Äreitä yksisarvisia

"Mikään ei ollut sujunut Yksisarviskoulussa hänen suunnitelmiensa mukaan. 

Silti hän ei olisi muuttanut tästä päivästä mitään."

 

  

Kaikki yksisarviset eivät ole samanlaisia. Tämän todistavat niin Marc-Uwe Kleinin kirjoittama ja Astrid Hennin kuvittama YksisarvEInen sekä Pip Birdin kirjoittama ja David O'Connellin kuvittama Yrmeä yksisarvinen - Yksisarviskoulu alkaa.

  

YksisarvEInen kertoo lauman nuorimmasta yksisarvisesta, jota ottaa päähän, kun kaikki puhuvat riimitellen. Hänen ensimmäinen sanansa on EI, ja hn toistelee sitä niin paljon, että saa nimekseen YksisarvEInen. Hakiessaan rauhaa ja yksityisyyttä, hän kohtaa matkallaan muitakin persoonallisia hahmoja, KUINKArhun, VAINIINkoiran ja KYLLÄstyttävän prinsessan. 

    

"Tuo päälle liimattu hymy ärsyttää.

Ja sekin potuttaa, että joka lauseessa täytyy olla riimi."

    

Yrmeä yksisarvinen kertoo Mirasta, joka odottaa malttamattomana kutsukirjettään Yksisarviskoulusta. Hänen äitinsä ja isosiskonsa ovat kummatkin saaneet oman kirjeensä aikoinaan, joten hänenkin mahdollisuutensa päästä kouluun on suuri. Ja niinhän se päiv koittaa, kun Mirakin saa kirjeen. 

  

Mira on jo kauan pohtinut, millainen mahtaa olla hänen PYY:nsä, eli paras yksisarvisystävänsä. Kouluun mennään taikaportista ja se sijaitsee toisessa ulottuvuudessa, missä aika kulkee eri tahtia. Uudet koulukaverit pääsevät tapaamaan yksisarvisensa ennen Miraa. Toinen toistaan uljaammat, kaunniimmat ja säihkyvämmät yksisarviset marssivat esiin. Lopulta tulee Miran vuoro.

  

Yksisarviset olivat kerrassaan upeita - niitä oli erivärisiä, mutta kaikilla oli pitkät jalat, sileät, kiiltävät harjat ja säihkyvät sarvet. (s. 35)

  

Hänen tulevan parhaan ystävänsä nimi ei ole Pegasos, Tähti tai Prinsessa. Se on... Teppo! teppo on pienempi ja pyöreämpi kuin muut. Se pitää donitseista ja se piereskelee mahdottoman paljon. Miran ja Tepon tutustuminen alkaa haastavasti, kun kaksikko joutuu liikaa kaaospisteitä kerättyään jälki-istuntoon. Hädän tullen Teppo ja Mira löytävät kuitenkin lopulta yhteisen sävelen.

"Et ole aivan sellainen kuin odotin", hän sanoi, "mutta ainakin olet hyvin erityinen yksisarvinen." (s. 154)

Yrmeä yksisarvinen on humoristinen ja nopealukuinen tarina ystävyydestä. Tästä tulee jollakin tapaa mieleen Laura Ellen Andersonin Amelia Kulmuri -sarja.

    

"Oppilaan ja yksisarvisen välinen ystävyys on jaloista jaloin perinne, jolla on ikää jo vuosisatoja. Kasvatte ja opitte yksisarvisenne rinnalla uusia asioita -- suojelemaan maailmaamme ja heijastamaan sädehtivää valoa koko yksisarvisuniversumin ylle. -- Ja tietenkin sovellatte Yksisarviskoulussa oppimaamme myös vapaa-ajallanne ja käyttäydytte aina ystävällisesti, lempeästi, rohkeasti ja kärsivällisesti." (s. 45)

  

Kuvissa esiintyvä yksisarvispehmo liittyi perheeseemme menneellä viikolla, kun kävimme puolison kanssa shoppailemassa alennusmyynneistä uudet lenkkarit minulle. Se on Suomessa suunnitellun Lumo Stars -sarjan Pilkku. Huikaisevan söpö otus! 

      

Kummastakin teoksesta löytyy kartta.

  

Arvosana:

Takakannesta:

Paras tarina yksisarvisista ja ystävyydestä ikinä. Riemukas ja taikojentäyteinen uusi kirjasarja alakoululaisille.

  

Mira ei malta odottaa, että pääsee aloittamaan Yksisarviskoulun. Kun ensimmäinen koulupäivä vihdoin koittaa, määrätään kaikille oppilaille oma yksisarvisystävä. Ne ovat toinen toistaan uljaampia ja ylväämpiä paitsi Teppo.

  

Teppo ei ole tavallinen taianomainen yksisarvinen. Hän on ennemmin yrmeä kuin kimmeltävä ja kiinnostuneempi lounaasta kuin huikeista löytöretkistä. Mira ei silti lannistu. Tepon kanssa hän aikoo olla paras Taikalaukassa!

   
Suomentanut: Susanna Sjöman, 154 sivua, Otava 2020
 
Kuvittanut: David O'Connell

  

Alkuperäinen nimi: The Naughtiest Unicorn (2018)
 
Sarjassa ilmestyneet:

1. Yrmeä yksisarvinen
2. Yrmeä yksisarvinen – Urheilupäivä
3. Yrmeä yksisarvinen - Kouludisko
4. The Naughtiest Unicorn on a School Trip

  

Luettu myös täällä: Kallellaan kertomuksiin

   

   

Lukuhaasteissa: Lastenkirjahaaste 2021 

Arvosana:

  
Takakannesta:

Pieni, sateenkaariharjainen YksisarvEInen on koko Hattarametsän silmäterä. Sitä syötetään sokeroiduilla onnenapiloilla ja vaaleanpunaisilla omenoilla. Silti se ei vain kasva yksisarvismaisen suloiseksi, kuten kunnon satumaisen sarvipään kuuluisi. Sen lempilausahdus on uhmakas ”EI”.

  

Eräänä päivänä YksisarvEInen lähtee omille teilleen ja tapaa uusia tuttavuuksia: pesukarhun, joka ei halua kuulla, vainukoiran, joka on huoleton haisuliini, ja prinsessan, joka rakastaa väittää vastaan. Aikamoinen seurue, vai mitä. Pian ne huomaavat, että yhdessä jääräpäisyyskin on kaksin verroin hauskempaa!

