torstai 7. tammikuuta 2021

Joulukuun luetut ja vuosikooste 2020

   
Tämän postauksen kirjoittamiseen kului aivan liikaa aikaa siihen nähden, mitä se sisältää, kiitos Bloggerin päivittyneen editorin, joka kaatuu Chromessa joka ikinen kerta, kun linkitän jotain tai copy/pastetan tekstin osia eri paikkoihin (tässä isoin syy siihen, miksi bloggasin viime vuonna vähemmän kuin aiemmin ja miksi bloggaamattomat kirjat keikkuvat työpöytäni nurkalla pelottavan korkeana pinona), joten jouduin käyttämään linkityksiin Firefoxia, jossa Bloggerilla on sitten taas ihan omat ongelmansa. Lisäksi hiireni rulla päätti ottaa lopputilin... RIP
  
Harvoin on vuoden vaihtumisesta iloittu niin paljoa kuin nyt, kun vuosi 2020 on takana. Samat ongelmat pandemian kanssa toki jatkuvat vielä niin kauan kunnes kaikki on rokotettu (talouden elpymisestä yms. puhumattakaan), mutta valoa on jo nähtävissä tunnelin päässä - ainakin toive päivänvalon lisääntymisestä, kun menemme taas kohti kesää. Sitä ennen on nautittava lumesta ja kylmimmäksi povatusta talvesta kymmeneen vuoteen! 
  
Ja ennen kaikkea koota joulukuun ja koko vuoden 2020 kirjalliset kuulumiset. Joulukuussa luin kymmenen kirjaa (2316 sivua). Parhaita lukuhetkiä tarjoilivat Monstress-sarjakuva, Myrskynvartijan saari, Domowik ja Yöjuna
  • Karin Erlandsson & Peter Bergting: Yöjuna
  • Hilkka Liitsola: Kajonsaari
  • Catherine Doyle: Myrskynvartijan saari
  • Hannele Lampela: Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous
  • Vuokko Hurme: Tiukun salaisuus
  • Ilkka Auer: Domowik
  • Kore Yamazaki: Velhon morsian 12
  • Kirste Paltto: Luohtojärven merkillinen maailma
  • Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress vol. 2 - The Blood & Monstress vol. 3 - Haven
  
Kirjavuosi 2020 oli vallitsevasta maailmantilaasteestakin johtuen erityinen. Luin yhteensä 153 kirjaa, joista peräti kuudelle annoin täydet 5/5. Edellisen kerran olen antanut kirjalle saman arvosanan 2018, kun luin Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? Ehkä upposin tavallistakin syvemmin kirjojen tarjoamaan eskapismiin tai sitten luin vain poikkeuksellisen hyviä kirjoja. Tein jossain vaiheessa vuotta havainnon, että olen lukenut todella paljon ja hyvää suomalaista kirjallisuutta, etenkin lastenosastolta.
 
Osallistuin lukuisiin lukuhaasteisiin, kuten kirjabloggaajien klassikkohaasteen kierroksille 10 (Octavia E. Butler: Aamunkoitto) ja 11 (Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut) sekä Klassikkokesä -haasteeseen Instagramissa. Osallistuin myös kahteen sarjakuvahaasteeseen (Kesän 2020 sarjishaaste ja #sarjakuvasyksy2020), jotka nostivat luettujen kokonaismäärää, kun luin sarjakuvia haasteiden ulkopuolellakin - kaikki yhteenlaskettuna huimat 42 teosta.
  
Tähän mennessä parhaiten sujuneen Helmet -lukuhaasteen kooste löytyy täältä (sain haasteesta merkittyä 46/50 kohtaa luetuiksi). Lisäksi vuoteen mahtui Joka päivä on naistenpäivä -haaste, dekkariviikko, naistenviikko, YA-lukuhaaste, kirjabloggaajien joulukalenteri (joka on kyllä ehkä enemmin tempaus kuin haaste) ja Popsugar reading challenge, jota suoritin siskojeni kanssa. Lukumaratoneja kertyi viisi. 
  
Vedin vuosittain toistuvat Minna Canth -lukuhaasteen, Pride -lukuhaasteen (joka oli tänä vuonna vielä tärkeämpi, koska kulkueita ei järjestetty. Tein haasteen tiimoilta yhteistyötä Kuopion kaupunginkirjaston kanssa vinkkaamalla sateenkaarevaa luettavaa Zoomissa, Kallion kirjastossa järjestettiin kirjanäyttely top 20 LGBTQ+ lemppareistani ja myös lähikirjastosta täällä Oulussa bongasin sateenkaarikirjahyllyn, missä mainostettiin haastettani) ja Halloween-lukuhaasteen. Scifi-lukuhaasteeni päättyi ja pidin muutaman kuukauden taukoa ennen kuin julistin uuden vuoden mittaisen lukuhaasteeni eli Kirja, jota en halunnut lukea (päättyy elokuun 2021 lopussa).
  
Lukupiiri joutui pandemian takia tauolle, kunnes syksyllä elvytin sen virtuaalimuodossa Discord-ryhmänä. Luin siis vuoden aikana vain viisi lukupiirikirjaa (keväällä Rainbow Rowellin Eleanor & Park ja Judith Kerrin Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin, syksyllä Maja Lunden Sininen, Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä ja Colin Greenlandin Harmin tiellä, joka tosin minulla on vielä vähän kesken). Äänestin myös Blogistanian kirjallisuuspankintoehdokkaita ja toimin Blogistanian Kuopuksen ääntenlaskijana. Palkintojenjakoa ei viime vuonna sattuneesta syystä tehty.
  
Kuten viimeksikin, "virallisen" Top nine -listan sijaan valitsin tänäkin vuonna omat yhdeksän suosikkiani kirjakuvista, joita vuoden aikana julkaisin Instagram tililläni. 
  
  

Vuoden parhaat kirjat 

  1. Marja Aho: Puunhalaaja
  2. Vuokko Hurme: Kiepaus
  3. Kim Liggett: Armonvuosi
  4. Hilkka Liitsola: Kajo, kuunvalo ja kolmikolkka
  5. Mikki Lish & Kelly Ngai: Taikuuden talo
  6. Anniina Mikama: Tinasotamiehet
  7. Beth O'Leary: Kimppakämppä
  8. Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan
  9. Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
  10. Ruta Sepetys: Harmaata valoa
  11. Neal Shusterman: Scythe
  12. Jen Wang: The Prince and the Dressmaker
  

Suomikumma -haaste 2020

  1. Kirjassa esiintyy kissa - Jemina Kuisma: Terra Antiqua
  2. Kirjan henkilöillä on erikoisia kykyjä tai voimia - Maria Turtschaninoff: Maresi
  3. Kirja on luokiteltu fantasiaksi - Aila Meriluoto: Vihreä tukka
  4. Kirja on novellikokoelma - Magdalena Hai: Haiseva käsi
  5. Kirjassa joku kuolee - Salla Simukka: Lukitut
  6. Kirja kirjailijalta, jota fanitat - Anniina Mikama: Tinasotamiehet
  7. Kirjassa ollaan avaruudessa - Taru Kumara-Moisio: Ihmisversoja 
  8. Kirjassa sukulaisuus tai vanhemmuus ovat tärkeitä - Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain
  9. Kirja on dystopia - Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan
  10. Kirjassa on homo-, lesbo-, bi- ja/tai panseksuaalisuusteemoja - Joona Koiranen (toim.): Äänellä jonka kuulet - Spekulatiivisia novelleja sukupuolen moninaisuudesta 
  11. Kirja on luokiteltu lasten- tai nuortenkirjaksi - Vuokko Hurme: Kiepaus
  12. Kirjassa on ihmissusia - Ilkka Auer: Domowik
  13. Kirjassa käsitellään suomalaista kansanperinnettä - Sami Makkonen: Kalevala - Sampo
  14. Kirja on osa jotain sarjaa - Sari Luhtanen: Isadella - Sydän murskana
  15. Kirjassa ollaan aavikolla
  16. Kirjassa on seksikohtaus tai useampia - Susanna Hynynen & Dess terentjeva: Neonkaupunki
  17. Kirja sijoittuu Nyky-Suomeen - Hannele Lampela: Lumikuningattaren lumous
  18. Kirja on vaihtoehtohistoriallinen - Briitta hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille
  19. Kirjassa kuvataan tiedettä ja tutkimusta - Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
  20. Kirja kuvaa ilmastonmuutosta - Piia Leino: Yliaika 
  21. Kirjassa ollaan metsässä - Vuokko Hurme: Kaipaus
  22. Kirjan on julkaissut pienkustantamo - Liliana Lento: Koivu ja pihlaja
  23. Kirjassa käsitellään sukupuolirooleja - Anne-Maija Aalto: Korento
  24. Kirjassa on yliluonnollista kauhua - Hertta Vierula: Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta
  25. Kirjassa eläimillä on tärkeä rooli - J.S. Meresmaa: Dodo
  26. Kirjassa on rakkaustarina - Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

   

Ei-valkoisten ja ei-miesten kirjoittamat kirjat -haasteen kooste

  
Luin haasteeseen sopivia teoksia peräti 17. Suurin osa on sarjakuvia, mutta joukkoon mahtui myös kuvakirja, lasten- ja nuorten romaaneja, novellikokoelma, uutuuksia ja klassikoita, suomeksi ja englanniksi. Parhaita lukemiani olivat Monstress-sarjakuva, Harmaata valoa, The Prince and the Dressmaker, Persepolis 1 ja Taikuuden talo
  
Tulkitsin haastetta niin, että rodustetuksi voivat tulla myös esimerkiksi Yhdysvalloissa syntyneet kirjailijat, joilla on yksi tai useampi aasialainen vanhempi. Rodullistamisessa kun on kyse siitä, kuinka joku tulkitsee ihmisen ulkonäköä, eli aasialaisia piirteitä omaavat ihmiset ovat mitä luultavimmin, harmillisesti kohdanneet rasismia jossain määrin ulkonäkönsä takia. Mukana on myös niin juutalaisia, saamelainen, israelilainen, iranilainen kuin trans- ja muunsukupuolinenkin kirjailija, sillä haasteeseen sopivat hyvin monenlaiset ihmisryhmät.
  

  

Kauneimmat kannet 2020

  • Anne-Maija Aalto: Korento
  • Marja Aho: Puunhalaaja
  • Leigh Bardugo: Saarto ja myrsky
  • Karin Erlandsson & Peter Bergting: Yöjuna
  • Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki
  • Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
  • Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
  • Brian Selznick: Wonderstruck
  • Ruta Sepetys: Harmaata valoa
   

Tilastoja vuoden 2020 luetuista:

  • Luin 62 suomalaista, 73 käännettyä ja 20 englanniksi kirjoitettua teosta
  • Klassikoita luin 12, vuonna 2020 ilmestyneitä 70 joista arvostelukappaleena olin pyytänyt tai saanut 38 teosta
  • Kirjastosta lainasin 110 teosta ja omasta hyllystä luin 7 kirjaa, tosin näistä vain neljä oli hyllynlämmittäjiä
  • Vanhimmat teokset olivat Minna Canthin novelli Hanna (1886), Aili Somersalon lastenkirjaklassikko Mestaritontun seikkailut (1919) ja Tove jansson muumikirja Taikurin hattu (1948)
  • Teoksista 59 oli suunnattu lapsille ja 39 oli nuortenkirjoja tai YA:ta
  • Fantasiaksi luokittelin oli 26 kirjaa ja 23 oli scifiä tai dystopiaa (sarjakuvista en näitä laskenut), dekkareita luin kaksi ja kauhua peräti 9, suurimman osan halloweenina, novelleja tai novellikokoelmiakin kertyi 4, säeromaaneja luin yhden ja sarjakuvia 42
  • Top kotimaiset kustantamot olivat WSOY (18 teosta), Otava (15 teosta), Tammi (11 teosta), Punainen Jättiläinen (7 teosta), Karisto (7 teosta) ja S&S (6 teosta), mikä kattaa jo melkein puolet vuoden luetuista. Luin kaksi tai useamman kirjan myös seuraavilta kustantamoilta: Arktinen Banaani, Atrain & Nord, Aula & Co, Aurinko kustannus, Bazar, Egmont, Gummerus, Jalava, Kumma kustannus, Lasten Keskus, Like, Myllylahti, Mäkelä, Nemo, Sangatsu Manga, Sitruuna ja Teos. Lisäksi luin yhden kirjan 21 muulta kotimaiselta entiseltä tai nykyiseltä kustantamolta. 
  • Luin kaksi tai useamman kirjan 19 kirjailijalta, joista suomalaisia oli 9. Sarjakuvapuolelta luin 6 teosta Nagabelta, 4 Yukito Kishirolta ja 3 Marjorie Liulta. Kirjoista eniten luin Vuokko Hurmeen tuotantoa 4 teoksen verran ja Magdalena Hailta 3. 
  • Arvostelin yhden teoksen Nörttitytöille (Kassandra Montag: Tulvan jälkeen), neljä Tähtivaeltajaan (Anne-Maija Aalto: Korento, Magdalena Hai: Kuolleiden kirja, Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki, Liliana Lento: Koivu ja pihlaja) ja yhden Risingshadowlle (Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika)
    

   

Luetut #hyllynlämmittäjä -haasteen teokset

  • Julie Murphy: Dumplin
  • Rainbow Rowell: Eleanor & Park
  • Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Piiri
  • Maria Turtschaninoff: Maresi
   

Kirjahyllyn aarteet 2 -haasteen kooste:

  • Colin Greenland: Harmin tiellä - Tämän luin lukupiirissä. Kirja jää omaan hyllyyn, mutta ei siksi, että lukukokemus olisi ollut niin hyvä, vaan muistoksi tästä vuodesta. Ostin sen nimittäin kirpparilta keväällä juuri ennen kuin meni koronan takia kiinni. 
  • Aila Meriluoto: Vihreä tukka - Tämänkin olen ostanut kirpparilta, mutta Helsingistä, kun Hel-YA järjestettiin toista kertaa. Kirja etsii uutta kotia.
  • Julie Murphy: Dumplin - Tämän ostin Helsingin kirjamessuilta, kahden euron osastolta 2019. Kirja ei jää omaan hyllyyn. 
  • Rainbow Rowell: Eleanor & Park - Samaan aikaan kuin löysin Dumplinin ostin tämänkin. Ei saa pysyvää paikkaa hyllystä.
  • Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Piiri - Ja vuoden 2017 Kirjamessujen 2€ laareilta tämäkin. Ei ole tämäkään jäämässä hyllyyn. 
  • Maria Turtschaninoff: Maresi - Tämän ostin kirpparilta 2019 Helsingin kirjamessujen aikaan, mutta en Messukeskukselta vaan Fidasta. Tämä on siirtynyt jo seuraavalle lukijalle. 
  • Laura Ingalls Wilder: Pieni talo suuressa metsässä - Tämäkin on kirppariostos, jonka tein kaksi vuotta sitten uudenvuoden vaihteessa käydessäni vierailemassa Kuopiossa äitini ja siskoni perheen luona. Tämä jää omaan hyllyyn muiden tyttökirjaklssikoiden kanssa. 
     

