lauantai 10. huhtikuuta 2021

Kadonneiden eläinten jäljillä


“- Tervetuloa maalle!”

 

 

 Lukuhaasteissa: Helmet 2021: 40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista

 
Riina ja Sami Kaarlan Pet Agents -sarja oli jo kahden ensimmäisen osansa aikana koukuttava ja kivasti kuvitettu, mutta iik, kuinka hyvä tämä kolmas osa, Kadonnut kenttä oli! Kuvitus 5/5 ja tarinakin ansaitsee neljä ja puoli tähteä, ollen tähän mennessä vuoden toiseksi paras lukukokemus. Koin vahvaa nostalgiaa maatilan kuvia katsellessani. Jos joku ei siis vielä tiedä, asuin elämäni 13 ensimmäistä vuotta pienellä maitotilalla maaseudun rauhassa.
 
- Kääpiöpossuja ei suositella kaupunkiin, Kati-e totesi vakavana.
--
- Maalla Lotta olisi kyllä taatusti onnellisempi, Dahlia tuumi. (s. 21-22)
 
Tässä osassa minipossu Lotta muuttaa maalle, pelastetaan kesy naakka, etsitään kadonnutta koiraa ja löydetään samalla metsästä laiton ansa sekä opitaan mistä maito tulee
 
- Lehmät haluavat lypsylle, kun niiden utareet ovat täynnä maitoa. 
Timi pärskähtää nauruun. 
- Älä naura! Iida sanoi. - Juot sinäkin maitoa. On hyvä tietää, mistä se tulee! 
- Kaupasta! kailotti Ti-bot. (s. 115)
 
Kaiken lisäksi Ti-bot aiheuttaa huolia katoamalla. Lopulta joku löytää robotin ja toimittaa sen poliisiasemalle. Harmillisesti poliisisetä ei ensin usko Kati-en rakentaneen robottikumppaninsa, koska on niin nuori (ja mahdollisesti, koska on tyttö).
 
- Olen rakentanut sen itse. Se on ystäväni, Kati-e vastasi. 
- Pidätkö minua pilkkanasi? murahti kosntaapeli. - Mistä tiedä, että tämä on vain harmiton lelu eikä vakoilurobotti? Ja muka itse tehty, hän tuhahti robottia tarkastellen. (s. 177)
 
Pet Agentsit ovat todella loistavia eläinkirjoja alakouluikäisille. Jos sarja ei ole vielä tuttu, suosittelen ottamaan lukupinoon mahdollisimman pian. Et jää katumaan!
 
Tuuhean lehvästön takaa astui esiin valtava hirvi. Sen sarvet olivat kuin massiivinen kynttelikkö tai kruunu. Hirvi tuijotti lapsia. Metsä humisi. (s. 98)
 
Miinusta tulee vain “inkkari”-jutuista, jotka olisivat voineet jäädä menneisyyteen sekä sarjan tylsimmästä teosnimestä. Esimerkiksi “Ansa metsässä” tai “Varastetut ketunpennut” olisi ollut houkuttelevampi. Kuka muu huomasi, että lopussa Shadow ja Dahlia ovat lähdössä ulkoiluttamaan Shadow’n kissan Omia, mutta tekstissä sitä kutsutaan vahingossa Miriksi, joka puolestaan on Kati-en kissa.
   
Ladossa tuoksui vanha puu ja kuiva heinä.
--
- Täällä tuoksuu vanha kiireetön aika, Timi totesi.

- Historia, lisäsi Kati-e.
(s. 105-107)

  

 

Arvosana:


Takakannesta:
Scifi-herkuilla ja pörröisillä lemmikeillä kouluikäiset koukuttanut sarja jatkuu.
 
Vauhdikkaan Pet Agents –sarjan kolmannessa osassa Kati-e, Ti-bot ja Timi seikkailevat maaseudulla. Luomutila on täynnä söpöjä eläimiä, ja sähkömönkkärillä on kiva ajella ja auttaa maataloushommissa. Mutta verkko ei toimi kuten kaupungissa. Mitä tehdä, kun Ti-bot katoaa eikä kännykkä löydä kenttää?
  
116 sivua, Tammi 2021
  
Sarjassa ilmestyneet:
  

Luettu myös täällä: Lastenkirjahylly, Hiiri kirjahyllyssä

  

Samankaltaista luettavaa: Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä 

  

*****

  

“- Jonkun on täytynyt hakkeroida pelin koodia, Kati-e totesi vihaisena.”

  

 
Lukuhaasteissa: Helmet 2021: 14. Kirja on osa kirjasarjaa
 
Jos kuvitus oli Pet Agentsien edellisessä osassa 5/5, niin tässä neljännessä osassa Peliin kätketyt se oli 6/5. Tällä kertaa Kati-en ja Ti-botin tehtävänä on etsiä kadonnut dinosaurus! Onneksi tehtävä ei sijoitu reaalimaailmaan vaan virtuaalipeliin. Riina ja Sami Kaarla ovat onnistuneet luomaan mahdottoman hienon pelimaailman, missä kesytetään dinosauruksia.
 
Mutta en ole varma, haluanko siirtyä virtuaalipeliin. Se HyperVR on jotenkin pelottava, kun neurolinkki siirtää mielen kokonaan pelimaailmaan. 
Neurolinkki on ihan mahtava! Lumia innostui. Voit tuntea kaiken niin kuin normaalimaailmassa. Tuntuu siltä kuin olisit oikeasti siellä. -- HyperVR on ihan turvallinen, hän vakuutti. (s. 18-19)
   
Milloin minä voin mennä ottamaan neurolinkin ja hypätä HyperVR-peliin DinoPez? Sign me in! Harmillisesti Elon Musk on vasta kehittelemässä kenties tällaiseenkin joskus tulevaisuudessa taipuvaa teknologiaa.
 
Kirjassa on huikea kuvitus tuosta pelimaailmasta, jossa kaikki tuntuu ja maistuu kuin olisi oikeassa maailmassa. Tämä on tietenkin kiehtovaa Ti-botille, joka pääsee ensi kertaa käyttämään käsiä ja maistelemaan ruokia. Jos kirja olisi YA:ta, voisin hyvinkin kuvitella, kuinka Ti-bot haluaisi oikean kehon ja ihastuisi rakentajaansa.
 
Tarina ja kuvitus kolkuttelivat nostalgisia Jurasic Park ja Dinotopia muistoja lapsuudesta. Tässä on myös sarjan tähän mennessä räjähtävin kohtaus, kun sankarimme kohtaavat hakkerin, joka on varastanut etsityn dinon. Koetaan myös kauhun hetkiä Kati-en, Ti-botin ja Timin tajutessa, etteivät pääsekään loggaamaan ulos pelistä. Onneksi apu saapuu yllättävältä taholta.
 
He yrittivät kerta toisensa jälkeen loggautua ulos, mutta se ei onnistunut.
--
- Hakkeri on muuttanut pelin toimintoja niin, että uloskirjautuminen on mahdotonta. 
- Mutta sehän on hirveä rikos, Timi sanoi. 
- Tyyppi on todella vaarallinen! Ti-bot totesi.
--
- Miten meidän käy? Entä jos emme pääse täältä pois? Mitä oikeille meille silloin tapahtuu? Kuolemmeko me? (s. 108-109)
 
Voin hyvin kuvitella, että tätä kirjaa pojatkin lukevat mielellään, sen verran paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita tässä on lemmikkijuttujen lisäksi (ei sillä, etteikö pojatkin lemmikkijuttuja lue).
 
Miksi he eivät olleet sopineet mitään Ti-botin kanssa? Olisi pitänyt kertoa, miltä oma avatar näytti. Miten he nyt löytäisivät toisensa?
--
Tilttis ja moro mikä häntä! Kati-e kuuli jonkun kehuvan ja kääntyi. Valkotukkainen poika, jolla oli valtavan suuret, heleänturkoosit silmät, hymyili hänen edessään. 
Ti-bot! Kati-e huudahti. Luulin, että olit tuo tuolla, hän sanoi ja osoitti metallista hahmoa vähän matkan päässä.
Sehän on roskis, Ti-bot hekotti.
--
Olinpas minä hölmö, kun ajattelin, että olisit täälläkin robotti. Näytät tosi ihanalta!
--
Näytänkö? Ti-bot hymyili tyytyväisenä.
--
Silmäsi ovat uskomattoman upeat. -- Onko minulla hiukkaakaan yhtä hienot silmät? Kati-e uteli ja räpsytteli tuuheita ripsiään. (s. 42-46)
   
Jos sarja olisi suunnattu nuorille, voisin hyvin kuvitella, että Kati-e ja Ti-bot olisivat enemmänkin kuin vain ystäviä, sen verran kiinnostavaa dialogia ja katseita vaihdetaan kaksikon ollessa virtuaalimaailmassa. Siellä Ti-bot on tehnyt avatarikseen pojan hahmon ja on innoissaan käsistä ja mahdollisuudesta syödä kaikkea.
  

 

Arvosana:

   

Takakannesta:
Scifi-herkuilla ja pörröisillä lemmikeillä hurmannut agenttikolmikko seikkailee pelimaailmassa.
 
Pet Agents -sarjan neljännessä osassa Kati-e saa avunpyynnön pojalta, joka on kadottanut… dinosauruksen! Mutta ei hätää, kyseessä on pelimaailma ja siellä sijaitsevan dinosauruspuiston dinot. Kati-e ottaa haasteen ilomielin vastaan, ja niin lemmikkiagentit lähtevät virtuaalimaailmaan ottamaan selvää, kuka pelaa vilunkipeliä!

      

116 sivua, Tammi 2020

 

 Sarjassa ilmestyneet:

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Kauhua kakaroille

“Ihmeellinen elämä voi tehdä jostakusta kammottava.
Se panee unohtamaan, että maailmassa on ihmisiä, joilla on ongelmia.
Silloin ei oikein osaa välittää eikä huolehtia toisista.”

 

 
Lukuhaasteissa: Helmet 2021: 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
 
Jack Meggitt-Phillipsin Hirviö ja Helmikki kertoo orvosta Helmikistä ja 512-vuotiaasta Ebenezer Pinsetistä. Ebenezerin pitkän iän salaisuus on hänen talonsa ylimmässä kerroksessa asuva hirviö, joka oksentaa hänelle mitä ikinä toivookaan vastalahjaksi siitä, että saa syödäkseen mitä erikoisempia asioita. - “ei ollut sellaista esinettä, jota hirviö ei olisi pystynyt loihtimaan Ebenezerille”. Hänestä oli ihanaa omistaa sellaisia asioita, joita toiset himoitsivat, vaikka ne olivat hänelle melko samantekeviä.
 
Hirviö oli iso harmaa klöntti, jossa oli kolme mustaa silmää, kaksi mustaa kieltä ja suuri, kuolaa valuva suu. Sillä oli pikkuiset kädet ja pikkuiset jalat. (s. 12)
 
Kun hirviö ilmoittaa haluavansa syödä lapsen muutamaa päivää ennen Ebenezerin syntymäpäiviä ja seuraavaa elämää pidentävää tinktuura-annosta, vastustaa Ebenezer ensimmäistä kertaa hirviön pyyntöä. Pian hän kuitenkin jahtaa lapsia eläintarhassa, kunnes saa porttikiellon, sillä oma elämä on kaikkein tärkein Ebenezerille. Lintukauppias kertoo hänelle lopulta, että lapsia saa helposti orpokodista.
 
Orpokoti oli ruma talonrähjä. Ikkunoissa oli säröjä, ja seinämaali hilseili. Portin vieruskyltissä luki: “HERRASKAISTEN MIEKKOSTEN JA NEITOSTEN KASVATTAMO”.
--
“Kuten voitte nähdä, pidän tiukasti huolta tästä paikasta”, neiti sanoi johtaessaan vieraansa sisälle taloon. “Uskon lujasti, että on mahdotonta kasvattaa hyvin käyttäytyviä poikia ja kilttejä pikkutyttöjä, jollei ympäristö ole siisti ja puhdas.” (s. 39-41)
   
Ebenezer haluaa kaikkein pahatapaisimman lapsen, sillä kovasta ulkokuorestaan huolimatta, on lapsen syöttäminen kuitenkin vähän isompi pyyntö kuin maailman viimeinen Dodo, pala Titanicia tai edes oma kissa. Helmikki on keppostelija, joka ei halua pukeutua mekkoihin tai käyttäytyä “hienon naisen tapaan”, eli täydellinen uhri.
  
Neiti Sähikäs lopetteli parhaillaan jokapäiväistä “herraskaisen neitokaisen hymy” -oppituntiaan. Hän oli järjestänyt kaikki tytöt riviin pihalle ja komensi heitä levittämään naamalleen tekohymyn.
--
“Mutta kun naamaan pippaa”, Anu sanoi.
--
“Se ei ole mikään selitys. Kipu on välttämätöntä, jotta tulee hienoksi naiseksi! -- Ette voi lopettaa, ennen kuin ikenistä vuotaa veri”, neiti Sähikäs sanoi. (s. 105-106)
 
Helmikki on kuitenkin hirviön mielestä liian laiha ja Ebenezerin on lihotettava tätä ennen kuin hirviö voi syödä hänet. Viettäessään seuraavat, välillä tuskallisen pitkät kolme päivää tytön kanssa alkaa Ebenezerille valkenee, ettei olekaan niin kivaa olla pahis.
 
Voi olla keljun järkyttävää todeta, että on käyttäytynyt huonosti. Tuntemus ei juurikaan poikkea siitä, jonka kokee katsoessaan peiliin ja havaitessaan, että leoparditäpläiset kokotrikoot, joita on kaiken päivää käyttänyt, eivät olekaan pukevat. (s. 181-182)
 
Roald Dahlin ja David Walliamsin jalanjäljissä kulkeva kirja kertoo ystävyydestä ja siitä, kuinka voi opetella olemaan kiltti. Tämä sopinee parhaiten 10-vuotiaasta eteenpäin. Meno on paikoin aika hurjaa, eli ihan pienimmille ja herkimmille en suosittelisi.
 

 
Arvosana:


Takakannesta:
Brittiläistä mustaa huumoria parhaimmillaan!
  
Hirviö ja Helmikki aloittaa karmivan hauskan sarjan kaiken ahmivasta hirviöstä ja Helmikki-tytöstä, johon ei mokoma otus tee vaikutusta.
  
511-vuotiaan Ebenezer Pinsetin ullakolla asuu hirviö, joka vaatii ruoakseen kaikkea mahdollista kaktuksista kotikissaan ja toimittaa vastineeksi Ebenezerille nuoruuseliksiiriä. Yhtenä päivänä hirviö kääntää nälkäisen katseensa Helmikin puoleen, mutta tyttö onkin pippurinen tapaus…
  
Hirviö ja Helmikki on herkullinen yhdistelmä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-, Itse ilkimys- ja Pieni kauhukauppa -elokuvien henkeä. Warner Bros on ostanut kirjan elokuvaoikeudet ja hankkeeseen on kiinnitetty Harry Potter -elokuvien tuottaja David Heyman.
 
