torstai 19. maaliskuuta 2020

Minna Canth: Hanna

"Te tiedätte, kuinka arka nuoren tytön maine on. Se usein riippuu hiuskarvan nenässä."
      
  
Lukuhaasteissa: Minna Canth -lukuhaaste, Helmet 2020: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä, Popsugar Reading Challenge: A bildungsroman 
   
Minna Canth on vuosien mittaan kasvattanut arvostustaan silmissäni. Kun olin puoli elämää sitten hänen mukaansa nimetyssä lukiossa, en todellakaan tiennyt paljoa tuosta merkittävästä ihmisestä, joka tähänkin asti on ainoa suomalainen nainen, jolla on liputuspäivä (tosin, vähän aikaa sitten suositettiin viimein liputtamaan myös Tove Janssonille - mahtavaa!). Hieman oli vain lukuimu kateissa, johtuen ainakin osittain tästä koronan aiheuttamasta maailmantilasta. 
   
Olen haastanut kirjabloggareita ja muita paljon lukevia juhlistamaan Canthia syntymäpäivänsä seutuun jo kuuden vuoden ajan. Siinä ajassa olen ehtinyt lukemaan jo useamman teoksen Minnan tuotannosta. Tällä kertaa valitsin luettavakseni Hannan, jota puolen välin tienoilla lukiessani kutsuin eräässä Twitter-keskustelussa 1800-luvun lopun young adult-kirjallisuudeksi ja vertasin Jane Austeniin. Tässä kun on paljon puhetta yhteiskunnan jäseniltään velvoittamista tavoista ja nuorten tyttöjen avioliittohaaveista. 
  
Olga, näet, oli ottanut koko joukon romaaneja mukaansa ja niihin hän nyt kiintyi eikä välittänyt enää muusta maailmasta mitään. (s. 179)
  
Vaikka nimikkohahmon isä onkin alkoholisti, tässä tarinassa ei ollut aivan samanlainen toivottoman melankolinen tunnelma kuin monissa Canthilta aiemmin lukemassani tuotannossa. Juoppo isä yrittää naittaa n. 17-vuotiaan Hanna-raukan rikkaalle ryyppykaverilleen, mutta fiksuna nuorena naisena hän ei taivu vaan valitsee mieluummin vaikka sitten vanhanpiian elämän. Hannahan on kyllä katsellut poikia sillä silmällä, etenkin erästä Woldemaria (joka meinasi useampaan kertaan vääntyä mielessäni Voldemortiksi) ja päätyy jopa salakihloihin. 
   
Olikohan muilla tytöillä onnellinen kotielämä. Semmoinen, ettei tarvinnut toisilta ihmisiltä mitään peittää eikä mitään salata. taikka tiesivätkö ylipäätään maailmassa surua ja huolta olevankaan? (s. 164)
  
Rakkauteen tulee kuitenkin ryppyjä, kun mies löytää toisen. Rivien välejä tulkitsemalla Hannalle olisi voinut kyseisen suhteen jatkuessa tapahtua kamalampaakin kuin tulla korvatuksi toisella. Hannalla on pari masentunutta hetkeä ja hän jopa pohtii itsemurhaa, mikä on varmaankin ollut todella rohkea teema ilmestymisaikanaan. Hän kuitenkin vaikuttaa lopulta tulevan sinuiksi itsensä ja tulevaisuutensa kanssa, vaikka avoimesti päättyvänä lukijalle jääkin paljon tilaa tehdä tulkintoja tarinasta.
   
Hannan kasvukipuilu lapsesta nuoreksi naiseksi johtuu isolta osin yhteiskunnan jäykkyydestä ja isän käyttäytymisestä. Canth tuntuu kritisoivan paljonkin näitä seikkoja. Hän myös paljastaa aikalaisasenteita omaa sukupuoltaan kohtaan. Esimerkiksi parissa kohtaa puhutaan siitä, kuinka naisen älykkyys on miestä vähäisempää, eikä heille siis kannata opettaa esimerkiksi logiikkaa ja filosofiaa. Naiset kun ovat vain nuorena miesten viihdyttäjiä ja vanhoina heidän palvelijoitaan, "vaikkei heitä ihan sillä nimellä sanottu, etteivät olisi pahoillaan". 
  
Huomasin muistiinpanoja tehdessäni, kuinka helposti tästä pystyy irrottamaan lauseita kontekstistaan muuttaen niiden merkityksiä toisiksi (esim. "veri taas lensi poskille") ja saisipa tästä helposti kirjoitettua fanifiktiota, jossa Hanna valitsisi puolisokseen esimerkiksi parhaan kaverinsa Olgan. Pienoisromaanin parhaat hetken kun vietettiin kesällä, jolloin Hanna ja pari muuta tyttöä lähetettiin koko loman ajaksi maaseudulle nauttimaan raikkaasta ilmasta. Ja kun vapautta on normaalia enemmän, tytöt muuttuivat suorastaan villikoiksi.
  
Niin meheviksi ja pehmeiksi olivat huulet kermasta ja rasvaisesta rieskasta käyneet, että heidän toden totta teki mieli suudella toisiaan, vaikka se tällä kertaa jäi sikseen, kun Anna Sohvi seisoi siinä luona ja katseli. (s. 176)
  
Tämä on Canthilta lukemistani teoksista sisältänyt eniten hankalia sanoja ja lauseita, joista en kaikista saanut täyttä selvyyttä. Se tekikin kirjan lukemisesta varsin hidasta. Mariaagi-peli jäi arvoitukseksi, mutta asiayhteydestä sai usein kiinni kontekstin, salvetti on lautasliina, talriikki lautanen ja karotti matala kulho, förkelinkin pystyi parhaan mukaan selittämään esiliinaksi eli nuorten naisten siveyden perään katsovaksi vanhemmaksi naisihmiseksi. Mielenkiintoisesti on kieli kirjoittamisajankohdan ja nykyhetken välillä muuttnut, enää kun ei esimerkiksi silmälaseja kutsuta lasisilmiksi. 
   
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvonpäivää!

#minullaoncanthia

     
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Hanna kertoo nuoren naisen kasvutarinan teini-iästä aikuisuuteen.
  
Hanna kamppailee ajan ihanteiden ja omien unelmien sekä vanhempien toiveiden välissä. Veli elää kepää elämänvaihetta, kun sisar jo kantaa vastuuta isästään. Hanna kohtaa myös raskaita sydänsuruja. Hannan kihlattu meneekin naimisiin hänen hyvän ystävänsä kanssa, toinen sulhasehdokas on isän esittelemä juoppo ja salakihlaus papiksi opiskelevan nuoren miehen kanssa päättyy traagisesti.
   
192 sivua (kokoelmateoksen sivut 137-329), Gummerus 2007 (3. painos, Hanna on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1886)
   
  
Minna Canthin tuotantoa:
  
Näytelmiä:

Novelleja ja pienosromaaneja:

6 kommenttia:

  1. Aurinkoista Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Osallistun haasteeseen Työmiehen vaimo teoksella. https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2020/03/minna-canth-tyomiehen-vaimo.html

    VastaaPoista
  2. Yllättävän paljon tuollaisia ruotsin kielestä väännettyjä sanoja mitä enemmän länsirannikolla on käytetty, itselleni talriikki, hantuuki, kaffeli ym on ihan tuttuja sanoja ja ne arvaa jos hoksaa sen ruotsinkielisen sanan niiden takana. Mummuni ja taatani näitä käyttivät. Papin perheessä ei ollut mitään vastaavia, muutamia erilaisia kirjoitusmuotoja vain, kuten iässä oli ijässä, paitsi oli paitse.

    Minun koontini löytyy osoitteesta

    https://kirjanjostoisenkin.blogspot.com/2020/03/minna-canth-lukuhaaste.html

    ja sisältää Minna Canthin Papin perheen lisäksi Eaili Mikkasen Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää. Kiitos haasteen emännöinnistä :) Toivottavasti hoksaan sen ajoissa ensi vuonnakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsin ja venäjän lainoja paljon, jälkimmäisiä mm. isvossikka, joskus myös issikka (Kuopiossa 21 vuotiaaksi asuneena tunnen sanan vain vossikkana, mutten tiennyt sen etymologiaa). Opin myös tässä pari päivää sitten, että tökötti tulee myös venäjästä.

      Kiitos koosteesta! :) Haaste järjestetään ensi vuonnakin samaan aikaan, ellei mitään odottamatonta tapahdu.

      Poista
  3. Hannan perhehän oli kohtuullisen hyvässä asemassa, mutta kirjasta näkyy, miten vähän tyttärellä oli siitä huolimatta mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He olivat tosiaan hyvin toimeen tulevia, kun palvelijoitakin oli useita. Isän alkoholismi varmaan vei ison ison rahoista, mutta huonosti ei heillä sillä saralla silti mennyt. Harmillista, kuinka monen nuoren naisen haaveet on vastaavalla tavalla aikoinaan tukahdutettu. Hannastahan olisi voinut tulla vaikka tähtitietilijä, kun piti niin kovasti avaruudesta. Minusta on niin hianoa, että tyttöjen kouluttaminen on nykyään otettu niin isosti mukaan kehittyvien maiden avustamisessa.

      Poista