Tammikuun lukupino


Vuoden ekassa lukupinossa on joukko viime vuoden lukupinoista lukematta jääneitä ja mm. klassikkohaasteen teos.
  • Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Kosminen kauhu
  • Ørjan Nordhus Karlsson: Peilin takana
  • Robert C. O'Brien: Tohtori L - Vieras kuolleesta maailmasta
  • Chris Rylander: Gregin kohtalo
  • Christal Snow: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku
  • Thomas taylor: Gargantis
  • Ilona Tomi: Muuria ei ole
  • Evie Wyld: Me olemme susia

torstai 31. joulukuuta 2020

Helmet -lukuhaasteen kooste

Helmet -lukuhaaste vuosimallia 2020 on osaltani taputeltu, ja vaikka en saanutkaan haastetta valmiiksi, olen tyytyväinen, että vain neljä kohtaa jäi tyhjäksi. Iloinen kirja ja tutkijan kirjoittama kirja  osoittautuivat liian vaikeiksi, kohtiin kirjassa on epäluotettava kertoja ja kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja minulla oli kirjat varattuna (Karen M. McManusin Yksi meistä valehtelee ja Evie Wyldin Me olemme susia), en vain ehtinyt lukemaan niitä. 
  
Tämä on parhaiten sujunut Helmet -lukuhaaste osaltani ja odotan jo innolla, että pääsen täyttämään ensi vuoden haastekohtia. Tällä kertaa luen haastetta siskojeni ja heidän aikuisten tyttäriensä kanssa (tänä vuonna luimme Popsugar Reading Challengea). Tein jo pari päivää sitten lukupäiväkirjaani / bujoon sivut uudelle haasteelle ja vaikuttaa siltä, että vain pari kohtaa tulee olemaan haasteellisia. Mutta sitä ennen katsaus menneeseen vuoteen ja siihen, mitä luin haasteeseen.
  
 
1. Kirja on vanhempi kuin sinä - Minna Canth: Hanna
2. Iloinen kirja
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti - Magdalena Hai: Haiseva käsi
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä - Marta Breen & Jenny Jordahl: Naiset - 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta
5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Kirste Paltto: Luohtojärven merkillinen maailma
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella - Anniina Mikama: Tinasotamiehet
7. Kirjassa rikotaan lakia - Eoin Colfer: Artemis Fowl
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi - Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck & Iida Turpeinen: Ellen T. 
9. Kirjassa kohdataan pelkoja - Santa Montefiore & Simon Sebag-Montefiore: Lontoon kuninkaalliset kanit
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa - Ruta Sepetys: Harmaata valoa
  
 
11. Vaihtoehtohistoria - Briitta Hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera - Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
13. Kirjassa eksytään - Jemina Kuisma: Terra Antiqua
14. Urheiluun liittyvä kirja - Jerry Spinelli: Tähtityttö
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö - Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli - Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
17. Tutkijan kirjoittama kirja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja - Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Ellen! - Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa - Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Luola
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja - Maja Lunde: Sininen
  
   
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta - Thomas Taylor: Malamanteri
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä - Tove Jansson: Taikurin hattu
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa - Cressida Cowell: Noitakuningas herää
25. Kirjassa ollaan saarella - Catherine Doyle: Myrskynvartijan saari
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö - Kore Yamazaki: Velhon morsian 12
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani - J.S. Meresmaa: Dodo
28. Tulevaisuudesta kertova kirja - Neal Shusterman: Scythe
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva - Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
30. Kirjassa pelastetaan ihminen - Octavia E. Butler: Aamunkoitto
 
 
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla - Laura Ingalls Wilder: Pieni talo suuressa metsässä
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa - Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Piiri
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos - Mary Stewart: Susimetsän salat
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana - Marja Aho: Puunhalaaja
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa - Beth O'Leary: Kimppakämppä
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja - Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa - Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu - Liliana Lento: Koivu ja pihlaja
39. Kirjassa lennetään - Kozu Kibuishi (toim.): Flight vol. 1
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja - Aila Meriluoto: Vihreä tukka
 
  
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan - Anne-Maija Aalto: Korento
42. Kirjassa on isovanhempia - Karin Erlandsson: Yöjuna
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa - Martin Widmark: Ruusun salaisuus
45. Esikoiskirja - Rainbow Rowell: Eleanor & Park
46. Kirjassa on sauna - Anu Holopainen: Metsälammikon hirviö
47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet - Vuokko Hurme Kiepaus & Kaipaus
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja - Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja - Julie Murphy: Dumplin

lauantai 12. joulukuuta 2020

Kirjabloggaajien joulukalenteri: Luukku 12 | Karin Erlandsson & Peter Bergting: Yöjuna

     
Lukuhaasteissa: helmet 2020: 42. Kirjassa on isovanhempia 
  
Hyvää joulukuun kahdettatoista! Kirjabloggaajien legendaarinen joulukalenteri pyörähti käyntiin tänäkin vuonna. Eilinen luukku avautui Kirjan jos toisenkin -blogissa ja huomisen luukun pääsee katsomaan Kirsin Book Clubissa. Kaikki osallistujat on listattu ensimmäisessä luukussa Luetaanko tämä? -blogissa. Kalenterilogo on minun käsialaani, kuvassa Ainolanpuistoa lumisessa asussaan joulukuussa 2017. Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
  
  
Jouluna on tarkoitus viettää aikaa yhdessä, isä sanoi. (s. 7)
  
Karin Erlandsonin Yöjuna on joulukalenterikirja, eli siinä on 24 lukua. Luin viime vuoden joulukalenteriluukkuuni niinikään 24 lukuun jaetun Maja Lunden Lumisiskon, jossa oli Lisa Aisaton lumoava kuvitus. Yöjunan idea on kiinnostava: kun joku läheinen katoaa esimerkiksi muistisairauden tai hukatun ilon takia, häntä pääsee tapaamaan Yöjunan asemille. Kuulostaa vallan maagiselta!
  
