lauantai 31. lokakuuta 2020

Nuortenkirjoja Halloweeniin

"Meidän pitää tehdä tästä illasta kaikkien aikojen paras halloween!"
  
 
Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Halloween-lukuhaaste 
   
Olen lukenut Rainbow Rowellilta aikaisemmin YA-kirjan Eleanor & Park, mikä oli ihan ok, muttei kolahtanut niin lujaa kuin kuulemieni kommenttien perusteella odotin. Tämä Faith Erin Hicksin kuvittama YA-sarjis Viimeinen ilta - Pumpkinheads sen sijaan toimi paljon paremmin, sen verran vauhdikas ja söpö se oli.
 
Kummastelin kyllä teoksen lopussa olevaa taiteilijan kommenttia, että oli tehnyt hahmoista vnhemman näköisiä kuin alkuperäisissä luonnoksissa. Nyt nimittäin hahmot näyttävät liiankin vanhoilta - etenkin kun kyseessä on lukiosta valmistuva kaksikko. Nyt Josie näyttää kirveellä veistetyltä vanhalta mieheltä. Toisaalta se ehkä sopiikin hiljaiselle, mietteliäälle pojalle. Deja puolestaan on kurvikas tummaihoinen nuori nainen ja pidin hänestä todella paljon, vaikka hän onkin deittaillut liki kaikkia kurpitsafarmin nuoria työntekijöitä.
   
Josie: Tiedätkö, mitä jään kaipaamaan täältä eniten? 
Deja: Minua tietenkin. 
Josie: Siis sinun jälkeesi. 
Deja: No mitä? 
Josie: Kurpitsafarmin tuoksua. 
Deja: Minä en kyllä haista muuta kuin ponit. Ihan kuin deittailisin yhä Jessin kanssa. 
Josie: Ponitkin ovat osa sitä. Mutta siinä on myös savua... 
Deja: Sitä onkin tänään tosi paljon. Mistähän se johtuu.  
Josie: Ja hattaraa ja mausteista omenamehua. Paistuvan kalkkunan tuoksua - 
Deja: Emm ole vieläkään syöneet päivällistä... 
Josie: Maatuvien lehtien ja olkipaalien hajua... Tämä paikka tuoksuu syksyltä! Aivan kuin ilmassa leijuisivat kaikki syksyn tuoksut yhtä aikaa. (s. 74-76)
    
Teos sijoittuu Halloweeniin eli lokakuun viimeiseen. Deja ja Josie tapasivat kolme vuotta aikaisemmin. He ovat työskennelleet nuo vuodet syys-lokakuun ajan kurpitsafarmilla maissimuhennoskujussa ja nyt on edessä viimeinen ilta, he nimittäin valmistuvat seuraavana keväänä ja muuttavat jonnekin muualle opiskelemaan yliopistossa. Sitä ennen Deja kuitenkin haluaa, että Josie kertoisi viimein tunteistaan Toffee-kojussa työskentelevälle tytölle, jota Josie kutsuu niinkin mielikuvituksekkaasti kuin Toffeetytöksi.
 
 
Hän ei kuitenkaan ole perinteisellä kojullaan, vaan häntä pompotellaan työpisteeltä toiselle ja kaksikko joutuu kulkemaan koko farmin halki, samalla esitellen lukijalle mitä kaikkea farmilla tapahtuu halloweenina. Yhden illan tapahtumista kertova teos on nopeatempoinen, kun nuoret poukkoilevat fpaikasta toiseen, ja tähän on hyvä apuväline ensimmäisten sivujen kartta alueesta. 
 
Välillä pysähdytään ruokakojuille, mistä saa mm. karamelliomenoita (itse tosin olisin kääntänyt caramel applen toffeeomenaksi), paahtokarkkia (eli nuotiossa paahdettuja vaahtokarkkeja, joista voi tehdä s'moreseja tai kuten näin yhden käännösversion, suklaaburgereita) ja paukkumaissia (tai kuten suomessakin ollaan totuttu sanomaan, popcornia). 
 