Suomentanut: Marja Helanen, 249 sivua, WSOY 2021
 
Alkuperäinen nimi: The Beast and the Bethany (2020)
 
Kuvittanut: Isabelle Follath
 
Luettu myös täällä: Lukuhirmu Hertan lukuvinkit, Siniset helmet, Lastenkirjahylly, Luetaanko tämä?, Kirjojen keskellä
 
Samankaltaista luettavaa: Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja, Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan, Hilkka Liitsola: Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka, Magdalena Hai: Neiti Kymenen ihmeellinen talo
 
*****
 
“Tää on niin näitä maailmanlopun juttuja - vitsi, ikinä ei tiedä, mitä on tulossa!”
 

  
Lukuhaasteissa: Helmet 2021: 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
 
Max Brallierin kirjoittama ja Douglas Holgaten kuvittama Maailman viimeiset tyypit on edennyt jo viidenteen osaansa Keskiyön miekka. Tämä sarja vain paranee kirja kirjalta. Tässä osassa yhdistellään aiempien osien irrallisia juonenhäntiä yhteen. Brallierilla on todella letkeä, humoristinen ja runsas kieli, jota Ulla Selkälä kääntää onnistuneesti suomeksi.
 
“Meidän hirviökamuilla on herkkä… öö… herkkä, tota… mikä se nyt-?” 
“Herkkä vatsa?”, Quint ehdottaa. 
“Ei. Ei vatsa. Herkkä, mmh - herkkä liipasinsormi! Sehän se oli!”
“Ne kyllä käyttää enimmäkseen miekkoja ja kirveitä”, June suhahtaa.“Miekoissa ja kirveissä ei ole liipaisimia.”
“Okei! Herkkä kirvessormi sitten!” (s. 30-31)
 
Jack, maailmanlopun toimintasankari, pääsee nyt tositoimiin Sipojaksi nimetyn miekkansa kanssa. Hänen on tehtävä merkittävä valinta, joka vaikuttaa maailman kohtaloon. samaan aikaan hä kuitenkin on huolissaan Dirkistä, joka edellisessä kirjassa oli vähällä muuttua zombiksi. Tämä vaikuttaa masentuneelta, niinpä Jack päättää järjestää jäbän piristämiseksi IRL Battle Royale-pelin, jossa heilutellaan eeppisiä lima-aseita.
 
Tieto siitä, että tavallaan tää voima on AVAIN maailman PELASTUMISEEN ja tästä riippuu koko maapallon tulevaisuus. Koko maapallon kohtalo on MUN näpeissä.Se on iso urakka yhdelle skidille! Mieti nyt, miten yksi ihminen muka pystyy suojelemaan kaikkea ja kaikkia? 
Se on epistä! JÄRJETÖNTÄ! Tehtävän ylivoimaisuus käy yli voimien. (s. 79)
  
Nörtin sydämeni sykähtelee näitä kirjoja lukiessani, ne ovat nimittäin täynnä bongattavia viittauksia populaarikultuuriin, etenkin nyökkäykset Star Warsin ja Ghostbustersin suuntaan kolahtavat tällaiseen 1980-luvulla syntyneeseen.
 
“Minun maailmassani ei ole ystäviä. Ei perhettä. Useimmat meistä ovat sotureita. -- Se, että tuntee vahvoja tunteita toista olentoa kohtaan - se on harvinaista. Kyse ei ole siitä, ettemme kykenisi sellaiseen - siitä vain ei ole mitään hyötyä. Jos jostain ei ole hyötyä, miksi sitä silloin tekisi?” (s. 145-146)
   
Opitaan, että edellisessä osassa tavattu yksinään asuva Mörkki on naispuolinen hirviö, tällainen jaottelu kun käännöksissä usein katoaa (kiitos suomen kielen sukupuolineutraalin hän-pronominin) sekä syy sille, miksi hän on päättänyt eristäytyä muista.
 
“Veskissä tapahtuu mun parhaat lukuelämykset, mutta ajattelu vaatii täysin erilaista ilmapiiriä.” (s. 99)
 
Lokakuussa ilmestyy Junen seikkailu -välikirja.
 

 
Arvosana:

  
Takakannesta:
Täydellistä luettavaa Neropatin lukijoille!
 
Jack kamuineen on selvinnyt ensimmäisestä maailmanlopun talvesta, kun jälleen uusi käsittämätön pahis yrittää nujertaa heidät. Sopii yrittää – tämä jengi ei anna periksi, kun vanhoista aseista löytyy uusia ilmiömäisiä ominaisuuksia.
 
”Riemukasta adhd-zombirymistelyä kera kuvien” @pahanukke
 
Suomentanut: Ulla Selkälä, 289 sivua, WSOY 2021
 
Alkuperäinen nimi: The last Kids on earth and the Midnight Blade (2019)
 
Kuvittanut: Douglas Holgate
 
Sarjassa ilmestyneet:

 
*****
 
“Aika sykkii ja pimeys vaeltaa sisään.”

 


Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Helmet 2021: Kirjan on kirjoittanut opettaja
 
Åsa Larssonin ja Ingela Korsellin kirjoittama ja Henrik Jonssonin sarjistyyliin kuvittama Loitsusauva aloittaa Pax-sarjan. Ruotsiksi sarja on ilmestynyt jo 2014 ja suomeksi vasta nyt, kirjoja tosin on tulossa nopeaan tahtiin, sillä seuraava osa ilmestyy jo toukokuussa ja kolmas syksyllä.
 
Kaikki aikuiset aina sanoivat, että heidän äitinsä oli sairas. Sairaus sai hänet juomaan itsensä humalaan. Ja joskus vain katoamaan ja jättämään heidät yksin. (s. 16)
 
Veljekset Viggo ja Alrik muuttavat uuteen sijaiskotiin. Heidän äidillään on alkoholiongelma, eikä voi asua heidän kanssaan. Poikia on odotettu saapuvaksi, sillä maagisen kirjaston vartijat, iäkkäät Estrid ja Magnar ovat saaneet vihjeen ennuskorteilta kahden soturin tulosta. Pojat heitetäänkin heti tulikokeeseen.
 
Möykky päästi äänen, jollaista pojat eivät olleet koskaan ennen kuulleet. Se oli kuin sähinää tai narinaa. Se naksahteli ja rahisi. Se kuulosti kieleltä, oudolta ja jonkin muun kuin ihmisen luomalta kieleltä. (s. 59)
 
Pojat joutuvat taistelemaan paitsi varjo-olentoa myös uuden koulun asenteita vastaan. Koulupihan kingi Simon ottaa Viggon heti silmätikukseen. Haukkuu tätä jopa “hintiksi”, koska hänellä on veljeltään saama korpinsiipiriipus kaulassaan. Simonin isä on yksi koulun opettajista, eikä pysty uskomaan poikansa olevan kiusaaja (itsekin koulukiusattuna voin sanoa, että tämä on aivan liian tuttua ja toivoisin asian joskus muuttuvan parempaan).
 
Viggo katsoi alas kaulassaan olevaan nahkanauhaan. Siinä roikkui mustasta metallista tehty korpinsiipi. Siiven kärki oli alaspäin niin, että se näytti V-kirjaimelta. Alrik oli antanut sen hänelle. Alrikilla itsellään oli lähes samanlainen, paitsi että se näytti A-kirjaimelta. Alrik oli sanonut, että korpinsiivet toisivat onnea. (s. 26)
 
Alrikin ja Viggon elämä on saanut haastavan alun, mutta jospa Laylahin ja Andersin kanssa eläminen auttaisi vakaudellaan. Laylah on tosin alkanut käyttäytymään oudosti ja puhuu, että pojat pitäisi lähettää pois... Onneksi Estrid ja Magnar auttavat ja luultavasti tulevissa osissa kouluttavat nuoria sotureita selviytymään yliluonnollisista kohtaamisista.
 
– Tämä kirjasto on vanha, kukaan ei tiedä kuinka vanha, hän sanoi. - Aikoinaan tässä yläpuolella sijaitsi luostari. Sen nimi oli Pax Mariae, joka tarkoittaa marian rauhaa. Siksi kaupungin nimi on Mariefred. Siihen aikaan munkit vartioivat kirjastoa, mutta se oli ollut olemassa jo paljon ennen heitä. (s. 75-76)
 
Pidin Alrikista Viggoa enemmän, vanhempi veli nimittäin pitää koirista, suojelee pikkuveljeään ja on harkitsevainen, nuoremman töhöttäessä pää kolmantena jalkana ja näpistellen kaikkea mahdollista.
 
– Tiedäthän, millaisia pikkuveljet ovat, Alrik sanoi. - Ne ovat pieniä, haisevia ja sairaan ärsyttäviä. Suunnilleen niin kuin finni takapuolessa, paitsi ettei veljestä pääse koskaan eroon. (s. 19)
 
Sarjakuvasivuilla maustettu nuortenkirja on lyhkäinen ja jää kiinnostavaan cliffhangeriin. Tällainen on hyvä tekniikka saada vähän lukevakin kokemaan onnistumisen hetkiä kirjan parissa. Enemmän lukevalle tällainen maistiainen voi olla turhauttavakin, kun seuraavaa osaa ei ole vielä saatavana.
 
Viggo ei uskonut kummitukseen ja sellaisiin. Ei ainakaan kovin usein. Tässä kuitenkin seisoi nyt aikuinen ihminen puhumassa ihmissusista ja aaveista, niin kuin olisi itsestään selvää, että niitä oli olemassa. (s. 87)
 
Sopii hyvin 11-vuotiaasta eteenpäin, mutta kaikkein herkimmille en suosittelisi. Kirjassa on värikästä kielenkäyttöä ja pari raakaaa kohtaa, joista on tehty myös piirrokset. Kirja esimerkiksi alkaa pikkupirun sanoilla: “– Kuolkaa kaikki!” Pian tämän jälkeen Estrid rusauttaa otuksen niskat nurin.
 
Sarjan toinen osa Tuonenkoira ilmestyy toukokuussa ja kolmas osa Ihtiriekko lokakuussa.
 
– Mariefred on taianomainen paikka. Ajatelkaa kaupunkia kuin magneettina. Se vetää puoleensa niin pahoja kuin hyviäkin voimia. -- – Täällä on aina ollut uhripaikkoja, luostareita, kirkkoja ja linnoja. Toisinaan -- tuntuu, kuin tämä houkuttelisi erityisellä voimalla pahuutta. (s. 84)
  

 
Arvosana:

 
Takakannesta:
Uusi kirjasarja vie lukijan kauhun ja vaarojen maailmaan.
  