11-vuotiaan Danjan perhe eli äiti, isä, ja isosisko Nanda ovat aina viettäneet joulukuussa muutaman viikon mummon luona jo ennen aattoa. Kun vanhalla rautatieasemalla asunut mummo katoaa, päätyy Danja sattumalta sytyttämään erityisen kynttilän, jolla kutsutaan Yöjuna. Aseman ohi ei ole kulkenut junaa enää vuosiin, mutta nyt Danja kuulee junan äänen lähestyvän.
  
Valot lähestyivät, ja hän erotti veturin tumman varjon ja piipusta tupruavan savun. Hän tunsi ilmavirran kun veturi jyrisi laiturille perässään vaunu ja vielä toinenkin vaunu, ja sitten kuului viimeinen kirskunta. 
Tuli niin hiljaista, että tuntui käsittämättömältä, että hänen vierelleen oli juuri pysähtynyt kokonainen juna. (s. 39)
  
Yöjuna kulkee 22 aseman rataosuudella. Jokainen asema on erilainen ja niistä tulee vahvasti mieleen Hayao Miyazakin maailmojen magia (etenkin Henkien kätkemän juna). Eniten odotinkin lukiessani, että pääsen "vierailemaan" uusilla asemilla ja kuulemaan, mitkä muistoesineet houkuttelevat läheisen juuri tälle asemalle. 
  
Harmillisesti kirjan mysteeripuoli oli hieman pettymys. Danja ei millään osaa yhdistää arvoituksen palasia yhteen. Toki olen itse aikuinen, mutta luulen monen nuoremmankin lukijan turhautuvan siihen, ettei Danja vain hoksaa aivan ilmiselviä asioita. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin jännittävä joulun odotukseen sopiva, päivittäin luettava kalenteritarinakirja.
  
Parhaiten Danja muisti isoisänsä Nilsin siitä, miten tämä istui kirjoituspöytänsä ylle kummartuneena kummalliset silmälasit nenällään. (s. 69)

Peter Bergtingin kuvitus tässä uutuudessa ole aivan samalla tasolla Lumisiskon kanssa. Kuvia on 24, mutta osassa luvuista kuvia on kaksikin ja joissakin ei yhtään, keskimäärin kuitenkin yksi jokaista lukua kohden. Muutama kuvista on taianomaisen lumoavia kuten voi odottaakin (omat suosikkini ovat junan ja konduktöörin kuvat), mutta monet tuntuvat kiirehdityiltä, ja se jokin jää puuttumaan. 
  
    
- Olen tämän junan konduktööri. Pidän huolen, että kaikki pääsevät sinne minne pitää. -- Tämä on Yöjuna, ja minä olen Ulf. (s. 41-42)
       
Esimerkiksi kuvassa, jossa on erilaisia kelloja on niin paljon valkoista tilaa, jonka olisi voinut täyttää vaikka piirtämällä lisää kelloja. Toinen ei niin onnistunut kuva esittää herkkukasoja, mutta se on niin tumma ja värisävyt niin murrettuja, että kaikki näyttää homehtuneelta ja luotaantyöntävältä sen sijaan, että kuvassa voisi olla jotain sen kaltaista väri-ilottelua, mitä löytyy Räyhä-Ralf -elokuvan Nelli Karamellin  autopelin sokeriöveri-valtakunnasta.   
    
   
En muuten ole koskaan lukenut yhtä huonoa esittelytekstiä mistään kirjasta kuin tuonne alle löytyvään osioon kopioin kustantamon sivuilta. Siinä on lukuisia isoja asiavirheitä ja tuntuu, ettei sen laatija ole lukenut kirjaa lainkaan. Danjan perhe asuu isoäidin luona vain joulukuun ajan, Konrad etsii isäänsä, ei pikkuveljeä, Marina on hänen äitinsä, kadonneet eivät jätä esineitä jälkeensä, vaan Jäljittäjät houkuttelevat niillä läheisiään, avainta ei saada mummolta eikä soittorasian avulla taivuteta aikaa, vaikka tärkeä esine onkin. Tätä voisi melkein käyttää alakoululaisten luetun- tai kuunellunymmärtämisen kokeena eli pitäisi löytää kirjan ja esittelyn erot.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Danja asuu isän, äidin, siskon ja mumminsa kanssa kauniissa kodissa, joka on entinen asemarakennus. Sen ohi kulkee junarata, joka ei enää ole käytössä.
  
Mummi on Danjalle rakas, mutta jo kovin vanha, hän tarvitsee Danjan apua ja tuntuu välillä vaipuvan omiin maailmoihinsa.
  
Eräänä iltana mummi tuntuu erityisen hajamieliseltä, ja myöhemmin hän on kadonnut huoneestaan. Saman yönä Danja kuulee jotain ja hiipii ulos katsomaan ja totta se on: asemaa lähestyy pikajuna.
  