  

Kaikkien pienten uhmailijoiden lempitarina houkuttelee kikkailemaan kielellä ja nostaa mielikuvituksen laukkaan.

  

Marc-Uwe Kling on saksalainen kirjailija, lauluntekijä ja stand-up-koomikko.

Astrid Henn on saksalainen kuvittaja ja muotoilija.

 
Suomentanut: Maisa Tonteri, 45 sivua, Lasten keskus 2021
 
Alkuperäinen nimi: Das NEINhorn (2019)

Lastenkirjoja Halloweeniin

  

Joskus tulee vastaan kirjoja, jotka muistuttavat paljon jotakin toista kirjaa hyvällä tavalla tai tavalla, joka saa pohtimaan, onko samankaltaisuutta jopa liikaa, vaikkei kyseessä varsinainen plagiaatti olisikaan. Joskus vain käy niin, että kaksi ihmistä eri puolilla maailmaa, eri aikoina sattuvat keksimään saman asian. Tämä postaus sisältää muutamia sisältöpaljastuksia käsitellyistä kirjoista. 

    

"MITÄ HYÖTYÄ SUN SIIVISTÄ ON JOS ET VOI KÄYTTÄÄ NIITÄ?" Floora kysyi. 

"Ne ovat oikeastaan vain koriste", Amelia sanoi huokaisten. (s. 99)

  

Laura Ellen Andersonin Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot kertoo 10-vuotiaasta vampyyritytöstä, jonka paras ystävä on pompahteleva lemmikkikurpitsa Pursku. Kun Amelian kouluun tulee vampyyrikuninkaan poika Tangine, on tuo ystävyyssuhde vaarassa. Tanginen äiti katosi pojan ollessa pieni, eikä isä vietä juuri ollenkaan aikaa poikansa kanssa, sillä hän yrittää löytää vaimonsa. Joka on keiju. 

  

Amelia huokaisi. Jossain tuon synkän, läpimädän pojan sisällä oli pakko piillä edes HITUNEN kiltteyttä. (s. 154)

  

Tangine on siis puoliksi vampyyri ja puoliksi keiju. Hän on yksinäinen, sillä ainoat sosiaaliset kontaktit hänen elämässään ovat olleet muumiopalvelijat. Kun hän näkee koulussa Amelian ja Purskun läheisen suhteen, hän haluaa kokea samaa ja vaatii Purskun itselleen. Kuninkaan poikana kukaan ei uskalla vastustaa häntä. 

  

Amelia ja hänen ystävänsä lukivat mielellään tarinoita Valon olennoista: kauhistuttavan kimaltavista yksisarvisista (Yösydämen asukkaat pelkäsivät kimallusta kuollakseen), julmista kimmeltävistä keijuista sekä suloisista, pörröisistä enkelikisuista, jotka kylvivät tuhoa. Niistä riitti painajaisia joka päivän uniin. -- Yösydämen asukkaat eivät uskaltaneet astua jalallaan ulos ennen pimeän tuloa, jos ei ollut aivan pakko. (s. 43)

  

Tarina kuitenkin päättyy vauhdikkaiden käänteiden jälkeen onnellisesti. Kirjassa on opetuksena, kuinka ystävien kanssa tulee käyttäytyä ja kuinka opetetut oletukset toisista voivat olla hyvin virheellisiä. Moninaiset ällöt ruokalajit (maistuisiko esimerkiksi kainalohikipirtelö, varvashilloke tai löyhkäävällä mädällä täytetyt tuulihatut?) ja Amelian vanhempien käyttämät vinksahtaneet hellittelysanat toisistaan (kuten "rakkain röyhtäykseni", "pahankurinen pikku pieruseni" ja "senkin höpsö räkämakkara") tuovat huumoria kerrontaan. Kirjan alkupuolella rikotaan muutama vampyyreihin liittyvä myytti samaan tapaan kuin Sari Luhtasen vähän vanhemmille suunnatussa Isadella-sarjassa. 

  

Toisin kuin usein luullaan, vampyyrit eivät oikeasti juo pelkkää verta. Se saa hengityksen löyhkäämään kauhealta! (s. 18)

   

Amelia Kulmurissa ja Isadora Kuussa on hyvin samankaltainen kuvitus.

  

Harriet Muncasterin Isadora Kuu menee kouluun aloittaa sarjan, joka kertoo Isadorasta, joka on puoliksi vapyyri ja puoliksi keiju. Hänen paras ystävänsä on taialla eloon herätetty pehmolelu Pinkki-pupu, joka pompahtelee Isadoran kanssa kaikkialle, jopa kouluun. Isadora kokeilee ensin keijuille ja sitten vampyyreille tarkoitettua koulua ja kokee, ettei sovi kumpaankaan. Niinpä hän lopussa kertoo, että haluaa mennä ihmisten kouluun, vanhempien vastusteluista huolimatta. Toisin kuin Amelia, Isadora osaa lentää. Sydämellinen kertomus siitä, kuinka aluksi näyttää siltä, ettei sovi minnekään, mutta löytää lopulta oman paikan,

  

Isä oli istumassa pöydän ääressä ja joi punaista erikoismehuaan. Minusta se on ällöttävää. Minä en pidä punaisesta ruoasta, etenkään tomaateista. Tiedän, että isän erikoismehussa on tomaattia. (s. 13)

    

Sarjasta suomennettiin samaan aikaan sen kolmas osa Isadora Kuu retkeilee. Siinä Isadoran perhe menee rannalle. Turhamainen vampyyri-isä on pakannut matkalaukullisen kauneudenhoitotarvikkeita ja suvussa satojen vuosien ajan kulkeneen hopeisen, jalokivin koristellun kamman, joka tietysti katoaa. Isadora oli laittanut sen koristeeksi hiekkalinnaansa ja unohtanut sinne. Kampa päätyy merenneitoprinsessan haltuun ja hän on valmis luopumaan siitä vain jos Isadora antaa Pinkki-pupun hänelle. Myös merenneitoprinsessa on yksinäinen. Tarinan teemana on rehellisyys. Sarjasta ilmstyvät seuraavaksi osat 4: Isadora Kuu viettää syntymäpäivää ja 2: Isadora Kuu menee balettiin.

  

Äkkiä en halunnut enää puhua lomista. Etenkään omastani. Olin myös ollut merenrannalla, mutta siellä tapahtui outoja juttuja... sellaisia asioita, joita ei luultavasti tapahdu ihmisten lomilla. (s. 12)

   

Amelia Kulmurin kuvitus on mustavalkoista, Isadora Kuussa on lisäksi tehostevärinä vaaleanpunaista.

    

Pompahteleva paras ystävä, joka on totuttu näkemään elottomana esineenä, yksinäinen kuninkaallisen perheen lapsi, joka vaatii tuon sidekickin itselleen, päähenkilön isä on vampyyrikreivi ja molemmista kirjoista löytyy myös puolikeiju-vampyyri... Aika paljon samoja teemoja näissä. Hyvin erilaisia nämä kirjat toki tarinaltaan ovat, mutta sisältävät jännittävästi samanlaisia aineksia. Molemmat kirjasarjat ovat myös kirjoittajan itse kuvittamia.

  

Yhtäkkiä muistin, mitä isä oli kertonut tähdistä taivaalla: kuinka jokainen niistä on erilainen mutta silti kaikki ovat yhtä kauniita, ja minä ajattelin, että ehkä ei haittaa, jos olen hieman erilainen. Erilainen voi olla kaunis. (s. 102-104)

  

Nämä sopivat hyvin 7-11-vuotiaille lukijoille Barbara Cantinin Mortinan, Magdalena Hain Painajaispuodin ja Chris Riddellin Ada Gootin kanssa. 

      

*****

  

Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot 

* Saatu arvostelukappaleena kustantamosta *

Suomentanut: Sarianna Silvonen, 218 sivua, Kumma-kustannus 2020

Alkuteos: Amelia Fang and the Barbaric Ball (2017)

Arvosana: ⭐⭐⭐½

Kirja on luettu myös täällä: Lähiömutsi, Luetaanko tämä?

  

Harriet Muncaster: Isadora Kuu menee kouluun

Suomentanut: Maarit Varpu, 124 sivua, Aurinko kustannus

Alkuteos: Isadora Moon Goes to School (2016)

Arvosana: ⭐⭐⭐⭐

Kirja on luettu myös täällä: Hemulin kirjahylly

Harriet Muncaster: Isadora Kuu retkeilee

Suomentanut: Maarit Varpu, 128 sivua, Aurinko kustannus

Alkuteos: Isadora Moon Goes Camping (2016)

Arvosana: ⭐⭐⭐

Chris Rylander: Gregin kirous (Eeppisten epäonnistumisten sarja #2)

"Nykymaailma hoippuu toinen jalka haudassa. Sillä on enää vähän aikaa."

    

    

Arvostelukappale

   

Lukuhaasteissa: Popsugar Reading Challenge: A book you meant to read in 2019 

   

Chris Rylanderin Eeppisten epäonnistumisten sarjan toinen osa Gregin kirous on ensimmäinen uuden vuosikymmenen puolella lukemani kirja. Hauskasti aloitin myös vuoden 2019 samalla sarjalla, kuin luin sen ensimmäisen osan Gregin legenda. Teokset luvut on otsikoitu todella humoristisesti ja ne houkuttavat lukemaan lisää, jotta selviäisi, mitä kummaa siinä luvussa tapahtuu, sen verran erikoisia kuvaukset ovat. (Olen muuten ollut vähällä kirjoittaa useaan otteeseen sarjan nimeksi Surkeiden epäonnistumisten sarja, sillä luin ollessani yläasteella ja lukiossa Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarjaa ja nämä kaksi menevät jostain syystä helpsoti sekaisin.) 

    

Pöksyistäni tuprahti höyrypurkaus, joka ryöpsähti ylleni kuin pikkuinen sienipilvi. (s. 26)

   

    

Greg on teinipoika, joka saa tietää olevansa kääpiö. Ensimmäisen kirjan tapahtumien myötä hänen isänsä on alkanut käyttäytymään erikoisesti ja poika yrittää löytää jonkun, joka osaisi auttaa tätä. Samaan aikaan tuhansia vuosia sitten piilotettu taikuus on palaamassa ja sitä enteilevät sadat  yliluonnolliset havainnot ympäri maailmaa. Greg kääpiöystävineen on koulutettu hirviöiden hillintätehtäviin. Ja tämä olisi suoritettava niin, etteivät ihmiset saisi tietää (vielä) maagisesta maailmasta.

   

Ihan tavallinen kääpiöjengi hengailemassa keskiöisellä, kummittelevalla hautausmaalla. (s. 182)

   

Sähkökatkot, myyttiset olennot ja haamuhavainnot saavat ihmiset keksimään moninaisia teorioita. Johtuvatko ilmiöt auringonpurkauksista? Vai ovatko avaruusolennot kaiken takana? Mitä jos syynä onkin ilmastonmuutos? Onko Harmageddon tulossa? Entä jos kaikki onkin vain osa hallituksen salaliittoa? 

   

Puhu hänen kanssaan kuin haravoisit. Haravoisit lehtiä syksyllä. Ja siellä on myös orava, joka katselee teitä kumpaakin. (s. 43)

   

Parannuskeinoa höpsähtäneelle isälleen etsiessään Greg päätyy Alctraziin ja olemaan tahtomattaan olemaan erossa niin ystävistään kuin maagisesta, puhuvasta kirveestään (joka on välillä hieman rasittava). Greg päättää unohtaa kääpiöiden pessimismin, sukunsa ennustetun kohtalon ja olla oma itsensä. Hän onkin kääpiöiden joukossa niitä harvoja, jotka ovat valmiita päivittämään käsityksiään esimerkiksi kivipeikoista ja haltioista. Hän on jopa kannustanut muita lopettamaan haukkuvien ilmaisujen käyttämisen haltioista puhuttaessa. 

   

Kääpiöt eivät osaa päästää irti menneestä, ja se sumentaa heidän arvostelukykyään -- jokainen olento maan päällä on taipuvainen siihen – tuomitsemaan hätäisesti, antamaan stereotyyppien ja vaistojen vaikuttaa ajatteluunsa. (s. 152)

   

Uutena (ainakin periaatteessa) mukaan tulevat kivipeikko ja haltianeito (sekä pari muuta kansansa jäsentä) ovat parhaita hahmoja teoksessa. Saamme tietää lisää käääpiöiden ja haltioiden uskonnoista ja Gregin kääpiöystävistä Arista (kuinka hänen isänsä pakotti tämän syömään lihaa, vaikka hän on kääpiöille erittäin harvinaisesti vegaani) ja Glemistä (joka yllättäen nauttii lukemisesta, etenkin ikivanhoista keijuromansseista).

   

Hänen tarinansa, joissa vilisi moottoriteitä täynnä paikalleen jääneitä, puhkiruostuneita autoja ja vaeltavia ihmisjoukkoja soihtuineen ja lapioineen taistelemassa valtavia skorpioneja vastaan -- olivat minusta synkkiä ja kauhistuttavia. (s. 61)

   

Taikuuden paluu tarkoittaa nykyisen maailman liki täydellistä muuttumista, koska sen jälkeen kaikki moottoroitu tai sähköinen lakkaa toimimasta. Niinpä tulevaisuus vaikuttaa hyvinkin apokalyptiseltä. Käykö näin todella, se selviää vasta kolmannessa kirjassa. Gregin parhaan ystävän kanta asiaan on, että taikuuden uusi tuleminen täytyy estää, mutta Gregin isän mielestä paras tapa saavuttaa maailman rauha on antaa taikuuden tulla.   

  

Lähestyimme keskustaa ja ohitimme kujalla kyyhöttävän kodittoman. Mies kuuli varmastikin hyvän matkaa keskusteluistamme, sillä hän tuijotti meitä kuin henkiin heränneitä leivänpaahtimia. (s. 15)

   

Huumori ei ollut aivan samalla tasolla kuin ensimmäisessä osassa, mutta kyllä Rylander osaa silti käyttää sanansäiläänsä. Isoimman miinuksen annan harmillisista veganismiin liittyvistä naljailuista ja "kääpiöt eivät itke"-asenteesta, joita en enää mielelläni näin kaksituhattaluvun toisella vuosikymmenellä näkisi nuortenkirjassa. 

   

Tapahtumat olivat häämöttävästä maailmanlopusta huolimatta vähän laimeampia kuin maailman esitelleessä edeltäjässään, mutta mielenkiinto pysyi kyllä yllä koko ajan. Samastuin vahvasti Gregiin, kun tästä paljastuu, etteivät supersankarileffat kiinnosta häntä. Parasta antia kirjassa on jälkimmäinen kolmannes, kun Greg on erillä ystävistään Alcatrazilla ja pohtii asioita. 

    

Luulisi, että poika jolla on iso pala kosteaa peurannahkaa sidottuna vyötäisilleen kuin kiltti keräisi varsin paljon tuijotuksia ja oudoksuvia katseita. 

No, chicagolaisessa lähijunassa yökahdelta ei. Jos jotain, niin Chicagon metropolialueen julkisessa liikenteessä siihen aikaan matkustavat pikemminkin välttelivät katsomasta toisiinsa riippumatta siitä kuinka oudosti joku käyttäytyi. Oikeastaan mitä oudommalta vaikutti, sitä varmemmin kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota. (s. 32)

   

Arvosana:

           

Takakannesta:

Greg Belmont tietää, että asiat eivät koskaan palaa ennalleen. Salaa hän kaipaa aikoja, jolloin hän luuli olevansa vain tavallinen 13-vuotias - ennen kuin hän sai tietää, että onkin oikeasti kääpiö, ja vieläpä kyvykäs sellainen.

Kaikista villeistä muutoksista viis, Gregin surkea onni ei suinkaan ole kääntynyt. Taikuus on alkanut houkutella esiin myyttisiä hirviöitä valmiina aiheuttamaan hirvittävää sekasortoa. Lisäksi leviää huhuja, että haltiat suunnittelevat hyökkäystä - johdossaan kukas muu kuin Gregin entinen paras kaveri.

Greg ja hänen kääpiöystävänsä tempautuvat mukaan hengenvaarallisiin tilanteisiin, joihin heidän koulutuksensa ei todellakaan ole heitä valmistanut. Pystyvätkö Greg ja hänen verenhimoinen puhuva kirveensä suojelemaan muita - vai puuttuuko peliin taas eeppinen epäonnistuminen?

Gregin kirous on Eeppisten epäonnistumisten sarjan toinen osa, Gregin legendan hulvaton jatko-osa.

Chris Rylander on amerikkalainen lasten- ja nuortenkirjailija, joka pitää hillosta ja sarvettomista yksisarvisista ja asuu Chicagossa.

   

Suomentanut: Kaisa Ranta, 333 sivua, Jalava 2019

  

Alkuperäinen nimi: The Curse of Greg: Book Two of an Epic Series of Failures (2019)

    

Sarjassa ilmestyneet:

• Gregin legenda 
• Gregin kirous

    

Samankaltaista luettavaa: Angie Sage: Septimus Heap -sarja, Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset ja Meinioseppä - Morriganin kutsumus, J.K. Rowling: Harry Potter -sarja

Chris Rylander: Gregin legenda (Eeppisten epäonnistumisten sarja #1)

"Ei ole helppoa kertoa tätä", Dunmor aloitti ja suki tavattoman valtavaa ja 

takkuista punaista partaansa. "Sanon siis vain suoraan. Greg... sinä olet kääpiö."

   

   

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Helmet 2019: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä, Popsugar 2019: 12. A book inspired by myth/legend/folklore, Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaaste 

      

Joulukuussa 2018 ilmestynyt Chris Rylanderin Gregin legenda oli minulla matkalukemisena uuden vuoden vaihteessa, kun kävin lyhyellä lomalla äidin luona ja vaihdoimme siskojeni kanssa joululahjat. Kyseessä on huumorilla väritetty kertomus pojasta, Gregistä, joka saa tietää, ettei hänen perheensä olekaan aivan niin tavallinen kuin hän oli kuvitellut. Lisäksi parhaasta ystävästäkin paljastuu jotain, mikä muuttaa kaiken heidän välillään. 

  

Greg on lyhyehkö ja hieman pyöreä poika, joka käy erikoisluvalla rikkaiden yksityiskoulua, jonka nimi lyhennettynä on PISSA (Isaacsonin Potentiaalisten Intellektuellien Syvällisen Sivistyksen Akatemia). Gregin hieman eksentrisellä isällä on kauppa, jossa hän myy esimerkiksi itse tekemiään saippuoita ja teesekoituksia. Isä on paljon poissa kotoa matkustaessaan ympäri maailmaa etsimässä mitä erikoisempia aineksia uusiin tuotteisiinsa. 

  

Chicagossa on toki kaikenlaisia outoja tyyppejä (kuten ne kolme, jotka näin kerran ihan tavallisena helmikuisena iltana pukeutuneina päästä varpaisiin upeisiin Haamujengi-asuihin), mutta kuusi nuorta täysissä taisteluvarusteissa varsin aidon näköisinä aseineen herätti silti sangen paljon huomiota. (s. 307)

     

  

Tarina käynnistyy heti ensi sivuilta. Gregin koulu on retkellä eläintarhaan, kun yksi jääkarhuista murtautuu ulos aitauksestaan ja jahtaa poikaa. Samana iltapäivänä isän kaupalle tulee kaksi outoa miestä, jotka sieppaavat isän matkaansa lyhyen kamppailun jälkeen. Greg päätyy Ghicagon alla olevaan tunneliverkostoon ja saa kuulla isän vuosia salanneen hänen oikean luontonsa: he ovat kääpiöitä. Tarinan aikana Greg tutustuu tähän uuteen puoleen itsessään ja tapaa muita nuoria kääpiöitä, kuten Glamenhildan, joka on vuosisatoihin ensimmäinen alaikäinen naiskääpiö, jolla kasvaa komeat viikset (sillä kääpiöistä karvaisissa naisissa on sitä jotain). 

  

Kukin tykkää mistä tykkää, joten miksipä kenenkään pitäisi piitata siitä, pitivätkö muut sitä outona vai eivät tai sopiko se johonkin kuvitelmaan "normaalista" tai "toivotusta". (s. 253)

   

Kääpiöt ja heidän arkkivihollisensa haltiat (sekä koko joukko muita mytologisia kansoja) elivät aikojen alussa, siis jo kauan ennen pyramidien aikaa, Erillisessä maassa. Sama planeetta, mutta aivan toisenlainen, raaempi maailma, jossa oli taikuutta muttei vielä ihmisiä. Keijut kyllästyivät noiden kahden kansan alituiseen vihapitoon ja pelkäsivät heidän tuhoavan koko planeetan, niinpä he piilottivat taikuuden kaikilta. Nyt kääpiöt valmistautuvat taikuuden palaamiseen, sillä mystistä galdervatn-nimistä ainetta on alkanut nousta maan pinnalle. Jos ja kun taikuus palaa, teknologian aikakausi päättyy, kuten myös maailma sellaisena kuin me sen tunnemme. 

  

Mutta pääasia on tämä Greg, Haltiat ja Kääpiöt ovat yksilöinä ihan yhtä epätäydellisiä kuin ihmisetkin. Jotkut ovat hyviä, jotkut pahoja. Ja kaikki tekevät virheitä. Ei siitä ole mitään hyötyä, että osoittelee kumpaa kukin on. Se on vain typerää ja rasistista. (s. 179-180)

   

Tämä kirja jos mikä ansaisee aihetunnisteen #pojatkinlukee. Rylanderin huumori on todella nokkelaa, ja se on minulle kaikkein vaikein genre, joten viihdyttävä huumori on harvinaista. Etenkin lukujen verbaali-ilottelevat otsikoinnit ja eri asioiden lyhenteet, jotka tuovat mieleen Aku Ankasta tuttujen Sudenpentujen ansiomerkkien sanaleikittelyn. Lisäksi luvut ovat lyhyitä ja kirjoitettu niin, että ne houkuttavat lukemaan vielä yhden lisää. Teoksessa on myös vahvasti feministinen, rasismia vastustava ja yksilöllisyyttä korostava pohjavire, josta iso plussa. Voinkin siis lämpimästi suositella lukemaan tämän. 

  

"Kääpiönaiset eivät ota miehensä nimeä naimisiin mennessään. Kääpiöt ovat jo kauan pitäneet arvossa naisten voimaa ja omaa identiteettiä. Emme ole koskaan, emme edes Erillisen maan aikoina, kohdelleen naisia omaisuutena, jonka voisi valloittaa, voittaa tai nimikoida -- Oman nimen vaihtaminen elämänkumppanin löytämisen vuoksi on suorastaan sivistymätön alkukantainen tapa. Kääpiönaiset kunnioittavat itseään ja sitä, keitä ovat." (s. 105)  

     

  

Arvosana:

           

Takakannesta:

Entä jos yhtäkkiä kuulisitkin olevasi kääpiö?

  

Greg Belmont on tavallinen 13-vuotias poika, jolla on paras mahdollinen kaveri (okei, vain yksi kaveri) ja aika siisti isä (joka tosin pitää outoa ekokauppaa). Harmi vain, että Gregillä käy huono tuuri aina torstaisin. Eräänä erityisen epäonnisena torstaina hänen kimppuunsa hyökkää jättimäinen jääkarhu, ja samana iltana hänen isänsä siepataan.

  

Gregille valkenee ällistyttävä totuus: hän onkin kääpiö. Siis ihan oikea, Taru sormusten herrasta -kääpiö! Greg tempautuu Chicagon katujen alle myyttiseen maailmaan, jossa syödään kilokaupalla kuivalihaa, keskustellaan puhuvan kirveen kanssa ja valmistaudutaan muinaisen taikuuden paluuseen – ja sotaan haltioita vastaan.

  

Gregin legenda aloittaa riehakkaan trilogian, Eeppisten epäonnistumisten sarjan.

   

Suomentanut: Kaisa Ranta, 356 sivua, Jalava 2018

  

Alkuperäinen nimi: The Legend of Greg: Book One of an Epic Series of Failures (2018)

    

Kirja on luettu myös täällä: Exlibris

  

Samankaltaista luettavaa: Angie Sage: Septimus Heap -sarja, Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset, J.K. Rowling: Harry Potter -sarja

Maria Kuutti: Anna ja Elvis vaippasirkuksessa

"Joskus oli vaikeaa tietää mitä tahtoi."

  

  

Arvostelukappale

  

Maria Kuutin riemastuttava lastenkirjasarja saa jo kuudennen osansa. Anna ja Elvis vaippasirkuksessa kertoo siitä, kuinka pikkusiskon saanut Elvis on haukannut vähän ison palan isoveljen vastuuta ja tarvitsee hieman omaa aikaa. Anna saa viimein pitkään haluamansa oman kännykän, joskin paketista paljastuu hieman vanhempi malli kuin toivelistalla oli. Mummo vie Annan Elviksen sekä Annan nuoremman veljen Veikan HopLopiin, jonne hän on järjestänyt itselleen synttärikutsut. 

  

  

Olin nähnyt Elviksen viimeksi Tampereenreissullamme. Siitä oli kulunut jo liki kymmenen kuukautta! (s. 24)

  

Anna ja Elvis vaippasirkuksessa jatkaa sarjaa hyväksihavaitulla kaavalla: mukana on koomisten tilanteiden mummo, Annan runoja, Elviksen piirroksia, Annan kirjavinkkejä ja viittauksia nykyajan ilmiöihin, kuten tubettajiin (Anna seuraa ainakin Mansikkkaa, Pikku Pinskua ja mmiisasia) ja kun mummot ottavat juhlassa selfietä postatakseeni niitä someen, taustalla soi Gangnam Style. Yksi kirjan hauskimpia kohtia on, kun Veikka sanoo "nukkumishätä". Tuo täytyy ehdottomasti lisätä omaan sanavarastoon. 

  

- Mitä kirjaa suosittelisit minulle? Elvis kysyi?

Siihen oli helppo vastata. Olin itse lukenut jo kaikki Harry Potterit, mutta nyt kirjasarjasta oli tullut uudet, kuvitetut versiot. Sellaisen olisin ostanut itsellenikin, jos minulla olisi ollut enemmän rahaa. (s. 104)

  

  

Itse sen sijaan olisin ollut kiinnostunut sovelluksesta, jonka olisin voinut asentaa itseeni. Sen avulla olisin lukenut joka päivä puoli tuntia kirjaa aamuin illoin. (s. 45-46)

   

Kokonaisuudessaan erittäin suositeltava kirja 6-12-vuotiaille monentasoisille lukijoille (teksti on isoa ja helppoa, sisältö mukaansa tempaavaa) ja näistä saa aikuinenkin paljon irti, eli sarja sopii niin ääneen luettavaksi vaikkapa iltasatuna tai koulussa kuin itsenäiseenkin lukemiseen. Anna ja Elvis on laadukas kotimainen kirjasarja, joka löytää varmasti lukijansa niin Timo Parvelan Ella ja Pate -sarjojen kuin Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjän faneista.

      

  

Takakannesta:

Elviksestä on tullut isoveli, mutta vauva-arki ei ole alkanut kovin auvoisissa merkeissä. Elvis tuntuu ottavan vauvan hoitamisesta niin paljon stressiä, että Anna kutsuu hänet perheensä mukaan hermolomalle Jyväskylään. Anna itse saa VIHDOIN oman kännykän synttärilahjaksi, mutta totta kai isä on pihistellyt ja ostanut todella alkeellisen kapulan. Voiko kivikautisen kännykän kanssa elää? Selviääkö Elvis vauvamasennuksestaan? Ja mitä ihmettä mummolla taas on mielessään?

  

Anna ja Elvis -sarjan kuudes osa vie kaverukset jälleen uuteen kaupunkiin ja uusien seikkailujen äärelle. Nauruhermoja kutkuttava huumori on onneksi aina ennallaan!

      

122 sivua, Karisto 2018

   

Kuvitus: Katri Kirkkopelto ja Topi Kuutti

  

Sarjassa ilmestyneet: 

1. Anna ja Elvis kylpylässä (2014)
2. Anna ja Elvis mummolassa (2015)
3. Anna ja Elvis leirillä (2015)
4. Anna ja Elvis ja verraton vaari (2016)
5. Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja (2017)
6. Anna ja Elvis vaippasirkuksessa (2018)

Shigahaku & Ryu Usui: Kuinka maailma pelastetaan 1 ja 2

 
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
  

Kuinka maailma pelastetaan (tarina: Shingaku, taide: Ryu Usui) on perushyvää huumorimangaa. Ensimmäisen osan sain arvostelukappaleena kustantajalta (kiitos!) ja toisen osan lainasin kirjastosta. Teosten huumori ei todennäköisesti sovi kaikille, mutta minusta näissä oli muutama todella onnistunut one liner. Ihan kaikille pissa-kakka-tasoisille jutuille en kylläkään jaksanut hymähdellä. 

    

  

Mangakaksikko kertoo luokiolaisesta Sadame Tsukiyodasta, joka pyrkii maailmanvaltiaaksi. Hänen vanhempansa omistavat pelifirman ja poika pääsee usein kokeilemaan niitä kehittelyvaiheessa. Pelimaailma onkin Sadamelle pakopaikka, sillä siellä häntä palvotaan ja samaa hän tavoittelee myös tosimaailmasaskin. 

  

  

Tai tavoitteli, kunnes eräänä päivänä vanha mies tuikkaisee sormensa hänen peppuunsa keskellä vilkasta katua. Paljastuu, että miekkonen teki outoja asioita pelastaakseen maailman ja Sadamekin päätyy pelastajien joukkoon. Tehtävänä on mm. varastaa erään tytön alushousut, nostaa kahden satunnaisen naisen hameenhelmat ilmaat ja ostaa kasa eroottisia lehtiä (ns. "örnöä"). 

  

   

Maailman pelastaminen ei ole helppoa, sillä kenellekään ei saa kertoa miksi tekee sitä mitä tekee, vaikka seuraamuksena olisi mitä tahansa. Lopulta Sadamen on paljastettava itsestään ihan kaikki, jotta maailma ei tuhoudu. Piirrotyyli oli sarjaan hyvin sopiva. Monelle lukijalle on tullut Sadamesta mieleen Death Note, mutta itse en sitä ole lukenut. 

  

Suosittelen lukemaan tämän lyhyen sarjan, jos et rypistä kulmiasi tyttöjen märille t-paidoille ja teinipoikamaiselle huumorille. 

    

Arvosana:

   

Takakannesta:

Osa 1) Tsukiyoda Sadame tulee sattumalta vedetyksi mukaan harvojen ja valittujen joukkoon, pelastamaan Maata salaperäiseltä uhalta. Kunnianhimoiselle nuorukaiselle tilaisuus on liian hyvä ohitettavaksi. Mutta tapa, jolla tätä sankarintyötä suoritetaan, ei ole ihan sitä mitä voisi odottaa...

Osa 2) Viime osassa Tsukiyoda Sadame jäi tiukkaan tilanteeseen, joka saattaa vaaranaa hänen maineensa. se on silti pientä verrattuna niihin koettelemuksiin, jotka ovat lähestymässä... Riittävätkö edes useamman pelastajan yhteiset ponnistukset, vai onko maailma tuomittu tuhoon!?

  

Ikäsuositus: 14+
 

Suomentanut: Antti Valkama, 194 sivua (osa 1) ja 197 (osa 2), Punainen Jättiläinen 2017

  

Alkuperäinen nimi: Tsukiyoda Sadame no Sekai no Sukuikata (2014)

  

Muita lukukokemuksia: Harakan varpaat, There, here and nowhere osa 1 ja osa 2, Man Made Lifestyle, Manga Puutarha osa 1 ja osa 2

Sarjakuvakooste: Suomalaisten painajaisia 2, Nanna ja Empty Zone Vol. 1

    

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 2 - Lisää vähäsanaista vertaistukea

Arvostelukappale - Atena 2017, 96 sivua

  

Karoliina Korhosen luoma Matti käy läpi kaikille suomalaisille tuttuja tilanteita samaistuttavin seurauksin. Ensimmäisessä osassa sarjaa keskityttiin mm. naapureihin ja joukkoliikenteeseen, tässä jatko-osassa pohditaan kesää, matkustamista ja shoppailua, sekä kaikenlaisia muita hetkiä, joissa suomalaisuus nousee pintaan.

  

  

Tämän toisen kokoelman tillanteet eivät ole aivan yhtä oivaltavia ja samaistuttavia kuin ensimmäisen, mutta erityisesti nämä neljä tilannetta/faktaa kolahtivat minulle - varsinkin kun luin kirjan vähän ennen juhannusta. Matti on ihastuttava hahmo, hyvin kiltti ja viaton vain nolostuessaan tilanteissa, joissa moni suomalainen saattaisi tosielämässä polttaa päreensä.

  

Suosittelen lukemaan tämänkin osan, jos haluaa lisää vähäsanaista vertaistukea. Näitä Matti-tilanteita en ollutkaan vielä netistä nähnyt, niin oli kivaa yllättyä jokaisella aukeamalla. Ja muistakaahan pitää kahvitauko tätä lukiessanne!

  

Suomalaisten painajaisia (2016)

Tuuli Hypén: Nanna

Arktinen Banaani, 64 sivua

  

Tuuli Hypénin nimi jäi mieleen luettuani viime vuonna ihastuttavan Kas, kissa -albumin. En muista mistä nappasin lukuvinkin, mutta citykettutyttö Nannasta kertovat stripit olivat minulle ihan uusi tuttavuus. Olisin voinut blogata tästä myös ensi viikonloppuna, koska silloin on Pride-viikko. Nanna asuu nimittäin Ritu-nimisen opiskelijatyön kanssa parisuhteessa, vaikkei sitä olekaan alleviivattu erityisen painokkaasti. 

  

Nappasin tähän postaukseen neljä strippiä, joista pidin, vaikka valinnanvaraa oli paljon. Nanna on ihanan höppänä ja välillä hänen on vaikeaa ymmärtää ihmisten elämää. Monessa tilanteessa Nannaan on todella helppoa samaistua (esim. tuo sitrushedelmä-tapaus). Nanna harrastaa pelaamista ja yllätyinkin kuinka nörtti tämä ketunhäntäinen ja pystykorvainen tyttö onkaan. Täytyy napata seuraavalla kirjastoreissulla loputkin Nanna-albumit mukaan.

  

Kas, kissa (2013)

Luettu muualla: Kirjavinkit, 365 kulttuuritekoa, Ruudukko

Jason Shawn Alexander: Empty Zone Vol. 1 - Conversation With The Dead

Image Comics 2015, 136 sivua

   

Tämän sarjisvinkin nappasin Kartanon kruunaamattomalta lukijalta. Empty Zone kertoo dystooppisesta tulevaisuudesta, jossa asiat menevät genrelle uskolliseen tapaan huonosti. 100 vuotta aikaisemmin auringosta peräisin oleva elektromagneettinen myrsky pyyhki Maata aiheuttaen tuhoja. Ihmiskunta yrittää selvitä uusilla ehdoilla maailmassa, jossa luokkaerot ovat suurempia kuin koskaan. 

  

Päähenkilö Corinne White on mielenkiintopinen hahmo: ex-sotilas, nykyinen hakkeri, joka Johnny Mnemonicin tyyliin kuljettaa varastamaansa dataa päässään ja jolla on robottikäsi.

     

Pyysin Oulun pääkirjastoa hankkimaan albumin kokoelmaansa, eli sieltä löytyy. En pitänyt teoksen maailmasta niin paljon kuin olisin halunnut. Jokin piirrostyylissä ja juonenkuljetuksessa tökki. Vertasin sarjista mielessäni DMZ-albumiin, joka sekin jätti vähän kylmäksi.

Sarah Andersen: Adulthood Is a Myth

  

Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 13. Kirja "kertoo sinusta"

    

Luulin, että Helmet-haasteen kohta 13, olisi ollut yksi vaikeimmasta, kunnes tulin lukeneeksi tämän Sarah Andersenin sarjakuvateoksen Adulthood is a Myth. Harvoin olen samaistunut näin paljon sarjakuvahahmoon (jolla saattaa olla omaelämäkerallisia vaikutteita). Andersen kuvaa nuoren naisen elämää ja arjen haasteita. Suosittelen tutustumaan!

   

 

Muutama stripeistä oli tuttu Twitteristä ja hassuja kuvia jakavista ryhmistä Facebookissa, mutta onneksi ennen näkemättömiä oli niin paljon. Etenkin nämä neljä strippiä osuivat, mutta lähes jokaisessa oli edes jotain tuttua omasta elämästä. En olisi osannut itse paremmin muotoilla näitä ajatuksia ja tuntemuksia. Niinpä annankin kuvien korvata tuhat selittävää sanaa.

 

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Are you a special snowflake? 

Do you enjoy networking to advance your career? 

Is adulthood an exciting new challenge for which you feel fully prepared? 

Ugh. Please go away.

This book is for the rest of us. These comics document the wasting of entire beautiful weekends on the internet, the unbearable agony of holding hands on the street with a gorgeous guy, dreaming all day of getting home and back into pajamas, and wondering when, exactly, this adulthood thing begins. In other words, the horrors and awkwardnesses of young modern life.

  

Sarah Andersen is a young Brooklyn artist. This book is totally not autobiographical. At all.

     

109 sivua. Andrews McMeel Publishing 2016

   

Luettu myös täällä: Sivutiellä

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa

"Turvallisuus ei ole kaikki kaikessa.

Elämä on muutakin kuin hengissä pysymistä."

   

  

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö, Havaitse harvinaisuus (harvinainen sairaus)

  

Nicola Yoonin YA-teos Kaikki kaikessa ilmestyy Suomessa ensipainoksena leffakannella (ensi-ilta 19.5.2017). Teoksen alkuperäinen kansi olisi miellyttänyt silmääni enemmän, mutta ymmärrän tämän ratkaisun ja pehmeiden kansien pyrkivän houkuttelemaan teoksen kohderyhmää tarttumaan siihen. Tarina toimii myös vanhemmallekin lukijalle, sillä ainakin itse ihastuin Maddyyn, jännitin hänen puolestaan ja pidätin hengitystäni lähes koko lukemisen ajan. Loppu yllättää ja tekee lukukokemuksesta sen vuoksi vieläkin onnistuneemman. 

  

Olen lukenut paljon enemmän kirjoja kuin sinä. Ihan riipumatta siitä, montako olet lukenut. Olen lukenut enemmän. Usko pois. Minulla on ollut aikaa. (s. 7)

  

Kirja kertoo 18-vuotiaasta Madelinesta, joka on allerginen maailmalle. Hänen kotinsa on tarkasti kontrolloitu, ilmatiivis kupla. Ilma käsitellään koneellisesti, vierailijat puhdistetaan ilmalukossa, pintamateriaalit, pesuaineet ja ruoka on tarkasti valittu niin, ettei Maddy saisi niistä hengenvaarallisia oireita. Hän asuu lääkäri-äitinsä kanssa, isä ja isoveli ovat kuolleet auto-onnettomuudessa Maddyn ollessa niin pieni, ettei muista heitä ollenkaan. 

   

Maddyn ainoat kosketukset ulkomaailmaan tapahtuvat hoitaja-Carlan, elokuvien, kirjojen ja internetin kautta. Mutta "puun kuvaus ei ole puu" ja "valju puolielämä ei todellisuudessa ole elämää". Kaikki muuttuu, kun naapuriin muuttaa perhe, jonka lukioikäinen poika Olly kiinnittää heti saapuessaan Maddyn huomion. Rakkaus ei ehkä vie henkeä, mutta sen tavoittelu saattaa hyvinkin vaarantaa terveyden.
 

  

Maddy on ihastuttava nuori nainen, joka rakastaa kirjoja (etenkin Pikku prinssiä) ja kirjoittaa niistä arvioita Tublriin. Hän on sairaudestaan huolimatta tavallinen nuori vaikka elääkin hyvin poikkeuksellista elämää. Hän opiskelee Skypen välityksellä ja haluaa olla isona arkkitehti, vaikka tietääkin, että unelman toteutuminen ei ole kovin todennäköistä. On helppoa verrata tarinaa John Greenen Tähtiin kirjoitettuun virheeseen, mutta sillä on myös aivan omat erikoismausteensa. 

  

Kirjasta voi löytyä elämän takoitus, jos lukee riittävän paljon. (s. 96)

  

Vaikka Yoonin kuvaus SCID-sairaudesta ja "kuplalapsesta" onkin saanut jonkin verran kritiikkiä, minulle Maddyn kokemukset tuntuivat uskottavilta. Miksi sairauden kanssa 17 vuotta elänyt tyttö kertoisikaan päiväkirjamaisessa teoksessa tarkkaan kaikesta sairauteensa liittyvästä? Sivuilla on silti kuvattu kattavasti asunnon erikoisvalmistelusta ja jatkuvista terveydentilan mittauksista, jotta syntyy käsitys sairauden vakavuudesta. Maddyn sairautensa hyväksyminen ja sopeutuminen rajattuun tilaan tuntuu sekin hyvin todenmukaiselta, sillä ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin ja useimmiten pyrkii tekemään parhaansa niillä korteilla, jotka hänelle on jaettu. 

  

Maddyn nopea ihastuminen naapurinpoikaan on sekin hyvin uskottavaa, sillä kun hänen rajatun maailmansa reunalle ilmestyy yhtäkkiä uusi kirkas taivaankappale, tietenkin hänen kiinnostuksensa herää. Kuka ei katselisi sellaista aikaisemmin samanlaisena toistuneesta arjesta poikkeavaa ilmiötä, joka kaiken lisäksi "liikkuu aivan kuin painovoima ei vaikuttaisi häneen samalla tavalla kuin meihin muihin". Olly on paratiisilintu varpusten asuttamassa autiokaupungissa, vaikka pukeutuukin kokomustaan.

"Oletko kummitus? Se tuli ensimmäisenä mieleen kun näin sinut muuttopäivänä ikkunassa. Olisi niin minun tuuriani että naapurin sievä tyttö ei olisi varsinaisesti elävä." (s. 53-54)

    

Tästä teoksesta on hankalaa blogata paljastamatta liikaa, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen. Ihanaa, kun viime aikoina on ilmestynyt suomeksi todella kovatasoisia YA-teoksia kuten tämä ja Minä, Simon, Homo Sapiens. Jos mahdollista, elokuva vaikuttaa jopa kirjaa paremmalta, sillä jo trailerin perusteella on huomattavissa, että muutama asia on ratkaistu siinä hieman eri tavalla, tehden parista teoksen mahdollisesta ongelmakohdasta loogisempia.

Kun luet tämän, olemme jo tavanneet. Se on sujunut loistavasti. (s. 77)

     

Arvosana:

     

Takakannesta:

Ehkä kaikkea ei voi ennustaa, mutta jotakin voi. 

Kuten esimerkiksi sen, että olen rakastumassa Ollyyn.

Ja siitä tulee lähes varmasti katastrofi.

  

Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan, puhtaan ilman kuplassa. Eräänä päivänä naapuriin muuttaa poika. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly Maddyn. Maddy ymmärtää, että eläminen tarkoittaa muutakin kuin hengissä pysymistä. Joskus rakkaus on kaikki kaisessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.

  

Suomentanut: Helene Bützow, 316 sivua, Tammi 2017

  

Alkuperäinen nimi: Everything, everything (2015)

  

Maddyn kanssa kuplassa on oltu myös täällä: Tarinoiden syvyydet, Notko, se lukeva peikko, Lukulahnan luola, It's just my life,

  

Samantyylisiä kirjoja: John Greene: Tähtiin kirjoitettu virhe, Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens, Rainbow Rowell: Eleanor & Park, Jennifer Niven: All the Bright Places, Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea