa oli muutamia lämpimiä päiviä (vaikka välillä satoikin lunta) niin, että tuli pitkästä aikaa kuvattua kirjoja ulkona. En malta odottaa, että luonto herää ja voin tehdä kirjojen kanssa kuvausretkiä lähimetsiin ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Talvella sentään voi ottaa kuvia, joissa taustalla näkyy puhdas lumihanki, mutta keväällä ulkona ei voi sanoa olevan kaikkein kauneinta kuraisien lumikasojen sulaessa ja paljastaessa maahan viskeltyjä maskeja.  
    
Huhtikuussa kuin 26 kirjaa (3330 sivua), enimmäkseen lastenkirjoja: 13 romaania, viisi kuvakirjaa ja yhden tietokirjan, lisäksi neljä sarjakuvaa, yhden YA:n, yhden aikuisten romaanin ja yhden klassikon (feministisen lukupiirin kuukaudenkirjasta Portti naisten maahan ehdin lukea puoley). Parhaat hetket tarjosivat Näkymätön MilannaPimeässä hohtavat tähdetAmelia Kulmuri ja puolikuuloma, Pax 3: Ihtiriekko, RäyhähenkiImperiumin perilliset 1: Tähtiin temmatutTšernobylin koirat ja Tytöt pystyvät mihin vain!
  
Kaikki huhtikuussa luetut:
  • Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 1: Tähtiin temmatut
  • Kore Yamazaki: Velhon morsian 14 
  • Veera Salmi: Oboin kirja
  • Mervi Heillilä & Broci: Hämärtäjät 
  • Anu Holopainen: Iik 7: Räyhähenki 
  • Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Johnsson: Pax 3: Ihtiriekko 
  • Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja puolikuuloma 
  • Harriet Muncaster: Isadora Kuu menee huvipuistoon ja Isadora Kuu tekee taikoja
  • Satu Varjonen & Mari Luoma: Ylläripylläri! 
  • David Sundin: Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi
  • Joonas Tolvanen & Janne Kukkonen: Puunaamioiden kirous 
  • Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet
  • Kaiu Shirai & Posuka Demizu: The Promised Neverland 2 
  • Hiro Mashima: Fairytail 1 
  • Grégoire Kocjan & Mateo Dineen: Hirviöt - Vinksahtanut valikoima 
  • Vuokko Hurme & Julia Savtchenko: Karmeat taruolennot 
  • Nicola Kinnear: Kunnon lohikäärme 
  • Tero Mielonen & Mari Ahokoivu: Maailmantutkijat  
  • Elizabeth Warren & Charlene Chua: Tytöt pystyvät mihin vain! 
  • Merja Jalo & Reija Kiiski: Kotikulman etsivät 3: Metsän salaisuus
  • Marvi ja Marvi Jalo & Reija Kiiski: Unelmakoirat 2: Iki-ihana Jekku  
  • John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä 
  • Helena Immonen: Näkymätön Milanna
  • Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
  • Simon Stålenhag: Tales from the Loop
  
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat:
  
1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota - Joonas Riekkola: Puunaamioiden kirous
14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta - Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen - Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 1: Tähtiin temmatut
  
  
Toukokuun lukupino:
  • Susanna Clarke: Piranesi
  • Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
  • Sini Helminen: Sysi
  • N.K. Jemisin: Viides vuodenaika
  • Madeline Miller: Kirke
  • Aiden Thomas: Hautausmaan pojat
  
Toukokuussa on luvassa YA-spefibingon lukumaraton (14.-15.5.) ja Fantastinen kesä -lukuhaaste alkaa - nämä näkyvät hyvin lukupinossakin. Nokkosvallankumous on vetämäni etälukupiirin kuukauden kirjana. Luin sen ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2014 ja onkin kiinnostavaa, mille kirja tuntuu tällä kertaa. Lukupiirissä alkaa muuten juuri nyt kesän kirjojen äänestäminen, ensin on viikko aikaa ehdottaa kirjoja ja sen jälkeen viikko äänestämiseen. Jos siis haluat mukaan lukupiiriin, nyt olisi oivallinen hetki. Jos siis kiinnostuit, laita minulle viestiä vaikka sähköpostiin, osoite löytyy blogin etusivulta, vasemmasta palkista.