Danja onnistuu pysäyttämään yöjunan, ja siitä alkaa seikkailu. Joka yö juna tulee, ja Danja nousee sen kyytiin. Danja tapaa junassa Konradin, joka etsii pikkuveljeään ja pelkää salaperäistä Marinaa. Pian selviää, että kaikki yöjunan matkustajat ovat kadottaneet jonkun heille rakkaan. He matkustavat asemalta toiselle etsimässä kaivattujaan ja näiden jälkeensä jättämiään esineitä. Lopulta Danja ja Konrad onnistuvat mummin antaman avaimen ja salaperäisen soittorasian avulla taivuttamaan aikaa.
  
Löytyvätkö kadonneet rakkaat? Ja kuka on oikeasti kadonnut ja keneltä?
  
Taianomainen, huikean jännittävä tarina jakautuu 24 lukuun, ja se sopii erinomaisesti luettavaksi adventin aikaa, luomaan joulun satumaista tunnelmaa.
    
Suomentanut: Anu Koivunen, 221 sivua, S&S 2020
  
Kuvittanut: Peter Bergting

Alkuperäinen nimi: Nattexpressen (2020)
   
Kirja on luettu myös täällä: Lastenkirjahylly, Luetaanko tämä?, Elämä on ihanaa, Kirjasähkökäyrä, Lue meille äitikulta
  
Samankaltaista luettavaa: Maja Lunde & Lisa Aisato: Lumisisko

perjantai 4. joulukuuta 2020

Beth O'Leary: Kimppakämppä

"Meidän pitää muuten ehkä jossain vaiheessa alkaa vähän siivota pois näitä viestilappujamme. Asunto on kohta kuin Russell Crowell Kauniissa mielessä."
   
  
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet 2020: 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa, Popsugar Reading Challenge: A book about or involving social media
   
En lue juuri koskaan chick litiä. Siksi olin itsekin yllättynyt, kun Beth O'Learyn Kimppakämppä kiinnitti huomioni. Yllätyin vielä isommin, kun tykkäsin lukemastani.  Ja tykkäsin paljon, täyden viiden tähden verran. Miksi tämä kolahti niin kovaa? Kimppakämppä ei ole pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan siinä on myös tummempia sävyjä. Pidin todella paljon molemmista, täyteläiseltä tuntuvista näkökulmahahmoista. Ja näin koronavuotena kaipaa keveämpääkin kirjallisuutta, joka tarjoaa pakopaikan todellisuuden ahdistavuudesta.

Spoilerivaroitus! Käsittelen tässä postauksessa paljon yksityiskohtia kirjasta, etenkin ensimmäisiltä 50 sivulta. Jos et halua juonipaljastuksia ennen omaa lukukokemustasi, suosittelen lukemaan tämän postauksen vasta jälkeenpäin. 
   
Kaikki alkaa siitä, kun Tiffy eroaa pitkäaikaisesta poikaystävästään Justinista ja tarvitsee uuden asunnon. Hän on saanut asua miehen asunnossa, mutta kun tämä tuo sinne toisen naisen, Tiffyn mitta täyttyy ja hän pakkaa tavaransa kasaan. Riidan jälkeen Justin vaatii Tiffyä maksamaan vuokran siltä ajalta, kun hän eron jälkeen asui asunnossa. Niinpä uuden kämpän tulee olla todella halpa. Halpaa asuntoa vaan ei Lontoosta niin helposti löydä. Niinpä kun Tiffy näkee Graigslistissa ilmoituksen vuokrattavasta sängystä, hän päättää hakea paikkaa sen erikoisesta luonteesta huolimatta.
  
Asunto (ja makuuhuone/vuode) yhteiskäytössä 27-vuotiaan saattohoitajan kanssa, joka tekee pelkästään yövuoroja ja on poissa viikonloput. Paikalla asunnossa vain ma-pe klo 9-18. Muun ajan asunto on kokonaan hakijan käytössä. Loistokämppä yhdeksästä viiteen -työläiselle. (s. 14)
  
Tiffy on käsityö- ja harrastekirjoihin keskittyneen kustantamon kustannustoimittaja, eli hänen palkkansa on pieni. Leon, sängyn vuokraaja, on saattohoitaja, joka tekee pelkästään yövuoroja, sillä niistä saa parempaa palkkaa. Viikonlopuista saisi vielä enemmän, mutta ne hän on luvannut viettää tyttöystävänsä kanssa. Leon tarvitsee lisää rahaa maksaakseen veljensä asianajajalle. Tämä on joutunut vankilaan rikoksesta, jota ei tehnyt, vaikka kukaan muu kuin leon ei tunnukaan miestä uskovan. 

Näin ollen Tiffy voi olla asunnossa öisin ja Leon päivisin, eikä heidän tarvitse koskaan tavata. Tästä Leonin tyttöystävä pitää huolen. Tiffy levittää erittäin kirjavan ja runsaan omaisuutensa Leonin pienen asunnon neliöihin. Ensimmäisenä päivänä hän näkee Leonin sängyn alla jätesäkillisen käsin neulottuja huiveja, jotka mies on saanut saattokodin potilaalta. Tiffyn mielessä säkki on merkki siitä, Että Leon on sarjamurhaaja. Kunnes säkin päälle ilmestyy vähän myöhemmin post-it -lappu, jossa lukee "kirpparille".
  
"Puhuitko sinä tästä Leonin kanssa?" Mo kysyy -- "Siis siitä, että tuot tänne kaikki tavarasi?" 
Kurtistan kumia. Totta kai tuon tänne kaikki tavarani! Ei kai nyt sellaisesta tarvitse edes keskustella? Mnä muutan tänne, joten myös minun tavarani muuttavat. Minne minä ne muka olisin vienyt? Tämä on vakituinen osoitteeni. (s. 50)
  
Tuo viesti aloittaa muistilapuilla käydyn kirjeenvaihdon asunnon jakavien ihmisten välillä. Pikkuhiljaa Leon oppii tuntemaan Tiffyn, joka käyttää tyksinkertaisenkin asian selittämiseen enemmän sanoja kuin on tarpeen. Leon on askeettinen ja harkitsee sananasa tarkkaan. Eräs hänen kollegoistaan vitsaileekin, että Leonilla on käytössään vain rajallinen määrä sanoja päivässä eikä hän siksi tykkää tuhlata niitä. Myös Leonin osuudet kirjasta ovat hyvin töksähteleviä siinä missä Tiffyn rönsyilee. Pidin todella paljon tästä tyylierosta, joka sai hahmot heräämään eloon kirjan sivuilla.

Totta kai olen utelias ja googlaan hänet. -- Olen helpottunut todetessani, että hän ei ole lainkaan minun tyyppiäni -- Leonilla on vaaleanruskea iho ja paksut, kiharat hiukset, sen verran pitkät, että hän on työntänyt ne korvien taakse, ja hän on aivan liian laiha minun makuuni. Pelkkää pitkää raajaa, teinipoikatyyppiä. Hän näyttää kuitenkin ihan mukavalta -- vaikka toisaalta kuka tahansa alkaa näyttää kirvesmurhaajalta, jos sillä silmällä katsoo. (s. 24)

Oppiessaan tuntemaan Tiffyn Leon myös tajuaa, kuinka rikki nainen on päättyneen suhteensa takia ja kuinka kamala tuo mies hänelle on ollut. Hän on manipuloinut Tiffyä pikku hiljaa niin, ettei tämä enää pysty luottamaan omiin muistoihinsa tai ajatteluprosesseihinsa. Leonin tyttöystävä Kay kutsuu Tiffyä "elämää suuremmaksi" ja boheemiksi, mikä tavallaan pitää paikansa, onhan Tiffy varsin värikäs ja räiskyvä persoona. Kay-kielessä ensin mainittu tosin tarkoittaa ylipainoista ihmistä, vaikka minulle ei Tiffystä synny tällaista mielikuvaa, korkeintaan hän on hieman kurvikas. Kay tosin ei alunperinkään pitänyt ajatuksesta, että joku vieras nainen jakaa asunnon Leonin kanssa, mikä varmasti vaikuttaa hänen näkemykseensä.
  
Tiffy on pitkä ja hän saa kuulla siitä aivan liian usein, etenkin miehiltä. Moni lyhyempi mies on sanonut, ettei voisi seurustella naisen kanssa, joka on itseään pidempi, vaikka Tiffylle pituus ei merkitsee mitään puolin tai toisin. Hän käyttääkin tällaista kommentointia suodattimena jättää kyseiset tyypit omaan arvoonsa. Minulla on kaksi isosiskoa, jotka ovat kummatkin pidempiä kuin minä, toinen on 180cm ja toinen vähän lyhyempi. He ovat saaneet niin ikään kuulla pituudestaan, ja niin ikään enimmäkseen miehiltä. Itse olen "vain" 168cm ja koen itseni lyhyeksi heidän vierellään, vaikka olenkin keskimittainen suomalainen nainen.

Vuosien mittaan olen vähän väsynyt siihenkin, miten ihmiset aina ylistävät "mittojani". -- Minne tahansa menen, ehdin hädin tuskin astua sisään huoneeseen, kun joku jo ilmoittaa minulle avuliaasti, että olen naiseksi erittäin pitkä. 
-- 
Joitakuita se tuntuu ärsyttävän niin kuin haluaisin tarkoituksella viedä enemmän tilaa kuin minun on lupa, jotkut taas kokevat sen uhkana, etenkin ne tyypit, jotka ovat tottuneet katsomaan alaspäin naispuolisia petikumppaneitaan (s. 61-62)
  
Vaikka teos on melko pitkä, sen ahmii nopeasti. Alkupuoli pohjustaa hahmoja hitaalla, mutta silti kiinnostavalla kerronnalla usean kuukauden ajalta (vuokrasopimus tehtiin poleksi vuodeksi) ja loppupuolella tapahtuu enemmän lyhyessä ajassa. Kuten kunnon chick litiin kuuluu, päättyy teos onnellisesti kaikkien keskeisten hahmojen osalta. Siksi voinkin suositella erittäin lämpimästi tätä kirjaa joululahjaksi tai lomalukemiseksi ja muutoinkin genrestä pitävälle. Tai kuten omalla kohdallani voidaan todeta, myös genreä vierastavakin pitää tästä. 
  
