"ei kai ihmistä voi tyhjentävästi selittää
vain muutaman termin perusteella?
– Älä stressaa sanoista ja niiden rajoista.
Ihminen määrittelee sanat,
mutta sanat eivät ihmistä.
Eivät koskaan kokonaan.
Ihminen on aina enemmän
kuin sanat jotka rajaavat."
 |
| "ulkona on harmaata kuin asuis villasukassa" |
Arvostelukappale
Lukuhaasteissa: Queer-lukuhaaste - Monimuotoisia suhteita
Sisältövaroitus: itsemurha, masennus, oikeisto-öyhöttäminen, emetofobiavaroitus
eikö joskus voisi riittäävainettä jaksaa olla olemassa?--ei ole yhtä oikeaa tapaa olla sairasei yhtä syytä sille että on--on ollut vaikeaa vakuuttaa toisia,ettei kyse ole laiskuudestaei velvollisuuksien väistelemisestäen sluibaile koska voinvaan kyse on siitä ettäen voi (s. 7, 12 ja 15)
J.S. Meresmaan Kerberos on säeromaani-trilogian viimeinen osa ja tällä kertaa kertojaäänenä on polyamorisen suhteen kolmas osapuoli Tuukka. Tätä ei ehkä voi kuvata ihanaksi lukukokemukseksi, sillä sen verran ravisutteleva, samaistuttava (mm. puhelimella soittamisen kammoaminen, vakiintuneita reittejä kulkeminen ja hätääntyminen, jos joku muuttaa reittiä) ja turhauttavakin tämä on eri osissaan - ehdottomasti siis lukemisen arvoinen, niin kuin koko sarja. "entä jo on queer ja onnellinen? / entä jos on sairas ja silti onnellinen? / kuka oikeastaan saa määrittää / onnellisuuden koostumuksen?"
Mistä mä tiedän, onko selääkkeenvai kasvatuksenvai yhteiskunnansen sosiaalisten normientai jonkun geenipiirteensivuvaikutusta?--seksi ei olemeikäläiselle yhtä merkityksellistäkuin se tuntuu alloille olevan (s. 41 ja 50)
Tuukka sairastaa masennusta ja käy terapiassa, mutta joskus tulee musta päivä ja kaikki luhistuu. Olisi helppo sanoa, että masennus johtuu äidin itsemurhasta Tuukan ollessa vasta vasta 12-vuotias. mutta siinä on enemmänkin kerroksia. Lopussa on toivon pilkahdus, sillä Tuukka sanoo olevansa matkalla kohti elämää. Hän on viimein löytänyt sanan joka kuvaa, mutta ei kuitenkaan tyhjentävästi määrittele häntä: aseksuaali. Kuinka hienoa, että nämä kaksi harvinaisempaa, polyamoria ja aseksuaalisuus saavat lisää äänenkantajia kotimaiseen YA-kirjallisuuden kenttään.
Turhautumista aiheuttaa Iinan oikeisto-öyhöttävä alkoholisti-isä, josta Tuukka oppii aivan uuden puolen ja eräs aiemmista osista tuttu hahmo tekee yllättävän paluun.
– Ei minun oo tarkoitus loukata,mutta ei ennen ollu tämmöstäei tehty politiikkaa identiteeteilläei itketty pienestämiehet oli miehiänaiset naisiaja asioista sai puhuaniiden oikeilla nimilläei mitään tällaistapoliittisesti korrektia hyssyttelyävaientamistaja sorrosta valittamistakaikilla on nykyäänjoku helvetin diagnoosioire tai epätyypillisyyseikä lihaakaan saa perkele syödä. (s. 151-153)
Vaikeistakin aiheista voi lukea, kun sen tekee näin ilmavasti, ymmärtäväisesti ja lukijaa lähelle tullen. Joku oli kommentoinut, etteivät kirjan nuoret vaikuta täysin uskottavilta, koska he käyttäytyvät niin järkevästi. Minusta tämä puolestaan on hyvinkin uskottava, mitä olen siskojeni nyt jo aikuisten, parikymppisten lasten kanssa keskustellut. Nuorten elämä vaan sattuu nykyään olemaan erilaista kuin se vaikkapa meidän kolmekymppisten muistoissa on. Tässä on yksi esimerkki, millaista se voi olla.
Arvosana:
Takakannesta:
Kerberos on nuorista kertova säeromaani, joka kuohuu kaipuuta ja kipua, mutta hehkuu myös elämän lämpöä.
Tuukka on aloittanut geotieteiden opiskelun yliopistossa ja käy terapiassa masennuksen vuoksi – saman sairauden, joka on vienyt häneltä äidin ja muistot tästä. Black metal raikuu usein kuulokkeissa, sillä Tuukan tyttöystävän Iinan tyttöystävä Sara on muuttanut samaan asuntoon, eikä kahden vastarakastuneen tytön kanssa elämisestä puutu ääntä saati käänteitä. Elämän kolhima mutta läheisyyden voimistama kolmikko elää polyamorisessa suhteessa keskenään. Syksyn turbulenssien jälkeen trio odottaa tulevaa joululomaa innolla. Vihdoin aikaa löhötä yhdessä leffojen ja sarjojen äärellä! Sitten naapurissa alkaa haukkua salamyhkäinen koira, jota kukaan ei ole nähnyt, ja kun joulu koittaa, paljastuu yllätyksiä muualtakin kuin lahjakääreiden sisältä.
J.S. Meresmaa on tamperelainen kirjailija, jonka säeromaanitrilogiassa on aiemmin ilmestynyt Topelius-ehdokkaaksi valittu ja Blogistanian Kuopuksella palkittu Dodo (2020) sekä Khimaira (2021). Häneltä on julkaistu myös muun muassa Kuvastaja- ja Anni Polva -palkintoehdokkaana ollut Mifonki-fantasiasarja, jolle myönnettiin Kuvastaja-kunniamaininta 2021. Romaanien lisäksi häneltä on ilmestynyt lukuisia novelleja, joita on käännetty eri kielille.
Sarjassa ilmestyneet:
*****
"lokero voi olla taikaa
Mutta mitä tehdä, kun ei löydä omaansa?
Kai suree,
koska hänet tullaan kyseenalaistamaan,
hänet ja hänen elämänsä ja valintansa
Auta armias jos nuori mies on aseksuaali"
Dess Terentjeva asteli säeromaanien areenalle teoksellaan Ihana. Freestyle on siis jo toinen hänen kirjoittamansa säeromaani, jossa on niin ikään sateenkaarevia hahmoja.
Freestyle kertoo parhaista kavereista, jotka ovat eri sukupuolta, ja sen vuoksi cis-heteronormatiiviset aikuiset ovat parittaneet heitä toisilleen jo hiekkalaatikolta alkaen. Päähenkilö Kai on kuitenkin aseksuaali ja Mandi lesbo. Kain tosin luullaan olevan homo, koska miksi muuten poika voisi harrastaa tanssia... Todella uskottava kuvaus harmillisen kapeaa ihmisen mallia tuputtavasta yhteiskunnastamme. Onneksi Kain äiti on aivan huippu, kun poika tulee ulos kaapista.
mistä mä ees tiiän tykkääkö se tytöistä
se pukeutuu ihanku sä
sä tiiät itekin ettei sitä voi tietää vaatteista
tsekkaa sen biot
ei silti
miksei
--
mä en Kai uskallase ei oo niin helppoamä en voi ikinä vaan olettaaet se josta mä tykkään, tykkää tytöistä (s. 32-33 ja 36)
Vaikka tanssi oli tässä keskeinen teema, se ei kuitenkaan ollut niin isossa roolissa kuin pelkäsin. Olin aluksi jättämässä tämän kokonaan lukematta sen vuoksi, mutta kirjassa oli onneksi paljon muutakin. Esimerkiksi pelko parhaan kaverin menettämisestä, kun tämä alkaa seurustella. Todella nopealukuinen ja pohjimmiltaan hyvänmielen kirja.
Kai on nuori, mutta hänellä on jo monta panssaria
Panssari 1: Kyllähän pojat tanssiiPanssari 2: Kyllähän pojat voi olla kavereita tyttöjen kanssaPanssari 3: Kyllähän tytöt voi olla tykkäämättä pojista
Panssari 4 tulee olemaan:Kyllähän saan olla tykkäämättäyhtään helvetin kenestäkään (s. 83)
Aseksuaaleja hahmoja on tullut ihastuttavasti lisää kotimaisiin nuortenkirjoihin! Vielä kun saataisiin lisää demiseksuaaleja ja genderfluideja hahmoja kirjoihin, niin olisin aivan hurmioissani samaistumispinnasta. ♥
Arvosana:
Takakannesta:
Tanssisalissa Kai on turvassa, siellä hän osaa lentää!
Freestyle on palkitulla Ihana-romaanillaan valloittaneen Terentjevan toinen nuortenromaani. Katutanssin rytmeihin kirjoitettu säeromaani pohtii ystävyyden ja oman seksuaalisuuden etsimisen kysymyksiä.
Kai ja Mandi eivät muista aikaa ennen tanssia - tai ennen toisiaan. He ovat erottamattomat ystävät, joiden askelkuvioihin tulee yllättäen säröjä, kun Mandi ihastuu tanssikoulun tyttöön. Kai taas ei tiedä kiinnostaako häntä seurustelu ylipäänsä. Kai on kyllästynyt itseään koskeviin olettamuksiin, joiden muotteihin hän ei sovi. Hän on alkanut kuitenkin aavistaa, että hänellekin voisi olla olemassa oma lokero.
Terentjeva kirjoittaa oivaltavasti ja sensitiivisesti aseksuaalisuudesta. Kirjailijan oma tanssitausta sykkii elävänä säeromaanin rytmeissä.
Luettu myös täällä: Siniset helmet, Lastenkirjahylly, Kirjapöllön huhuiluja, Luova ruho, Amman lukuhetki
