Hikaru Miyoshi: Tarkastaja Akane Tsunemori 1 ja 2

"Kauan sitten omasta elämästään sai päättää itse, eikä tarvinnut kantaa vastuuta.

  

Nykyään Sibylla-järjestelmä lukee kunkin kyvyt ja kertoo

miten ihminen voi elää kaikkein onnellisinta elämää."

    

   
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste    

Luin helmikuun mangaviikolle teoksen, jonka lopussa oli mainos Hikaru Miyoshin mangasarjasta Tarkastaja Akane Tsunemori. Olin nähnyt ensimmäisen osan kannen jossain aikaisemminkin, muttei se itsessään herättänyt kiinnostusta. Jotain voinee päätellä jo siitä, että päätin lainata sarjan toisenkin osan. 

  

  

Teoksen maailmassa on Sibylla-järjestelmä, joka auttaa mm- päätösten teossa. Esimerkiksi jatko-opiskelupaikan valinta on helppoa, kun saat tietää alat, joille sovellut. Lisäksi ihmiset käyttävät psyykepasseja, joiden väri kertoo heidän mielentilansa ja stressin määränsä. Jos passin väri on vääränlainen, on mentävä hoitamaan mielenterveyttä. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta kuten dystopiamaailmoille on tyypillistä, pinnan alla on myös se toinen taso: kaikki ei olekaan niin hyvin kuin ensisilmäys antaa olettaa.

  

   

Päähenkilö Akane Tsunemori (joka esiintyy sarjan kuudennen osan kannessa), koulun paras oppilas, on saanut ainoana oppilaana soveltuvuuden myös turvallisuusvirastoon. Hänestä tulee siis eräänlainen poliisi, joka vangitsee ajokoirien (alaistensa, joilla on korkea rikoskerroin, mutta jotka eivät ole toteuttaneet rikollisia taipumuksiaan) kanssa ihmisiä, jotka ovat riskiryhmässä tehdä rikoksen eli toisin sanoen latentteja rikollisia. Tämä rikostenehkäisy ennen tapahtumistaan muistuttaa paljon elokuvan Minority Report ideaa. 

  

Pidin tästä sarjasta yllätyksekseni paljon, vaikka piirrostyyli ei olekaan sellainen, mistä tyypillisesti tykkään. Hahmot tuntuvat moniulotteisilta ja etenkin Shinya Kogami vaikuttaa kiehtovalta henkilöltä. Tämä futuristinen dekkarimanga ei sovi kaikkein herkimmille lukijoille, sillä sarjassa on melko raakojakin murhia. Aion lukea tätä sarjaa lisää. 

  

Arvosana: 

  

Takakannesta:

Kuinka kitkeä rikollisuus jo idullaan?

  

Hittianimeen "Psycho-Pass" perustuva manga kertoo ajatuspoliisien työstä!

  

Tulevaisuuden Japanissa kansalaisten mielet luodataan säännöllisesti. Kohonnut stressitaso vie terapiaan, jotta kansalainen ei lankeaisi kaidalta polulta. Mutta jos sallitut arvot ylittyvät liikaa ja vakava rikos on todennäköinen, liikkeelle lähtee poliisin erikoisyksikkö. Sen jäsenillä on lupa käyttää kuolettavaa voimaa... 

  

Ikäsuositus: 15+

     

Suomentanut: Suvi Mäkelä, 191 sivua (1. osa) ja 196 sivua (2. osa), Punainen Jättiläinen 2017

  

Alkuperäinen nimi: Kanshikan Tsunemori Akane (2013)

  

Muita lukukokemuksia: Siniristiotakut

Kore Yamazaki: Velhon morsian 7

   

Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste

    

Seitsemäs osa Kore Yamazakin Velhon morsian -sarjaa tarjoaa hyvän keskitason lukukokemuksen. Kansikuva on top 3 -listallani sarjasta, muut suosikkini ovat osien kaksi ja kolme kannet. Linkit aiemmista osista kirjoittamiini postauksiin: 1. ja 2. osa, 3. osa, 4.-6. osa.

   

Chise näkee Eliaksesta uuden puolen, josta tulee mieleen Hayao Miyazakin Liikkuvan linnan Howlin angsti-kohtaus. Yksi Chisen lohikäärmeystävistä kaapataan ja hän haluaa pelastaa sen - jos vain tietäisi missä se on. Lopulta tulee vihje samasta huutokapasta, josta Elias osti Chisen. Cartaphiluskin nähdään pitkästä aikaa pienoisten käsivarsi-ongelmien kanssa. 

  

     

Harmillisesti yksi puhekupla oli leikkaantunut osittain niin, että en saanut selvää, mitä kyseinen hahmo sanoi:

  

  

Kahdeksas osa ilmestyy 25.5. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja kehittyy.

  

Arvosana: 

 

  

Takakannesta:

Chise saa havaita, että kiukuttelu sujuu muiltakin kuin ihmisiltä. Kun siitä on selvitty, Cartaphiluksen toimet tuovat yhteen niin vanhoja kuin uusia tuttavuuksia. On lohikäärmejahdin aika.

  

Ikäsuositus: 13+

  

Suomentanut: Antti Valkama, 177 sivua, Punainen Jättiläinen 2018

  

Alkuperäinen nimi: The Ancient Magus' Bride (2017)

Kore Yamazaki: Velhon morsian 4-6

Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
 
Postaukseni ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta osasta.

Kore Yamazakin Velhon morsian on ehdottomasti tämän hetken suosikkimangasarjani. Ahmin osat 4-6 hengästyneenä, sillä Chisen matkassa pääsee koko ajan seikkailusta toiseen, eikä lukijalla yleensä ole mitään ennakkoaavistusta siitä, mihin suuntaan tarina kulkee. Tämä mangasarja on yhdistelmä söpöyttä ja kauhua, molempia juuri sopivassa mitassa, ilman, että kumpikaan mene överiksi. 

    

  

Yamazakin piirrokset ovat ihania, sekä välillä hämmentäviäkin ja haluaisin kehystää useamman sivun tauluksi seinälle. Aloitimme viimein katsomaan mieheni kanssa teosten pohjalta tehtyä anime-sarjaa. Sekin on varsin onnistunut, vaikka toki erojakin löytyy. Kivaa nähdä maailma värillisenä, ja suosittelen lämpimästi katsomaan liikkuvana kuvanakin. Tykkään, että tarina sijoittuu suurelta osin Englantiin ja että Brittiläinen mytologia on suuressa roolissa teoksessa. Välillä käydään mm. Islannissa ja keijujen valtakunnassa. 

  

      

Sarjassa tavataan koko ajan uusia hahmoja ja olentoja. Monet maagisista hahmoista ovat sellaisia, joista en ole aiemmin kuullutkaan, enkä osaa sanoa, ovatko ne Yamazakin itsensä keksimiä vai ihan olemassaolevasta mytologiasta ammennettuja. Esimerkiksi puuvillakiitäjät olivat söpö, uusi tuttavuus. Lisäksi tutuistakin hahmoista paljastuu koko ajan uutta takaumien ja jutustelujaksojen kautta.

   

  

Osan 4 sain arvostelukappaleena kustantajalta (kiitos!) ja osat 5 ja 6 lainasin kirjastosta. En malta odottaa, että saan seuraavan osan luettavakseni (se ilmestyi 2.2.). Osat 4 ja 5 ovat tähän mennessä ilmestyneen sarjan parasta antia. Etenkin Lindelin hahmo on todella kiehtova, eikä ainoastaan siksi, että hänellä on suomalais-yhteys.

  

    

Arvosanat: Osa 4: , Osa 5: , Osa 6:

      

Takakannesta:

Osa 4) Chise on saapunut lohikäärmeiden maahan valmistamaan itselleen velhonsauvan. Samalla hän saa kuulla Lindeliltä tämän ja Eliasin kohtaamisesta. Asioista, joita Elias itse ei koskaan puhu...

  

Osa 5) Kun ruusuja hoitava Joel ei herää, Chise kutsutaan apuun. Mutta onko mitään tehtävissä? Nuori velhonalku ryhtyy operaatioon, jolla on yllättävät seuraukset. 

  

Osa 6) Joulu tuo Chisen eteen yllättävän ongelman. Sitä hän ratjkoo yhdessä Alicen kanssa. Ihmiset eivät silti ole ainoita, jotka juhla-aika saa liikkeelle. Varomattomat sanat voivat saada aikaan paljon pahaa...

  

Ikäsuositus: 13+

  

Suomentanut: Antti Valkama, 188 sivua (osa 4), 182 sivua (osa 5) ja 187 sivua (osa 6), Punainen Jättiläinen 2017

  

Alkuperäinen nimi: The Ancient Magus' Bride (osat 4 ja 5 2015, osa 6 2016)

  

Muita lukukokemuksia: Harakan varpaat (osasta 4), There, here and nowhere (osasta 4), Kirjojen keskellä (osista 1-5), Manga Puutarha (osasta 4)

Shigahaku & Ryu Usui: Kuinka maailma pelastetaan 1 ja 2

 
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
  

Kuinka maailma pelastetaan (tarina: Shingaku, taide: Ryu Usui) on perushyvää huumorimangaa. Ensimmäisen osan sain arvostelukappaleena kustantajalta (kiitos!) ja toisen osan lainasin kirjastosta. Teosten huumori ei todennäköisesti sovi kaikille, mutta minusta näissä oli muutama todella onnistunut one liner. Ihan kaikille pissa-kakka-tasoisille jutuille en kylläkään jaksanut hymähdellä. 

    

  

Mangakaksikko kertoo luokiolaisesta Sadame Tsukiyodasta, joka pyrkii maailmanvaltiaaksi. Hänen vanhempansa omistavat pelifirman ja poika pääsee usein kokeilemaan niitä kehittelyvaiheessa. Pelimaailma onkin Sadamelle pakopaikka, sillä siellä häntä palvotaan ja samaa hän tavoittelee myös tosimaailmasaskin. 

  

  

Tai tavoitteli, kunnes eräänä päivänä vanha mies tuikkaisee sormensa hänen peppuunsa keskellä vilkasta katua. Paljastuu, että miekkonen teki outoja asioita pelastaakseen maailman ja Sadamekin päätyy pelastajien joukkoon. Tehtävänä on mm. varastaa erään tytön alushousut, nostaa kahden satunnaisen naisen hameenhelmat ilmaat ja ostaa kasa eroottisia lehtiä (ns. "örnöä"). 

  

   

Maailman pelastaminen ei ole helppoa, sillä kenellekään ei saa kertoa miksi tekee sitä mitä tekee, vaikka seuraamuksena olisi mitä tahansa. Lopulta Sadamen on paljastettava itsestään ihan kaikki, jotta maailma ei tuhoudu. Piirrotyyli oli sarjaan hyvin sopiva. Monelle lukijalle on tullut Sadamesta mieleen Death Note, mutta itse en sitä ole lukenut. 

  

Suosittelen lukemaan tämän lyhyen sarjan, jos et rypistä kulmiasi tyttöjen märille t-paidoille ja teinipoikamaiselle huumorille. 

    

Arvosana:

   

Takakannesta:

Osa 1) Tsukiyoda Sadame tulee sattumalta vedetyksi mukaan harvojen ja valittujen joukkoon, pelastamaan Maata salaperäiseltä uhalta. Kunnianhimoiselle nuorukaiselle tilaisuus on liian hyvä ohitettavaksi. Mutta tapa, jolla tätä sankarintyötä suoritetaan, ei ole ihan sitä mitä voisi odottaa...

Osa 2) Viime osassa Tsukiyoda Sadame jäi tiukkaan tilanteeseen, joka saattaa vaaranaa hänen maineensa. se on silti pientä verrattuna niihin koettelemuksiin, jotka ovat lähestymässä... Riittävätkö edes useamman pelastajan yhteiset ponnistukset, vai onko maailma tuomittu tuhoon!?

  

Ikäsuositus: 14+
 

Suomentanut: Antti Valkama, 194 sivua (osa 1) ja 197 (osa 2), Punainen Jättiläinen 2017

  

Alkuperäinen nimi: Tsukiyoda Sadame no Sekai no Sukuikata (2014)

  

Muita lukukokemuksia: Harakan varpaat, There, here and nowhere osa 1 ja osa 2, Man Made Lifestyle, Manga Puutarha osa 1 ja osa 2

Arina Tanemura: Prinsessa Sakura 1 & Bomarn: Pahispomo ja kissat

   

Arvostelukappale

  

Arina Tanemuran Kamikaze Kaitou Jeanne oli ensimmäinen mangasarja, jonka koskaan luin. Olin vielä lukiossa, kun manga-buumi käynnistyi Suomessa. Tanemuran teoksilla onkin siksi erityinen asema mangasuosikkieni joukossa. Olin hyvin ilahtunut, kun postiluukusta kolahti yllättäen kuluneella viikolla uutta Tanemuraa Prinsessa Sakuran muodossa. En ollut vielä ehtinyt katsomaan, mitä mangaa tänä vuonna julkaistaan, joten tartuin heti kiinnostuneena tähän 12.1. ilmestyvään, söpön pinkkikantiseen pokkariin.  

  

    

Päähenkilö on 14-vuotias prinsessa Sakura, joka on jo syntyessään luvattu prinssi Ooralle. Maailma on täynnä muinaisia henkiä ja Sakuralla on isoäitinsä veren tuoma taakka, joka sitoo hänen kohtalonsa henkiin. Tarina koostuu poikkeuksellisesti kuuden luvun sijasta kolmesta pidemmästä. Silti ensimmäisessä osassa ei ehditä kauhean syvälle hahmoihin tai avaamaan Sakuran sukuun liittyviä salaisuuksia. Odota mielenkiinnolla, mihin suuntaan tarina etenee seuraavassa osassa.

  

  

Piirrostyyli on klassista Tanemuraa: ihastuttavat suuret ja ilmeikkäät silmät, pitkät ja liehuvat hiukset, kauniita koko sivun kuvia. Vaikka monilla muillakin mangakoilla on samankaltainen tyyli, jokin Tanemuran piirroksissa paljastaa aina tekijänsä. 

  

    

Sarjassa on 12 osaa, joista seitsemälle on jo annettu Sangatsu Mangan sivuilla julkaisupäivä kuluvalle vuodelle. Seuraava osa ilmestyy 9.3.

Takakannesta:

Huoletonta elämää viettänyttä prinsessa Sakuraa odottaa järjestetty avioliitto kopealta vaikuttavan prinssi Ooran kanssa. Kun prnsessamme saa tietää, että mahdollisiin uravaihtoehtoihin kuuluu myös muinaisten hirviöiden tuhoaminen, niin jääkö kihlattu nielemään plyä seikkailun kutsuessa.

  

Ikäsuositus: 11+

Suomentanut: Kim Sariola, 192 sivua, Sangatsu Manga 2018

  

Alkuperäinen nimi: Sakura-hime kaden (2009).

  

  

   

Arvostelukappale

  

Syyskuussa alkaneen työharjoittelun myötä en muistanut tarkkailla ollenkaan loppuvuoden mangatarjontaa. Niinpä postiluukusta kolahtanut Bomarnin Pahispomo ja kissat oli täysi yllätys sekin. Koska Hurja Hassu Lukija vetää tänä vuonna Sarjakuvahaastetta, ajattelin ottaa itseäni niskata kiinni ja lukea sekä blogata enemmän sarjakuvista.

  

Pahispomo ja kissat on yksittäinen huumoriteos, joka kostuu 45:stä kahden sivun stripistä. Mangassa on todella vähän tekstiä, enimmäkseen Pomon hekottelua ja satunnaisia äänieffektejä. Tekstittömyydestä huolimatta lyhyet tarinat kertovat täyteläisesti mm. Pomon nuoruudesta, jolloin hän sai ensimmäisen kissansa. Muutaman stripin välein on pieni tietoruutu, joissa esitellään Pomon kaikki kuusi kissaa, joilla kaikilla on oma persoonallisuutensa. Esimerkiksi Laikku on utelias ja keksii outoja leikkejä.

  

Tässä kaksi suosikkisivuani stripeistä 25. Pahispomo ja "kama" (vasemmalla) sekä 34. Pahispomo ja nuhteet.

  

Hauska idea, että kovalla gansgterilla on sydämessään pehmeä kohta kissoille. Kissojen luomat tilanteet ovat todella samaistuttavia kaikkille kissanomistajille ja noista karvakavereista pitäville (kuten ylläoleva kukakaksikko osoittaa). Mangan piirostyyli ei ole aivan makuuni, etenkin ihmishahmojen kohdalla. Kissat olivat puolestaan hyvinkin ilmeikkäitä ja aidon tutnuisia persoonia. 

  

Takakannesta:

Ganstereita ja kissoja!

  

Oletko miettinyt, miksi elokuvissa pahisten pomolla on usein kissa lemmikkinä?

  

Rikollisjärjestön johtaja, salaperäinen Pomo, on alamaailman huipulla. Hän hallitsee kovin ottein ja käskyttää alaisiaan mielensä mukaan. Silti on olemassa pieni joukko, joka ei korvaansa lotkauta Pomon määräyksille...

  

Suomentanut: Antti Valkama, 128 sivua, Punainen Jättiläinen 2017

  

Alkuperäinen nimi: Aku no Boss to neko (2017).

  
Muualla sanottua: Siniristiotakut, Manga puutarha, Man Made Lifestyle, Kaivettua ja kaivattua

Kore Yamazaki: Velhon morsian 3

"Jos ihminen lakkaa ajattelemasta itse... hän lakkaa olemasta ihminen."

   

   

Arvostelukappale

  

Velhon morsiamen kolmannesta osasta ei toimintaa ja uusia olentoja puutu. Tästä on kovaa vauhtia tulossa kaikkien aikojen suosikkisarjani. Eliaksella on vaikeuksia säilyttää olomuotonsa, Chise solmii siteen familiaarin kanssa ja koko komeus päättyy kiehtovaan muisteluun, joka paljastanee myöhemmin jotain uutta Eliaksen menneisyydestä. Chisen ja Eliaksen suhdetta ihmetellään monesta suunnasta ja tyttö joutuu pohtimaan itsekin sitä, miksi viihtyy tuon oudon koirankalloisen hahmon seurassa. 

   

 

Edellisessä osassa tavattiin hautausmaalla emäntäsä haudalla surevan koiran henki. Siitä tulee nyt Chisen familiaari, muuttaen samalla sen ihmismäisen ulkoasun sopimaan paremmin Chisen ikään. Uusina olentoina tavataan Leannan sìth, vampyyri, joka on monen miesrunoilijan lahjakkuuden takana ja  Will-o-wisp, eksyttävä virvatulen keiju ja aiemminkin nähty hirviö saa nimen, Cartaphilus. 

 

Chise kysyy, mitä magia on ja vastaus tuo mieleen Veronica Rothin Viillot romaanissa olevan pyörteen, joka kulkee aurinkokunnan halki antaen kaikilla planeetoilla asuville ihmisille taianomaisia kykyjä. 

 

   

Tarina tanssahtelee eteenpäin hengästyttävää tahtia ja koukuttaa lukijansa maailmaan täynnä maagisia ja pelottaviakin olentoja. En voi kuin vetää henkeä ja jäädä odottamaan kynsiäni puresekkellen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Osan 4 suomennos ilmestyy 9.6.2017. 

    

Takakannesta:

Kun Chise haavoittuu, hurjistunut Elias muuttuu enstistäkin pelottavammaksi. Arvoituksellinen Cartaphilus on silti vaarallinen vastustaja... Tässä kirjassa koetellaan velhouden rajoja, solmitaan uusia siteitä ja katsellaan ruusuja.

   

Ikäsuositus: 13+

  

Suomentanut: Antti Valkama, 192 sivua, Punainen jättiläinen (2017)

  

Alkuperäinen nimi: Mahoutsukai no Yome volume 3 (2015)
  

Muualla sanottua: Anime Garden

Kore Yamazaki: Velhon morsian 1 ja 2

"Ei nukeissa mitään vikaa ole, mutta noin kalliista ostoksesta tahdon enemmän iloa."

   

   

Arvostelukappale

   

Kore Yamazakin Velhon morsian oli minulle loppuvuoden odotetuin alkava mangasarja, mutta ehdin bloggaamaan siitä vasta, kun sain jo toisenkin osan käsiini. Manga sijoittuu suurelta osin Englantiin, mutta miljöö vaihtelee usein. Tarina on täynnä fantasiagenrelle tuttuja hahmoja, mutta siinä on myös oma kiehtova tunnelmansa, joka varmasti miellyttää ainakin Hayao Miyazakin faneja. Alkaen jo kannessa esitellystä kallokasvoisesta hahmosta tiesin, että kyseessä on jotain ihan uutta suomalaisille mangalukijoille.

   

Ensimmäinen osa alkaa huutokaupalla. Päähenkilö, Chise Hatori, on myytävänä, sillä hän on Sleigh Beggy eli hän imee ympäriltään voimaa ja muuntaa sen kehossaan magiaksi. Hänet ostaa koirankalloinen velho, Elias Ainsworth, joka aikoo tehdä Chisestä paitsi oppilaansa, myös morsiamensa. Elias ei ole ihminen, keiju tai luonnonhenki, vaan hän kutsuu itseään väliinputoajaksi.

  

Mangan maailmassa velhoudella ja taikuudella on ero: taikurit soveltavat tiedettä nimeltään taikuus ja he muuttavat omaa energiaansa magiaksi, velho loitsii ottamalla taikuttaa ympäristöstä. Velhous viittaa myös mm. keijujen, henkien, aaveiden ja demonien voimin tehtyihin ihmeisiin. Sleigh Beggyt ovat vahvoja molemmissa, mutta heidän ruumiinsa on heikko ja lyhytikäinen.

  

  

Yksi suosikki luvuistani tapahtuu Islannissa, joka on viimeinen paikka, missä asuu lohikäärmeitä. Lohikäärmeitä on erilaisia ja ùir-lajin yksilöt muuttuvat kuollessaan puiksi. Chise tapaa elämänsä lopussa olevan lohikäärmeen, joka muuttuu lehmukseksi. Kun Chise jossain vaiheessa tarvitsee sauvan, hän saa luvan lohikäärmevanhukselta tulla keräämään tarvittavan materiaalin hänen puustaan. 

  

Toisessa osassa Chise tapaa Gealachin, eli keijukaiskuningatar Titanian. Hän hallitsee Tir na Nogissa, ikuisen nuoruuden maassa eli keijujen valtakunnassa. Hän kutsuu Britteinsaaria vanhalla nimellä Albioniksi. Ensimmäinen osa meni ahmien ja viimeistään Titanian ratsastaessa näyttämölle - konkreettisesti - olin myyty ja Yamazakin tyylin uusin fani. Hänen viivansa taipuu monenlaiseen. Nautin etenkin hänen maisemistaan ja kissa- ja keijuhahmoistaan.
   
Ihmisten ja keijujen lisäksi tässä mangassa on paljon eläimiä. Velhoilla voi olla familiaari, eli avustaja joka on eläin tai keiju, joita kutsutaan tarinassa myös naapureiksi. Kimaira puolestaan on eliö, joka syntyy kun kahta erilaista eläintä risteytetään. Tällä taikuuden muodolla voidaan vahvistaa ihmiskehoa, mutta teoksessa esiintyy kimaira, joka on paha. Kolmas osa kertonee lisää. Se liittyy Eliaksen ja Chisen jo aikaisemmin tutkimaan sielun sakkaan. Ensimmäisessä osassa on myös puhuvia kissoja ja kissojen valtakunta!

  

  

Kaikkea ei kerrota heti, vaan maailma avautuu pikkuhiljaa ja paljastaa yllätyksiä matkan varrella. Ennalta-arvaamattomuus tekee lukemisesta mieleenjäävän kokemuksen. Tarinassa on niin kauhun kuin huumorin elementtejä juuri oikeassa suhteessa ja kerronta nappaa mukaansa jo heti ensimmäiseltä sivulta.
 
Pidin suuresti erilaisten fonttien käytöstä tehokeinona. Eri puhujat ja heidän ominaisuutensa (esim. ihminen tai keiju) oli helppo erottaa toisistaan. En myöskään muista nähneeni suomennetussa mangassa kovinkaan usein pienaakkosia, tämä valinta toi tuoreutta sekä mahdollisti varmaan pidempiä puheenvuoroja kuin suuraakkoset. Oli ilahduttavaa nähdä myös värisivuja.

Velhon morsianta on ilmestynyt japaniksi kuusi osaa, joista osan 3 suomennos ilmestyy 13.4.2017.

  

Takakansista:

Elämäänsä ja maailmaan väsynyt nuori ihmistyttö. Keijujen ja henkien todellisuus, jonka vain harva näkee. Velho, joka ei kuulu täysin kumpaankaan.

   

Kun kaksi erilaista sielua kohtaa, syntyy kiehtova tarina.

  

***

  

Velhon oppilaaksi myyty Chise joutuu tositoimiin: Pienenkylän asujjaita, niin ihmisiä kuin kissojakin uhkaava "sielun sakka" on hävitettävä. Mutta vaarallinen aines kiinnostaa muistakin... Lisäksi Elias-velho salaa monia asioita suojatiltaan.

  

Ikäsuositus: 13+

  

Suomentanut: Antti Valkama, 192 sivua, Punainen jättiläinen (osa 1 2016, osa 2 2017)

  

Alkuperäinen nimi: Mahoutsukai no Yome volume 1 & 2 (2014).
 
Muualla sanottua: Harakan varpaat, Anime Garden, Manga Puutarha, Man Made Lifestyle

Yu Tomofuji: Tähdet laitumen yllä & Sui Ishida: Tokyo Ghoul 3

"Erinäisistä syistä olen päätynyt Hokkaidolle. 

Paikkaan, joka on autiompi kuin osasin edes kuvitella"

  

    

Arvostelukappale

  

Ex-malli Sosuke Mozu menettää työpaikkansa ja hänet sijoitetaan Ogan perhetilalle Hokkaidolle. Mallimaailman glamour vaihtuu lannanluontiin ja aikaisiin aamutöihin. Alun hankaluuksien jälkeen Mozu kuitenkin löytää oman paikkansa ja havahtuu huomaamaan, ettei maatilalla asuminen olekaan ollenkaan hassumpaa. etenkin kun kuvioissa pyörii tilan tytär Yukito. Luvassa on siis maatilan arkea ja romantiikkaa.

  

Tähdet laitumen yllä on perusaineksista koottu hyvän mielen manga. Sen tarina ei ole kovin uniikki, mutta Yu Tomofujin piirrostyyli on silti miellyttävää ja vaikka tapahtumien tempo on leppoisaa, ei romanttisen eläinmagan kanssa tule koskaan tylsää. Pokkarin lopussa on myös minitarina Minä, sinä ja pyörivä maailma. Sen päähenkilönä on yksinäinen koulutyttö Nanoka Totani, joka pitää itseään tarpeettomana maailmalle. 

  

Sangatsu Manga on julkaissut aikaisemmin Tomofujin Wolfull Moon -mangan.

   

Takakannesta:

Nuori mallipoika Tokiosta päätyy apulaiseksi syrjäiselle maatilalle, lumikenttien keskelle. Työtä tahdittavat kiukkuinen Rudolf-poni ja muut eläimet sekä nuori mutta vaativa kouluttaja. Voiko suurkaupungin kasvatille löytyä tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus talvisen Hokkaidon perukoilta?

    

Suomentanut: Antti Valkama, 183 sivua, Sangatsu Manga 2016

  

Alkuperäinen nimi: Hoshi furu makiba! (2013)

  

 myös täällä: Harakan varpaat - Ajatuksia sarjakuvista, AnimeGarden!, Manga Puutarha,

  

"En voi kuvitella, että on oikein olla varma siitä, 

että joku ei saisi olla olemassa tuntematta häntä."

    

    

Arvostelukappale

    

Tokyo Ghoulin kolmannessa osassa Kaneki soluttautuu Toukan kanssa CCG:hen, eli ghoulien vastaisen komision piiriosastoon. He kertovat väärän vihjeen Himanin (kannessa) olinpaikasta suojellakseen tyttöä. Kaneki oppii lisää ghoulien ja ihmisten välisestä taistelusta ja tajuaa, että on ainoa, joka voi toimia kahden vastapuolen välisenä sovittelijana. Vaikka osa ghouleista tappaakin ihmisiä ilman suurempia tunnontuskia, se ei tarkoita, että kaikki ghoulit olisivat murhaajia.

  

    

Tokyo Ghoul 4 ilmestyy 14.10.2016

  

Takakannesta:

Ghoulit elävät keskuudessamme. Niitä ei erota ihmisestä. Ne metsästävät meitä.

  

Ghoulinmetsästäjät ovat Hinamin kintereillä. Kaneki ja Touka päättävät suojella tyttöä hinnalla millä hyvänsä. Onko heistä vastusta kokeneille tutkijoille?

     

Ikäsuositus: 15+

   

Suomentanut: Suvi Mäkelä, 194 sivua, Punainen jättiläinen 2016

  

Alkuperäinen nimi: Tokyo Ghoul (2011)

    

Sarjassa ilmestynyt:

• Tokyo Ghoul 1
• Tokyo Ghoul 2