Arvostelukappale
Arina Tanemuran Kamikaze Kaitou Jeanne oli ensimmäinen mangasarja, jonka koskaan luin. Olin vielä lukiossa, kun manga-buumi käynnistyi Suomessa. Tanemuran teoksilla onkin siksi erityinen asema mangasuosikkieni joukossa. Olin hyvin ilahtunut, kun postiluukusta kolahti yllättäen kuluneella viikolla uutta Tanemuraa Prinsessa Sakuran muodossa. En ollut vielä ehtinyt katsomaan, mitä mangaa tänä vuonna julkaistaan, joten tartuin heti kiinnostuneena tähän 12.1. ilmestyvään, söpön pinkkikantiseen pokkariin.
Päähenkilö on 14-vuotias prinsessa Sakura, joka on jo syntyessään luvattu prinssi Ooralle. Maailma on täynnä muinaisia henkiä ja Sakuralla on isoäitinsä veren tuoma taakka, joka sitoo hänen kohtalonsa henkiin. Tarina koostuu poikkeuksellisesti kuuden luvun sijasta kolmesta pidemmästä. Silti ensimmäisessä osassa ei ehditä kauhean syvälle hahmoihin tai avaamaan Sakuran sukuun liittyviä salaisuuksia. Odota mielenkiinnolla, mihin suuntaan tarina etenee seuraavassa osassa.
Piirrostyyli on klassista Tanemuraa: ihastuttavat suuret ja ilmeikkäät silmät, pitkät ja liehuvat hiukset, kauniita koko sivun kuvia. Vaikka monilla muillakin mangakoilla on samankaltainen tyyli, jokin Tanemuran piirroksissa paljastaa aina tekijänsä.
Sarjassa on 12 osaa, joista seitsemälle on jo annettu Sangatsu Mangan sivuilla julkaisupäivä kuluvalle vuodelle. Seuraava osa ilmestyy 9.3.
Takakannesta:
Huoletonta elämää viettänyttä prinsessa Sakuraa odottaa järjestetty avioliitto kopealta vaikuttavan prinssi Ooran kanssa. Kun prnsessamme saa tietää, että mahdollisiin uravaihtoehtoihin kuuluu myös muinaisten hirviöiden tuhoaminen, niin jääkö kihlattu nielemään plyä seikkailun kutsuessa.
Ikäsuositus: 11+
Suomentanut: Kim Sariola, 192 sivua, Sangatsu Manga 2018
Alkuperäinen nimi: Sakura-hime kaden (2009).
Arvostelukappale
Syyskuussa alkaneen työharjoittelun myötä en muistanut tarkkailla ollenkaan loppuvuoden mangatarjontaa. Niinpä postiluukusta kolahtanut Bomarnin Pahispomo ja kissat oli täysi yllätys sekin. Koska Hurja Hassu Lukija vetää tänä vuonna Sarjakuvahaastetta, ajattelin ottaa itseäni niskata kiinni ja lukea sekä blogata enemmän sarjakuvista.
Pahispomo ja kissat on yksittäinen huumoriteos, joka kostuu 45:stä kahden sivun stripistä. Mangassa on todella vähän tekstiä, enimmäkseen Pomon hekottelua ja satunnaisia äänieffektejä. Tekstittömyydestä huolimatta lyhyet tarinat kertovat täyteläisesti mm. Pomon nuoruudesta, jolloin hän sai ensimmäisen kissansa. Muutaman stripin välein on pieni tietoruutu, joissa esitellään Pomon kaikki kuusi kissaa, joilla kaikilla on oma persoonallisuutensa. Esimerkiksi Laikku on utelias ja keksii outoja leikkejä.
 |
| Tässä kaksi suosikkisivuani stripeistä 25. Pahispomo ja "kama" (vasemmalla) sekä 34. Pahispomo ja nuhteet. |
Hauska idea, että kovalla gansgterilla on sydämessään pehmeä kohta kissoille. Kissojen luomat tilanteet ovat todella samaistuttavia kaikkille kissanomistajille ja noista karvakavereista pitäville (kuten ylläoleva kukakaksikko osoittaa). Mangan piirostyyli ei ole aivan makuuni, etenkin ihmishahmojen kohdalla. Kissat olivat puolestaan hyvinkin ilmeikkäitä ja aidon tutnuisia persoonia.
Takakannesta:
Ganstereita ja kissoja!
Oletko miettinyt, miksi elokuvissa pahisten pomolla on usein kissa lemmikkinä?
Rikollisjärjestön johtaja, salaperäinen Pomo, on alamaailman huipulla. Hän hallitsee kovin ottein ja käskyttää alaisiaan mielensä mukaan. Silti on olemassa pieni joukko, joka ei korvaansa lotkauta Pomon määräyksille...
Suomentanut: Antti Valkama, 128 sivua, Punainen Jättiläinen 2017
Alkuperäinen nimi: Aku no Boss to neko (2017).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti