Yöpöydän kirjat

maanantai 25. syyskuuta 2023

Halloween-lukuhaaste (1.-31.10.2023)

Lokakuu on odottelee jo nurkan takana, ja sen myötä klassikoksi muodostunut Halloween -lukuhaaste järjestetään jo kahdeksatta kertaa.

Haaste kestää koko lokakuun ja sen aikana luetaan mitä vain teemaan sopivaa eli esimerkiksi teoksia, joissa on noitia, ihmissusia, vampyyreitä, zombeja tai kummituksia, tarina sijoittuu syksyyn tai Halloweenin aikaan, tai kirja aiheuttaa kylmiä väreitä (tähän sopivat mm. kauhu, historia, dystopia kuin dekkaritkin ja miksei jopa chick lit, jos se ei ole omaan lukumakuun sopivaa).

Jokainen voi siis itse määritellä, miten luettu kirja sopii teemaan. Lukuvinkkejä voi poimia esimerkiksi edellisten vuosien koosteista 2022, 2021, 2020, 2019, 2018, 2017 ja 2016.

Jos siis kiinnostuit haasteeseen osallistumisesta, kommentoi tämän postauksen alle, niin tiedän, että olet mukana. Somessa voi käyttää aihetunnistetta #halloweenlukuhaaste.

🍁 🎃 🍁 Tervetuloa mukaan! 🍁 🎃 🍁

Mukana haasteessa:

lauantai 2. syyskuuta 2023

Elokuun luetut

Elokuussa oli viimein Oulun Pride-kulkue, jonka takia suljettiin liikenne hetkeksi (oli aivan uskomattoman voimaannuttavaa marssia siellä, vaikka - tai ehkä juuri siksi - tapahtumaa oli etukäteen uhkailtu aseellisella väliintulolla). Kävin katsomassa huoman kotimaisen elokuvan Lapua 1976 pressitilaisuudessa somevaikuttajana (suosittelen ihan rehellisesti, että menkää ja katsokaan, etenkin jos olet pitänyt HBO:n Chernobyl-sarjasta). Bongailin ensimmäisiä syksyn merkkejä ja fiilistelin tulevaa Halloweenia kuntoutustoimintapaikassani Kulttuurivoimalassa (kuvia kättentöistäni tulossa sitten lokakuussa).

Vedin perinteikkään kesälukumaratonin Venetsialaisten kanssa samana viikonloppuna ja luin seitsemän sarjakuvaa kirjastopinosta. Kuukauden aikana ehdin lukemaan peräti 18 teosta (3698 sivua), joista 10 oli sarja kuvaa, kolme lasten romaania ja kolme YA:ta, mahtuipa mukaan myös kaksi ns. aikuisille suunnattua romaaniakin. Parhaat lukuhetket tarjosivat uudelleen luettu Ripley - Nopea yhteys, The Librarian of Auschwitz, Sisters of the Mist ja Lontoon salatieteellinen seura.

Kaikki elokuussa luetut:

Sarah Penner: Lontoon salatieteellinen seura
Kaiu Shirai & Posuka Demizu: The Promised Neverland 13 &14
Annukka Salama: Ripley - Nopea yhteys
Junji Ito: Black Paradox
Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä
Anna Kurkijärvi-Willans: Charlotta ja unelmanallen salaisuus
Lauren Shippen: The Infinite Noise
Dustin Thao: Älä mene, Sam
Rachael Smith: Wired Up Wrong
Rex Ogle & Dave Valeza: Four Eyes
Sari Sariola: Tiedän olevani ylipainoinen
Salva Rubio, Antonio Iturbe & Loreto Aroca: The Librarian of Auschwitz (The Graphic Novel)
Marlyn Spaaij: Sisters of the Mist
Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline 1) Kryptoeläintieteen alkeet
Dan Santat: The Aquanaut
Elina Hirvonen & Nadja Sarell: Julia ja Pehmoeläinten Maailmanneuvosto
Riikka-Maria Rosenberg & Kati Vuorento: Saara ja naakka - Aikamatka vuoteen 1779

Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat:

3. Kirjan nimessä on kasvi- Blake Crouch: Wayward Pinses - Ei pakotietä

Syyskuun lukupinossa:

Kerstin Gier: Muista minut 1) Päivänvalolla ei näe
Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto
Matti Järvinen & Venla Lintunen (toim.): Vuosiviisari ja muita aikamatkustustarinoita
Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän
Marcus Rashford, Alex Falase-Koya & Marta Kissi: Aamupalaporukan tutkimukset 1) Peto aidan takana
Riley Sager: Kotiin ennen pimeää
James L. Sutter: Darkhearts

lauantai 12. elokuuta 2023

Kirjabloggaajien kesälukumaraton 25.-27.8.2023

Kirjabloggaajien kesän 2023 lukumaraton tulee kahden viikon päästä, viikonloppuna 25.-27.8.

