lauantai 15. toukokuuta 2021

Lumisia tarinoita

“Polvelleni laskeutui valkoinen kevyt jokin, melkein kuin höyhen.
Sen viereen laskeutui pian toinen, sitten kolmas,
ja äkkiä olin keskellä taivaalta putoavaa valkeaa untuvaa.”
   
    
Arvostelukappale
  
Hilkka Liitsolan Kajonsaari jatkaa kirjassa Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka alkanutta merirosvotarinaa.
  
Kajo ja hänen tätinsä kapteeni Kolmikolkka selvittävät, mitä Kajon äidiltään, Kolmikolkan kaksossisko Aavalta saama kartta esittää. Tortugan Erakon sanotaan tietävän kaikenlaista kartoista. Tämä kertookin heille, että kartassa on Kajonsaari, paikka pohjoisessa, josta kauhistuttavat merirosvot ovat yli kymmenen vuotta aiemmin tulleet. Pohjoisen kauhut, Kajon isän sukulaiset.
  
Tietäjä supisti suutaan. Hän tökkäsi kuhmuraisen sormensa kartan suurimman saaren kodalle.

– Käärmeidensaari, hän sanoi ohuella, tietäjämäisellä äänellä. -- – Hyh-hyh. paha paikka. Sen tuntee kun näkee, uskokaa pois. -- Erakko pysäytti kärjen karttaan piirretyn pienen pisteen kohdalle ja totesi ykskantaan: – Kajonsaari.

Kumarruimme kaikki yhtenä pidätettynä hengityksenä kohti pientä saarta, joka olisi yhtä hyvin voinut olla kärpäsen jätös vanhan kartan pinnassa. (s. 49-50)
   
Alkupuolella kirjaa valmistaudutaan matkaan, ostetaan turkiksia (tai eläimistä kovasti pitävän Joonan tapauksessa villalankaa, josta aikoo neuloa pakkastamineet itselleen), keskivaiheilla ollaan matkalla ja lopussa saavutaan perille, joskin monien mutkien kautta.
  
– Ettekö te oo kuullu neulomisesta? Alpakan villasta? Villasukista? hän puhisi. -- Joona oli mitä ilmeisimmin kuullut neulomisesta ja villasukista, koska oli ostanut monta kerällistä vaaleanharmaata paksua lankaa ja lisäksi pitkät piikit, joilla langasta oli tarkoitus tehdä lämmin vaate. -- – Se on puikko, Joona kertoi innoissaan. – Neulepuikko. -- – Niillä neulotaan, Joona kertoi ja heristi kaksikolle lankakeräänsä.
--
Arrrja tökkäsi lankakerää puikon terävällä päällä.

– Ai! Mun käsi on täällä alla, Joona huusi ja pudotti kerän kannelle.
--
– Vaarallista touhuu tuo neulominen, Riki totesi. (s. 63-64)
   
Tarinan tempo on hyvin rauhallinen ja melko tapahtumaköyhä ensimmäiseen osaan verrattuna. Onneksi viimeinen kolmannes pelasti lukukokemuksen, kun Kajo pääsee pohjoisessa ihmettelemään lunta ja havupuita sekä näkemään, mitä punaisella rastilla merkityssä paikassa on.
  
Kolmikolkka oli ehdottanut kävelymatkalla, että emme toistaiseksi kertoisi saaren nimeä kaikille. Olin siitä kiitollinen. En kaivannut yhtään enempää huomiota kuin surkean syntyperäni ja pohjalaisen ulkonäköni vuoksi jo valmiiksi sain.
--
Arrrja tärisi vieressäni kuin olisi istunut vieterillä. Suoni hänen ohimollaan pullotti, ja hän näytti ilmiselvästi pinnistelevän.
--
Vene oli händin tuskin vinssattu niin lös, että kasvomme olivat nousseet reelingin yli, kun Arrrjan tärinä voimistui holtittomaksi ja hän pullautti kaikille läsnä oleville tiedoksi:

– Sennimionkajonsaari! -- Sitten hän lysähti voipuneena kasaan ja huohotti.
– Anteeks, pentu, Arrrja sanoi surkeana. – Mä en oo hyvä pitään salaisuuksii. (s. 54-55)
  
En muista, että olisin ensimmäisessä osassa ärsyyntynyt merirosvo Arrrjaan, mutta tällä kertaa hän oli aivan sietämätön. Liitsolan kielikuvat ovat ihastuttavan nokkelia ja Kajon perhe huikea.
  
Ohitimme liikkeen, jonka näyteikkunaan aseteltujen lukuisten kompassien neulat sojottivat kohti pohjoista.

– Kauko & Putki? luin oven yläpuolelle ripustetusta kyltistä. – Eikö luulisi, että siellä myytäisiin kaukoputkia?
--
– Jos sä kaipaat kaukoputkee, Kompa & Assi on paikka sua varten. (s. 57-58)
  
Tuleekohan tähän sarjaan kolmaskin osa? Lukisin kyllä mielelläni lisääkin!
  
Mitä kukaan meistä lopulta voi sille, mitä tapahtuu, kun tapahtumia liikuttavat voimat ovat sadoin verroin meitä isompia? Ei kukaan voi tehdä kuin parhaansa. (s. 121)
  
Arvosana:

Takakannesta:
Lumoavan hauska fantasia on ylistys tarinoiden kertomiselle. Merirosvoseikkailun toisessa osassa matkataan kylmään pohjoiseen.
  
Kapteeninasi ja tätinäsi minä kiellän sinua suunnittelemasta mitään hölmöyksiä. Ymmärrätkö?
  
Merenkiitäjä purjehtii kohti Kajonsaarta ja poimii samalla kyytiinsä Kajon äidin. Se tuntuu Kajosta kummalliselta, ja tunnelma iloisella merirosvolaivalla muuttuu hänen mielestään oudoksi.
  
Aluksen ankkuroituminen sankan sumun takia saa Kajon hermostumaan lopullisesti. Sen vuoksi hän viis veisaa kapteeninsa käskyistä ja päättää tehdä oman päänsä mukaan...
  
Kajonsaari on vauhdikas jatko-osa lastenromaanille Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka. Tarinassa on tuttuun tapaan yllätyksellinen juoni ja hurttia merirosvohuumoria. Suurin osa miehistöstä on edelleen naisia, mutta ensimmäisestä osasta tuttu trooppinen lämpö vaihtuu kaikille eksoottiseen kylmyyteen.
  
139 sivua, Mäkelä 2020
  
Sarjassa ilmestyneet:
  
*****

“Kun tuulen pöllyttämä lumi hieman laskeutui, alhaalla tunturin suojassa 
näkyi valtava, jäinen linna, jonka laella hehkui hirveä, musta tuli.
Greta värisi, mutta ei kylmästä, vaan pahuudesta, joka linnasta huokui.”

  
Hannele Lampelan Talventaian tarinoita -sarja alkaa varsin tutusta sadusta inspiroituneella teoksella Lumikuningattaren lumous. Kirjassa on myös lukuisia muita viittauksia satuklassikoihin: on kaappi, jonka kautta mennään toiseen maailmaan, piiraan päällä on lappu, jossa lukee “Syö minut”, eräällä hahmolla on iho valkea kuin lumi ja hiukset mustat kuin eebenpuu… Uskallatko kurkistaa kaninkoloon?
  
Ikkunalaudalle oli tehty lukunurkkaus tyynyjen ja viltin avulla, ja lattialle oli pinottu iso kasa kirjoja. (s. 71)
  
Tarina alkaa aika hurjasti: Gretan ja Kain perhe muuttaa taas, sillä äiti ja isä riitelevät paljon ja toivovat muuton jälleen uuteen taloon ratkaisevan kaikki ongelmat. Isä kuitenkin paiskoo jo muuttopäivän iltana äidin uudet siniset astiat rikki ja lapset nukkuvat vieretysten samassa sängyssä, Gretan valvoessa pikkuveljensä unta. Hän istuu huoneensa ikkunalaudalla, jotta näkee, jos isä tulee takaisin kotiin.
  
Hän ei ollut koskaan puhunut siitä kenellekään. Ei koskaan. Kaikkien muiden kotonahan oli tavallista. Hän oli ainoa, jonka isä oli sellainen. Hirveä ja hävettävä. (s. 51)
  
Ulkona tapahtuu kummia, metsässä liikkuu outoja valoja. Seuraavana päivänä, kun 12-vuotias Greta herää, on täysi talvi, vaikka eilen oli vasta elokuu. Kaita ei löydy mistään ja vanhemmat eivät edes tiedä kuka tämä on tai ihmettele outoa sääilmiötä, sillä onhan kohta jo joulu. Greta päättää etsiä kadonneen pikkuveljen ja päätyy erikoisen, tyhjästä ilmestyneen talon sisällä olevan vaatekaapin kautta Talventaian kaupunkiin.
  
Asuintalojen lomassa oli pieniä puoteja ja kahviloita, joiden tummiin kyltteihin oli koukeroitu kauniilla kultaisilla kirjaimilla mitä hauskimpia nimiä Hurmaherkkupuoti, Tossu & Tumppu ja Mestarikertojien metkuja ja taitoja. (s. 66)
    
Hän saa kuulla olevansa yksi kolmestakymmenestä ehdokkaasta tarinankertojien kiltaan. Mukaan päsee, jos suorittaa hänelle tarkoitetun tehtävän eli Gretan tapauksessa onnistuu pelastamaan Kain. Hänellä on 21 päivää aikaa kerätä killan tarjoamilla oppitunneilla taidot selvitä Lumikuningattaren kohtaamisesta, sillä juuri tuo kammottava satuhahmo on veljen kaapannut. Tästä tuli vahvasti mieleen Jessica Townsendin Nevermoor - Morriganin koetukset.
  
“Talventaikaan ei päästä sattumalta. Me valitsemme, kenet otamme sisään.” (s. 54)
  
Alun synkkien sävyjen jälkeen lähti tarina hienosti lentoon. Lampela on luonut todella täyteläisen, Pottereihin verrattavissa olevan fantasiamaailman. Esimerkiksi Grimaldista tulee usein mieleen niin Dubledore kuin Jupiter Pohjoinen ja pöydät kattavat jokut ovat kuin Tylypahkan kotitonttuja tai Hayao Miyazakin nokipalleroita.
  
“Ai passaavat muita tällä tavoin”, Greta närkästyi. “Eivätkö he saa palkkaa siitä?”
--
“Ei tarvitse palkkaa, minä vain tämmöisen huonon tein. Ehkä se ei ihan maistu, mutta toivottavasti vähän maistuu, vaikka hirveän, hirveän huono tuli”, se kimitti. (s. 90)
   
Useilla Kiltaan kuuluvilla ja ehdolla olevilla lapsilla tuntuu olevan haasteita elämässään (kotona ei saa ruokaa, tytöt eivät voi käydä koulussa), mutta samaan aikaan he ovat hyviä kertomaan tarinoita. Jos heidät valitaan mukaan, voivat heidän tarinansa muovata maailmaa “onnellisempaan ja parempaan suuntaan”.
  
“Greta. Sinä luulet, että olet ainoa, jonka perhe on onneton, mutta asia ei suinkaan ole niin. Kautta aikain lapset ovat sietäneet jos jonkinmoista kamaluutta aikuisilta, ja se tarina toistuu aina vaan. -- Tiedätkö, mistä se johtuu? Siitä, että aikuiset eivät hallitse omia tarinoitaan. Kun he kasvavat aikuisiksi, he siirtävät oman surunsa ja vihansa eteenpäin. -- Me haluamme pysäyttää sen kierteen.” (s. 63)
  
Tämä oli todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä teos, jota suosittelisin kolmasluokkalaisista eteenpäin aina yläkoululaisille asti. Aikuinenkin nauttii kirjasta suuresti lukuisten viittausten ja kannattelevan tarinankerronnan ansiosta. Ihan kaikkein herkimmille, joilla voi olla kotona Gretan kanssa samanlaisia ongelmia, kirja ei välttämättä sovi tai ainakin sen teemoista olisi hyvä keskustella aikuisen kanssa.
  
Tästä väitteestä Doctor Who olisi eri mieltä: “Kirja oli aika säälittävä ase, mutta oli se kai parempi kuin ei mitään.
  

Arvosana:
  
Takakannesta:
Kuvittele, jos kaikki kuulemasi tarinat olisivatkin totta.
  
Gretan pikkuveli Kai on kadonnut, mutta vanhemmat ovat kuin Kaita ei olisi koskaan ollutkaan. Yrittäessään pelastaa pikkuveljeään Greta päätyy sadunomaiseen Talventaikaan ja Tarinankertojain killan kokelasjäseneksi.
  
Ennen kuin Greta on valmis pelastamaan Kain, hänen on opittava kertomaan oma tarinansa. Onko se satu Lumikuningattaresta? Ainakin Gretan on killan jäseneksi päästäkseen voitettava kylmyyden kuningattaren lumous. Taistelusta tulee vielä hurjempi kuin kukaan on uskaltanut edes kuvitella.
  
256 sivua, Otava 2020
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Lumikuningattaren lumous
  • Lohikäärmeen kirous (tulossa syyskuussa)
  
  
Samankaltaista luettavaa: Jennifer Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset, Meinioseppä - Morriganin kutsumus, Salla Simukka: Sisarla, Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla, Ilkka Auer: Kymnaasi, C.S. Lewis: Narnia - Velho ja leijona, Michael Ende: Tarina vailla loppua

tiistai 11. toukokuuta 2021

Pride -lukuhaaste (1.-30.6.2021)

    
Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta 1.-30.6.2021. Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, lasten kuvakirjoja, YA:ta, sarjakuvaa, viihdettä, dekkareita, historiaa, tietoa... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQ+ hahmoja, kuvitteellisia tai todellisia.
  
Kirjojen lisäksi teeman kaikenlainen muukin käsittely on erittäin suotavaa. Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi sateenkaarevista elokuvista ja sarjoista: mitkä ovat parhaat, mitä löytyy juuri nyt Netflixistä jne.
  
Haasteeseen voi osallistua kuka vain, ainoana vaatimuksena on ehdoton ei vihapuheelle. Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aikaisempien vuosien haastekoosteista 20202019, 2018 ja 2017 sekä aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. Linkkaa tai listaa lukemani haasteen koosteeseen, joka ilmestyy blogiin 2.7.2021.
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste ja #sateenkaarikirjallisuus.
    
P.S. Instagramissa on myös käynnissä helmikuussa alkanut, heinäkuun loppuun asti kestävä bingomuotoinen Queer-lukuhaaste. Kannattaa katsoa sekin ja osallistua!
  
Haasteessa mukana:

lauantai 8. toukokuuta 2021

Koiruuksia ja kissamaisia supersankareita

“Tällaisina öinä, kun kuu nousee taivaalle, voi tuntea kuinka ilmassa on taikaa.
Silloin tietää, että on täydellinen hetki seikkailulle.”

 

  
Lukuhaasteissa: Helmet 32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa
 
Paula Harrisonin kirjoittamassa ja Jenny Løvlien kuvittamassa söpössä lastenkirjassa Kisu ja öinen seikkailu tavataan tyttö, joka on perinyt äidiltään erikoiskykyjä.
 
Kisun perheellä oli aivan erityinen salaisuus. Hänen äidillään oli kissamaisia supersankarin ominaisuuksia, ja äiti meni joka yö seikkailulle auttamaan ihmisiä. Äiti pystyi näkemään pimeässä, kiipeämään pitkin seiniä ja tasapainottelemaan talojen katoilla. -- Kaikista parasta oli, että hän pystyi puhumaan kissojen kanssa ja jakamaan niiden salaisuudet! (s. 10)
 
Eräänä iltana, kun äiti oli jo lähtenyt yötöihin, saapuu heidän kotiinsa musta kissa, joka esittäytyy Figaroksi ja pyytää apua. Kisun on uskaltauduttava ulos, vaikka hän vähän pelkääkin pimeää.
 
“Sinä voit valita, mitä ikinä haluatkin olla. Mutta älä anna pelon estää itseäsi. Sinä olet rohkeampi kuin luuletkaan.” (s. 16-17)
 
Suurikokoinen fontti sopii hyvin lukemaanoppineille ja nuoremmillekin ääneenluettuna. Tykkäsin kovasti kirjan kuvituksesta, jossa tehostevärinä toimii oranssi. Kirjoja on ilmestynyt jo kuusi, eli jos Kisu kolahtaa, luettavaa on paljon lisääkin.
  
 
Arvosana:


Takakannesta:
Kisun perhe on hyvin erikoinen – äiti on supersankari, ja Kisu tietää, että jonain päivänä hänkin käyttää erikoistaitojaan. Se päivä koittaakin aikaisemmin kuin Kisu oli odottanut. Eräänä yönä Figaro-kissa kipuaa hänen ikkunastaan pyytämään apua. Öinen maailma on pelottava paikka. Onko Kisulla tarpeeksi rohkeutta kohdata jännittävä öinen seikkailu?
 
Kisu osaa puhua eläinten kanssa, ja hänellä on kissamaisia supervoimia!
Kirja sopii kaikille pienille supersankareille, etenkin, jos he pitävät kissoista!
 
Suomentanut: Maarit Varpu, 119 sivua, Aurinko kustannus 2019
 
Alkuperäinen nimi: Kitty and the Midnight Rescue (2019)
 
Kuvitus: Jenny Løvlie
 
Sarjassa ilmestyneet:
  • Kisu ja öinen seikkailu
  • Kisu ja tiikeriaarre
  • Kisu ja seikkailu kattopuutarhassa
  • Kisu ja seikkailu oksistossa
  • Kisu ja suuri lyhtyparaati
  • Kisu ja hämäriä puuhia
 
Luettu myös täällä: Kallellaan kertomuksiin, Kirjojen keskellä,
 
*****
 
“- Jotain outoa tässä jutussa on, Markus sanoo.”
 

 
Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Helmet 22. Kirjassa ajetaan polkupuyörällä
 
Merja Jalon Kotikulman etsivät -sarjan toinen osa Pentutehtaan arvoitus on parempi kuin Kadonneen linnun salaisuus. Lapset yrittävät tällä kertaa ratkaista vuotta aikaisemmin varastetun koiran arvoitusta.
 
He ovat valmiina uuteen seikkailuun. (s. 15)
  
Markus, Lisa ja Linnea ovat uimarannalla nauttimassa kesästä. Lisa on pakannut mukaan paljon koiralehtiä, sillä hän haaveilee omasta lemmikistä, mutta vanhemmat ovat jyrkkiä, onhan koirasta iso vastuu. Paikalle saapuvat Linnean isoveli Aleksi ystävänsä Kasperin kanssa. Kasperin perheen koira Hilla oli varastettu heidän pihastaan jo vuosi sitten, eikä sitä olla sen jälkeen nähty.
  
Kotikulman etsiville tuleekin siitä uusi tehtävä. Ollessaan jäätelökioskilla he tapaavat naisen, jolla on mukanaan suloinen koiranpentu. Se on myös myytävänä ja koiraystäväänsä kaipaava Kasper ihastuu pentuun niin paljon, että hänen isänsä suostuu ostamaan pennun. Kun pentu sitten äkkiä sairastuu, herää kysymys, onko sen myyjä pentutehtailija?
  
- Pentutehtailijaa kiinnostaa vain raha. Tarkoitus on saada pennut pikaisesti myytyä ennen luovutusikää. Hän saattaa jopa uhata koiran lopettamisella, jos kauppoja ei tule. Pentua ei kannata ostaa edes säälistä. Koirilla ei ole rokotuksia, ne asuvat usein häkeissä ja emät toimivat vain pennuntekokoineina. (s. 50)
  
Kirjassa on paljon hyvää tietoa siitä, kuinka hankkia koira vastuullisesti, pienillekin lapsille sopivalla tavalla kerrottuna. Olisin kaivannut kirjan loppuun vielä muistilistan koiranhankinnan tärkeistä kohdista, mitä pitää tarkistaa ennen ostamista (kasvattajan tausta, rokotukset jne.) sekä linkin vaikkapa Suomen Kennelliiton sivulle.
    
  
Pari miinusta kirjasta kuitenkin löytyy. Ensimmäisessä osassa tavattiin Nakke-papukaija, jonka nimi taivutettiin taas Nakken ja Nakkelle, vaikka esimerkiksi Nakke Nakuttajan nimi taivutetaan vain yhdellä k:lla. Toki erisnimillä on usein erilainen taivuttaminen ja monet ihmiset saattavat taivuttaa nimensä yleisestä tavasta poiketen. Lastenkirjan linnusta puhuttaessa noudattaisin tyypillisempää taivuttamista.
  
Toinen iso iso miinus tulee siitä, kuinka Markus edelleen vähättelee Linnean pukeutumista. Hän pitää tämän koruja alennusmyynnistä ostettuna rihkamana ja tusinakilluttimina. Myös Linnean pinkki nyöritoppi on hänestä mauton. Ainoa mauton tuossa tilanteessa on Markuksen arvostelu! Lastenkirjailijan tulee tiedostaa, että hahmojen asenteet ja sanomiset vaikuttavat lapsiin, etenkin jos niitä ei missään kohtaa kyseenalaisteta.
 
Arvosana:


Takakannesta:
Kotikulman etsivät -sarjan toisessa osassa Lisa haaveilee ikiomasta koiranpennusta. Kuin sattuman kaupalla etsiväkolmikko Markus, Lisa ja Linnea joutuvat keskelle tapahtumasarjaa, joka lopulta johtaa koiranpentuja huonoissa oloissa tehtailevan naisen jäljille. Nainen vaikuttaa ensitapaamisella todella mukavalta ja asiantuntevalta koirankasvattajalta. Onhan hän omien sanojensa mukaan toiminut jopa ulkomuototuomarina näyttelyissä! Ja voi kuinka söpö pentu hänellä on sylissään ja se on vieläpä myytävänä!
 
Asiat eivät kuitenkaan ole aina sitä, miltä ne näyttävät. Etsiväkolmikolle selviää, ettei naisella olekaan puhtaat jauhot pussissa...
 
72 sivua, Kvaliti 2021
 
Sarjassa ilmestyneet:
 
Luettu myös täällä: Luetaanko tämä?, Kirjahullun päiväkirja
 
Samankaltaista luettavaa: Riina ja Sami Kaarla: Pet Agents -sarja
 
*****
  
“- Kirjojen lukeminen kannattaa aina.”
 

 
Lukuhaasteissa: Helmet 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
 
Lauri Luu ja riivattu lukukoira on kauhukirjailija Marko Hautalan ensimmäinen lastenkirja. Sen kiehtovasta kuvituksesta vastaa Broci. Bongasin kirjan lukukoira Sylvin Instagramista.
 
Lauri ei halua kirjastoon, koska kirjojen teksti muuttuu muurahaisiksi ja karkaa riveiltään. Päätäkin alkaa särkemään. (Kuinka oivallisesti kuvattu lukihäiriötä!) Tästä tietämätön isä kuitenkin raahaa pojan mukanaan lukukoira Lukulampun luokse. Laurin mielestä jännittävää kirjaa ei ole olemassakaan, ei ainakaan sellaista, jonka hän lukisi loppuun asti.
  
    
Joka puolella oli lukevia ihmisiä, jotka eivät nostaneet katsettaan, kun Lauri ja isä kävelivät heidän ohitseen. he vain seisoivat tai istuivat kirja edessään, aivan kuin Lauria ei olisi ollut olemassakaan. Se oli pelottavaa. Hän ei ymmärtänyt, miksi ihmiset keskittyivät lukemiseen, vaikka he olisivat voineet tehdä mitä tahansa muuta. (s. 10)
 
Salaperäinen Kellari-Ulla sujauttaa hänelle kirjan, jonka viimeistä sivua ei missään nimessä saa lukea ääneen. Ihmeellisesti tämän kirjan kirjaimet pysyvät omilla paikoillaa. Kaiken lisäksi tarinat muuttuvat lukiessa ihan oikeiksi ja ne pystyy kokemaan kuin olisi tapahtumien keskelle. Lukulamppu painostaa Laurin lukemaan myös kielletyn sivun ja siitä syntyykin aikamoinen sotku.
 
Paksu kirja singahti aivan hänen korvansa vierestä ja kimposi seinästä lattialle. Sen kannessa oli ilkeästi tuijottava pääkallo ja teksti Noidan käsikirja. (s. 41)
 
Tästä kirjasta oli pakko näyttää yhtä aukeamaa puolisollekin, joka arvosti suuresti Cthulhu-viittausta ja pudisteli huvittuneena päätään suomalaiselle, villille lastenkirjallisuudelle. Sellaiselle kuten Jukka Laajarinteeen kirja Multakutri ja suon salaisuus (Kuklu on ihana!).
 
- Joka päivä valitsen yhden jännittävän teoksen. Nousen nuo portaat ja etsin jonkun onnekkaan kirjastoasiakkaan, jolle annan kirjan luettavaksi. Sitten palaan kellariin ja nautiskelen ajatuksella, että muukalainen lukee kirjaa, joka mullistaa hänen maailmansa. Mikä voisikaan olla suurempi ilo? (s. 53)
 
Arvosana:

 
Takakannesta:
Mitä tehdä, kun kiltti lukukoira alkaa raivoisasti repiä kirjoja ja pitää koko kirjastoa kauhun vallassa?
 
Lauri Luu ei pidä lukemisesta, ei sitten lainkaan. Kun hän ottaa kirjan käsiinsä, kirjaimista tulee muurahaisia ja päätä alkaa kivistää. Lauri ei liioin välitä vierailuista kirjastossakaan, mutta suostuu käymään siellä isän mieliksi. Lukulamppu on ihan mukava lukukoira, vaikka sen hengitys löyhkää kammottavalle.
 
Jos Lauri Luu lukisi, hän haluaisi lukea jännittäviä kirjoja. Mutta Lauri tietää kokemuksesta, ettei sellaisia ole olemassa. Tai niin hän luulee. Omituinen kirjastonhoitaja Kellari-Ulla tarjoaa luettavaksi niin jännittävän kirjan, että Laurin ja Lukulampun innolla ei ole rajoja. Ei mitään rajoja.
 
Lauri Luu ja riivattu lukukoira on kauhukirjailija Marko Hautalan ensimmäinen lastenkirja.
 
70 sivua, Haamu 2021
 
Luettu myös täällä: Siniset helmet, Lukihäirikkö, Kirjanvuoksi

perjantai 7. toukokuuta 2021

Dekkariviikko kirjablogeissa (7.-13.6.2021)

    
Perinteinen dekkariviikko on jälleen tulossa kesäkuussa. Kirjabloggaajat osallistuvat tempaukseen tuttuun tapaan lukemalla ja kirjoittamalla dekkareista 7.-13.6.2021 aikana. Postauksissa voi esimerkiksi kertoa viimeksi luetuista dekkareita, listata kaikkien aikojen genresuosikkeja, ylistää dekkareiden ihanuutta tai nostaa esille niiden kliseitä ja ongelmia. 
  
Jo yhdellä dekkariaiheisella postauksella on mukana dekkariviikossa. Yllä olevaa kuvaa saa käyttää viikon dekkaripostauksissa, ja somessa on käytössä aihetunniste #dekkariviikko. Kommentoi tai linkitä lukemasi teokset 14.6. ilmestyvään koontipostaukseen. 
  
Ilmoita osallistumisestasi tämän postauksen kommenttilaatikossa, lisään mukana olevat blogit listaan. Tervetuloa mukaan! 
  
Dekkariviikolla mukana: 

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Huhtikuun luetut



Huhtikuussa on ollut ihanaa seurata lumien sulamista ja tarkkailla kevään merkkejä: linnunlaulua, ensimmäisiä vihreitä, jotka varovasti kurkkivat maasta. Pääsee taas ulos kuvaamaan kirjoja ja luontoa. 
  
Luin huikeat 22 teosta (4626 sivua), joista 14 oli sarjakuvaa, 6 lasten ja varhaisnuorten teosta ja kaksi englanniksi. Kuukauden parhaat lukuhetket tarjosivat ajatuksia herättelevä Viimeinen ihminen, supersöpö Happy Happy Clover -manga ja tunnelmallinen Agnes ja huvilan salaisuus.
  
Bingomuotoinen Manga-lukuhaaste alkoi Instagramissa. Tarkoituksena on saada neljän rastin suora. Minulla on omana tavoitteena lukea teos jokaiseen ruutuun. Aikaa bingon keräämiseen on 1.6. asti. Lisää tietoa haasteesta löytyy aihetunnisteen #mangabingo21 takaa.
  
Kaikki huhtikuussa luetut:
  • Raina Telgemeier: Siskot
  • Junji Ito: Shiver
  • Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom
  • Rob Ewing: The Last of Us
  • Paula Harrison & Jenny Løvlie: Kisu ja öinen seikkailu
  • Rachael Lippincott, Mikki Daughtry & Tobias Iaconis: Five Feet Apart
  • Mio Mamura: Twiittaan, rakkaani
  • Satoru Takamiya: Olet vampyyriorjani
  • Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti 18
  • Yana Tobuso: Kuroshitsuji 1
  • Kore Yamazaki: Velhon morsian 13
  • Barbara Cantini: Mortina ja loma Lumolammella
  • Brian K. Vaughan & Fiona staples: Saga Vol. 8 & Saga Vol. 9
  • Lee Bacon: Viimeinen ihminen
  • Keiichi Arawi: Arki 1
  • Kiyohiko Azuma: Azumanga Daioh 1
  • Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover 1
  • Ako Shimaki: Odota, että rakastun
  • Merja Jalo: Pentutehtaan arvoitus
  • Marko Hautala & Broci: Lauri Luu ja riivattu lukukoira
  • Tuutikki Tolonen: Agnes ja huvilan salaisuus
  
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat:

4. Joku kertoo kirjassa muistoistaan - Rob Ewing: The Last of Us
10. Kirjan nimessä on numero - Rachael Lippincott, Mikki Daughtry & Tobias Iaconis: Five Feet Apart
11. Kirja kertoo köyhyydestä - Charles Dickens: Oliver Twist
20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvnainen - Tuutikki Tolonen: Agnes ja huvilan salaisuus
22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä - Merja Jalo: Pentutehtaan arvoitus
32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa - Paula Harrison: Kisu ja öinen seikkailu
35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut - Lee Bacon: Viimeinen ihminen
50. Kirjaa on suositellut kirjaston hekilökunta: Marko Hautala: Lauri Luu ja riivattu lukukoira
  
Amman lukuhetken järjestämä legendaarinen Copycat -haaste pyörähti taas käyntiin. Tein oman kansiversioni viime vuoden suosikistani, Margaret Rogersonin Kirjojen tyttärestä.


   
Toukokuun lukupinossa:
  • Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet
  • Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija
  • Sini Helminen: Hurme
  • TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä
  • Suvi Nurmi: Unissamatkaaja
  • Colson Whitehead: Maanalainen rautatie