Hiljaisen ruotsalaiskaupungin keskellä sijaitsee maaginen maanalainen kirjasto, josta harva tietää. Kirjastoa pahuuden voimilta suojelevan iäkkään sisarusparin aika on lopussa, ja jonkun on jatkettava heidän työtään. Veljekset Alrik ja Viggo saapuvat Mariefredin pikkukaupunkiin orpolapsina, mutta pian heidät tempaistaan ikiaikaisten mahtien rohkeutta ja älyä vaativaan kamppailuun.
  
Sarjakuvamainen kuvitus antaa Paxin tunnelmalle oman jännittävän lisänsä.
 
Suomentanut: Sirpa Alkunen, 144 sivua, Otava 2021
 
Alkuperäinen nimi: Nidstången (2014)
 
Kuvittanut: Henrik Jonsson
 
Luettu myös täällä: Kirjojen keskellä, Joonas Riekkola

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Maaliskuun luetut

  
Maaliskuu oli todella nopea kuukausi, tuntui kuin se olisi kestänyt vain silmänräpäyksen ja nyt olemme jo huhtikuussa. Täntä kirjoittaessani on aprillipäivä, yksi turhimpia perinteitä, mitä osaan nimetä. Valeuutiset saavat jo valmiiksi epäilemään kaikkea luettua, joten on hyvä ottaa somevapaata päiväksi. Maaliskuussa luin 13 kirjaa (2764 sivua) ja kirjoitin Tähtivaeltajaan kaksi arvostelua kirjoista, joissa molemmissa oli tekoälyjä. 
  
Minna Canth -lukuhaaste pyörähti seitsemännen kerran, tällä kertaa yhdistettynä tempaukseen Kanttilan suojelusta ja remontoinnista. Minut pyydettiin kuun lopussa mukaan Risingshadow'n ylläpitoon vastuualueenani kirja-arvostelut. Samalla minut valittiin Tähtifantasia-palkinnon raatiin.

Maaliskuun lukupiirikirjana oli George Orwellin Eläinten vallankumous, jonka olen lukenut ensimmäisen kerran ollessani lukiossa. Huhtikuussa luemme Charles Dickensin Oliver Twist ja toukokuussa Juhani karilan Pienen hauen metsästys. Lukupiiri tapaa Discord-ryhmässä ja parhaillaan äänestämme kesälukupiirin kirjoista. Nyt onkin siis paras hetki liitttyä mukaan, jos lukupiireily kiinnostaa. 

Nyt pääsiäisviikonloppuna ajattelin pitää pienen lukumaratonin, muutamia eräpäiväänsä lähestyviä sarjakuvia, Manga-lukuhaasteeseen ja kuvakirjoja olisi tarkoitus lukea. 
  
Kuukauden parhaat lukuhetket tarjosivat huikeasti kuvitetut Pet Agentsit, joista neljäs osa on tähän mennessä vuoden paras kirja, hengästyttävän vauhdikas Silkkomaahan kadonneet, synkkiä sävyjä saanut Keskiyön miekka, ihastuttava Amelia Kulmuri sekä viikinkiaikaan sijoittuva Vinland Saga
  
Kaikki maaliskuussa luetut:
  • Joonas Riekkola: Silkkomaahan kadonneet
  • Minna Roininen, Solina Riekkola & Matleena Sopanen (toim.): Ei aivan ihmisiä
  • Jack Meggitt-Phillips: Hirviö ja Helmikki
  • Minna Canth: Sylvi
  • Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Keskiyön miekka
  • Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Jonsson: Pax 1 - Loitsusauva
  • Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset
  • Riina & Sami Kaarla: Pet Agents 3 - Kadonnut kenttä ja Pet Agents 4 - Peliin kätketyt
  • Joonas Tolvanen & Janne Kukkonen: Jademiekan arvoitus
  • Makoto Yukimura: Vinland Saga Book 1
  • George Orwell: Eläinten vallankumous
  • Anu Holopainen: Plattilan noita
     
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (23/50)
  
2. Kirjan on kirjoittanut opettaja: Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Jonsson: Pax 1 - Loitsusauva
5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan - Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Keskityön miekka
12. Kirjassa ollaan metsässä - Joonas Riekkola: Silkkomaahan kadonneet 
14. Kirja on osa kirjasarjaa - Riina & Sami Kaarla: Peliin kätketyt
19. Kirjassa leikitään - Minna Canth: Sylvi
27. Kirjan päähenkilö on eläni - George Orwell: Eläinten vallankumous
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu - Jack Meggitt-Phillips: Hirviö ja Helmikki
36. Kirjassa liikutaan ajassa - Joonas Tolvanen: Jademiekan arvoitus
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa - Anu Holopainen: Plattilan noita
40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista - Riina & Sami Kaarla: Kadonnut kenttä
41. Kirjassamatkustetaan junalla - Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset
49. Kirja on julkaistu 2021 - Minna Roininen, Solina Riekkola & Matleensa Sopanen (toim.): Ei aivan ihmisiä
  
  
Huhtikuun lukupino:
  • Lee Bacon: Viimeinen ihminen
  • Sharon Creech: Rubiininotko
  • Charles Dickens: Oliver Twist 
  • Rachael Lippincott, Mikki Daughtry & Tobias Iaconis: Five Feet Apart 
  • Elina Rouhiainen & Kaisa Ranta: Valkeantuoja
  • Mila Teräs: Amiraali
  • Tuutikki Tolonen: Agnes ja huvilan salaisuus 

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Minna Canth: Sylvi

“Minä tahdon rakastaa ja olla rakastettu”
  
  
Lukuhaasteissa: Minna Canth -lukuhaaste, Helmet 2021: 19. Kirjassa leikitään
  
Minna Canthin näytelmä Sylvi on inspiroitunut tositapahtumista. Ahmaisin tämän lähes kokonaan yhdellä istumalla, sen verran nopeatempoinen ja kiihkeä näytelmän tarina on.
  
Sylvi on 18-vuotias nuori nainen. Hänen vanhempansa kuolivat pienen ajan sisällä toisistaan hänen ollessa vielä lapsi, niinpä hänelle määrättiin holhooja, Aksel Vahl. Muutamaa vuotta myöhemmin he ovat naimisissa, vaikka Aksel onkin Sylviä kahdeksantoista vuotta vanhempi. Kun Sylvin lapsuudenaikainen, läheinen ystävä Viktor Hoving palaa seitsemän vuoden tauon jälkeen maisemiin, alkaa seurapiireissä kuohua, kuin Jane Austenin romaaneissa konsanaan.
  
SYLVI: Ylös, Viktor Hoving, me rupeamme sokkosille.
--
VIKTOR: Sinä olet mieletön. Ajattele, jos joku sattuisi tulemaan. 
SYLVI: Mitä se tekee? Ja voimmehan vaikka lukita ovet. (s. 34-35)
  
Koska Sylvi menetti vanhempansa niin nuorena ja meni sitten naimisiin Akselin kanssa, ei hän ehtinyt käydä tanssiaisissa. Näytelmä jakaantuu neljään näytökseeen, joista toisessa tapahtuvien tanssiaisten osuus on sivumäärässä vain vähän muita pidempi, mutta sen aikana tapahtuu kaikkein eniten. Viktorin kanssa tanssiessaan Sylvi nimittäin tajuaa, ettei ole koskaan rakastanut Akselia vaan Viktoria. Ei liene liioiteltua sanoa, että Sylvi on naiivisti sekoittanut huolenpidon ja rakkauden.
  
Tanssiaisissa myös pari luutnanttia iskee silmänsä Sylviin, mutta Aksel vain naurahtaa ja sanoo, että katselkoot vain hänen kaunista nuorikkoaan, kokien nautintoa siitä, että nappasi tämän omakseen. Kolmannessa näytöksessä, joka tapahtuu seuraavana päivänä, Aksel vieläpä kehuskelee Sylville kuinka ylpeäksi ja tyytyväiseksi hän tuli muiden ihaillessa hänen pikku vaimoaan.
    
HARLIN: Vasta puhjennut ruusunnuppu. Lyön veikkaa, että hän on ensimmäisissä tanssiaisissa.
--
SANDELL: Voinpa esitellä sinut hänen miehelleenkin, joka istuu tuolla
--
HARLIN: Mitä sanot? Onko hän naimisissa?
--
SANDELL: Ei hän vielä ollut lapsenkenkiään kuluttanut, kun hän meni naimisiin holhoojansa kanssa. 
HARLIN: Vai niin, vai holhooja se hänet kaappasi itselleen, ennenkuin muut vielä tiesivät hänestä mitään. Mokoma kettu.
--
AKSEL: Mitä se minuun koskee, vaikka koko maailma olisi rakastunut vaimooni, kun hän vaan pysyy uskollisena.
--
TUNEBERG: Luuletko sinä että lapsellisuus ja viattomuus voivat varjella ihmistä intohimoilta. Suuri erehdys! (s. 60-65)
  
Näytelmän lopussa Sylvi hetken mielijohteesta myrkyttää Akselin. Teko ei ollut lainkaan harkittu ja hän katuu sitä heti, joskin liian myöhään. Sylvi joutuu vankilaan ja riutuu siellä vailla Viktoria. Mies on täysin menettänyt kiinnostuksensa Sylviin ja tulee käymään tämän luona vain kertomassa, että on menossa naimisiin toisen kanssa. Näytelmä päättyy Sylvin tuupertuessa hengettömänä lattialle. Tämä on mahdollisesti traagisin Canthilta lukemani teoksen loppu.
  
Sylvillä on itsetuhoiseksi tulkittavia taipumuksia. Kuullessaan Akselilla olevan työpöytänsä laatikossa strykniiniä, hän leikittelee heittävänsä yhden kapselin suuhunsa. Hän myös kommentoi Viktorille olevansa valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen jatkuvasta valvonnasta “vaikka suurimman hurjuuden” ja myöhemmin, että parempi olisi hänen ottaa myrkkyä kuin jäädä ilman Viktorin rakkautta. Uhkailemalla näin hän saa Viktorin jälleen tunnustamaan rakkautensa, jota on yrittänyt hillitä.
  
Vaikka Sylvissä onkin vähemmän feministinen ote kuin useimmissa muissa Canthin teoksissa, kyllä tässäkin pohjavireenä sellainen löytyy. Sylvi kysyy Akselilta avioerosta ja saa kuulla niiden olevan harvinaisia. Käytännössä vain puolison pettäessä viattomalla puolella oli oikeus pyytää eroa. Aksel sanoo, ettei hän ikinä antaisi Sylville eroa.
  
SYLVI: Pyytäisitkö sinä eroa, jos minä olisin sinulle uskoton? 
AKSEL: Mitä hullua? Sinä uskoton? Ei, kissimirri, siitä ei pelkoa. -- pidän huolta siitä, että sinä kumminkin pysyt minulle uskollisena (s. 121-122)
  
Aineksia myös #metoo-kampanjaan löytyy. On vaikea erottaa, missä vaiheessa Akselin vitsailu muuttuu uhkailuksi, mutta liitto ei voi olla kovin hyvä, jos puolisoaan täytyy komentaa suutelemaan. Vaimoa pidettiin miehen omaisuutena ja määräysvallan alaisena. Aksel myös toivoo, että Sylvi voisi viimein opetella hoitamaan taloutta laittamaan ruokia, leipomaan ja panemaan kaljaa.
  
AKSEL: Kärsivällisyyteni kohtsillään loppuu. Tule nyt kauniisti suutelemaan minua. -- vai on sinulla niin jäykkä luonto? -- se täytyy taivuttaa ajoissa. Kova kovaa vastaan, jos niiksi tulee. Muistatko, pikku ystävä, kuinka äkäpussi kesytetään? Varo itseäsi! -- Ellet sinä hyvällä anna minulle suukkosta, niin otan sen väkisin. Ja silloin en tyydykään yhteen enkä kahteen, vaan suutelen sinua siksi, että tulet lauhkeaksi kuin lammas.
--
SYLVI: Mutta kun minä en tahdo, kuuletko. (s. 162-165)
  
Sylvin julistus siitä, ettei koskaan tulee enää tanssiaisiin oli myös yhden miehen mielestä väärin (koska miehet eivät enää pääsisi häntä ihailemaan), johon Sylvi kommentoi, että hänellä on täysi oikeus päättää tuleeko hän vai ei. Viktorin rakkaudessa tokaisema “Minä otan sinut vaikka väkisin” ei sekään nykyään enää kuulosta kauhean hyvältä.
  
Tälläkin kertaa sain ihastella, kuinka suomen kieli ei ole paljoa muuttunut Canthin ajoista. Vain muutamia yksittäisiä erikoisen tuntuisia sanoja, lauserakenteita ja sanontoja tuli vastaan. Näitä olivat muiden muassa jöröjaakko, tänäin, “Hyvästi niin kauvaksi” ja “heitää sumua silmiin”. Lukukokemus oli siis hyvin sujuva ja sai ajattelemaan, kuinka paljon paremmin moni asia nykyään on.
  
Mahtavaa Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Dramaattisen ja tunteikkaan traagisen näytelmän päähenkilö Sylvi on naimisissa, kun rakastuu toiseen mieheen. Aviomies ei suostu Sylvin avioeropyyntöön, ja Sylvi päätyy myrkyttämään miehensä.
  
Sylvi perustuu tositapahtumiin, hengenriistoon helmikuisessa Hämeenlinnassa 1892. Pääosassa on miehensä murhaava nuori vaimo. Rakkaus tai ainakin sen puute näyttävät kuuluvan kuvaan. Intialaisen strykniinipuun siemenistä saa hirmuista myrkkyä.
  
Kirjailijalle aihe suo mahdollisuuden tutkia ja valaista naisiin kohdistuvia paineita ja vallankäyttöä. Minna Canth (1884--1897) nivoi muutenkin kaunokirjalliset työnsä aikansa polttaviin aiheisiin ja keskusteluihin.
  
215 sivua, ntamo 2018 (näköispainos, 1. painos 1893)
  
Kirja luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja kiinnittää huomiota Akselin sylvitä käyttämiin moninaisiin lempinimiin, Kirjakaapin kummitus
  
Minna Canthin tuotantoa:
  
Näytelmiä:
  
Novelleja ja pienosromaaneja:

Ihanaa Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

  
Kuten on aivan viime päivinä käynyt ilmi, ei tasa-arvo ole vielä valmis tässä matoisessa maailmassa, ovathan esimerkiksi hallituksemme naiset joutuneet kokemaan vähättelyä, tytöttelyä ja uhkailua sukupuolensa takia. Niinpä Minna Canthin ja tasa-arvon päivä on entistäkin kullanarvoisampi muistutus siitä, että asioiden parantamiseksi on vielä paljon tehtävää.
  
Haastoin kirjasomettajat jo seitsemättä kertaa mukaan Minna Canth -lukuhaasteeseen, jossa julistamme #minullaoncanthia. Koska olen sudeettisavolainen ja Minna Canthin lukiosta valmistunut, lainasin tuon moton tänä vuonna myös toiseen Canth-tempaukseen, jota olivat järjestämässä Amman lukuhetki ja Kulttuuri kukoistaa -blogit yhdessä Kanttilan kanssa. Postauksilla on tarkoitus osoittaa tukea Kuopiossa sijaitsevan Kanttilan, Minna Canthin kotitalon, muutos- ja korjaustyölle.
  
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
    
Osallistuitko lukuhaasteeseen? Kommentoi alle lukemasi teos ja linkki blogiisi tai muulle somealustalle, niin listaan ne.