Lukumaratonin säännöt:

Lukuaikaa on maratonille varattu (yleensä) 24 tuntia, mutta kukaan ei estä lukemasta vaikka koko viikonloppua. Taukojen pitäminen on lämpimästi suositeltua, mutta ne sisältyvät kokonaisaikaan. Muista siis syödä, nukkua, ulkoilla ja lepuuttaa silmiä riittävästi, jotta lukuinto säilyy!
Voit valita itsellesi sopivan 12, 24, 48 tai vaikka 72 tunnin ajanjakson, jonka aikana luet ja kirjaat ylös lukemiesi kirjojen sivumäärän tai kuunnellut tunnit ja pidät listaa luetuista teoksista.
Osallistua voi niin bloggaajana tai somealustoilla, vaihtoehtoisesti voit jättää kommentin lukukokemuksistasi maratonin koosteeseen.
Somessa voi julkaista etukäteen lukupinon esittelyä tai fiilistellä menemään maratonin aikana. Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan, niin paperisena kuin ääni- ja e-aineistonakin.
Maratonin lopuksi voi julkaista koontipostauksen, josta käy ilmi luettu sivumäärä tai kuunneltu aika, sekä luetut kirjat. Koontipostauksen linkin tai edellä mainitut tiedot voi julkaista maratonia seuraavan tiistain aikana täällä ilmestyvän postauksen kommenttilaatikkoon.
Halutessasi voit seurata muiden lukumaratonia. Somessa aihetunnisteena käytössä ovat #lukumaraton ja #kesälukumaraton2023. Maratonpostauksissa voi käyttää tässä julkaisussa olevaa kuvaa
Ja lopuksi, maraton ei ole kilpailu siitä kuka lukee eniten sivuja, vaan lupa upota kirjojen maailmoihin!

Lukuiloa maratonille!

Maratonilla mukana:

tiistai 1. elokuuta 2023

Heinäkuun luetut

Heinäkuu alkoi Pride-lukumaratonilla, jonka aikana luin kuusi teosta (kaksi lasten kuvakirjaa ja neljä sarjakuvaa). Osallistuin Eino Leinon päivän runohaasteeseen Kiira Korven kohutulla Hyppää vaan! -teoksella, Naistenviikolla postasin parista teoksesta, joihin liittyi viikon nimipäiväsankareita ja kuukauden lopussa oli puolivuosittaisen perinteen mukainen klassikkohaasteen postaus. Tällä kertaa luettavakseni valikoitui teos, jonka olemassaolosta sain tietää vasta pari vuotta sitten, vaikka siitä tehdyt sarjat ja elokuvat ovat edelleen suosittuja. Kyseessä on siis Waldemar Bonselsin Maija Mehiläinen.

Kuukauden lukusaldoksi kirjattakoon 17 teosta, joista parhaat lukuhetket tarjosivat ensimmäinen englanniksi lukemani säeromaani Alone, tunnetaitoja ja ihmisyyden moninaisuutta esittelevät kuvakirjat Poika ja rohkeusloikka ja Sulon ja Elsin mummo karkuteillä, omaelämäkerrallinen ja samaistuttava muistelmateos How to Be Ace, luontokadosta kertova Ilmastoseikkailu-sarjan kolmas osa Varastettu metsä, jonka julkkareissa kävin sekä kuukauden lukupiirikirjana ollut Pullopostia Seilin saarelta.

