lauantai 2. heinäkuuta 2022

Kesäkuun luetut

  
Kesäkuu (erittäin kuuma sellainen, tätä kirjoittaessani ulkona oli huimat +31 astetta!) päättyi. Kuun alussa kävin siskontytön lakkiaisissa, osallistuin dekkariviikolle, vedin kesän ensimmäisen lukumaratonin ja tämän vuoden Pride-lukuhaasteen. Heinäkuun lukumaratonille voi osallistua Kirjailuja-blogissa. 31.7. on puolestaan luvassa klassikkohaasteen 15. kierros! Osallistumisesta voi käydä hihkaisemassa Ankin kirjablogissa.
  
Luin helteestä huolimatta 13 kirjaa (3455 sivua), joista viisi oli sarjakuvaa, neljä lastenkirjaa, kolme käännöskirjaa ja yksi englanninkielinen romaani. Parhaat lukuhetket tarjosivat Piranesi, Poika ja perhostunne, Kivet, kannot, tähdet, kuuta, Madame Burovan kuu ja tähdet sekä Ensilumi. 
    
Kaikki kesäkuussa luetut:
  • Susanna Clarke: Piranesi
  • Elly Griffiths: Musta enkeli
  • Junji Ito: No Longer Human
  • Raina Telgemeier: Guts
  • Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja perhostunne
  • Mitja Mikael Malin: Kivet, kannot, tähdet, kuuta
  • Johanna Hulkko: Geoetsivät ja salaperäinen Sasu & Geoetsivät ja yksikätinen madonna
  • Brenden Fletcher, Cameron Stewart & Babs Tarr: Motor Crush vol. 1
  • Ruth Hogan: Madame Burovan kuu ja tähdet
  • Amal El-Mohtar & Max Gladstone: This is How You Lose the Time War
  • Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi
  • Tillie Walden: Alone in Space
  
Kirjahankinnat:
  
Kesäkuun aikana tuli hankittua muutama kirja. Kirjastoissa oli poistomyynti, kahdella eurolla kassillinen kirjoja. kassin sai tuoda itse ja se sai olla niin iso kuin vain halusi. Lisäksi löysin pari mangaa ja James Herriotia vaihtohyllystä. Asimovin sain siskolta, joka oli löytänyt sen paikkakuntansa kirppariryhmästä. 
  
      
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat, puolivuosikatsaus (25/50):

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota - Vuokko Hurme & Julia Savtchenko: Karmeat taruolennot 
2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa - Riina ja Sami Kaarla & Anders Vacklin: Pet Agents 6 - Lumen saartamat 
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana - Carrie Ryan: The Forest of Hands and Teeth 
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti -  Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat 
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija - Vonda N. McIntyre: Unikäärme 
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua -  Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk & Nicola Yoon: Blackout 
9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön - N.K. Jemisin: Viides vuodenaika 
10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä - Simon Stålenhag: Liittymiä
11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä -  Alastair Reynolds: Ikirouta 
12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana -  Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet 
14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta - Johanna Aulén: Tšernobylin koirat 
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää - Aiden Thomas: Hautausmaan pojat 
16. Kirjan luvuilla on nimet - Thomas Taylor: Kammovarjo 
17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua - Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja perhostunne 
19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa - Siiri Enoranta: Maailmantyttäret 
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä - Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Luurankotie 
22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä - E. Lockhart: Me olimme valehtelijoita
23. Pieni kirja -  J.S. Meresmaa: Kenties tapan sinut vielä 
26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin - Kaisa Paasto & Mari Ahokoivu: Anni kaverinkesyttäjä punaisella matolla
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva - Susanna Clarke: Piranesi 
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen - Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 1: Tähtiin temmatut 
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja - Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin 
33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan - Alice Walker: Häivähdys purppuraa 
39. Novellikokoelma - Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki 
45. Palkittu esikoisteos - Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa 
  
    
Heinäkuun lukupinossa:
  • Thomas Engström & Margit Richert: Nattavaara
  • Mervi Heikkilä & Kirsi Pehkonen (toim.): Aarre
  • Riina ja Sami Kaarla & Anders Vacklin: Pet Agents - Lemmikkifrendit 1: Bitti ja moodi
  • Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
  • Anne Kovalainen: Ensin palasivat linnut 
  • Hilkka Liitsola: Uuden alun kajo
  • Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari 
  • Tuutikki Tolonen: Agnes ja varjo ikkunassa

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Pride-lukuhaasteen kooste

  
Helteistä heinäkuun ensimmäistä! Näin on Pride-lukuhaaste taas päättynyt tältä vuodelta. Mitä sateenkaarevaa luitte kuukauden aikana? Kommentoi tai linkkaa lukemasi kirjat alle, kokoan luetuista vinkkilistan.
   
Minä luin kesäkuun aikana 9 teosta, joissa oli LGBTIQA+ teemoja tai hahmoja. Kolme näistä oli sarjakuvaa, neljä lastenkirjaa (kaksi kuvakirjaa ja kaksi romaania), yksi käännös- ja yksi englanninkielinen romaani. Kotimaisia teoksia näistä oli viisi. Parhaat lukuhetket tarjosivat Poika ja perhostunne, Kivet, kannot, tähdet, kuuta, Ensilumi ja Madame Burovan kuu ja tähdet (jossa yksi sivuhahmoista oli ilahduttavasti sateenkaareva). 
  
  • Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja perhostunne
  • Mitja Mikael Malin: Kivet, kannot, tähdet, kuuta
  • Johanna Hulkko: Geoetsivät ja salaperäinen Sasu & Geoetsivät ja yksikätinen madonna
  • Brenden Fletcher, Cameron Stewart & Babs Tarr: Motor Crush vol. 1
  • Ruth Hogan: Madame Burovan kuu ja tähdet
  • Amal El-Mohtar & Max Gladstone: This is How You Lose the Time War
  • Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi 
  • Tillie Walden: Alone in Space
   
   
Haasteen aikana luettiin mm. näitä kirjoja:

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Kirjabloggaajien kesälukumaratonin kooste

   
Kesän ensimmäinen kirjabloggaajien lukumaraton on nyt ohitse. Tästä koostepostauksesta löytyvät linkit osallistuneisiin blogeihin (jos huomaat blogisi tai sometilisi puuttuvan listalta, kommentoi alle), joista voi käydä keräämässä lukuvinkkejä, myös fiilistelemässä maratonin tunnelmia ja katsomassa kivan kesäisiä kuvia.
     
Itse luin maratonilla kuusi teosta, kolme sarjakuvaa ja kolme lastenkirjaa. Sivuja näistä kertyi 834 ja voin ehdottomasti suositella lukemaan suomalaista kansanperinnettä sateenkaarevilla hahmoilla tarjoilevaa Kivet, kannot, tähdet, kuuta, ihastuttavaa kuvakirjaa ihastumisesta eli Poika ja perhostunne ja omaelämäkerrallista, samaistuttavaa sarjista Guts
 
  • Reina Telgemeier: Guts 
  • Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja perhostunne 
  • Mitja Mikael Malin: Kivet, kannot, tähdet, kuuta
  • Johanna Hulkko: Geoetsivät ja salaperäinen Sasu & Geoetsivät ja yksikätinen madonna 
  • Brenden Fletcher, Cameron Stewart & Babs Tarr: Motor Crush vol. 1
  
  
Maratonilla olivat mukana:

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Kirjabloggaajien kesälukumaraton (päättynyt)

   
Kirjabloggaajien klassinen kesänviettotapa on jo vuosien ajan ollut kesälukumaratonit. Vedän itse tämän kesäkuun maratonin, heinä- ja elokuun maratoneille etsitään vielä vetäjää. 
  
Maratonin lukupinossa minulla on Pride-lukuhaasteen teoksia, joten käytän tässä samaa kuvaa kuin kuukausikoosteessa esitellessäni kesäkuun lukupinoa. This is How You Lose the Time War on menossa jo puolivälissä, mutta pinon sarjakuvat ja lastenkirjat ajattelin maratoonata ensin ja jatkaa sitä, jos aikaa vielä jää. 
  
    
Lukumaraton alkaa osaltani sunnuntaina klo 19:30 vetämäni lukupiirin jälkeen (kesäkuun kirjana oli Astrid Lindgrenin rakastettu klassikko Veljeni, Leijonamieli.) Jos muuten haluat mukaan lukupiiriin, laita viestiä vaikka sähköpostiini tai ota yhteyttä Instagramissa, miittaamme Discordissa yleensä kuukauden viimeisenä sunnuntaina. Heinäkuun kirjana on Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin ja elokuussa Mary Shelleyn Frankenstein.
  
Ensimmäisenä lukupinosta poimin Raina Telgemeierin sarjakuvan Guts. Olen lukenut häneltä aiemmin sarjakuvat Hymy ja Siskot, jotka ovat saman, omaelämäkerrallisen sarjan kaksi aiempaa osaa, sekä itsenäisen teoksen Ghosts. 
  
  
Guts oli ihastuttava ja samaistuttava sarjakuva peloista ja koulussa käymisestä vaikeuksineen. Raina Telgemeierin sarjakuvat ovat taidokkaasti piirrettyjä ja kertovat arkisesta elämästä tavalla, joka tarjoaa samaistumispintaa monelle lukijalle. Itselleni läheisesti tuttuja olivat mm. koulukiusaaminen, IBS ja emetophobia (jota ei sarjiksessa itseasiassa sanoiteta, mutta tämä on selvästi nähtävissä, sillä Raina inhoaa jopa sanaa "oksentaminen").
  
Seuraavaksi lukupinosta poimin somessakin kohua herättäneen kuvakirjan, Jani Toivon kirjoittaman ja Saara Obelen kuvittaman Poika ja perhostunne
  
   
Todella suloinen kirja ihastumisesta. ♥ Ronin äidillä ei ole vielä kesälomaa, niinpä poika pääsee viikoksi mummolaan maalle. Aluksi Ronia harmittaa, ettei voikaan vielä viettää kesää parhaan ystävänsä Pinjan kanssa, eikä häntä kiinnosta maatilan elämä. Perille päästyään hän kuitenkin tapaa omanikäisensä Timon ja tutustuu tämän kanssa lähiseutuun. Hän pääsee jopa lypsämään lehmää! Viikko kuluu nopeasti, ja kun lähdön hetki lähestyy, ei Roni osaakaan sanoa enää mitään Timolle, jonka kanssa vietetty aika on saanut perhoset lepattamaan Ronin vatsanpohjalle.
  
Seuraavaksi luettavaksi tarttui Mitja Mikael Malinin sarjakuva Kivet, kannot, tähdet, kuuta
  
   
Aivan loistava sarjakuvakokoelma, jossa suomalaisen kansanperinteen elementit ja sateenkaarevat ihmiset kohtaavat luontevalla tavalla. Harakoidaan, joudutaan metsänpeittoon, käydään katsomassa vainajien kirkonmenoja jouluna ja saadaan kekrinä vieraaksi sarvekkaita hahmoja. Kuudes tarina puolestaan tuo kodinhenget 2020-luvulle. Jään mielenkiinnolla odottamaa, mitä saamme seuraavaksi Malinilta, sillä tätä jää haluamaan lisää.
  
Maraton jatkuu Geoetsivien parissa. Lukupinooni valitsin Johanna Hulkon sarjan osat 6) Salaperäinen Sasu ja 7) Yksikätinen madonna. 
  
   
Geoetsivien kuudennessa osassa selvitetään graffititöhrijän tapausta. Raparperin isän on lomautettu ja rahat ovat tiukassa. Raparperi etsiväkavereineen matkustaa salaa Tampereelle junalla, mutta paluulippu häviää. Onneksi kirjaston työntekijä tulee apuun. Isä ja Pekka luulevat, että Raparperin "mooniskat" ovat alkaneet ja tyttö käyttäytyy siksi salailevasti. (Enpäs ole tuota sanaa kuukautisista kuullutkaan aikoihin, 20-luvulla syntynyt mummoni käytti tuota ilmaisua.) Äksyilyn syynä on kuitenkin se, että valehtelu on painanut Raparperia. Kirjasarjaan saadaan myös uusia hahmoja. 
  
Geoetsivien seitsemäs osa on ehkä vähiten uskottava tähän mennessä. Teoksen nimeen liittyvä tapahtuma kesti vain pari lukua, eli ei todellakaan ollut mitenkään keskeistä. Paljon kiinnostavampaa puolestaan on Raparperin ihastuminen edellisessä kirjassa esiteltyyn hahmoon, Jomppeen. Raparpeein isä ja Pekka ovat malli esimerkki ylihuolehtivista vanhemmista.
  
Viimeisenä lukumaratonilla tartun Brenden Fletcherin, Cameron Stewartin ja Babs Tarrin sarjakuvaan Motor Crush. 
  
   
Scifi-sarjakuva, jossa on samaa henkeä kuin Gunnmissa, low key cyberpunkkia. Päähenkilö ajaa moottoripyörällä kisoissa ja vetää mömmöjä, joka tappaa kaikki muut, jos he kokeilevat samaa. Domino Swift on adoptoitu, eikä hän tiedä, mistä tulee ja miksi on erilainen kuin muut. Ensimmäisissä viidessä lehdessä ehditään vasta raapaisemaan hänen erikoista taustaansa, mutta jättää jälkeen enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia.

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset - 2) Rautaruusu & 3) Hautaplaneetta

"En tiedä Maasta", hän sanoo, "mutta täällä tähtien keskellä kannattaa oppia, että 
ulkomuodolla on harvoin mitään merkitystä. On olemassa älyllistä elämää joka näyttää
hirvittävältä mutta on ystävällisempää kuin mikään, mitä olette aiemmin kohdanneet, 
ja on olemassa myös käsittämättömän kauniita olentoja, jotka toimivat kuin hirviöt."
     
   
Hänestä tuntuu, ettei hän halua mitään muuta kuin takaisin kotiin, takaisin Sunnerstan omakotitaloon, takaisin äidin ja isän turvalliseen syliin. Mutta sitä elämää ei enää ole. Isä on poissa, poliisin hoteissa, ja avaruusolennot ovat kaapanneet äidin. Hän naurahtaa itsekseen. Lause "avaruusolennot ovat kaapanneet äidin" tuntuu niin käsittämättömältä, että sitä on vaikea ottaa todesta. (s. 7)
  
Onpas hienoa huomata, että moni niistä asioista, jotka Oskar Källnerin kirjoittaman ja Karl Johanssonin sarjan ensimmäisessä osassa Tähtiin temmatut hakivat vielä paikkaansa ovat jo toisessa kirjassa Rautaruusu kohdillaan. On kokosivun (ja jopa aukeaman) kokoisia kuvia sarjakuvaruutujen lisäksi, kuvitukset tulevat vasta tapahtumien kuvailun jälkeen ja toivat lisää informaatiota, eikä Alicen ja Eliaksen suu ammollaan eri miljöissä tuijottelevia päitäkään ollut häiritsevässä määrin.
  
Hänen silmäkulmassaan vilahtaa jokin - jokin liikkuu pimeässä. Alice on siitä varma. Ja niitä on enemmänkin. Hän kuulee miten pikkuiset jalat rapisevat lattiaa vasten. Miksei kukaan muu reagoi niihin? (s. 81)
  
Tarinakin oli vallan toiminnallinen ja koukuttava, suorana jatkumona edelliseen. Sisarukset jatkavat seikkailuaan Hiljaisuuden miehistön kanssa. He etsivät äitiä, jonka arvelevat olevan vankina yhden aluksen kyydissä. He ovat seuranneet sitä Rautaruusuksi kutsutulle avaruusasemalle, joka kuhisee eri puolilta galaksia kotoisin olevia eliömuotoja. Tällaista scifiä olen kaivannut, rohkeutta toteuttaa muitakin kuin ihmisenkaltaisia lajeja.
  
"Brock-setä", hän sanoo. "Minkä takia Maassa kukaan ei tiedä teistä mitään?"
--
"Osittain siksi, että teidän planeettanne on niin kaukaisessa galaksin osassa, vanhan imperiumin rajojen takana. Ja osittain siksi, että teillä ole hyperaaltoteknologiaa, joten vaikka lukemattomat sivilisaatiot lähettävät kaikenlaista informaatioita teidän suuntaanne koko ajan, te ette pysty vastaanottamaan signaaleja. -- outoa tässä on pikemminkin se, että mekään emme tienneet teistä. Teidän maailmaanne ei ole imperiumin kartoissa." (s. 64)
  
Sarjan nimikin saa nyt selityksensä ja vaikka se onkin hieman kliseinen "valittu"-tarinan uudelleenkerronta, on se kuitenkin hyvin mielenkiintoinen. Myös Imperiumin historiasta saatiin paljon lisää tietoa. Taidanpa lukea heti perään kolmannenkin osan, kun se on jo valmiiksi lukupinossa.
  
"Teidän nykyteknologia on siis kehnompaa kuin se oli kaksisataa vuotta sitten?"
--
"Sellaista se on teknologian kanssa", hän sanoo. "Joskus kehitys menee taaksepäin, joskus taaksepäin. Toisinaan sivilisaatiot romahtavat, ja eloonjääneiden pitää selvitä raunioissa miten parhaiten taitavat." (s. 53)
  
    
"Se on yksi imperiumin vanhoista tähtiporteista", Brock sanoo. "Se ei toimi enää. -- Aikoinaan tähtiportit yhdistivät koko valtavan imperiumin. -- Hyperavaruuden kautta sama matka veisi satoja vuosia. Mutta nyt imperiumi on poissa ja sen mukana on kadonnut kaikki sen mahti ja loisto." (s. 69)
   
Huh! Nyt on tarjolla erittäin aikuiskelpoista lastenscifiä, puhutaan mm. geenimanipulaatiosta ja transsendentoitumisesta, jännitteen määrä kasvaa. Imperiumin perilliset -sarjan kolmannessa osassa Hautaplaneetta hypätään todella syvään päätyyn genreä, kun nuoren päähenkilöt ja Hiljaisuuden miehistö pakkolaskeutuvat imperiumin muinaiselle hautaplaneetalle, jonka pinta on täynnä alusten haaksirikkoutuneita romuja ja seikkailevat sen monissa kerroksissa.
  
"Umberza vaeltaa", Syndra mutisee. 
"Mitä sinä tarkoitat?" Brock kysyy. 
"Legendan mukaan Umberza liikkuu itsestään tyhjyyden halki, Yhtenä hetkenä se on täällä, seuraavana poissa." 
"Kuin aave!" Eliakselta pääsee. 
"Mitä?" Alice sanoo. "Onks tämä joku aaveplaneetta?" (s. 27)
  
Imperiumin historiasta opitaan taas paljon lisää, mutta infodumppaamiselta on vältytty, kun tieto on ripoteltu kiinnostavalla tavalla pitkin kirjaa. Alice ja Elias oppivat myös lisää äidistään ja hänen puolestaan sukua - mutta mikä mahtaakaan todella olla hänen suhteensa Syndraan. Iso suosittelu tälle sarjalle! Ja vaikka ensimmäinen osa ei olisi vielä täysin vakuuttanut, kannattaa todellakin jatkaa lukemista, sillä toinen ja kolmas osa ovat erittäin palkitsevia. Hautaplaneetta on tähän mennessä vuoden paras lukukokemus. 
  
Siellä täällä seinien ja katujen pinnalla kiipeilee köynnöskasveja. Ne muistuttavat hieman verisuonia ja ovat ensimmäinen elävä asia jonka he ovat nähneet tänne tulonsa jälkeen. 
-- 
On kulmia ja kärkiä joita ei pitäisi olla. Katse imeytyy kiinni, ei pääse irti. Seuraavassa hetkessä tuntui kuin kävelisi seinällä niin kuin kärpänen, ja se mikä äsken oli seinää, onkin nyt maata.
--
Niin kuin koko kaupunki olisi kiertynyt itsensä ympäri ja he nousisivat aina vain ylös samoja portaita, yhä uudelleen ja uudelleen. (s. 127-128 ja 138)
  
Olipa hauska bongata tämä Akiran ikoninen kuva toteutettuna kirjan maailmaan sopien.
Viittaus saattaa tosin mennä todella monilta lapsilukijoilta ohitse.
  
Arvosanat:
Rautaruusu 4,5/5 ♥ | Hautaplaneetta 5/5 ♥
      
Takakannesta:
Alice ja Elias ovat kaukana kotoa, avaruusalus Hiljaisuuden kyydissä, ja he kiitävät halki galaksin pelastaakseen vihollisalukselle kaapatun äitinsä. Matkan määränpää on asema nimeltä Rautaruusu. Siellä vastassa on joukko vaarallisia kraosotureita, mutta mikään ei saa sisaruksia luopumaan tärkeästä tehtävästä. Käynnistyy tarkoin laskelmoitu operaatio, joka ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaisesti.
  
--
  
Päätähuimaava tieteisseikkailu jatkuu.
Jännittävä nuortensarja lumoaa kerronnallaan ja kuvituksellaan.
  
Alicen ja Eliaksen uusi koti, avaruusalus nimeltä Hiljaisuus, on imaistu vanhan imperiumin hautaplaneetalle. Siellä vaeltaa vain kuolleita, sillä kutsumattomat vieraat eivät ole koskaan palanneet. Niin Hiljaisuuden miehistö ainakin uskoo, kunnes saa hätäviestin sisarusten äidiltä. Tämän löytääkseen heidän on laskeuduttava planeetan uumeniin ikivanhoihin hautakammioihin, joissa odottaa vaarallisia vihollisia ja kammottavia löydöksiä.
      
Suomentanut: Leena Peltomaa, 185 / 237 sivua, Otava 2021-22
  
Alkuperäinen nimi: Imperiets arvingar 2: Järnrosen (2020), Imperiets arvingar 3: Gravplaneten (2020)
  
Kuvittanut: Karl Johnsson
  
Sarjassa ilmestyneet:

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Dekkariviikko | Elly Griffiths: Musta enkeli (Ruth Galloway -mysteeri #10)

"Vastapäisellä kukkulalla seisoo jotenkin pahaenteisenä raunioitunut torni, 
kuin yksinäinen vartiomies laakson yllä."
  
   
Arvostelukappale
  
Elly Griffithsin dekkarisarja arkeologian tohtori Ruth Gallowaysta ja komisario Harry Nelsonista kumppaneineen on edennyt kymmenenteen osaansa, Musta enkeli. Keväällä ilmestyi jo seuraava kirja, Kivikehät ja syksyllä on tulossa lisää, kun Lyhdynkantajat näkee päivänvalon. Nämä ovat kevyttä kesäluettavaa, kalmanhajusta huolimatta. Murhia riittää, mutta niillä ei mässäillä. Päivän politiikkakin on mukana, kun yksi sivuhahmoista on pakolainen. 
  
"Luut ovat masentavia." 
Merkillinen kommentti arkeologilta, Ruth ajattelee. Hän rakastaa luita, mitä vanhempia sen parempi. (s. 84)
   
Maisemanvaihdos teki hyvää sarjalle kuin myös sen päähenkilölle. Kun Ruth kutsutaan Italiaan, pieneen kylämäiseltä vaikuttavaan kaupunkiin tutkimaan erästä erikoisempaa roomalaisajan vainajaa, saa hän pienen hengähdystauon Nelsonista. Hän ottaa mukaan syksyllä ekaluokalle menevän tyttärensä Katen, hyvän ystävänsä Shonan sekä tämän hieman Katea nuoremman pojan Louisin. Tutkimusten lisäksi heillä on aikaa käydä rannallakin, joskin Ruth inhoaa auringonottoa (Italian elokuun lämpöä hän kuvaa hevetintuleksi, joka käristää heitä kuin vartaassa) ja vetäytyy varjoon lukemaan kirjaa. Samaistun vahvasti tähän! Lomaan mahtuu niin maanjäristys kuin murhakin, eli tylsää ei ehdi tulla.
  
"Minä haluan isona näyttelijäksi." 
Ruth vaikeroi sisäisesti. Hän toivoo salaa, että Katesta tulisi luonnontieteilijä tai lääkäri. Eikä ainakaan näyttelijä. (s. 102)
  
Ruthilla on aina ollut hankala suhde omaan kehoonsa, mutta samaan aikaan hänellä on usein meneillään suhde johonkin mieheen (jotka pitävät Ruthista omana itsenään), Nelsonia ylittänyttä ei kuitenkaan ole löytynyt Nyt paljastuu, että Ruth on vuosia aiemmin viettänyt yhden yön komean italialaisen arkeologin, Angelo Morellin kanssa. Ruthista Angelo pitää häntä neiti Marplena, joka voi ratkaista arvoituksen, vaikka itse hän ei koe esikuvaa omakseen. Tästä huolimatta Ruthin päättelykyky johtaa lopulta syyllisen paljastumiseen.
  
"Luin lapsena Sven Hasselin kirjoja. Yksi niistä kertoi Monte Cassinosta." 
"En ole lukenut yhtään Sven Hasselia", Ruth sanoo. 
"Olen siis lukenut jotain, mitä sinä et", Nelson sanoo. "Ihmeiden aika ei ole ohi." (s. 207)
  
Perheloman kuva täydentyy, kun Nelsonkin ilmestyy maisemiin, maanjäristys saa nimittäin kovaksi keitetyn poliisin huolestumaan Ruthista ja Katesta, onhan hän tytön isä. Samaan aikaan hän on huolissaan vaimostaan, joka on raskaana vaikka on jo yli 40, eikä vauva välttämättä ole Nelsonin. Kun Nelson ei ehdi takaisin pelastusretkeltään Michellen ultraäänitutkimukseen, ja pelkää, että vaimo suuttuu. Parisuhde on kriisissä, eikä hyvää ratkaisua tunnu löytyvän.
  
"Olet taas lukenut Margaret Atwoodia", Ruth sanoo. "Tämä ei ole Orjattaresi vaan sunnuntaimessu." (s. 161)
    
Kuopion Sankaripuisto, 1800-luvun hautoja © Niina Tolonen
     
Ruthin äiti kuoli edellisessä kirjassa ja nyt hän on huolissaan iäkkäästä isästään. Samastuin hänen tunnelmiinsa hyvin vahvasti. Oma isäni kuoli, kuin olin vasta 14 ja äiti on nyt yli 70-vuotias, eli takaraivossa on jatkuvasti tunne siitä, että jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa äitikin tulee kuolemaan. Tunnelmaa korosti vielä se, että luin kirjaa äidin luona vieraillessani (viime viikonloppuna oli siskontytön lakkiaiset).
  
"Kuka tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?" Cathbad sanoo. "Ehkä tapaamme kaikki vielä jonakin päivänä." 
Kaunis ajatus, Ruth tuumii. Kunpa hän voisi uskoa siihen. (s. 339)
  
Ruthiin kohdistunut fatsheimaus on vähentynyt määrässä, mutta tässä oli muutama todella ikävä kohtaus teemaan liittyen. Olin myös aika järkyttynyt, kun Nelsonin vanhin tytär Laura paljastui anorektikoksi (tai voi kyseessä olla ortoreksiakin). Toivottavasti hän saa apua. Lauran pään sisään ei olekaan aikaisemmin päästy kurkistamaan, jospa Nelsonin vanhemmat lapset pääsisivät jatkossakin ääneen. 
  
"Sitä paitsi Sherlock Holmes ei ollut poliisi." 
Angelon perehtyneisyys kirjallisuuteen tekee Ruthiin vaikutuksen, mutta Nelson tuskin huomaakaan sellaista. (s. 213)
     
Arkeologiaa tosin olisi saanut olla enemmänkin, etenkin niin pitkän historian maassa kuin Italiassa. Tässä keskityttiin vähän liikaa moneen suuntaan risteilevien ihmissuhdesotkujen kanssa, vaikka ne tuovatkin dekkarisarjaan pehmeyttä ja samaistumispintaa. Käännöksessä oli pari erikoista kohtaa, diginatiivin vikkelät sormet tulee varmaan suoraan alkutekstistä, mutta läähkä biisin kuvauksena on hyvin hämmentävä. 
  
Vartija kieltäytyy päästämästä Ruthia sisään, koska tällä on paljaat käsivarret.
"Sinun täytyy peittää itsesi", vartija sanoo uudelleen elehtien. 
"Tämä on naurettavaa", Ruth sanoo. "Ihan kuin oltaisiin keskiajalla. Miesten ei takuulla tarvitse peittää itseään." 
Nelson osoittaa kylttiä, joka ilmoittaa karkealla kuvakielellä, että kummankaan sukupuolen edustajat eivät pääse sisään käsivarret paljaana tai shortseissa. (s. 208)
  
Tässä tuttuun tapaan listaus kohdista, jotka olivat tavalla tai toisella hämmentäviä (sisältää seksismiä, ulkonäköön liittyvää kommentointia, iän takia eriarvoistamista sekä outoja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä lausahduksia):
  
Ruthin kaikki ystävät joko rypevät perhe-elämässä tai ovat hakemassa avioeroa. Ainoastaan hänen homoseksuaalit ystävänsä ovat vielä menossa naimisiin. (s. 16) 
"Cassie näyttää ihan satuprinsessalta", hän sanoo Ruthille.
"Niin näyttää", Ruth sanoo. Hän on epäonnistunut tasavaltaisten periaatteiden välittämisessä tyttärelleen. (s. 17) 
Nelson uskoo omaan kyvykkyyteensä varsin vakaasti. (s. 24) Lasten tekemisessä. 
"Aina puhutaan siitä, miten naiset kaipaavat lapsia, mutta ei koskaan miesten kaipuusta." (s. 24) 
Vaikka Ruthin vanhemmat virallisesti omaksuivat linjan, jonka mukaan naisen korkein tavoite on olla vaimo ja äiti, he olivat hyvin ylpeitä hänen urastaan. (s. 32) 
"Mikä herran nimi on?"
Angelo hymyilee. Harvoinpa hän saa opiskelijan kiinni sisäistetystä seksismistä. "Ruth Galloway North Norfolkin yliopistosta." (s. 43) 
Nelson ihmettelee, miten tämä osaa näyttää moittivalta jopa selin. -- Ehkä se on jokin naisten erikoiskyky. (s. 45) 
Tien vieressä seisoskelee naisia lyhyissä hameissa ja korkeissa koroissa, ja rähjäinen tausta vain korostaa heidän glamour-yritelmiensä traagisuutta.
"Mitä nuo naiset myyvät?" Kate sanoo.
"Hedelmiä", Ruth sanoo haluamatta tutustuttaa Katea siihen tosiasiaan, että jotkut naiset myyvät ruumistaan. (s. 51) Miten Kate tajusi naisten olevan myymässä yhtään mitään? 
Jo Archer on menossa ohi vaatteissa, jotka Nelson tunnistaa treenikamppeiksi tyttäriensä garderobien perusteella: legginsit, hihaton paita, valtavat neonväriset lenkkarit, huppari solmittuna vyötärölle. Nelsonista asu on sopimaton Jon iässä ja asemassa olevalle. (s. 59) 
Tästä tulee mieleen ihan Sanna Marinin salakuviin liittyvä keskustelu. 
Hän miettii, miltä hän mahtaa Angelon mielestä näyttää. Hän ei ole vielä harmaantunut, mutta hän on kaksitoista vuotta vanhempi ja paljon lihavampi kuin viimeksi. (s. 65) 
Hän näyttää selvästi ajattelevan, että kaikki rikolliset ovat miespuolisia. (s. 75) 
"Äijä tosiaan", Nelson sanoo. "Tunnen itseni satavuotiaaksi. Aivan liian vanhaksi vaippojen vaihtamiseen." -- tänään Nelson kaipaa sovinistista sympatiaa. -- Brown oli ihan hyvä pomo, vaikka olikin taipuvainen nimittelemään naispuolisia poliiseja "kultasiksi" (s. 76-77) Nelson, et saa ainakaan minulta sympatiaa.  
"Miksi ihmeessä naiset tekevät tuota?" Freddie sanoo. "Menevät naimisiin rikollisten kanssa. Tuntuu, että mitä pahempi roisto, sitä useampi nainen haluaa hänen kanssaan naimisiin."
"Yksi psykologi kertoi minulle kerran syyksi, että naiset ovat kiinnostuneita alfauroksista", Nelson sanoo. "Ilmeisesti sellaiseksi tulee, kun tappaa jonkun." (s. 78) 
Kun he pääsevät kolmanteen kerrokseen, Ruth huohottaa. Angelo, joka on puhunut tauotta roomalaisista ja volskeista, vaikuttaa tuskin hengästyneeltä. (s. 81) 
Hän tietää, ettei asia kuulu hänelle, mutta ei tunnu mukavalta ajatella, että Ruth ja Shona ovat Italiassa tuntemattomien ja todennäköisesti kiihkeiden italialaisten ympäröimänä. Mitä Michelle sanoikaan Marcosta, työkaveristaan kampaamossa? "Hän on tosi hyvän näköinen, mutta hänhän on italialainen." Marco tosin on homo, mutta Nelsonin mieleen luikertaa aavistus, että Ruthin arkeologiystävä varmaankaan ei ole. (s. 93) 
Hän ei halua pelotella lapsia, eikä hän -- tahdo Angelon pitävän heitä säälittävinä naisina, jotka eivät osaa muuta kuin kirkua hysteerisesti. (s. 96) 
Ruth miettii, mitä tekisi. Hänellä on uimapuku vaatteiden alla, mutta tuntuu törpöltä ruveta riisuuntumaan tässä pronssinruskeiden ja kauniiden tuntemattomien keskellä. -- Ruthia myös nolottaa hänen yksiosainen, musta uimapukunsa. Kaikilla muilla naisilla rannalla isoäidit mukaan lukien on bikinit. Hänen vartalonsa on myös aivan valkoinen ja - eittämättä - sitä on liikaa. Ryhdistäydy nyt, hän sanoo itselleen. Läski on feministinen kysymys. Ei hänen kuulu hävetä sitä, ettei sovi yleiseen käsitykseen siitä, miltä naisten pitäisi näyttää, vaan hänen pitäisi olla ylpeä kurveistaan. (s. 111-112) 
Elsa on varmaankin ainakin kuusikymmentäviisi. Mutta hän säntää portaat ylös asuntoon kuin teini. Ruth seuraa hitaampaan tahtiin tuntien itsensä lihavaksi ja huonokuntoiseksi. (s. 127) 
"Täytyy vahtia linjoja." Sitä Ruth kyllä epäilee, koska Elsa on kapea kuin sauvasirkka.
--
Danielakin on pelottavan laiha ja kaunis. -- Miksi kaikki italialaiset naiset ovat noin laihoja, Ruth ihmettelee. -- "Poikki", Daniela sanoo. "Otetaan uusiksi. Ruth, älä ole niin hengästynyt tällä kertaa." (s. 130-131) 
Elsa videoi heitä innoissaan puhelimellaan. Minne entisajan vanhukset ovat kadonneet, Ruth ihmettelee. Hän on varma, että isän mielestä television kaukosäätimen käyttäminen on huipputeknistä, mutta Elsa sen kuin höpöttää livebloggauksesta, Snapchatista ja Instagramista. Siinä on jotain mätää. (s. 131) 
Ruth tuntee hikoilevansa. Hän yrittää hengittää normaalisti ja vetää samalla vatsaa sisään. (s. 132) 
Nelsonin mielikuvissa hän on harmaa hiiri, epätodennäköinen femme fatale, mutta vuodet ovat terävöittäneet ja muokanneet häntä. (s. 135) 
"Hän on kuin leikattu kolli."
Ikävä mielikuva. Bruno leikattiin, ja Nelson tuntee edelleen epämääräistä syyllisyyttä, vaikka eläinsuojelujärjestöt suosittelevat sitä. (s. 136) En ole ikinä ymmärtänyt tätä miesten outoa suhdetta poikakoirien ja -kissojen leikkaamiseen. Ihan kuin lemmikin varustelu olisi oman miehuuden jatke.  
Kaikki muut naiset -- ovat varmaan tälläytyneet Versaceen tai Pradaan tai johonkin muuhun muotiluomukseen, jonka suunnittelijat menettäisivät tajuntansa, jos heitä pyydettäisiin suunnittelemaan jotain normaalikokoisille naisille. (s. 138) 
Naispoliisi tuo heille kahvia, ja Ruth osaa kuvitella, mitä Judy Johnsonilla olisi seksitisestä työnjaosta sanottavanaan.
--
"Helkkari sentään", Nelson sanoo. "Judy haastaisi minut oikeuteen, jos pyytäisin häntä keittämään teetä."
"Ja se olisi sinulle ihan oikein, Ruth sanoo." (s. 168 ja 213) 
Toisaalta häntä ärsyttää, kun Nelson jatkuvasti kuvittelee velvollisuudekseen tulla pelastamaan häntä. (s. 175) 
Hän osti myös puhallettavan uimarenkaan Katielle. Se on vaaleanpunainen ja siihen on hiukan kömpelösti istutettu yksisarvisen pää. -- Nelson osti renkaan myös Louisille (miehekkään, jossa on jalkapallon kuvia), mutta Louis on  selvästi enemmän kiinnostunut yksisarvisesta. (s. 179) 
Hän on yllättynyt siitä, miten hyvältä Ruth näyttää uimapuvissa. Hän on huomannut aiemminkin, että mitä vähemmän Ruthilla on päällä, sitä hoikemmalta hän näyttää. Hillitynmallisessa uimapuvussa hän näyttää kurvikkaalta eikä ylipainoiselta. (s. 179) 
Hänestä Ruth oli ollut todella kiinnostava ihminen. Ei kaunis millään mittapuulla, mutta hänessä oli jotain kovin viehättävää, älykkyyttä ja härkäpäisyyttä. (s. 183) Angelo, ole hyvä ja mene roskakoriin. 
Linda on niitä luonnollisen viehättäviä naisia, joiden ei tarvitse nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. -- Nelson on varma, että hänen on täytynyt olla Manchesterin yliopiston kauneimpia tyttöjä kahdeksankymmentäluvulla. (s. 189) 
"Kiva nähdä nainen tuon pöydän takana", Marj sanoo. "olin poliisissa kaksikymmentä vuotta, mutta en ylentynyt konstaapelia korkeammalle."
"Olen tässä vain väliaikaisesti", Judy sanoo. "Olen ylikonstaapeli."
--
"Häntä ärsytti olla käsiraudoilla kiinni naiskonstaapelissa. Kun päästiin asemalle, hän kumartui puoleeni ja kuiskasi, että 'kostan tämän vielä, h-sana'"
Judy värähtää, ei niinkään sanan vuoksi (poliisit käyttävät sitä paljon, tosin Nelson ei koskaan), vaan siksi, että Marjin on niin vaikea sanoa sitä. (s. 198-199) 
"Danielasta olit mahtava kameran edessä." 
"Ihanko totta?" Kuulostaa epätodennäköiseltä.
"Joo, olit niin luonnollinen ja teeskentelemätön."
Näin on sanottu Ruthin aikaisemmistakin tv-esiintymisistä. Hän tietää, että se on tarkoitettu kohteliaisuudeksi, mutta hän ajattelee aina "luonnollisen" todellisuudessa tarkoittavan "ylipainoista ja hikistä". (s. 226) 
"Minä olisin halunnut yrittää vielä neljättä lasta, jos olisimme vaikka saaneet tytön, mutta Paolo ei ollut innostunut. Hänestä maailma on jo liikakansoitettu." (s. 245) Maailma todellakin on ylikansoitettu, yksi monista syistä miksi olen vapaaehtoisesti lapseton. 
Kuka nykyään käyttää kangasnenäliinoja? (s. 249) Esimerkiksi ihmiset, jotka haluavat vähentää hiilijalanjälkeään, kuten zero waste aatteessa. 
Ajatuksissaan Laura taputtaa -- litteää mahaansa. Hän ei osaa kuvitella olevansa ikinä raskaana. -- Aina kun hän syö jotain. hän kuvittelee, miten ruoka paisuu hänen sisällään ja kuinka se pitää tuhota treenaamalla enemmän. Hänen vanhemmillaan ei ole aavistustakaan, millaista kosmista hyvän ja pahan taistelua hän kävi mielessään jokaisen suupalan edessä kaikki ne vuodet. "Olet liian laiha", isä aina sanoi, mutta jotenkin ylpeästi. Hän tietää, että isä olisi enemmän huolissaan, jos hän olisi ylipainoinen. Niin kuin Ruth. -- Laura on tavannut Ruthin, eikä taatusti kukaan, joka on naimisissa äidin kanssa, vilkaisisikaan ketään niin ylipainoista ja homssuista. (s. 262-263) 
Rauhoituhan nyt, äiti, Lauran tekee mieli sanoa. Vaikka hän onkin poika, ei ole mitenkään sanottua, että hänestä tulee uusi Wayne Rooney. Hän voi olla homo tai bi tai ei-binäärinen, tai vaikka pitää nukeista enemmän kuin jalkapallosta. -- Entä jos poika päättää isona, että haluaa sukupuolenkorjaukseen? Laura ei osaa kuvitella kummankaan vanhempansa ymmärtävän tilannetta. Äidillä on paljon homoseksuaaleja ystäviä, mutta sukupuoliasenteissa hän on jossain keskiajalla. (s. 271) 
Seurakuntalaiset ovat olleet isälle todella kilttejä äidin kuoleman jälkeen. He auttavat ostoksissa ja puutarhatöissä -- Ja se, että monet heistä ovat mustia -- auttaa tukahduttamaan isän Daily Mail -henkisiä mielipiteitä. (s. 273) 
"Haluaisin käydä salilla." Se on lievä ilmaisu. Laura haluaa epätoivoisesti päästä treenaamaan, hänen ruumiinsa janoaa sitä. -- odotuksesta kihisten Laura jännittelee jo hauistaan. (s. 286) 
Hän on syömässä loppuun Kit Katia. "Ostin sinullekin", hän sanoo.
--
Laura -- työntää suklaapatukan kassiinsa. Hän hankkiutuisi siitä eroon myöhemmin. (s. 287)
    
Kummallisessa välitilassa, Ruth ajattelee, joka ei ole Italiaa eikä Englantia, ei maata eikä taivasta. Samanlaisessa kuin asunnon portaikon tasanne, maailmojen välinen metsä, elämän ja kuoleman välinen liminaalitila. Matkustajia kulkee sinne tänne verovapaine kasseineen kuin Manalan vainajat kolikkoineen. (s. 326)
  
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Suosikkiarkeologi selvittää murhaa Italian auringossa
  
Kymmenennessä Ruth Galloway -mysteerissä uppoudutaan italialaisen pikkukaupungin menneisyyteen. Suosittu brittisarja yhdistää ihmissuhteiden ja perhe-elämän arkiset ongelmat niin historiallisten kuin tuoreidenkin murhien tutkintaan.
  
Arkeologi Ruth Gallowayn rakkauselämä on kertakaikkisen solmussa ja Ruth pahasti loman tarpeessa. Kun häntä pyydetään apuun kaivauksille Italiassa, hän tarttuu heti tilaisuuteen yhdistää työ ja huvi. Mutta liittyvätkö muinaiset luut myös tuoreempiin kuolemantapauksiin? Kun komisario Harry Nelson vielä ilmestyy Italiaan, Ruth huomaa sotkeutuneensa monenlaisten salaisuuksien seittiin. Menneisyys kirii kiinni niin Ruthia kuin Nelsoniakin. Lopullisten valintojen aika on pian käsillä.
  
Suomentanut: Anna Kangasmaa, 342 sivua, Tammi 2022
  
Alkuperäinen nimi: The Dark Angel (2018)
  
Sarjassa ilmestyneet:
  
Ruth Gallowayn kanssa mysteerejä ovat ratkaisseet myös: Kulttuuritoimitus, Kirja hyllyssäLuetut.net, Kirjamuuri, Kirjasähkökäyrä

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Kirjabloggaajien kesälukumaraton 18.-19.6.2022

  
Kirjabloggaajien kesän 2022 ensimmäinen lukumaraton tulee kahden viikon päästä, viikonloppuna 18.-19.6. Jos hyvin käy, maratoneja tulee vielä heinä- ja elokuussakin, jos niille löytyy järjestäjä. 
  
Lukumaratonin säännöt:
  • Lukuaikaa on maratonille varattu 24 tuntia. Voit pitää taukoja, mutta ne sisältyvät kokonaisaikaan. Muista syödä ja levätä riittävästi, jotta lukuinto säilyy!
  • Maratonin voi aloittaa esimerkiksi jo perjantaina 17.6. tai jatkaa maanantain 20.6. puolelle, kunhan osa maratonista tapahtuu lauantaina tai sunnuntaina.
  • Osallistua voi niin bloggaajana, Instagramissa tai Twitterissä, kuin myös ilman näitä alustoja.
  • Somessa voi julkaista etukäteen lukupinon esittelyn tai fiilistellä maratonin aikana. Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan, niin paperisena kuin elektronisenakin aineistona.
  • Maratonin lopuksi voi julkaista koontipostauksen, josta käy ilmi luettu sivumäärä tai kuunneltu aika, sekä luetut kirjat. Koontipostauksen linkin tai edellä mainitut tiedot voi julkaista maratonia seuraavan tiistain aikana täällä ilmestyvän postauksen kommenttilaatikkoon.
  • Halutessasi voit seurata muiden lukumaratonia. Somessa aihetunnisteena käytössä ovat #lukumaraton ja #kesälukumaraton2022. Maratonpostauksissa voi käyttää tässä julkaisussa olevaa kuvaa
  • Ja lopuksi, maraton ei ole kilpailu siitä kuka lukee eniten sivuja, vaan lupa upota kirjojen maailmoihin! 
  
Lukuiloa maratonille!
    
Mukana maratonilla:

torstai 2. kesäkuuta 2022

Elly Griffiths: Maan alla (Ruth Galloway -mysteeri #9)

"Ajatuksessa näistä maanalaisista kulkureiteistä on jotain hermostuttavaa.
Ikään kuin kaupungilla olisi kaksonen pimeydessä, toinen elämä pinnan alla."
    
    
Arvostelukappale
  
Elly Griffithsin Ruth Galloway mysteereitä on ilmestynyt suomeksi kohta jo huimat 12 osaa, mutta sitä ennen katsaus menneeseen. Luin tämän sarjan yhdeksännen osan Maan alla jo vuosi sitten, mutta, kiitos teknisten ongelmien, monen 2021 luetun kirjan postaus jäi roikkumaan, sillä  - niin kuin olen kertonut pariin otteeseen aiemminkin - tietokoneeni hajosi yllättäen viime kesänä. Nyt olen saanut ison osan rästipostauksista pois roikkumasta. 
  
"Onko teillä taskulamppua?" Clough kysyy yhdeltä korjausporukan miehistö. Ennen kuin tämä ehtii sanoa mitään, Tanya on jo ojentanut Magliten käsilaukustaan. 
"Uskomatonta. Mitä muuta sinulla mahtaakaan olla mukana?" 
"Minusta on hyvä olla varautunut eri tilanteisiin", Tanya sanoo. (s. 36)
  
Vuosi edellisen kirjan tapahtumien jälkeen Ruth kutsutaan kaivelemaan rakennustyömaan paljastamia luita Norwichin liitukivitunnelissa (jollaiseen pääsee kurkistamaan esimerkiksi tällä videolla), komisario Nelson tutkii tiiminsä kanssa kadonneiden naisten ja murhattujen kodittomien tapauksia. Puhutaan maanalaisissa tunneleissa asuvasta yhteisöstä (vrt. Pariisin katakombit) ja ihmissyönnistä. On jännitettä, vaarallisia tilanteita, eikä onnellisia loppujakaan puutu.
  
"Maailma on ylikansoitettu. Maan pinnalla ei ole tilaa, joten käy järkeen mennä maan alle." (s. 325)
  
On mainiota, kuinka Ruth kertoo Nelsonille, että DNA- ja isotooppitutkimusten tulokset saa muutamassa viikossa, eikä yhdessä päivässä, "koska tämä ei ole CSI Miami". Samoin nautin, kun Quentin kauhistuu arkeologi-Tedin hakun heiluttelua. "Eikö arkeologian pitäisi olla herkkää työskentelyä? Hipsutellaan korvaamattoman arvokkaita esineitä pensseleillä ja niin poispäin?" Neljän vuoden arkeologiaopintojeni aikana opin, ettei kaivauskuopassa (ainakaan niillä kaivauksilla, joihin osallistuin) käytetty mitään siroja pölytupsuttimia. 
  
Mies on -- nuorehko ja tumma, ja hänellä on sarvisankaiset silmälasit. Hän näyttää Harry Potterin ja David Tennant -kauden Doctor Whon risteytykseltä. (s. 26)
   
Ruth joutuu kuulemaan surullisia uutisia. Hänen jo kuusivuotias tyttärensä Kate puolestaan pääsee näyttelemään Ihmemaan Liisaa jännittävään teatteriesitykseen. Ruth ei pidä lasten harrastuksista, eikä ole ilmoittanut Katea esimerkiksi balettiin. Hänen lapsuudessaan kun vaihtoehtoja oli vain partio tai ei mitään. "Ruth oli ollut vapaa lojumaan sängyssä ja lukemaan tuntitolkulla. Se oli täydellinen harrastus, eikä tarvinnut hankkia trikoita.
  
Ruth -- katsoo skandinaavisia rikossarjoja, joissa kaikki on harmaata, jopa kukat (joita ei tosin juuri näy paitsi hautajaisseppeleissä). (s. 102)
  
Ruth pelkää jo etukäteen, mahtavatko Katen tulevaisuuden teiniystävät jaksaa tulla heille kylään, koska talo sijaitsee kaukana kaikesta, marskimaan reunalla. On kyllä huolestuttavaa olla huolissaan noin pitkän ajan päähän kuviteltuja tilanteita, joita ei välttämättä koskaan tapahdu. 
  
Mikä tahansa koti muuttuu paremmaksi, jos sinne hankitaan kissa. (s. 232)
     
Ruthin ulkonäöstä ja syömisestä puhutaan taas, mutta ehkä vähemmän kuin aiemmin, mikä on ihan positiivista. Cloughin syömisestä ja kalorien sisäistämisestä kuitenkin naljaillaan koko ajan ja Nelsonkin miettii, kannattaako syödä kokonaista kasaa muffineja. Alla kaikki kulmakarvoja kohottaneet kohdat jaettuna muutamaan kategoriaan:
   
Ruthin ulkonäköön, kuntoon ja syömiseen liittyvä kommentointi:
  
"Oletko kunnossa?" Ted kysyy. "Vaikutat hengästyneeltä."
"Joo, olen ihan ookoo", Ruth sanoo ja pinnistelee hengittääkseen normaalisti. (s. 14) 
Ruthin mielessä väikkyvät jo tee ja leivos -- Ruth ilahtuu, että Ted ja Quentin tilaavat molemmat leivoksen, koska se merkitsee hänellekin lupaa leivokseen. (s. 27 ja 31) 
"Eikö poliiseilla ole teetaukoja?" Ruth puolustelee. Hän on ottanut cappucinon, mutta silmäileee Nelsonin isoa kakunpalaa kateellisena. -- Nelson leikkaa kakunpalansa kahtia ja tarjoaa toisen puoliskon Ruthille. (s. 55 ja 57) 
Millaisen vaikutuksen häneen tekikään tämä älykäs nainen, joka tuntui niin itsevarmalta ja näytti vähän välittävän, mitä muut ajattelivat. Nyt kun Nelson tuntee Ruthin paremmin, hän tietää, ettei tämä ole ihan totta, mutta Ruth on silti älykkäin hänen tuntemansa henkilö. (s. 61) 
Hän yrittää laihduttaa, joten hänellä on eväänä kotona tehtyä salaattia. (s. 69-69)
Kamera kuulemma lisää painoon viisi kiloa, mutta Ruthista tuntuu, että oikea lukema lähentelee kahtakymmentäviittä. -- Kellerman on pitkä, laiha ja isonenäinen, mikä saa hänet muistuttamaan petolintua. (s. 72)
Ruth katsoo kelloaan. Kello on melkein kaksi. Hän on kyllä syönyt - salaattia taas - mutta siitä on ainakin kaksi tuntia. (s. 93)
Martin käy piiraansa kimppuun sellaisella innolla, jota vain hyvin laihojen ihmisten sallitaan näyttää. Ruth yrittää syödä leipänsä hitaasti ja jättää sen mukana tulleet sipsit sivuun. (s. 99, Onkohan tässä käännöskukkanen ja pitäisi olla ranskalaiset?) 
Hän -- on saavuttanut Katen suosion tarjoamalla tälle karkkeja isosta paperipussista. Ruthillekin olisi maistunut (he ehtivät vain pikaisesti syödä voileivät autossa), mutta hän ei halunnut vaikuttaa ahneelta. (s. 208)
  
Muiden ulkonäköön liittyvä kommentointi:
  
Nelsonille tulee mieleen tyttärien ystävät, nuo käsittämättömän laihat nuoret naiset -- Minne kaikki ne ylipainoiset finninaamanteinit oikein katosivat? Kun hän oli nuori, naapurikoulun tytöt eivät kyllä takuulla olleet lähellekään näin itsevarmoja ja viehättäviä. (s. 21) 
Hän on ihan miellyttävän näköinen, mutta jotenkin väritön. Nelson ei ylläty kuullessaan, että hän on IT-konsultti. (s. 156) 
Cassie on niin loistelias, että pistää silmään maalaismaisemassa Norfolkissa kuin gaselli kotieläinpuistossa. Mutta Nelsonin vaimo on myös erittäin kaunis, ja luottaahan hän tähän, eikö vain? (s. 256)
  
Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä kommentointi:
  
"Ehkä saamme tänne vihdoinkin oikein poliisimiehen", Nelson oli sanonut -- "Oikean poliisin", Judy oli korjannut. (s. 28) 
Nelson ajattelee usein, että Jo ei ole lainkaan niin viehättävä kuin kuvittelee olevansa. -- hän vaihtoi Tanyaan ("minulla on paljon homoseksuaaleja ystäviä") ja pärjäsi hiukan paremmin, koska Tanya on kunnianhimoinen eikä yleensä osaa lukea rivien välistä. (s. 29) 
Ruth -- huomaa, että Quentinilla on vihkisormus, ja miettii, mahtaako tämä olla homo vai hetero. Quentin on jotenkin androgyynin oloinen.  
"Vaimoni on täällä töissä."
Siinä on ainakin vastaus Ruthin pohdintoihin tämän seksuaalisesta suuntautumisesta. (s. 33 ja 192) 
Judy ei edes tiedä. onko hän homo vai hetero. (s. 125) 
Hän on komea poika -- Nelsonista tukka on kylläkin aavistuksen liian pitkä.  
"Hei, Caleb", Clough sanoo. "Siisti junarata. Rakensitko sen itse?"
"En, vaan Evie", Caleb sanoo. "Hän tykkää junista."
"Mistä sinä tykkäät?" Clough kysyy. "Jalkapallostako?"
"En. Tykkään näyttelemisestä ja tanssista", Caleb sanoo. (s. 158-159) 
Miltä Benedict Foster-Jones sinusta vaikutti?" Nelson kysyy.
"Vähän sellaiselta nykymieheltä", Clough sanoo. "Pitää sandaaleja, pyöräilee, syö luomuruokaa." (s. 160) 
"Yritätkö sanoa, että minun pitää pysyä kotona lasten kanssa, koska olen nainen?" (s. 163) 
Kun hän tuli kotiin, hän odotti näkevänsä Michellen keittiössä laittamassa ruokaa. Ruth sanoisi, että oletus on sovinistinen, mutta Nelson vakuuttaa itselleen, että ajattelee niin vain siksi, koska niin hänen elämässään on aina ollut. (s. 215) 

Hän oli jopa ajatellut, että kun hän ja Petra menevät naimisiin ensi vuonna, he voisivat pitää kirkkohäät, ja naispuolinen pappi voisi vihkiä heidät. Mutta Petra ei ollut innostunut, eikä Tanya ole valmis antamaan kirkolle anteeksi vuosisatojen naisvihaa ja homofobiaa vain siksi, että tutustui naiseen, joka pitää kaulapantaa. (s. 299)

Nelson tajuaa, että nykyään hän on töissä yhtä naisvaltaisessa ilmapiirissä kuin kotonakin. Miehet ovat vähemmistössä silloinkin kun Clough on paikalla. Niin sulava ja metroseksuaalinen kuin Tim olikin, hän olisi tasapainottanut tilanteen. Nyt Nelson on kuitenkin mitä ilmeisemmin vähemmistössä. Ei se varsinaisesti haittaa. Hän pitää naisista. Mutta vähän sopeutumista tämä kuitenkin vaatii. (s. 327)

   
Ruth-Nelson-Michelle -kuviossa tapahtuu parikin kiinnostavaa käännettä, vaikka en kyllä ihan ymmärrä, mitä Ruth näkee misogynistisessä Nelsonissa, jota päihittävää miestä ei ole löytynyt, ja jonka mielestä pahinta ei ole stressaava työ tai rakkauselämän sotkut vaan - hui kauhistus - naispomo. Hän ei pitänyt edellisestäkään pomosta ja "mikä tahansa muutos on parempaan päin -- Kuinka väärässä hän olikaan!" Nelson myös "pitää kunnia-asianaan ehättää rikkomaan mahdollisimman monta liikennesääntöä". Oikein mallikansalainen meidän Nelsonimme. 
  
"Olet ilmeisesti varsin läheisissä väleissä komisario Nelsonin kanssa." 
"Olemme tehneet paljon töitä yhdessä", Ruth sanoo. 
"Hän on kunnon mies", Jo sanoo. "Mutta hän ei vaikuta oikein tyytyväiseltä elämäänsä." 
"Miksi hän ei olisi tyytyväinen?" Ruth sanoo tietoisena siitä, ettei kuulosta kovin neutraalilta. "Viehättävä vaimo, mukava perhe ja niin poispäin." 
"Kaikki ei aina ole niin täydellistä kuin miltä näyttää", Jo sanoo. (s. 301-302)
  
Liisan lisäksi Hobittiin viitataan useita kertoja. Erästä hahmoa jopa kutsutaan Bilboksi, "mutta se tuskin on hänen oikea nimensä". Bilbo Reppuli on myös yhden teoksen lapsen kanin nimi. "Kolossa maan sisällä asui hobitti." Nelsonin kollega Clough on "mennyt -- syömään toisen aamiaisen" ja eräällä asunnottomalla miehellä kuvataan olevan "Gandalf-tyylinen tukka ja parta". Kirjailijalla (tai hänen kirjoittamallaan hahmolla) on käynyt pieni vahinko, kun puhutaan Sormusten herrasta. Kun oikaistaan keskustelukumppania, että kyseessä ei ole vain leffa vaan kirja - "tai oikeastaan kolme" - on trilogian ensimmäiseksi osaksi nimetty Hobitti, joka on ihan oma kirjansa. 
  
"Me miehet aiheutamme maailmassa paljon ongelmia." (s. 54)
  
Käännöksessä oli muutamia erikoisia kohtia, kuten superrikkaiden ydinsotabunkkereiden kutsuminen pakohuoneiksi eikä esimerkiksi turvahuoneiksi (venäläiset oligarkit mainittiin myös, paljon on kyllä muuttunut kirjan lukemisen jälkeen) ja höpöheinä (en yhtään osaa arvata, mitä kannabiksen synonyymiä alkuteoksessa on käytetty). Tästä löytyy myös klassisia dekkarikliseitä, kuten puhelimesta loppuu akku tai se on äänettömällä väärään aikaan. 
  
Ruth huomaa kiusaantuneena kyynelten kihoavan silmiin. Tämä on feministin painajainen, hän sanoo itselleen. Naisen valkoinen asu symboloi neitsyyttä, ja mies antaa hänet toisen miehen omaisuudeksi. (s. 341)
  
Tämä oli kokonaisuutena parempi kuin edellinen osa, Siniviittainen nainen. Sivut kääntyivät vaivattomasti ja olin henkisesti tiukasti mukana tarinan käänteissä, vaikka kuten edellä listasin, ei tämä aivan ongelmatonkaan ollut. Jatkan silti Ruthin matkassa, seuraavat kaksi osaa ovat jo lukupinossa tämän vuoden dekkariviikkoa varten. Seuraava lainaus on kaltaiseni velaihmisen todella vaikeaa ymmärtää.
  
Vastasyntyneen vauvan näkeminen oli niin ällistyttävän, pökerryttävän ilahduttavaa, että se näyttää pyyhkineen mennessään kaiken sitä edeltävän. Niinhän sen on pakko mennäkin, koska kuka muuten ikinä hankkisi lisää lapsia? (s. 136)
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Synkkä salaisuus syvällä maan uumenissa.
  
Lukijoiden rakastama Ruth Galloway joutuu syvälle kammottavien rituaalisurmien sotkuun. Viehättävä brittisarja yhdistelee rikoksia, ihmissuhteita ja arkeologiaa.
  
Norwichin alla risteilevistä vanhoista kaivoskäytävistä löydetään ihmisluita. Luut on haudattu vastikään – ja sitä ennen ne on keitetty. Samaan aikaan poliisi tutkii asunnottoman naisen katoamista. Naisen sanotaan painuneen maan alle – mutta onko se vain sanonta? Nykyään kaivoskäytävissä majailee asunnottomia, mutta niiden historiaan liittyy sekä rituaalisurmia että kannibalismia. Ruthin ja komisario Nelsonin on selvitettävä syvälle haudatut salaisuudet ennen kuin maa vaatii uuden uhrin.
  
Suomentanut: Anna Kangasmaa, 352 sivua, Tammi 2021
  
Alkuperäinen nimi: The Chalk Pit (2017)
  
Sarjassa ilmestyneet:
   
Ruth Gallowayn kanssa mysteerejä ovat ratkaisseet myös: Kirjakaapin kummitus, Luetut.net, Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Kirjamuuri

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Toukokuun luetut

     
Toukokuu vilahti ohitse aivan huomaamatta. Kevään etenemistä oli ihanaa bongailla ja mahtavaa, että pääsee taas kuvaamaan ulos. Onkin ollut ikävä vihreyttä (lämpöä ei niinkään). Kevätauringon aiheuttama, usein toistuva migreenikin on helpottanut viimein, siitepölykausikin aiheutti omat ihanuutensa. Nyt olen kuitenkin valmis ottamaan vastaan kesäkuun, Pride-lukuhaasteen, dekkariviikon, kirjabloggaajien kesälukumaratonin (tästä tulee lisää tietoa pian) ja siskotytön lakkiaiset. 
  
Vetämäni lukupiirin kesän kirjat valittiin. Kesäkuussa luemme Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen, heinäkuussa Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin ja elokuussa Mary Shelleyn Frankensteinin. Piiri kokoontuu Discordissa yleensä kuukauden viimeisenä sunnutaina (poikkeuksena juhannuksena jo edellisenä viikonloppuna). Mukaan pääsee laittamalla viestiä esim. sähköpostilla tai Instagramissa. Tervetuloa mukaan, jos kiinnostaa!
  
Toukokuussa luin vain seitsemän kirjaa, mutta sivuja kertyi kuitenkin ihan kivasti, 2109, josta melkein puolet tulee pelkästään jo lukupiirien kirjoista Nokkosvallankumous ja Viides vuodenaika. Parhaat lukuhetket vietin Imperiumin perillisten ja Hautausmaan poikien kanssa. 
   
Kaikki toukokuussa luetut:
  • Juha-Pekka Koskinen & Saana Nyqvist: Mysteerijengi - Kirjaston kiusanhenki
  • Sini Helminen: Sysi
  • Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 2 - Rautaruusu ja Imperiumin perilliset 3 - Hautaplaneetta
  • Aiden Thomas: Hautausmaan pojat
  • Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
  • N.K. Jemisin: Viides vuodenaika
  
Toukokuussa kirjahyllyyni muutti muutamia kirjoja. Voitin pari kirjaa arvonnoista, Kariston syyskatalogin arvonnasta voitin kovasti odottamani Anne Kovalaisen Ensin palasivat linnut ja Meg Masonin Murhe ja autuus @sisterhood.of.travelling.books -kirjagramin synttäriarvonnasta. Kirjaston vaihtohyllystä löysin kolme kirjaa, Vegaanikeittiön käsikirjan, Tim Burtonin kuvitetun runokokoelman The Melancholy Death of Oyster Boy & Other Stories ja John Greenin Kaikki viimeiset sanat. Nyt voinkin palauttaa siskontytölle kuusi vuotta sitten lainaamani kappaleen viimeksi mainitusta. Hauskasti olen itse asiassa menossa hänen lakkiaisiinsa ensi viikonloppuna. 
  
Eilen puolestaan löysin jo toisen graalikirjan puolen vuoden sisällä. Viime vuoden lopulla löysin Anu Holopaisen Kristallien valtakunnan Kontista ja siellä oli nytkin yksi kappale kirjasta tälläkin kertaa (vain 8€, itse maksoin kympin), mikä on jännä, sillä olen metsästänyt ko. kirjaa jo vuosia ja nyt näitä tuntuu poppaavan esiin kuin sieniä sateella. Mutta tällä kertaa tosiaan silmiini osui Garth Nixin Sabriel, jonka kaksi jatko-osaa minulla on ollut jo vuosia. Seuraava metsästettävä teos voisi olla Becky Albertallin Minä, Simon, Homo sapiens alkuperäisellä, ei leffakannella.  
  
     
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat:
  
9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön - N.K. Jemisin: Viides vuodenaika
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää - Aiden Thomas: Hautausmaan pojat 
  
Kesäkuun lukupino:
  • Amal El-Mohtar: This Is How You Lose the Time War
  • Brenden Fletcher, Cameron Stewart & Babs Tarr: Motor Crush vol. 1
  • Elly Griffiths: Musta enkeli ja Kivikehä
  • Ruth Hogan: Madame Burovan kuu ja tähdet
  • Johanna Hulkko: Geoetsivät ja salaperäinen Sasu ja Geoetsivät ja yksikätinen madonna
  • Mitja Mikael Malin: Kivet, kannot, tähdet, kuuta
  • Annuka Salama: Ripley - Nopea yhteys
  • Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais
  • Hanna van der Steen: Punapipoinen poika
  • Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku
  • Raina Telgemeier: Guts
  • Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja perhostunne