"Siellä oli kirjoja hyllyt täynnä lattiasta kattoon saakka.
Ketkähän niitä jaksoi lukea. Ja minä luulivat niistä hyötyvänsä."
Minna Canth -haasteen 12. kierrokselle luin kaksi lyhyempää novellia, Kauppias Roller ja Hullu suutari. Voitin Minna Maijalan toimittaman kokoelman Minna Canthin novelleja, Ihmisen kuvia, Minnan juhlavuoden arvonnasta. Luin tästä viime vuonna Kuolevan lapsen ja Ystävykset.
Minna yllättää aina ja tälläkin kertaa sain sekä tarkkaa havainnointia maailman menosta, mikä tuntuu sopivan nykyaikaankin sekä muutamia oman aikansa ilmaisuja ja tapoja, jotka tuntuvat lähes 140 vuotta myöhemmin aivan vierailta. Alla oleva pidempi lainaus oli huvittavan moderni, tulee mieleen jonkin self help -kirjan parjaaminen.
Osaako heistä yksikään sanoa, mikä tarkoitus tällä elämällä oikeastaan on. Ja onko sillä ylipäätään mitään tarkoitusta. Saavutetaanko tällä kaikella puuhalla muuta kuin ääretöntä tyhjyyttä? -- Ehkä osoittavat jonkun virvatulen ja saavat jonkun herkkäuskoisen hyppäämään sen jäljestä, kunnes huomaa, poloinen, ettei se mitään ollut. (s. 246)
Kauppias Roller kertoo nimikkohenkilöstä, joka on mennyt uudelleen naimisiin* ja hänellä on poika edellisestä liitosta. Nuori kaunis vaimo vaan ei tunnu miestä enää kiinnostavan. "- Pitäisi olla laissa kielletty, ettei vaimo saa koskaan miestä suudella. -- Sillä se herättää vastenmielisyyttä." Muutoinkin tuntuu kaikki häntä kovin vähän kiinnostavan, kunnes laskeusi vuoteelleen.
*Canthin aikaan tämä tosin ilmaistiin hieman eri tavoin, sillä kauppiaalla on poika "ensimmäisestä naimisesta" ja jos hän kuolee, voi vaimo "mennä uuteen naimiseen". Översti puolestaan lienee eversti.
Hiljaista, äänetöntä kaikkialla; maa vaan nurisi jalkojeni alla.
"Mitä varten nuriset?" kysyin. "Etkö tahdo mielelläsi ihmistä kantaa?" (s. 281)
Hullu suutari on hyvin lyhkäinen novelli, jossa minusta on vähän samaa naulakeitto-sadun kanssa. Suutari, Esaias Reteli, ei ehkä olekaan aivan niin höppänä kuin antaa olettaa. Novellin kertoja taitaa jäädä nimettömäksi, mutta hän näkee suutarissa jotain, mitä kutsuu "siveelliseksi mielensairaudeksi", mutta alkaa epäillä muiden luulevan häntä itseäänkin "löyhkäpäiseksi".
Olin näet luullut huomanneeni, että viisaatkin joskus ovat hulluja. Nyt arvelin, ken takaa, etteivät hullut puolestaan lie niin ikään joskus viisaita? (s. 275)
Novelli loppuu pieneen uskonnolliseen puheeseen, joka käytännössä ilmaisee, ettei ole hyvä "poiketa siltä tieltä, jota kaikki muut kulkevat, vaikka -- se vääräänkin veisi", koska joukossa ei tarvitse ponnistella ja tie on tallattu tasaiseksi kulkea. Ei kuulosta kauhean fiksulta tuollainen lammastelu, jatkan siis omaa polkuani kulkien. Tuntui myös erikoiselta lukea Minnalta tällainen teksti, mutta olisiko sitten ollut tilattu johonkin kirkon julkaisuun, tämän novellin kirjoitusajankohtaa tai julkaisua ei ole tiedossa.
Eivät olleet nämä kaksi Minnan parasta tuotantoa, mutta jäipähän ainakin pari tekstiä tästä kokoelmasta vielä ensi vuodellekin.
Sisällysluettelo:
- Lukijalle
- Minna Maijala: Canthin kirjalliset ihmiskokeet
- Kuoleva lapsi (1887)
- Epäluulo (1891)
- Lääkäri (1981-82)
- Ystävykset (1890)
- Agnes (1892)
- Kauppias Roller (1887)
- Missä onni? (1895)
- Hullu suutari (ajoittamaton)
- Eräänä sunnuntaina (1888)
- Canthin tuotanto
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
Juhlavuottaan viettävä Minna Canth koki kirjailijanroolinsa itselleen kaikkein tärkeimmäksi. Sitä kunnioittaen julkaisemme kirjallisuudentutkija Minna Maijalan toimittaman kokoelman Canthin tuntemattomampia novelleja, jotka kirkastavat hänen kirjailijakuvaansa ja riisuvat hänen päältään 175 vuoden pönäkkyyden.
Maijala kertoo kokoelman esipuheessa, kuinka Canthin kertomukset kärsimyksestä pyrkivät tarkoituksellisesti synnyttämään lukijoissa sokkivaikutuksen, jotta he ryhtyisivät vaatimaan yhteiskunnallista muutosta.
Canthin novellit kuvaavat tavallisen ihmisen arkea aikana, jolloin normeista poikkeaminen johti usein lääketieteelliseen diagnoosiin. Muotidiagnooseja olivat muun muassa melankolia, hysteria ja hermoheikkous. Canth piti aikansa hermostuneisuuden syynä modernin ajan liian nopeaa kehitystä, joka vaati ihmisiltä jatkuvaa olemassaolon kamppailua. Olemmeko vieläkään oppineet hiljentämään tahtia?
Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Tuulevin lukublogi, Kirjakaapin avain
Minna Canthin tuotantoa:
- Murtovarkaus (1883)
- Roinilan talossa (1885)
- Työmiehen vaimo (1885)
- Kovan onnen lapsia (1888)
- Papin perhe (1891)
- Sylvi (1893)
- Hän on Sysmästä (1893)
- Spiritistinen istunto (1894)
- Anna Liisa (1895)
- Kotoa pois (1895)
- Hanna (1886)
- Köyhää kansaa (1886)
- Salakari (1887)
- Lain mukaan (1889)
- Kauppa-Lopo (1889)
- Lehtori Hellmanin vaimo (1890)
- Agnes (1892)
.png)
.png)