Kaikki heinäkuussa luetut: (3984 sivua)

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille
Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja rohkeusloikka
Susanna Silvander-Rosti & Nadja Sarell: Sulon ja Elsin mummo karkuteillä
Kimmo Lust: Silmukka
Alison Bechdel: Hautuukoti – Tragikoominen perheeni
Rebecca Burgess: How to Be Ace: A Memoir of Growing Up Asexual
Kaiu Shirai & Posuka Demizu: The promised Neverland 11 & 12
Ella Paija: Soita minulle karusellin kelloa
Megan E. Freeman: Alone
Rutu Modan: Tunnels
A.R.S. Horkka: Nordic Horror - Valkean yön lapset
Sanna Isto: Näkymättömät
Päivi Tuulikki Koskela & Hanna Kenakkala: Varastettu metsä
Waldemar Bonsels: Maija Mehiläinen
Marko Hautala: Kuolleiden valssi
Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43

Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat:

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta - Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa - Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä - Waldemar Bonsels: Maija Mehiläinen

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas - Morgan E. Freeman: Alone

48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön - A.R.S. Horkka: Nordic Horror - Valkean yön lapset

Elokuun lukupinossa:

Blake Crouch: Wayward Pine - Ei pakotietä
C.A. Fletcher: A Boy and His Dog at the End of the World
Maria Gripe: Salaisuus varjossa
Hugh Howey: Hiekan poikki
Pam Jenoff: Sirkustyttö
Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri
Annukka Salama: Ripley - Nopea yhteys

maanantai 31. heinäkuuta 2023

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 17 | Waldemar Bonsels: Maija Mehiläinen

"Mutta pieni Maija oli luonteeltaan levoton, ja tuskinpa hän olisi ajan mittaan

viihtynyt mehiläisten yksitoikkoisessa elämässä. Sekä eläinten että ihmisten joukossa

on yksilöitä, jotka eivät voi mukautua muiden tapoihin; on syytä olla hyvin varovainen

ja harkitseva, kun arvostelee heidän käyttäytymistään. Sillä levottomuus ei suinkaan

aina johdu laiskuudesta tai itsepäisyydestä, vaan sen pohjana usein on totinen

kaipuu korkeampaan ja parempaan kuin arkinen elämä voi tarjota"

Klassikkohaasteen kierroksen 17 vetovastuussa oli Oksan hyllystä -blogi.

Maija Mehiläinen oli yksi lapsuuteni suosikkianimaatiosarjoista, ja taisinpa lukea muutamia sarjakuviakin, joissa tuo pienen pieni mehiläinen ystävineen seikkaili. Niinpä olikin kiinnostavaa, kun heinäkuussa 2020 (muistelin ensin, että viime kesänä, mutta hups, ehtihän tuossa pandemian aikana vilahtaa useampikin vuosi välissä) löysin alkuteoksen kirpparilta. En edes tiennyt, että Maija lennähti pesästään ensimmäisen kerran itävaltalais-saksalaisen Waldemar Bonselsin kirjoittamassa romaanissa jo 1900-luvun alkuvuosikymmenillä.

– Huoneessani asuu vanhahko ihminen. Hän hoitaa nenänsä väriä omituisella juomalla, jota hän pitää piilossa nurkkakaapissa. (s. 64)

Jokainen luku on oma seikkailunsa, joissa "poikkeuksellisen luonteen" omaava Maija, joka "ei ole niin kuin muut mehiläiset" tutustuu elinympäristönsä muihin asukkaisiin, hän ei nimittäin halunnut raataa päivästä toiseen hunajaa hakien. Nämä retket olivat kirjan parasta antia, vaikka Maija joutuu vaaranpaikkoihinkin, useammin kuin kerran, kuten "häijyn" Tekla-hämähäkin seittiin.

Maija tapaa muiden muassa ruusussa asuvan Peppi-nimisen ruusukuoriais-miehen, jonka rouva ei juo vettä "koska hänen munuaisensa eivät siedä sitä", runoilevan leppäkertun, Hannibal-lukin jolta puuttuu yksi jalka sekä epäilevän tuhatjalkaisen nimeltään Hieronymus. Kaikkein erikoisin kohtaaminen on kuitenkin keijun kanssa.

Kukasta nousi aivan pieni ihminen. -- äkkiä puhkesi hartioista kaksi loistavaa siipeä, valkoista kuin kuutamo ja puhdasta kuin lumi.
--
– Me keijut elämme seitsemän yötä, mutta meidän täytyy jäädä siihen kukkaan, missä olemme syntyneet. Jos poistumme kukasta, täytyy meidän kuolla aamunkoitteessa.
--
– Uneksivatko ihmiset nukkuessaan?

– Eivät vain silloin, sanoi keijukainen. Usein he uneksivat hereilläänkin. Silloin he istuvat aatoksiinsa vaipuneina, pää hieman kallellaan ja katse vaipuneena etäisyyteen aivan kuin se tahtoisi nähdä taivaaseen saakka. (s. 110-112 ja 120-121)

Keiju kertoo, ettei voi näyttäytyä ihmisille kuin heidän unissaan ja haaveissaan. Samaan aikaan tässä mainitaan toistuvasti (ja omaan makuuni aivan liikaa) Jumala ja kuoleman kohtaaminen urhoollisesti. Maijakin tuntee "onnekasta uhrautumisen halua ja uljuutta" ja tahtoisi kuolla kuningattarensa puolesta, kun herhiläiset hyökkäävät kotipesään.

– Ymmärrättekö myös ihmisten puhetta?

– Se on kysymys, johon on vaikea vastata, pikku neiti, sillä ei ole vielä todistettu, osaavatko ihmiset puhua. (s. 56)

Mehiläisten keskuudessa ihmisistä puhutaan ylettömän ylistävästi ja Maijan opettaja Kassandra jopa kieltää häntä uskomasta muiden eläinten puheita ihmisistä. Esimerkiksi sudenkorento-Surri kertoo Maijalle taskusta, joka on "ihmisten uloimmassa nahassa oleva varastokammio" ja kuinka ihmisellä on keinotekoinen pistin, linkkuveitsi ja joskus "poikaihmiset ovat pyydystäneet korentoja huvikseen ja repineet niiltä siivet ja jalat".

– Maija pieni, sinä saat oppia tuntemaan päivänpaisteen, korkeat, vihreät puut ja kukkaiset niityt, hopeiset järvet ja lirisevät, välkkyvät purot, kirkkaan sinitaivaan ja ehkä lopuksi vielä ihmisenkin, korkeimman ja täydellisimmän minkä luonto on synnyttänyt. (s. 9)

Hieman hidastempoinenhan tämä on verrattuna moderneihin lastenkirjoihin ja sen ikä näkyi hieman negatiivisesti suomennoksessakin, jossa käytetään esimerkiksi sukupuolitettuja ilmaisuja ystävätär ja opettajatar, Maijaa haukutaan poroporvariksi, itsensä esitetään sen sijaan että esiteltäisiin ja sanojen taivuttaminenkin on erilaista kuin nykyään (esim. puolustihe, ylemmä). Uusin löytämäni versio kirjasta on viime vuodelta (äänikirja ikäsuosituksella 5+), mutta en tiedä, onko siihen tehty päivityksiä.

Isoimman miinuksen klassikko saa kuitenkin siitä, että sen kirjoittaja oli tunnetusti antisemitisti.

– Elämän koulussa kyllä vielä opitte. (s. 34)

Klassikkohaasteeseen lukemani kirjat:

William Golding: Kärpästen herra

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

George Orwell: Vuonna 1984

C.S. Lewis: Velho ja leijona

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi

Minna Canth: Papin perhe

Kate Chopin: Herääminen

Octavia E. Butler: Aamunkoitto

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

Robert C. O'Brien: Tohtori L - Vieras kuolleesta maailmasta

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni

Vonda N. McIntyre: Unikäärme

Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari

Brian Jacques: Soturi Matiaksen miekka

Arvosana:

Takakannesta:

Klassikkokirja Maija Mehiläisestä kertoo sekä itsenäistymisestä että uskollisuudesta yhteisölleen.

Maija Mehiläinen kasvaa mehiläispesässä ystävien ja perheen keskellä. Kun pesä käy ahtaaksi kaikille, on aika perustaa uusi siirtokunta. Utelias Maija haluaa neuvoista välittämättä lentää tutkimaan omin päin maailmaa.

Omille teilleen lähdettyään Maija kokee monia hauskoja seikkailuja, mutta jäätyään herhiläisten vangiksi, hän pääsee selville hurjasta suunnitelmasta tuhota mehiläiset! Maijasta tulee herhiläisodan sankari ja tarina pikku mehiläisestä kertookin paitsi itsenäistymisestä myös uskollisuudesta.

Waldemar Bonselsin Maija Mehiläinen ilmestyi Saksassa 1912 ja ensi kerran suomeksi vuonna 1919. Tarinasta on tehty useampi elokuva sekä 104-osainen suosittu piirrossarja.

Suomentanut: Hannes Salovaara ja Kirsti Kunnas (runot), 167 sivua, WSOY 1987 (3. painos, 1. painos 1919)

Alkuperäinen nimi: Die Biene Maja (1912)

Kuvittanut: Eva Laurell

Sivut

Viimeisimmät luetut