Tarinan edetessä selviää, että Dejalla on tunteita Josieta kohtaan, joka ei näe tätä ollenkaan muuten kuin ystävänä, ajatustensa ollessa Toffeetytössä. Unelmien tyttö paljastuu kuitenkin hieman erilaiseksi, kun Josie vihdoin ja viimein tavoittaa tämän. Todella söpö tarina ihastumisista, unelmista ja syksystä. Tähän on varmasti monen helppo samaistua. Deja vaikuttaa olevan panseksuaali, eli hän seurustelee erilaisten ihmisten kanssa riippumatta heidän sukupuolestaan. 
 
Suosittelen lämpimästi yläasteikäisistä alkaen kaikille. YA-kirjoilla kun ei ole yläikärajaa.
    
 
Arvosana:


Takakannesta:
  
Joka syksy high schoolin ajan Deja ja Josie ovat tehneet yhdessä töitä maailman mahtavimmalla kurpitsatilalla Nebraskassa. He jättävät hyvästit joka halloweenina ja kohtaavat jälleen syyskuun koittaessa. Mutta tämä halloween on erilainen. He ovat molemmat valmistumassa, ja edessä on viimeinen työrupeama. Viimeinen työvuoro, viimeiset hyvästit.
  
Josie on surkeuden perikuva, mutta Deja on päättänyt ottaa viimeisestä päivästä kaiken irti. Nyt heidän on aika kokea kaikki kurpitsatilan hauskat aktiviteetit ja parhaat naposteltavat! Ja Josien on viimeinkin uskaltauduttava toffeekojun söpön tytön puheille... Entä jos heidän viimeinen työvuoronsa olisikin kaikkien aikojen seikkailu?
  
Suomentanut: Taina Wallin, 220 sivua, Karisto 2020
  
Alkuperäinen nimi: Pumpkinheads (2019) 
 

***

"Toisinaan minulle tulee mieleen, ettei meitä halutakaan päästää pois. Ihan kuin olisimme museoesineitä, kiinnostavia erikoisuuksia, joita tullaan kaukaa ihmettelemään. Meitä tutkitaan. En tiedä halutaanko meitä parantaa. Voiko meitä parantaa? Mitä parantuminen on? Haluanko minä sitä?"

 
Arvostelukappale

Lukuhaasteissa: Halloween-lukuhaaste

Hertta Vierulan kirjoittamassa ja Brocin tummasävyisesti kuvittamassa novellikokoelmassa Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta sisältää 10 enemmän tai vähemmän karmivaa novellia, joilla on mittaa kolmesta seitsemään sivua. Suosikkejani tästä kokoelmasta olivat Loviisa ja maailmakaikkeus, Muna ja Parantola, joskin pidin myös Supersankarin ja Rihmaston ideoista. 
 
Sammakkotyttö uskoo, etteivät meidän salaisuutemme ole niin harvinaisia kuin luullaan. Hän väittää, että monella aikuisellakin on suomuja selässä, että monella aikuisellakin on suomuja selässä, sarventyngät tukan alla, karvaiset jalkapohjat. Mutta ihmiset vaikenevat, häpeävät ja salailevat, jos se suinkin on mahdollista. -- näkevät paljon vaivaa sen piilottamiseen, millaisia ovat. ja ooittavat sormella muita kaltaisiaan, ettei kukaan vain arvaisi totuutta. (s. 67)
  
Vierulan tyyli on sellainen, joka saa lukijan epäilemään lukemaansa, mikä on totta ja missä kohtaa luiskahdetaan kuvitelmaan. Hahmoilla on myös selkeitä mielenterveyden oirehtimiseen viittavia piirteitä, etenkin novellissa Pyjama. Novelleissa on minuun makuuni liikaa ötököitä ja eritteitä. Novellissa Rihmasto kertojaääni symbioituu sienten kanssa ja kolmeen sivuun on tiiviissä paketissa saatu aikaiseksi aistillinen kuvaus niinkin morbidista aiheesta.
   
Rihmasto pitää pehmeydestäni. Se työntyy korvaan ja kiipeää suupielestä sisään. Se riehaantuu limakalvoillani, tutkii ikenet ja poskien sisäpinnan. Se liukuu pitkin silmämunan pintaa. Rihmasto kietoutuu hiusten lomaan, nuuhkii päänahan hapanta tuoksua ja lipii talin hiusjuurista. Se syö kuolleen ihon jalkapohjistani. Kutittaa minua varpaidenvälistä ja tatuoi pohkeeseeni verkkonsa. (s. 53)
  
Loviisa ja maailmankaikkeus kertoo eläikäisestä Loviisasta, joka asuu yksin parin lehmänsä kanssa. Eräänä päivänä hän huomaa puussa kolon, josta hohtaa valoa. Hän pääsee mukaan Yhdistyneiden tähtikuntien kokoukseen ja edustamaan koko maapalloa. 
  
Rungon seinämistä roikkuu rihmoja, jotka viistävät Loviisan poskia kuin tunnustellen. Siten yksi niistä kiepsahaa hänen kaulansa ympäri ja solahtaa korvaan. -- Kun Loviisa vetää päänsä ulos puusta, on jo olta. Päätä särkee. Aivot poukkoilevat kallon sisällä kuin pakoreittiä hakeva asteroidi. (s. 27)
   
Munassa ollaan Hylkysaaren siirtolassa, jonne päätyvät kaikki ne, jotka eivät käy aivan täysin ihmisestä, kuten ne, joilla on suomuinen häntä. Parantolassa on samaa tunnelmaa. Päähenkilöstä putoilee toukkia ja hänen naapurihuonessa asuu tyttö, jonka suusta tulee sammakoita aina kun hän avaa sen. Tästä tulee mieleen Tusina -kokoelmassa ollut Päivi Haanpään novelli Aina joku löytää (itsensä).
 
Luulen, että hevonen on yksi meistä. kenties kaikki eläimet ovat. 
Ehkä jotkut meistä ovat vielä herkempiä kuin muut. Kadottavat itsensä, muuttuvat kokonaan toisiksi. Vai ovatko he löytäneet itsensä? Kuka täällä päättää, millainen pitää olla? (s. 66)
  
Kauhu ei ole genre, jota lukisin kovinkaan mielelläni, mutta etenkin Halloween -lukuhaasteen aikaan tulee luettua muutamia kirjoja, joissa on kauhun aineksia. Kuollut tyttö kumppaneineen aiheutti kyllä väristyksiä, mutta ei välttämättä niinkään kauhusta vaan inhosta. No, sukulaisia nuo taitavat toisilleen olla. Kirja sisältää 10 ällöä novellia täynnä eritteitä, raatoja ja mielenterveyden irehtimiseen viittaavaa rivienvälikerrontaa.
  
Loitsu nousee sumuna kotonharjalle. Kuin loismato se kiemurtelee naakan suomuista jalkaa ylös, luikertaa sulkien alla ja tukahduttaa naakan nau'un työntyessään nokan kautta kurkkuun ja siitä naakan sydämeen. (s. 49)
 
Tämä kokoelman sopi hyvin yläasteikäisille ja lukiolaisille. Muita novellikokoelmavinkkejä:

Arvosana:

Takakannesta: 

Tämä on Maatuvanlaakso, missä rakkaus sykkii sienirihmastossa ja kuollut tyttö tanssii syvyyksien olennon kanssa. Loviisa löytää pihapuusta yhteyden maailmankaikkeuteen, Sampsa yrittää pitää pientä hirviötä hengissä ja Kornelia etsii tietä ulos laitoksesta, johon hänet on suljettu. Kiehtovan tarinakokoelman maailmaa kansoittavat kuolleet ja elävät, peikot ja lohikäärmeet, laitapuolen kulkijat ja yksinäinen väki. Sekä lehmät.

Hertta Vierula on urbaanin fantasian taitaja, jonka kymmenessä sadussa kauneus kohtaa kauhun ja todellisuus nyykähtää polvilleen. Omintakeisten tarinoiden rinnalla hehkuvat Brocin upeat kuvitukset.
    
69 sivua, Karisto 2020

torstai 29. lokakuuta 2020

Lastenkirjoja Halloweeniin

  
Joskus tulee vastaan kirjoja, jotka muistuttavat paljon jotakin toista kirjaa hyvällä tavalla tai tavalla, joka saa pohtimaan, onko samankaltaisuutta jopa liikaa, vaikkei kyseessä varsinainen plagiaatti olisikaan. Joskus vain käy niin, että kaksi ihmistä eri puolilla maailmaa, eri aikoina sattuvat keksimään saman asian. Tämä postaus sisältää muutamia sisältöpaljastuksia käsitellyistä kirjoista. 
    
"MITÄ HYÖTYÄ SUN SIIVISTÄ ON JOS ET VOI KÄYTTÄÄ NIITÄ?" Floora kysyi. 
"Ne ovat oikeastaan vain koriste", Amelia sanoi huokaisten. (s. 99)
  
Laura Ellen Andersonin Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot kertoo 10-vuotiaasta vampyyritytöstä, jonka paras ystävä on pompahteleva lemmikkikurpitsa Pursku. Kun Amelian kouluun tulee vampyyrikuninkaan poika Tangine, on tuo ystävyyssuhde vaarassa. Tanginen äiti katosi pojan ollessa pieni, eikä isä vietä juuri ollenkaan aikaa poikansa kanssa, sillä hän yrittää löytää vaimonsa. Joka on keiju. 
  
Amelia huokaisi. Jossain tuon synkän, läpimädän pojan sisällä oli pakko piillä edes HITUNEN kiltteyttä. (s. 154)
  
Tangine on siis puoliksi vampyyri ja puoliksi keiju. Hän on yksinäinen, sillä ainoat sosiaaliset kontaktit hänen elämässään ovat olleet muumiopalvelijat. Kun hän näkee koulussa Amelian ja Purskun läheisen suhteen, hän haluaa kokea samaa ja vaatii Purskun itselleen. Kuninkaan poikana kukaan ei uskalla vastustaa häntä. 
  
Amelia ja hänen ystävänsä lukivat mielellään tarinoita Valon olennoista: kauhistuttavan kimaltavista yksisarvisista (Yösydämen asukkaat pelkäsivät kimallusta kuollakseen), julmista kimmeltävistä keijuista sekä suloisista, pörröisistä enkelikisuista, jotka kylvivät tuhoa. Niistä riitti painajaisia joka päivän uniin. -- Yösydämen asukkaat eivät uskaltaneet astua jalallaan ulos ennen pimeän tuloa, jos ei ollut aivan pakko. (s. 43)
  
Tarina kuitenkin päättyy vauhdikkaiden käänteiden jälkeen onnellisesti. Kirjassa on opetuksena, kuinka ystävien kanssa tulee käyttäytyä ja kuinka opetetut oletukset toisista voivat olla hyvin virheellisiä. Moninaiset ällöt ruokalajit (maistuisiko esimerkiksi kainalohikipirtelö, varvashilloke tai löyhkäävällä mädällä täytetyt tuulihatut?) ja Amelian vanhempien käyttämät vinksahtaneet hellittelysanat toisistaan (kuten "rakkain röyhtäykseni", "pahankurinen pikku pieruseni" ja "senkin höpsö räkämakkara") tuovat huumoria kerrontaan. Kirjan alkupuolella rikotaan muutama vampyyreihin liittyvä myytti samaan tapaan kuin Sari Luhtasen vähän vanhemmille suunnatussa Isadella-sarjassa. 
  
Toisin kuin usein luullaan, vampyyrit eivät oikeasti juo pelkkää verta. Se saa hengityksen löyhkäämään kauhealta! (s. 18)
   
Amelia Kulmurissa ja Isadora Kuussa on hyvin samankaltainen kuvitus.
  
Harriet Muncasterin Isadora Kuu menee kouluun aloittaa sarjan, joka kertoo Isadorasta, joka on puoliksi vapyyri ja puoliksi keiju. Hänen paras ystävänsä on taialla eloon herätetty pehmolelu Pinkki-pupu, joka pompahtelee Isadoran kanssa kaikkialle, jopa kouluun. Isadora kokeilee ensin keijuille ja sitten vampyyreille tarkoitettua koulua ja kokee, ettei sovi kumpaankaan. Niinpä hän lopussa kertoo, että haluaa mennä ihmisten kouluun, vanhempien vastusteluista huolimatta. Toisin kuin Amelia, Isadora osaa lentää. Sydämellinen kertomus siitä, kuinka aluksi näyttää siltä, ettei sovi minnekään, mutta löytää lopulta oman paikan,
  
Isä oli istumassa pöydän ääressä ja joi punaista erikoismehuaan. Minusta se on ällöttävää. Minä en pidä punaisesta ruoasta, etenkään tomaateista. Tiedän, että isän erikoismehussa on tomaattia. (s. 13)
    
Sarjasta suomennettiin samaan aikaan sen kolmas osa Isadora Kuu retkeilee. Siinä Isadoran perhe menee rannalle. Turhamainen vampyyri-isä on pakannut matkalaukullisen kauneudenhoitotarvikkeita ja suvussa satojen vuosien ajan kulkeneen hopeisen, jalokivin koristellun kamman, joka tietysti katoaa. Isadora oli laittanut sen koristeeksi hiekkalinnaansa ja unohtanut sinne. Kampa päätyy merenneitoprinsessan haltuun ja hän on valmis luopumaan siitä vain jos Isadora antaa Pinkki-pupun hänelle. Myös merenneitoprinsessa on yksinäinen. Tarinan teemana on rehellisyys. Sarjasta ilmstyvät seuraavaksi osat 4: Isadora Kuu viettää syntymäpäivää ja 2: Isadora Kuu menee balettiin.
  
Äkkiä en halunnut enää puhua lomista. Etenkään omastani. Olin myös ollut merenrannalla, mutta siellä tapahtui outoja juttuja... sellaisia asioita, joita ei luultavasti tapahdu ihmisten lomilla. (s. 12)

   

Amelia Kulmurin kuvitus on mustavalkoista, Isadora Kuussa on lisäksi tehostevärinä vaaleanpunaista.
    
Pompahteleva paras ystävä, joka on totuttu näkemään elottomana esineenä, yksinäinen kuninkaallisen perheen lapsi, joka vaatii tuon sidekickin itselleen, päähenkilön isä on vampyyrikreivi ja molemmista kirjoista löytyy myös puolikeiju-vampyyri... Aika paljon samoja teemoja näissä. Hyvin erilaisia nämä kirjat toki tarinaltaan ovat, mutta sisältävät jännittävästi samanlaisia aineksia. Molemmat kirjasarjat ovat myös kirjoittajan itse kuvittamia.
  
Yhtäkkiä muistin, mitä isä oli kertonut tähdistä taivaalla: kuinka jokainen niistä on erilainen mutta silti kaikki ovat yhtä kauniita, ja minä ajattelin, että ehkä ei haittaa, jos olen hieman erilainen. Erilainen voi olla kaunis. (s. 102-104)
  
Nämä sopivat hyvin 7-11-vuotiaille lukijoille Barbara Cantinin Mortinan, Magdalena Hain Painajaispuodin ja Chris Riddellin Ada Gootin kanssa. 
      
*****
  
Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot 
* Saatu arvostelukappaleena kustantamosta *
Suomentanut: Sarianna Silvonen, 218 sivua, Kumma-kustannus 2020
Alkuteos: Amelia Fang and the Barbaric Ball (2017)
Arvosana: ⭐⭐⭐½
Kirja on luettu myös täällä: Lähiömutsi, Luetaanko tämä?
  
Harriet Muncaster: Isadora Kuu menee kouluun
Suomentanut: Maarit Varpu, 124 sivua, Aurinko kustannus
Alkuteos: Isadora Moon Goes to School (2016)
Arvosana: ⭐⭐⭐
Kirja on luettu myös täällä: Hemulin kirjahylly

Harriet Muncaster: Isadora Kuu retkeilee
Suomentanut: Maarit Varpu, 128 sivua, Aurinko kustannus
Alkuteos: Isadora Moon Goes Camping (2016)
Arvosana: ⭐⭐⭐

perjantai 2. lokakuuta 2020

Syyskuun luetut, YA-lukuhaasteen kooste ja lokakuun lukusunnitelmia

  
Syyskuu alkoi sateenkaarikirjavinkkauksella Kuopion kaupunginkirjaston kanssa. Olin siis Zoom-vieraana Kuopion pride-viikolla vinkkaamassa hieman YA-painotteisesti LBGTIQ+ -kirjallisuutta. Otin kuukauden aikana loppuspurtin YA-lukuhaasteen kanssa ja luin taktikoiden sellaisia kirjoja, joilla saisin bingon. Kuinkas sitten kävi? Lue postausta pidemmälle niin kerron! Kävin myös kirpparilla ja löysin pari kiinnostavaa kirjaa. Viestin syntymäpäivääni ja sain lahjaksi puolisolta kahdet korvakorut Samaskorusta ja lukupeiton. Toiselta siskoltani sain puolestaan kirjoja ja teetä (Twiningsin marjainen, kofeiiniton infuusio). 
  
Tone Almhjellin The Twistrose Key oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta vakuutti takakannellaan poimimaan matkaan. Toinen kirppariostokseni oli Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille -sarjan kolmas osa Library of Souls. Arvelen, ettei sarjan suomentamista jatketa, niin kotiutin sitten toisenkin englanninkielisen teoksen samalla kertaa. 
  
Siskoltani sain täydennystä Pieni talo preerialla -sarjaan, Hopeajärven rannalla ja Farmarin lapset. Minulta puuttuu vain pari osaa näiden jälkeen. Sain myös Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjan kokonaisuudessaan yhteisnidepokkariversiona ja Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitzin. Myös kortti oli kirjateemainen. Toisen siskoni paketin saan myöhemmin, käsitin, että jotain käsin tehtyä on tulossa.  
  
  
Luin syyskuussa 10 kirjaa (2178 sivua). Parhaat hetket tarjosivat peräti kaksi viiden tähden lukukokemusta, Beth O'Learyn Kimppakämppä, joka oli yllättävän ihana chick lit ja Ruta Sepetyksen toisen maailmansodan aikaan sijoittuva YA-romaani Harmaata valoa. Leigh Bardugon Saarto ja myrsky oli sekin ahmaistavaa luettavaa, vaikka ei luokaan uutta fantasiakentälle. Liliana Lennon Koivu ja pihlaja puolestaan esitteli kiehtovaan puukansaan kuuluvat siskopuolet, joilla on telekineettisiä voimia.
  • Beth O'leary: Kimppakämppä 
  • Ruta Sepetys: Harmaata valoa 
  • Liliana Lento: Koivu ja pihlaja 
  • Marjane Satrapi: Persepolis 2 - Kotiinpaluu
  • Eoin Colfer: Artemis Fowl
  • Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja vanhan tammen salaisuus (Neiti Etsivä #69)
  • Petra Tanninnen: Erityisen herkkää elämää
  • Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connell: Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
  • Leigh Bardugo: Saarto ja myrsky
  • Jerry Spinelli: Tähtityttö
  
Kuukauden viimeisenä päivänä ehdin aloittamaan vielä yhden kirjan, joka pitkästä aikaa on lukupiiriin! Koronan takia vuodesta 2013 vetämäni lukupiiri ei nimittäin ole voinut kokoontua, mutta sitten keksin perustaa piirille keskustelutilan Discordiin. Kirjat valittiin siis jo vuoden vaihteessa, mutta maalis-toukokuun kirjat siirtyivät sattuneesta syystä myöhempään ajankohtaan. Mukaan pääsee, eli jos kiinnostaa osallistua Maja Lunden Sinisen keskusteluun, käsittelemme kirjan kolmessa osassa, ensimmäinen keskustelu alkaa 9.-11.10. ja se kattaa kirjan sivulle 116. 
  
Osallistua saa toki myöhemminkin. Marraskuussa on luvassa Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä ja joulukuussa Colin Greenlandin Harmin tiellä. Joulukuussa pohditaan sitten yhdessä keväälle kirjoja. Korona kun ei varmaan ihan heti ole katoamassa. Laita sähköpostia (osoite löytyy vasemmasta sivupalkista), niin heitän linkin. Eikä haittaa, vaikkei olisi koskaan osallistunut aikaisemmin lukupiireihin.
    