"Kuule", hän sanoo sitten, "oletko koskaan odottanut jonkin kirjan lukemista niin kiihkeästi, ettet lopulta pystykään lukemaan sitä?" 
"No ihan varmasti! Minulle käy niin koko ajan. Jos minulla olisi hiukkaakaan itsehillintää, en olisi ikipäivänä kyennyt lukemaan viimeistä Harry Potteria. Odotus oli yhtä tuskaa. Jos se ei ylläkään muiden osien tasolle? Jos se ei olekaan sitä mitä toivon?" (s. 237)
  
Arvosana:
           
Takakannesta:
Voiko toiseen rakastua pelkkien Post-it-lappujen perusteella?
  
Tiffy ja Leon nukkuvat samassa sängyssä. He eivät ole koskaan tavanneet. Hauska, suloinen romaani rakkaudesta, ystävyydestä ja elämän yllätyksellisyydestä.
   
Hätä kämppiksen keksii! Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.
   
Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.
   
Beth O'Leary opiskeli englannin kieltä ja kirjallisuutta yliopistossa ja työskenteli sittemmin kustantamossa lastenkirjallisuuden parissa. Hän kirjoitti Kimppakämpän junassa matkoillaan töihin Lontoon keskustaan ja takaisin kotiin sen laitamille. Nykyään hän kirjoittaa romaaneja kokopäiväisesti.
   
Suomentanut: Taina Wallin, 445 sivua, WSOY 2020

Alkuperäinen nimi: The Flatshare (2019)

tiistai 1. joulukuuta 2020

Marraskuun luetut

  
Vuosi alkaa kulkea kohti loppuaan, mikä ei näin 2020 ole ollenkaan ikävä asia. Enää jäljellä on joulukuu, johon kuuluvat mm. lumi, hyvä ruoka, valoilla somistaminen, perhe (lähellä ja kaukana, meillä tulossa etäjoulu puolison kanssa, videopuheluin toivotamme läheisille hyvää joulua), rauhoittuminen ja toisten muistaminen. Tosi hyviä asioita siis korona-ahdistuksen keskelle. Kunhan vain ihmiset osaisivat nyt ottaa kaikki ohjeet huomioon, eikä kierreltäisi kaupoissa viimehetken ostoksia tehden! 
  
Vuodesta 2013 vetämäni lukupiiri aloitti lokakuussa miitit verkossa ja ensimmäisenä kirjana käsittelimme Maja Lunden Sinisen, josta kirjoitin blogiinkin vähän aikaa sitten. Marraskuun lukupiiriteoksena oli Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä. Joulukuussa keskustelemme Colin Greenlandin teoksesta Harmin tiellä. Tällä viikolla äänestämme kevään kirjoista. Mukaan pystyy edelleen osallistumaan, vaikka et olisi koskaan ennen osallsitunut lukupiiriin, klikkaa vain tätä linkkiä
  
Syyskuussa alkanut sarjakuvahaaste päättyi. Luin siihen marraskuun aikana vielä viisi teosta. Kooste kaikista luetuista löytyy täältä. Marraskuussa oli jälleen klassinen 30 sivua päivässä lukuhaaste, jonka muistin vasta, kun kuukautta oli kulunut jo viikon. Niinpä en laskenut päivittäisiä lukusaldoja. Sivuja luin kuitenkin yhteensä 2989 mikä jaettuna 30 päivällä on 99,63, mikä varmaan suunnilleen vastaa päivittäistä lukemista, vaikka Korennon lukemiseen menikin kaksi viikkoa (kirjassa vain 388 sivua). 
  
Luin marraskuussa 15 kirjaa. Parhaat lukukokemukset tarjoilivat Kirjojen tytär (joka oli jo kuudes 5/5 kirja tänä vuonna), Holtiton masiina (joka yllätti positiivisesti), Mortina ja aavepoikakaveri (Mortina on aina yhtä ihana), Anne Frankin päiväkirja (toimi uudelleen koettunakin yhtä hyvin) ja Hymy (hauska ja samaistuttava sarjakuva, mutta ei välttämättä hammaslääkäripelkoisille).
  
  • Maja Lunde: Sininen
  • Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
  • Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja
  • José-Louis Bocquet & Catel: Kiki - Montparnassen kuningatar
  • Raina Telgemaier: Hymy
  • Lisa Myhre: Nemi - Tuulten viemää
  • Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
  • Laura Ingalls Wilder: Pieni talo suuressa metsässä
  • Miha Rinne: D'Moleyk - Myyrien aika
  • Barbara Cantini: Mortina ja aavepoikakaveri
  • Merja Jalo: Kadonneen linnun salaisuus
  • Anne Leinonen: Holtiton masiina
  • Anne-Maija Aalto: Korento
  • Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Gaia
  • Jyri Paretskoi: K15 - Pornoa ja sirkushuveja
  
   
Joulukuun lukupino:
  • Tomi Adeyemi: Koston ja kunnian lapset
  • Tuuve Aro: Kalasatama
  • Ilkka Auer: Domowik
  • Catharine Doyle: Myrskynvartijan saari
  • Karin Erlandsson & Peter Bergting: Yöjuna
  • Colin Greenland: Harmin tiellä
  • Vuokko Hurme: Värikkäät 1 - Tiukun salaisuus
  • Hannele Lampela: Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous
  • Hilkka Liitsola: Kajonsaari 
  • Christal Snow: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku
  • Thomas Taylor: Gargantis