Elly Griffiths: Käärmeen kirous (Ruth Galloway #4)

"Kuinkahan monta luurankoa Smithien kaapista vielä vierähtääkään?"

  

   

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Halloween -lukuhaaste

  

Elly Griffithsin Ruth Galloway -mysteerien sarjassa on ilmestynyt jo neljä osaa ja seuraava, Korppikuningas ilmestyy ensi keväänä. Yllätyin positiivisesti, että Halloween-lukuhaasteeseen mukaan ottamani Käärmeen kirous itse asiassa sijoittuu osin Halloweenin aikaan (valitsin kirjan haasteeseen kansikuvan, nimen ja sen oranssin värin takia). Pakko aina kehua näitä kansia, tässäkin niin kaunis. Erottuvat edukseen kliseisten dekkarikansien joukosta. 

  

Tarina alkaa 31.10.2009. On löydetty vanha luuranko, jonka arvellaan kuuluneen piispa Augustinelle. Ruth kutsutaan tutkimaan luita museolle, mutta tutkimus viivästyy, kun yksi museon työntekijä kuolee yllättäen. Piispan kerrotaan kironneen luunsa ja yllättäen moni luiden kanssa tekemisissä oleva sairastuu tai kuolee oudosti. Lisäksi erän järjestö on vaatinut museon varastossa olevien aboriginaalien luiden palauttamista kotimaahansa uhkailemalla käärmeen kirouksella. Ja yksi jos toinenkin käärme tarinassa tosiaan esiintyykin.

Vasta limukäytävää pitkin rynnistäessään Ruth huomaa, että pimeyden voimat ovat vallanneet marketin. Luudanvarret ja noitakattilat kamppailevat hyllytilasta muovikurpitsojen ja pimeässä hohtavien vapyyrihampaiden kanssa. Katosta roikkuu lepakoita. (s. 9-10)

    

Minua harmittaa, että Nelson ei saanut lapsena harrastaa ratsastamista, koska hänen isänsä mielestä se on tyttöjen juttu, niinpä hän tukahdutti haaveensa ja alkoi harrastaa jalkapalloa, niin kuin isänsä toivoi. Olisiko Nelson ollut mukavampi ihmisenä, jos hän olisi saanut tehdä mitä oikeasti halusi? Sarjan kiinnostavin hahmo on ehdottomasti druidi Cathbad, oikealta nimeltään Michael Mallone, joka osaa hämmentävästi olla aina oikeassa paikassa, kun häntä tarvitaan. Myös Ruthin naapuriin muuttava Bob on hauska uusi tuttavuus ja Max, pari kirjaa aiemmin tavattu Ruthin arkeologikollega tavataan jälleen. 

  

Harmillisesti kirjailija jatkaa Ruthin painon nälvimistä. Laskin montako kertaa Ruthin koko tai paino mainitaan naureskellen tai hänen itse itseensä kohdistamana ilkeilynä, sain lopputulokseksi 10. Painolla vitsailu ei ole hyvä huumoria, etenkin kun maininnat ovat tällaisia: 

  

Millaista on olla sängyssä niin läskin kanssa? (s. 85) 

Aiemmin hän pystyi unohtamaan tämän ollessaan Michellen kanssa, mutta nyt Ruth kummittelee mielessä kaiken aikaa kuin elefantti olohuoneessa. Nelson hymyilee itsekseen aavistuksen verran. Ruthia ilmaus varmaan huvittaisi. (s. 138)

  

Painoon liittyvien ongelmien lisäksi muutama hahmo teoksessa kommentoi muita seksistisesti tai rasistisesti, mutta näitä teemoja käsitellään onnistuneemmin, sillä joku toinen hahmo joko kommentoi tai ajattelee edes itsekseen, ettei sellainen käyttäytyminen ole ok. Yksi hahmo on myös homofoobinen, eikä hänen poikansa ole voinut olla avoimesti suhteessa ihmisten kanssa, joista hän oikeasti piti. Mutta näin oikeasti punaista vasta tämän lauseen kohdalla: "joka on selvästi miehestä naiseksi muuttunut transseksuaali" (s. 146), sillä minusta se on epäkunnioittavaa ja väärin ilmaistu. Vielä yhtenä teemana näiden kaikkien lisäksi ovat eläinten oikeudet ja ryhmittymä, joka yrittää radikaalein teoin vaikuttaa esimerkiksi eläinkokeisiin.

  

Isovaarilla oli kai teoria, että abot olivat vähän eri sortin väkeä, että he olivat luolamiesten sukua. (s. 104)

"Ja asenteet siihen aikaan -" 

"Ovat täsmälleen samat kuin nykyisin", Bob puuskahtaa. "Danforth Smithin kaltaisille miehille mustat eivät ole ihmisiä. -- Olemme eläimiä. Vähemmän kuin eläimiä." (s. 127) 

  

Käännöksessä oli muutamia sanoja, jotka olisivat sopineet paremmin 70-vuotiaan äitini suuhun kuin vuonna 2018 suomennettuun, nykyaikaan sijoittuvaan romaaniin. Esimerkiksi olla liesussa, pullikoida, sirkkua ja tukka länässä. Muutama muukin erikoinen sanavalinta oli teokseen päässyt, kuten massuttaa (mussuttaa tai maiskuttaa), pilkkiä (nuokkua), tössiä (tyriä, sössiä). Parissa kohdassa mietin uskottavuutta. Onko vuoden vanhalle yksinhuoltajan lapselle normaalia kaivata niin kovasti isää, joka ei ole missään vaiheessa ollut osa lapsen elämää, että kutsuu kaikkia miehiä isäkseen? Epäilin myös Ruthin hahmotuskykyä, sillä minusta K-kirjain on aina oikein päin, ellei siitä tee jotenkin mahdottoman koukeroista: 

  

"Yritin kaivertaa perunaan K:n mutta se meni pieleen. En tajunnut, että kirjain pitää tehdä peilikuvana, jotta leima tulee oikein päin." (s. 206) 

  

Griffithsin teokset eivät ole raskasta luettavaa, vaan ne ovat genrensä kevytsarjalaisia. Murhilla ei mässäillä, vaan tunnelma on lähempänä chick litiä. Kirjasarjalla alkaa olla myös yhdessä asiassa samankaltaisuutta Grayn Anatomian kanssa, että kaikki menevät sänkyyn kaikkien kanssa. Nähtäväksi jää, kuka lämmittää Ruthin sänkyä seuraavassa kirjassa. Nämä dekkarit sopivatkin lukijalle, joka haluaa viihtyä kirjan parissa, sillä ajoittaisesta höttöisyydestään huolimatta, ja vaikka muutamia juonenkäänteitä matkan varrella voi toisinaan ennakoida (niin kävi minulle tämän kanssa), lopullista ratkaisua ja rikollisia on joka kerta ollut yhtä vaikeaa arvata etukäteen. Kirjoja suomennetaan puolen vuoden välein, joten seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa pitkään. 

  

Arvosana:

     

Takakannesta:

Salaperäinen kuolema museossa.

  

Elly Griffiths hurmaa jännitystä, tunnelmallisia brittimaisemia ja ihmissuhdesolmuja sisältävillä murhamysteereillään, sankarina terävä arkeologi Ruth Galloway.

  

Suosikkiarkeologi Ruth Galloway palaa lukijoiden iloksi Elly Griffithsin uudessa mysteerissä, jossa kohtaavat unohdetut luut, muinainen kirous ja tosielämän rikollisuus.

  

Arkeologi Ruth Gallowayn työpäivä saa kylmäävän käänteen, kun museosta löytyy ruumis. Tapausta tutkimaan kutsutaan komisario Harry Nelson, jota kohtaan Ruthilla on kovin ristiriitaisia tunteita. Museota vaaditaan palauttamaan aboriginaalien luiden kokoelma takaisin Australiaan tai Suuren käärmeen kirous tuhoaisi heidät. Kun seuraa toinen salaperäinen kuolema, Ruth joutuu kysymään itseltään, onko kyse todella kirouksesta vai onko tapahtumille sittenkin looginen selitys. Kunnes kirous uhkaa muuttaa kaiken myös Ruthin henkilökohtaisessa elämässä, ja hänen on pakko löytää ratkaisu.

   

Suomentanut: Anna Lönnroth, 329 sivua, Tammi 2018

  

Alkuperäinen nimi: A Room Full of Bones (2012)

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Risteyskohdat
• Januksen kivi
• Jyrkänteen reunalla
• Käärmeen kirous 
• Korppikuningas (tulossa maaliskuussa 2019)

   

Ruth Gallowayn kanssa mysteerejä ovat ratkaisseet myös: Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Kirjasähkökäyrä