keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset (Nevermoor #1)

"Ensimmäistä kertaa elämässään Morrigan Korppi
tunsi olevansa täsmälleen oikeassa paikassa."
   
   
Arvostelukappale

Lukuhaasteissa: Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste, Helmet 2018: 3. Kirja aloittaa sarjan
  
Soundtrackini kirjalle: Glen Miller: In The Mood, Electro Velvet: Still In Love With You, Caravan Palace: Jolie Coquine, Swingrowers: Midnight, Paloma Faith: Upside Down
  
Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan aloittava Morriganin koetukset on jälleen niitä teoksia, joista on povattu J.K. Rowlingin Harry Pottereiden valta-aseman ravisuttajaa. Teoksilla on jopa sama suomentaja. Tavallaan ymmärrän halun markkinoida teosta vähänkään samantyyppiseen mennestyneseen teokseen vertaamalla, mutta se tuntuu hieman helpolta ja toisen maineella ratsastamiselta. Moriganin seikkailut nimittäin pystyisivät aivan itsekin kannattelemaan teosta, vaikka kieltämättä joissakin kohtauksissa ja hahmoissa onkin samantyyppisiä piirteitä kuin Potter-sarjassa.

Teoksia yhdistää kuitenkin yksi asia ennen muita: ahmittavuus, ja siksi suosittelenkin teosta lämpimästi. Fantasia oli yläasteella ja lukiossa lempigenreni, mutta sittemmin en ole kovinkaan helposti löytänyt fantasiaelementtejä sisältävistä teoksista suosikkeja. Tässä kirjassa on kuitenkin sellainen maailma ja hahmot (kuten ihastuttava magnifikatti Fenestra), jotka saivat minut todella kiinnostuneeksi. Jo kannesta alkaen maailma on vahvasti 1930-luvun tuntuinen, siitä inspiroituneena listasin kirjalle soundtrackin. 
 
Taivastauluinen kello ei ollut mikään tavallinen kello. Siinä ei ollut viisareita eikä viivoja tuntien kohdalla. Oli pelkkä pyöreä lasitaulu, jonka sisässä oleva tyhjä taivas muuttuu ajan edetessä - koiton mitä vaaleimmasta sarastuksen punasta paisteen kultaisen kirkkauden kautta hiipuvan auringonlaskun oranssiin hehkuun ja hämyn utuisen tummuvaan sineen. (s. 28)

Morrigan on kirottu lapsi. Teoksen maailmassa ajan kulkeminen määrittyy hieman omalaatuisella tavalla, kuten ylläolevasta lainauksesta käy ilmi. Ajoista viimeinen on ehtoo. Morrigan on syntynyt edellisen ehtoon päivänä ja se tarkoittaa, että hän tulee kuolemaan seuraavana ehtoona. Aikaa pitäisi olla vielä jäljellä vuosi, mutta ehtoo koittaakin jo hänen yhdentenätoista syntymäpäivänään.

Häntä oli huijattu. Ajan oli määrä kestää kaksitoista vuotta. -- Kaksitoista vuottakin elämää oli liian vähän, saati sitten yksitoista. (s. 42)
 
Teoksen alkupuolella Morrigan menee isänsä, kansleri Korpin mukana tarjouspäivään. Tapahtumassa nuoret saavat koulutustarjouksia. Kohtaus muistuttaa hieman Jeanne DuPraun The City of Emberin ja Lois Lowryn The Giverin vastaavaa tapahtumaa. Kaikkien yllätykseksi Morrigankin saa tarjouksia, vieläpä harvinaisen monta. Morrigan löytää tarjousten myötä pakotien varmasta kuolemasta. Hän päätyy erikoiseen Nevermoorin maailmaan, jossa kaikki on hieman enemmän. Morrigan tapaa erikoisen miehen, Jupiterin, joka on kuin Jali ja suklaatehtaan Villi Vonkan ja Albus Dumbledoren sekoitus.

"Nyt sinun on käytävä läpi sisäänpääsykokeet - me kutsumme niitä koetuksiksi. Niitä on neljä, ja ne kestävät vuoden. Koetukset toimivat karsintaperusteella, ne on suunniteltu erottamaan Seuraan sopivimmat ehdokkaat niistä, jottka... eivät ole niin sopivia." (s. 113)

Muutaman juonenkäänteet pystyi arvaamaan melko varhaisessa vaiheessa, mutta onneksi tomintaa riitti, niin että mielenkiinto pysyi helposti yllä. Kääntäjä Jaana Kapari-Jattaa arvostetaan suuresti, mutta minulla on välillä vaikeuksia hyväksyä hänen suomentamispäätöksiään. Etenkin erisnimissä. Morrigan esimerkiksi tapaa pojat nimeltään Pihlaja (Rowan) ja Paimen (Shepard). Ensimäinen käännös on vielä ihan ok, mutta Paimen ei mielestäni sovi etunimeksi. Onneksi näitä töksähtävän kuuloisia käännöksiä ei kirjassa ole häiritsevässä määrin. Olisi silti kiinnostavaa tutustua alkuperäiskieliseen teokseen.
  
Arvosana:
           
Takakannesta:
LUE TARINA, JONKA KALTAISTA EI OLE.
ASTU MAAILMAAN, JONKA KALTAISTA EI OLE.

Morrigan Korppi on kirottu.

Koska hän on syntynyt ehtoona, ajan viimeisenä päivänä, häntä syytetään kaikista onnettomuuksista, sattuivat ne kenelle tahansa. Mutta mikä pahinta, hänen on määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään.

Kun Morrigan odottaa kohtaloaan, merkillinen mies nimeltä Jupiter Pohjoinen astuu hänen elämäänsä ratsastaen jättimäisellä mekaanisella hämähäkillä. Mustien savupetojen ja varjo-olentojen jahdatessa heitä Jupiter kiidättää Morriganin turvaan taianomaiseen kaupunkiin nimeltä Nevermoor.

Jupiter on valinnut Morriganin Nevermoorin Meineikkaan Seuran kokelaaksi. Saadakseen paikan Morriganin on kilpailtava neljässä huippuvaikeassa koetuksessa. Kaikilla ehdokkailla on jokin erityiskyky, mutta Morrigan ei itsestään sellaista löydä. Hänen on keksittävä keino suoriutua koetuksista – tai hänen pitää jättää Nevermoor.
  
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta, 366 sivua, Otava 2018

Alkuperäinen nimiNevermoor - The Trials of Morrigan Crow (2017)

10 kommenttia:

  1. Minulla oli vaikeuksia mieltää Pihlaja-nimi pojannimeksi, ja usein harhauduin ajattelemaan häntä tyttönä. Siispä kaikkia nimiä ei ehkä olisi kannattanut suomentaa, siinä samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin. Siihen saatoi myös vaikuttaa se, että minulla on siskontyttö nimeltään Pihla. Engalanninkielisissä maissa nimi kuitenkin sopii kummallekin esim. Michelle Harrisonin 13-trilogiassa oli Rowan (tai välillä Red/Punainen) niminen tyttö.

      Poista
  2. Tämä oli oikein mainio alkukielisenäkin! Minä huomasin kuin itsestään tekeväni Potter-vertailua, mutta olen kanssasi samaa mieltä että Morrigan selviäsi kyllä omillaankin. Toivon, että sarja jatkuu entistä parempana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morrigan oli kiinnostava hahmo ja odotan mielenkiinnolla pääseväni hänen kanssaan tutkimaan teoksen maailmaa enemmän. Toivottavasti sarjaa saadaan pian lisää. :)

      Oletko lukenut Angie Sagen Septimus heap -sarjaa? Sitäkin markkinoitiin aikoinaan Potterien päihittäjänä, mutta minusta sekin on erittäin hyvä ja omaperäinen sarja (joka ei tarvitsisi toisen siivellä matkustamista pärjätäkseen).

      Poista
    2. En ole, laitan sen lukulistalle kunhan tämänhetkinen kirjastopino on selätetty. Kiitos vinkistä!

      Seuraava Nevermoor-kirja on muuten tulossa loppuvuodesta englanniksi!

      Poista
    3. Täytyypä katsoa, jos olisi kirjastolle hankittavana myöhemmin vuodesta. Olin vähän pettynyt suomennokseen, niin voisi olla englanniksi parempi lukukokemus. Mistä tulikin mieleen, että pitää laittaa varaus Catharynne M. Valenten ihanan sarjan kolmannesta, englanninkielisestä osasta (The Girl Who Soared Over Fairyland and Cut the Moon in Two), kun siitä suomennettiin vain kaksi ekaa ja haluan lukea lisää siitä satumaailmasta.

      Poista
  3. Olen kokonaan unohtanut sanan ahmittavuu, aivan loistava sana kirjan arvioimiseen! Viime aikoina tielleni on osunut muutamakin kirja, jotka olen totisesti ahminut menemään, yhtenä esimerkkinä Nevermoor. En malttaisi odottaa jatko-osaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut kirjat vaativat kuvaukseensa sanan ahmittava, ja minulle sellaisia kirjoja sattuu kohdalle hieman liian harvoin. Todella kiinnostuneena odotan jatko-osia, sillä teoksen maailma vaikuttaa niin hienolta ja laajalta, että tahdon oppia tuntemaan sitä lisaa. Lukuvinkkinä: Onko Catharynne M. Valente tuttu nimi? Hänen Satumaa -sarjansa on ihastuttava, kaksi ensimmäistä osaa on suomennetu: Tyttö joka purjehti itse rakentamallaan laivalla Satumaan ympäri ja Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa.

      Poista
  4. Joululahjojen mietinnön aika taas. Minkä ikäisille suosittelisitte tätä kirjaa? Onko yhtään sopiva 11-viotiaalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi! Kommenttisi oli eksynyt roskaposteihin, niinpä vastaukseni ei enää jouluksi ehdi, mutta suosittelen kyllä tätä kirjaa lämpimästi 11-vuotiaalle. Toki lapsesta/nuoresta riippuen, myös nuoremmallekin voi maistua vaikkapa vanhemman kanssa iltasatukirjana ääneen luettuna.

      Poista