    
YA-lukuhaaste, jota olivat Instagramissa luotsaamassa @lottareadsbooks, @sirkkuwrites, @hennasbooks ja @enemmankirjoja tuli siis päätökseen. Oli aivan ihanaa lukea tähän teoksia, kiitos kaikille järjestäjille! Suurin osa kirjoista solahti bingoruudukkoon kuin itsestään ja vasta syyskuussa piti lukea strategisemmin, jotta saisin aikaiseksi bingon. Luettuja kertyi lopulta 17 ja sain peräti kolme bingoa!
  • Kim Liggett: Armonvuosi - Julkaistu 2020
  • Marja Aho: Loukuttaja - Suomalaisen kirjailijan kirjoittama
  • Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito - Kirja sijoittuu paikkaan, jossa haluat käydä
  • Libba Bray: Kauhun ja kauneuden valtakunta - Uudelleen luettu
  • Jenni Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu - Tärkeä kirja
  • Salla Simukka: Lukitut - LGBTIQ+
  • Jyri Paretskoi: K15 - Muutoksia - Kirjan päähenkilö on poika
  • Marja Aho: Puunhalaaja - Kirjan kannessa on kasvi
  • Henrik Fexeus: Ensimmäiset - Sijoittuu tulevaisuuteen
  • Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita #1 - Suomalainen YA-fantasia
  • Aila Meriluoto: Vihreä tukka - Kirjoitettu ennen syntymääni
  • Ruta Sepetys: Harmaata valoa - Haasteen järjestäjä suosittelee
  • Eoin Colfer: Artemis Fowl - Lukematon omasta hyllystä
  • Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja vanhan tammen salaisuus - Kirja, jonka nimestä pidät
  • Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connell: Laura Dean Keeps Breaking Up with Me - Rodullistettu kirjailija
  • Leigh Bardugo: Saarto ja myrsky - Kirjassa on kartta
  • Jerry Spinelli: Tähtityttö - YA-klassikko
       
Halloween -lukuhaaste käynnistyi eilen, lokakuun ensimmäisenä. Omalla lukulistallani on jälleen paljon teoksia, joita en kyllä mitenkään kaikkia ehdi lukemaan, mutta on hyvä olla vaihtoehtoja. Odotan kaiken lisäksi vielä useampaa teosta kirjaston varauksina... Hups? Tarkoituksenani oli käydä syyskuun viimeisenä päivänä kirjastossa, mutta se olikin lakon takia kiinni, niin pääsen hakemaan varaukseni vasta maanantaina. Instagramissa pyörivä #sarjakuvasyksy2020 -lukuhaaste jatkuu ja olen siihen varautunut lokakuun lukuteemaani sopivin teoksin (ja jos nämä eivät haastekohtiin sovikaan, niin minulla on tuhti pino muutakin sarjakuvaa hamstrattuna). Millaisia kirjapinoja teillä on varattuna lokakuulle?

Lokakuun (kauhistuttava) lukupino:
  • Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot
  • Agatha Christie: Kurpitsajuhla
  • Rob Ewing: The Last of Us
  • Joe Hill & Gabriel Rodríguez: Locke & Key 3: Crown of Shadows
  • Anu Holopainen: Nuku, nuku leluseni
  • Katriina Huttunen: Mustaa valoa
  • Julius Jämsä: Aavevaltakunta
  • Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja noitamerkki
  • Benjamin Lacombe &Sébastien Perez: Lumoojien sukua 
  • Mikki Lish & Kelly Ngai: Taikuuden talo
  • Sari Luhtanen: Isadella - Sydän liekeissä
  • Stephenie Meyer & Young Kim: Houkutus - Sarjakuvasovitus osa 2
  • Harriet Muncaster: Isadora Kuu menee kouluun
  • Eppu Nuotio & Marjo Nygård: Maailman viimeiset noidat
  • Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan
  • Elina Pitkäkangas: Kajo
  • Rainbow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta - Pumpkinheads
  • Neal Shusterman: Scythe
  • Mary Stewart: Susimetsän salat
  • Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa