Lukupiirissä | Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri

"Fasismin tumma pilvi oli levittäytynyt Euroopan ylle kuin virus, mutta nyt se alkoi hälvetä."

  

  

Helmikuun lukupiirikirja

Kirja saatu kustantajalta

  

Voiko toisen maailmasodan aikaan sijoittuva kirja tarjota hyvänmielen lukukokemuksen? Kyllä voi!

  

Annie Lyonsin Pommisuojan lukupiiri on sympaattinen tarina kirjakauppaa pitävästä Gertiestä. Hänen hyvä ystävänsä ehdottaa vähän ennen sodan alkua, että Gertie voisi tarjota juutalaisvainoja pakoon lähteneelle lapselle kodin. Alun pienen vastustelun jälkeen Gertien ja hänen koiransa Hemingwayn kotiin muuttaa teini-ikäinen Hedy, eikä mikään ole enää niin kuin ennen.

  

Seuraava kierros järjettömiä kuolemia. Taas yksi sukupolvi, joka tulee suremaan ikuisesti niitä, jotka eivät koskaan palaa kotiin -- Miten voi olla mahdollista, että se tapahtuu jälleen, ja milloin se loppuu? (s. 155)

  

Kirja on täynnä rakkautta: niin romanttista kuin rakkautta ystäviin, koiriin ja tietysti kirjoihin. (Ja onpa kirjassa yksi sateenkaareva hahmokin, joka on menettänyt rakastamansa ihmisen sodan takia.) Gertien kirjakauppa toimii monen rakkaustarinan näyttämönä, sillä yksi jos toinenkin hahmo kohtaa siellä elämänsä rakkauden. Ah, kirjojen ihmisiä yhdistävä voima.

  

Hän nautti kovasti tämän suloisen bibliofiiliromanssin kehkeytymisen seuraamisesta. (s. 24)

  

Kirjan nimi viittaa Gertien ideaan tuoda iloa ja hengähdystauko sodan kauhujen keskelle järjestämällä kirjakauppansa kellariin sijoittuvaan pommisuojaan lukupiiri. Teoksen lopusta löytyy listaus kaikista mainituista kirjoista, joukossa on toki tapahtuma-ajastaan johtuen paljon klassikoita, joista hauskasti moni on luettu vetämässäni lukupiirissä (mm. Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, Christien Hänet täytyy tappaa, Dickensin Saiturin joulu, Doylen Baskervillen koira) - aivan kuten tämäkin kirja!

  

"Rakkauden ei pitäisi olla niin vaarallista, niin riippuvaista kohtalon oikuista." (s. 217)

  

Vaikka kirja on kirjoitettu nykyajasta käsin, se tuntuu tavoittavan aikalaishengen uskottavasti. Teos on täynnä loistavia sitaatteja kuvaamaan myös omaa aikaamme, kuten: "Maailma on jonkin aivan kauhean kynnyksellä. Kysymys kuuluukin, jäämmekö seuraamaan sitä toimettomina vierestä vai nousemmeko vastarintaan ja autamme niitä, jotka apua tarvitsevat." (s. 35) Voin suositella kirjan lukemista lämpimästi.

  

Arvosana:

          

Takakannesta:

Lontoo 1938. Vanhaa kirjakauppaa pitävä Gertie Bingham on surun murtama: rakas aviomies Harry on kuollut, ja seuraa Gertielle pitää enää vanha labradorinnoutaja Hemingway. Samaan aikaan Euroopassa tuhannet juutalaiset pakenevat Hitlerin Saksasta turvallisempiin maihin. Yksi heistä, teini-ikäinen Hedy, päätyy Gertien hoteisiin.

Sitten Saksa aloittaa sodan, ja pian Hitlerin pommikoneet levittävät varjonsa myös Lontoon ylle. Ilmahälytyksistä ja pommisuojaan juoksemisesta tulee arkipäivää, mutta Gertie ja Hedy saavat idean pommisuojan uumenissa kokoontuvasta lukupiiristä. Nalle Puh ja Humiseva harju tulevat tutuiksi lukupiiriläisille samalla kun maailma ympärillä palaa.

Yksi pommi muuttaa kuitenkin kaiken, eivätkä lukupiiriläiset pysty enää sulkemaan muuta maailmaa ulkopuolelleen. Surun ja menetysten keskellä ystävyyden ja tarinoiden voima osoittautuu kuitenkin sotaakin väkevämmäksi.

Annie Lyons on brittiläinen bestseller-kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja. Ennen kirjailijanuraansa hän on toiminut muun muassa kirjakauppiaana. Pommisuojan lukupiiri on hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa.

   

Suomentanut: Anna-Mari Raaska, 344 sivua, Aula & Co 2023
  
Alkuperäinen nimi: The Air Raid Book Club (2023)

    

Luettu myös täällä: Kirsin Book Club, Kirsin kirjanurkka, Amman lukupiiri, Kirjakaapin kummitus

  

Samankaltaista luettavaa:

• Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
• Markus Zusak: Kirjavaras
• Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

"Voi olla, että jopa maailman pahin ydinonnettomuus 

on luonnolle vähemmän haitallinen kuin ihmisen läsnäolo."

   

   

26.4.1986 Tšernobylin ydinvoimalassa, nykyisen Ukrainan alueella räjähti. Onnettomuuden takia radioaktiivista ainetta levisi eri puolille Eurooppaa, aina Suomeenkin asti. Nyt tuosta turmasta on kulunut jo 36 vuotta. 

  

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut tästä katastrofista, joka tapahtui syntymävuoteni keväänä. Haluaisin vierailla joskus tuossa autioituneessa kaupungissa, nähdä kuuluisan maailmanpyörän. Toivon kovasti, että korona ja sota eivät jonakin päivänä ole enää rajoittavia tekijöitä matkustamiseen (mutta pessimistinä luulen, että ilmastokriisin takia tuntemamme maailma tulee muuttumaan radikaalisti aivan lähitulevaisuudessa). Prypjatin rakennusten arvellaan romahtavat seuraavien kymmenen vuoden aikana eli täytyy pitää kiirettä jos aikoo ehtiä käymään alueella.

  

  

Kun sain Johanna Aulénin sarjakuvan Tšernobylin koirat kirjaston varaushyllyyn, kommentoin puolisolle, että tekijä tuskin arvasi sarjakuvaa tehdessään, kuinka ajankohtainen se tulee ilmestyessään olemaan. Etenkin Tšernobylin punainen metsä on ollut otsikoissa venäläisten sotilaiden kaivettua maata tuolla erityisen saastuneella alueella. 

  

Viimeaikaisia otsikoita:

30.3.2022: Tšernobylin ydinvoimalan työntekijät Reutersille: venäläisjoukoilta itsetuhoista sekoilua alueella – osa ei ole kuullutkaan onnettomuudesta

2.4.2022: Kuvat: Tällainen on Tšernobylin Punainen metsä, josta venäläisten väitetään saaneen säteilyoireita

    

Jo HBO:n Chernobyl-minisarjaa katsoessani olin todella pöyristynyt kaikista valheista, joita ihmisille kerrottiin ja kuinka esimerkiksi ydinvoimalaan liittyi merkittävä rakenteellinen vika, joka oli salattu. Kuinka erilainen maailma olisi, jos Neuvostoliitto ei olisi halunnut pitää tietynlaisia kulisseja niin omille kansalaisilleen kuin myös muille maille. Minisarjassa kerrottiin, kuinka reaktorin raivaustyöhön saatiin robotti Saksasta, mutta ylpeyden takia ei oltu kerrottu, kuinka kurja tilanne oli ja robotti ei kestänyt säteilyä. 

    

    

Sarjakuvassa onnettomuutta käsitellään varsin mielenkiintoisesti, sillä keskiöön on nostettu koirat. Alueen koirapopulaatio on sukua niille koirille, jotka ihmisten täytyi jättää evakuoinnin yhteydessä jälkeen ja jotka selvisivät tuhoamisyksiköiden luodeilta. Laumojen yksilöt elävät vain 3-5 vuotta, mutta ne eivät kuitenkaan kuole säteilysairauksiin ja syöpään, vaan nälkään, kylmään tai susien tappamana. Koirapopulaatio on pienenemään päin, sillä uusia pentuja syntyy enää vähän. Hyväntekeväisyysjärjestöt ovat steriloineet alueen koiria ja pienet pennut voidaan antaa kolmen kuukauden karanteenin jälkeen adoptoitavaksi. Mukana on myös jääräpäisiä babushkoja, jotka eivät ole halunneet muuttaa pois alueelta. Olen joskus nähnyt tuollaisia omavaraisia teräsmuoreja jossakin dokumentissa tai Youtube-videolla. 

  

  

Tätä voisi tarjota perusteokseksi aiheeseen melko nuorellekin lukijalle, 11-vuotiaasta eteenpäin (suosittelen kuitenkin, että vanhempien, opettajien ja kirjavinkkaajien kannattaa tutustua ensin itse teokseen, ennen kuin tarjoaa sitä eteenpäin). Jos puolestaan on katsonut vaikkapa sen aiemmin mainitun minisarjan aiheesta, tämä ei paljoa yllätyksiä tarjoa. 

  

Muutamia juttuja kuitenkin oli uutta minullekin, kuten: 

• Tšernobylin nimi tarkoittaa koiruohoa.
• Saastuneella alueella mikään maadu, koska mikrobit ja sienet eivät toimi niin kuin pitäisi.
• Opin myös Tšernobylin poliittisesta historiasta, kuinka alue on perustettu jo vuonna 1193, jolloin se kuului ensin Liettuan suurruhtinaskuntaan, vuodesta 1593 Puolan kuningaskuntaan ja 1793 Venäjään (1920-luvulta Neuvostoliittoon), ja kuinka alueella asui 1900-luvun alussa yli 5000 juutalaista, mutta heitä vainottiin niin, että yhteisö katosi lähes kokonaan. 

    

  

Arvosana:

          

Takakannesta:

Tuhoalueen koirien koskettava tarina
  
Uusi kotimainen sarjakuvateos kertoo maailman tuhoisimmasta ydinvoimalaonnettomuudesta ja koirista, jotka sinnittelevät ihmisten hylkäämällä vyöhykkeellä.
  
Neuvostoliittolainen Tšernobylin ydinvoimala räjähti 26.4.1986. Onnettomuus aiheutti laajoja radioaktiivisia päästöjä ja muutti voimalan lähialueet asuinkelvottomiksi. Mutta vaikka ihmiset evakuoitiin, Tšernobylin eläimet jäivät oman onnensa nojaan.
  
Haastatteluihin ja tutkimuksiin perustuva Tšernobylin koirat kertoo kahden koiran – Bobikin ja Gamman – kautta Tšernobylin onnettomuudesta ja elämästä suljetulla vyöhykkeellä nyky-Ukrainassa. Komeasti kuvitettu dokumentaarinen sarjakuva on kertomus luonnon ja ihmisen sitkeydestä.

  

110 sivua, Otava 2022

    

Luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Maaseudun tulevaisuus, Kulttuuritoimitus

Martin Widmark & Ola Skogäng: Ruusun salaisuus

"Vain sinä joka tunnet minut hyvin olet voinut löytää tämän kirjeen.

Henkeni on uhattuna, ja myös perheeni on vaarassa!"

      

      

Lukuhaasteissa: Helmet 2020: 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

  

Ruusun salaisuus on Lasse-Maijan etsivätoimisto-sarjasta tunnetun Martin Widmarkin kirjoittama ja  Ola Skogängin sarjakuvamaisesti kuvittama Da Vinci -koodin veroinen seikkailu. 

  

  

On ensimmäinen jouluaatto sen jälkeen, kun Stefanin äiti on kuollut. Virallisesti tämän sanotaan tehneen itsemurhan, eivätkä isä ja poika ole osanneet puhua tunteistaan tai ajatuksistaan, joita asia heissä herättää. Heidän pitäisi lisäksi olla iloisia, kun ensimmäinen maailmasota on juuri päättynyt. Alku on siis hyvin synkkä. 

  

Stefan oli kaksitoistavuotias, mutta hänestä tuntui kuin siitä olisi ikuisuus, kun hän oli viimeksi leikkinyt niin kuin nuo pojat nyt. Hän aavisti, ettei hänen elämänsä tulisi koskaan palaamaan yhtä huolettomaksi kuin se oli ollut ennen äidin kuolemaa. (s. 39)

  

Pian Stefan saa kuitenkin käsiinsä vihjeen, ettei äidin kuolema olisikaan niin yksiselitteinen. Hän lukee äidin vain muutamaa viikkoa aiemmin kirjoittaman kirjeen, jossa hän suunnittelee perhelomaa Lontoossa, mutta tuntuu olevan peloissaan. Kirjeen loppuun on piirretty on kaunis ruusu, jonka sisälle piiloutuu salaisuus. Stefan seuraa edesmenneen äidin jättämiä leivänmurusia ja saa selville, että äiti on yrittänyt paljastaa kauhean ihmiskokeen. Ja sitten joku alkaa seuraamaan Stefaniakin.

  

Hänestä tuntui kuin hän olisi salakuunnellut keskustelua, joka ei ollut tarkoitettu hänen korvilleen. Hän työnsi kirjeen takaisin kuoreen, mutta vetäisi sen saman tien uudestaan esiin. 

Hänen olisi pakko saada tietää lisää! Äidin kuolemaan liittyi niin paljon kysymyksiä. (s. 29)

  

    

Tekstin ja kuvituksen vuorottelu tekee kirjan otteesta raikkaan. Äidin kirjeet on kirjoitettu kursiivikaunolla, joka saattaa olla joillekin lukijoille haastavaa. En suosittelisi kirjaa aivan herkimmille lukijoille. Kirja sopineekin parhaiten 12-15-vuotiaille.

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Martin Widmarkin uusi seikkailukertomus on huippujännittävä yhdistelmä sarjakuvakerrontaa ja lastenromaania.

  

On vuosi 1918, ja Stefan ja hänen isänsä viettävät joulua ensimmäistä kertaa kahden kesken. Äidin poismeno on jättänyt monia kysymyksiä, joihin Stefanin on löydettävä vastaus. Hän lukee salaa kirjeen, jonka äiti on kirjoittanut juuri ennen kuolemaansa. Äiti kuulostaa siinä pelokkaalta. Yritys, jolle hän työskentelee, tuntuu pitävän häntä silmällä. Kirjeen lopussa on kuva ruususta, jonka terälehdillä kiemurtelee pienen pieniä kirjaimia. Äidin arvoituksellinen viesti johdattaa Stefanin ulos talvisen Tukholman kaduille etsimään uusia vihjeitä. Vähitellen Stefan tajuaa, että joku on hänen kannoillaan. Johtolanka johtolangalta hän alkaa ymmärtää, että hänen takaa-ajajansa on vastuussa myös hänen äitinsä kuolemasta...

    

Martin Widmarkin kirjoittama ja Ola Skogängin upeasti kuvittama lastenromaani sopii kaikille, jotka ovat lukeneet Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat ja kaipaavat jotakin piirun verran jännempää!

  

Suomentanut: Outi Menna, 128 sivua, Tammi 2018

    

Alkuperäinen nimi: I rosens mitt (2017)

Kuvittanut: Ola Skogäng

      

Johtolankojen perässä on kuljettu myös täällä: Lastenkirjavuosi, Luetaanko tämä?, Lastenkirjahylly, Kirjakaapin avain

  

Samankaltaista luettavaa: Eva Frantz: Osasto 23

Naistenviikko | Marta Breen & Jenny Jordahl: Naiset - 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta

"Edistymme hitaasti mutta varmasti.

Kunhan joku uskaltaa näyttää esimerkkiä."

   

       

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Naistenviikko: nimipäiväänsä 21.7. viettävät Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna, Helmet 2020: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä

  

Marta Breenin ja Jenny Jordahlin Naiset 150 vuotta -sarjakuva on pikakelaus naisliikkeen ja feminismin historiaan. Teoksessa vilahtee suuri määrä merkittäviä naisia, jotka ovat vieteen tasa-arvoa eteenpäin. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla ei-valkoisten naisten teoista. 

    

Kirja on erittäin hyvä perusteos, joka ei vastaa tyhjentävästi kaikkeen (esimerkiksi jokaisen naisen henkilöhistoriasta kerrotaan vain jokin tietty pätkä), mutta se kannustaa ottamaan selvää. Minulla on jo jonkinlainen käsitys feminismistä kautta aikain, mutta silti kohtasin koko joukun naisia, joiden osallisuudesta kehitykseen en ollut tietoinen. Kiitos siis kirjalle, haluan perehtyä etenkin heihin lisää.

  

  

Tämä sarjis ei ole puisevan kuiva historian oppikirja, vaan todellisista tapahtumista ja ihmisistä on kirjoitettu kevyellä huumorilla maustaen. Paitsi naiseudesta, kirjassa on myös osio sateenkaarevuudelle. Toisin kuin muut osiot, jotka olivat musta-valkoisia ja maustetty yhdellä värillä, Pride-osiossa jokainen ruutu oli eri värinen kuin edellinen ja seuraava. Myös natsit ja keskitysleireille viedyt ei-heterot mainittiin. 

  

  

Kirjan kuvitus on hyvin dramatisoitua ja muistutti vahvasti Liv Strömqvistin (mm. Kielletty hedelmä) tyyliä. Suomikin mainittiin naisten äänioikeutta käsitteleväsä osiossa. 

    

Yksi sarjakuvan vaikuttavimmista osioista käsitteli oikeutta oaan kehoon ja aborttiin. se oli myös osio, jonka sisällöstä tiesin kaikkein eniten, vaikkakaan en omakohtaisesti, mutta abortin historiasta, kotiaborteista, naisten kuolemista, synnytyskoneina toimimisesta ja ehkäisypillerin tuomasta muutoksesta. ja siitä, kuinka abortti ei vielä nykypäivänäkään ole itsestään selvä, vaan monissa maissa Euroopassa (mm. Puolassa) ja osassa Yhdysvaltojen osavaltiosta abortin saaminen on käytännössä mahdotonta.
   

    

Arvosana:

        

Takakannesta:

Vielä 150 vuotta sitten naiset ja miehet elivät hyvin eriarvoista elämää. Naiset eivät saaneet äänestää vaaleissa, eivät ansaita omaa rahaa puhumattakaan siitä, että he olisivat voineet päättää omasta kehostaan.  

  

Kirjailija Marta Breen sekä kuvittaja Jenny Jordahl kertovat kiehtovasti ja inspiroivasti monet vaiheet naisten matkasta tasa-arvoisempaan maailmaan. Kirja sopii jokaiselle, joka haluaa oppia feminismin historiasta mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Aiheita ovat mm. naisasialiike, maailman tunnetut naisjohtajat, abortti ja ehkäisy.

   

Suomentanut: Sanna Manninen, 121 sivua, Sitruuna kustannus 2020

  

Alkuperäinen nimi: Kvinner i kamp (2016)

   

Sarjakuvan ovat lukeneet myös: Kirjavinkit, Amman kirjablogi, Oksan hyllyltä

2x Ellen Thesleff

"Keskelle symbolismin kiihkeää hetkeä saapuu nuori Ellen Thesleff."

    

    

Lukuhasteissa: Lempparit vaihtoon, Helmet 2020: 8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi

   

Kirsin kirjanurkan Kirsi haastoi Twitterissä kirjabloggaajia lukemaan toistensa lemppareita. Minä sain haastekumppanikseni Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksan. Hänen viime vuoden lempparikirjansa oli Annukka Mäkijärven, Hanna-Reetta Schreckin ja Iida Turpeisen sarjakuvateos Ellen T. Minä puolestani ehdotin vaihdossa Tomi Adeyemin Veren ja luun lapset, joka oli vasta toinen mielessäni ollut teos, sillä Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvarkaan oli bloggaajakollega jo lukenut aikaisemmin. 

    

   

Ehdin onneksi lainaamaan haasteteoksen sekä toisenkin Ellen Thesleffistä kertovan teoksen (josta lisää alla) kirjastosta, ennen kuin ne menivät korona-rajoitusten vuoksi kiinni. Oli todella kiinnostavaa saada juuri tämä teos haasteen tiimoilta, sillä en tiennyt ennakkoon yhtikäs mitään Ellen Theslefistä. Häntä ei esimerkiksi kertaakaan mainittu yliopistossa käymilläni taidehistorian tunneilla (ei sen puoleen useita muitakaan naistaiteilijoita Tove Janssonia ja Helene Schjerfbeckiä lukuun ottamatta), eli varsin miespainotteista oli se. 

    

Pidin sarjakuvan värikkyydestä ja eläväisestä viivasta. Oli myös hauskaa bongailla tunnettuja henkilöitä, joihin Thesleff oli ulkomaanvuosiensa aikana törmännyt. Esimerkiksi edellä mainittu Schjerfbeck oli käsittääkseni Ellenin tuttuja. Teos eteni vauhdikkaasti Ellenin vaiheita esitellen, mutta jäin ehkä kaipaamaan vähän syvyyttä aiheisiin. Toisaalta ei jääty luennoimaan liian pitkään. Teos on jaettu eri tapahtumapaikkojen mukaan Pariisi, Firenze ja Murolen kylä Ruovedellä. 

  

Oli jälleen silmiä avaavaa lukea siitä, kuinka naiseus on tehnyt ihmisistä eriarvoisia: ei päässyt tiettyihin kouluihin tai opetuksesta joutui maksamaan enemmän "heikompien hengenlahjojen takia", ravintolassa ei tarjoiltu naisille ilman miesseuralaista ja liiallinen vilkkaus oli mielenterveyden ongelma. Paljon on noista ajoista edistytty. Minusta oli myös kiinnostavaa havaita, että Ellen ei mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia, mikä hänen elinaikanaan oli varsin erikoinen valinta - ja meidän näkökulmastamme hyvin rohkea sellainen. 

   

   

Arvosana:

  

Takakannesta:

Ellen Thesleff (1869–1954) on yksi maamme ensimmäisistä symbolisteista ja ekspressionisteista ja yksi merkittävimmistä pohjoismaalaisista maalareista. Hän elää kiehtovan ja rikkaan elämän ja on edelläkävijä aikana, jolloin naistaiteilijoiden on vaikea saada tunnustusta. Thesleff on poikatukkainen radikaali, joka tekee, mitä tahtoo ja elää taiteelleen. Hän vihaa opettamista, mutta rakastaa rahaa, joka antaa hänelle mahdollisuuden matkustaa, asua ulkomailla ja maalata.

  

Sarjakuvaromaani kertoo Ellen Thesleffin työstä ja elämästä Euroopan metropoleissa ja hänen siellä rakentamistaan tiiviistä taiteilija- ja älymystöverkostoista. Teos rakentuu kolmen Thesleffille keskeisen paikan, symbolismin Pariisin, boheemin Firenzen ja Ruoveden Murolen luonnon ympärille. Sarjakuva kertoo Ellenistä ja taiteilijoista modernisaation myllerryksessä. Teos pohjaa Hanna-Reetta Schreckin vuonna 2017 julkaistuun Thesleff-elämäkertaan ja kuvaa sarjakuvan keinoin niitä puolia historiassa ja taiteilijan elämässä, joita perinteinen tutkimuskirjallisuus ei tavoita

    

91 sivua, Teos 2019

     

Kirja on luettu myös täällä: Oksan hyllyltä, Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Kirjojen keskellä

  

   

"Minä olen taitelija - siinä kaikki."

   

     

Lukuhaasteissa: Helmet 2020: 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

  

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin  Suomen supernaisia -sarjassa julkaistiin aikaisemmin Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot ja nyt toisen kirjan päätähtenä on Ellen! Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit. 

  

Kuvakirja tarjoaa nopean kronolgisen katsauksen Ellen Thesleffin elämään ja auttoi hahmottamaan tapahtumien kulkua siinä missä Ellen T. -sarjakuva tuntui hieman sekavalta. Tämä onnistui myös jollakin tapaa kertomaan lyhyemmässä ajassa enemmän, esimerkiksi perheen köyhyydestä, kuinka he keräsivät torikaupiailta maahan pudonneita kaloja ja sipuleita. 

  

Naisen on hankala ryhtyä taitelijaksi Ellenin aikana. naisilta odotetaan, että he menevät naimisiin, ekevät lapsia ja unohtvata taiteen tekemisen. Mutta Ellen ei sellaisesta piittaa.

  

Oli siis varsin passeli ratkaisu lukea molemmat samalla kertaa. Tässä on lopussa yksi asia, mitä odotin sarjakuvalta: enemmän Ellenin taidetta esiteltynä. Ja ihastuttavaa, kuinka alussa ja lopussa paheksuttiin Thesleffin sisarten tapaa käyttää housuja ja Ellenin lyhyitä hiuksia. Ihana, raikas kuvitus! 

  

Lehdissä kirjoitetaan Ellenistä. Arvostelijoiden mielestä Ellen käyttää värejä kuin mies - ja toiset taas ovat sitä mieltä, että "taitelijatar" maalaa "naisellisen hennosti"! 

   

Arvosana:

  

Takakannesta:

Ellen on vasta nuori nainen, mutta hän tietää jo, että hän haluaa olla taiteilija. Ellen tietää myös, että hän on siinä hyvä. Että kukaan muu ei näe maailmaa niin kuin hän.

  

”Taulun nimeksi tulee Kaiku. Kun sitä katsoo, voi melkein kuulla tytön kirkkaan äänen, joka palaa kaikuna takaisin hänen luokseen. Tyttö sulautuu maisemaan kuin olisi sen sylissä.”

  

Ellen! on kuvitettu elämäkerta suomalaisesta taiteilijasta ja naisesta, joka eli itsenäisen elämän ja toi suomalaiseen kuvataiteeseen uudet värit. Kirjassa Ellen kalastaa miesten vaatteissa Muroleessa kosken rannalla, istuu Firenzen kahvilassa ja matkustaa sodan jaloista Euroopan läpi.

  

Kirja on jatkoa Suomen supernaisia -lastenkirjasarjalle, jonka ensimmäinen osa kertoi Minna Canthista. Sen on kuvittanut Sanna Pelliccioni ja kirjoittanut Leena Virtanen. Minna! -kirja valittiin yhdeksi vuoden 2018 kauneimmista kirjoista.

    

32 sivua, Teos 2019

   

Kirja on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Lastenkirjainstituutti,  Lähiömutsi

Upeita itsenäisiä, rohkeita ja maailmaa muuttaneita naisia

"Naiskysymys on koko ihmiskunnan kysymys."

~ Minna Canth

   

  

Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa

  

Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille varsin ansaitustikin  synnytti hyökyaallon todellisten historiallisten ja tällä hetkellä elävien naisten tarinoista. (Ja pojillekin on tullut jo Rohkeiden poikien kirja sekä Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille).) Tässä postauksessa esittelen sen kolme suomalaista vastinetta. Postauksessani Iltasatuja kapinallisille tytöille kommentoin: "Vielä, kun saisi lisäosan, jossa olisi suomalaisia naisia kuten Minna Canth, Tove Jansson ja Tarja Halonen, niin olisin todella iloinen." 

  

Ja kuinka ollakaan, nämä naiset löytyivät kaikista kolmesta teoksesta. Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa  esittelee 40 naista, Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) 60 sankaria ja Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa. Useat naisista esiintyivät kahdessa tai kaikissa kolmessa teoksessa, mutta yhteensä 120 eri henkilöä pääsee esille näissä teoksissa. Toistuvasti mainittuja naisia ovat mm. Aurora Karmazin, Sophie Mannerheim, Armi Ratia, Elisabeth Rehn, Irja Asko, Sofi Oksanen sekä Helena Ranta.

  

"On uskallettava katsoa kauas tulevaisuuteen. On uskallettava ajatella suuresti ja rohkeasti." 

~ Helle Kannila

   

Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on joukosta kaikkein nuorimmille suunnattu. Sen teksti on isokokoista ja jokaisesta naisesta kerrottu tarina kuvineen ja inforuutuineen on kuuden sivun mittainen. Teos eroaa joukosta myös siinä, että se esittää jokaisen naisen ensin koko sivun kuvassa lapsena ja sitten viimeisellä sivulla pikkukuvassa aikuisena. 

   

Teos esittelee parinsadan vuoden ajalta mm. Minna Canthin, Miina Sillanpään, Helle Kannilan (joka kehitti kirjastolaitoksen), Liisi Oterman (josta edellisessä postauksessa sanoinkin haluavani kuulla lisää), Koko Hubaran ja Li Anderssonin (joka yllätti olemalla vuotta nuorempi minua). Kirjoissa esiteltyjen joukkoon mahtuu niin kirjailijoita, näyttelijöitä, urheilijoita, muusikkoja, kulttuurialojen erityisosaajia, hovineitejä, lääkäreitä, tutkijoita, aktivisteja kuin yrittäjiä - todella iso kirjo erilaisia ammatteja, kuten olettaa saattaakin.

  

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Eivät naiset voi olla lääkäreitä, arkkitehtejä, lentäjiä, pappeja, ministereitä, heille sanottiin. Et voi, et osaa, et pysty. Älytöntä edes yrittää! Ja toisaalta mikä tahansa on mahdollista, heitä kannustettiin. Ole oma itsesi ja tee sitä mitä haluat!

  

He tarrasivat tuoliinsa rystyset valkoisina, kasvot punaisina ja pysyivät paikoillaan, kun luentosalillinen miehiä käski heitä poistumaan. He pelastautuivat Atlantin tyrskyistä yksinlennollaan. He tekevät elokuvia ja taidetta, kirjoittavat kirjoja, kehittävät tiedettä ja parantavat arkeamme.

  

Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on kokoelma satumuotoisia, henkilöhaastatteluihin ja taustakirjallisuuteen pohjautuvia tositarinoita. Kirjassa eletään 40 tytön mukana 1800-luvulta nykypäivään, ponnistetaan erilaisista lähtökohdista, kompastellaan ja toteutetaan haaveita. Tuttujen ja vähemmän tunnettujen naisten elämäntarinat kannustavat ja inspiroivat, hämmästyttävät ja jättävät jäljen. Kirja muistuttaa niin pieniä kuin isompiakin lukijoita siitä, että pystymme aina paljon enempään kuin mitä rohkenemme edes ajatella.

    

278 sivua, Kusantamo S&S 2018

     

Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Kirjavinkit, Sivutiellä, Mitä luimme kerran, Bibbidi Bobbidi Book, Luetaanko tämä?, Sinisen linnan kirjasto

   

  

"Kun naiset voivat hyvin, koko yhteiskunta voi hyvin."

~ Lucina Hagman

  

  

Taru Anttonen &  Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) - Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan

   

Arvostelukappale

   

Räväkän värinen Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) kertoo 60 naisen tarinan, jokaisesta neljän sivun verran. Tämä on kolmikosta lähimpänä Iltasatuja kapinallisille tytöille, sillä kuvittajia on mukana lähes yhtä monta kuin esiteltyjä naisiakin, joiden joukossa on mm. jo aiemmin mainituista Koko Hubara, Liisi Oterma ja Miina Sillanpää, sekä tämän hetken nimiä, etenkin somessa usein esillä olevat Linda Liukas, Maiju Voutilainen (eli tubettaja mansikkka) ja Petra Laiti (eli Ásllat-Mihku Ilmára Mika Petra). 

  

"Kun lapselle antaa vaikka vain pienen lyijykynän, hänelle samalla antaa itse asiassa kokonaisen maailman." 

~ Helene Schjerfbeck

   

Parasta näissä kirjoissa on, kun opin uusista, kiinnostavista naisista, esimerkiksi tutkimusmatkailija Helinä Rautavaarasta, journalisti Adelaïde Ehrnroothista, sirkustirehtööri Silja Kyytisestä, oikeushammaslääkäri Helena Rannasta ja ensimmäisestä lentokapteenin arvonimen saaneesta naisesta, Orvokki Kuorttista. He ja monet muut olivat todella kiinnostavan kuuloisia ihmisiä, joista minun on otettava lisää selvää, toivottavasti joku on kirjoittanut enemmänkin heistä.

   

Kirjablogeissa ja mediassa muutoinkin on hieman kritisoitu näitä teoksia ilmiönä: kuinka kaikkien naisten tulisi olla kapinallisia, itsenäisiä, rohkeita sankareita tai muulla tavoin muuttaa maailmaa - kuin oikeutuksekseen olla olemassa. Uskon, että varmasti moni saa tällaisesta taakasta paljon paineita, on suoritettava Herkuleen urotekoja tai polkea patriakaattia tullakseen huomioiduksi. 

  

Jos ei tee jotain todella merkittävää läpimurtoa tai ole ensimmäisenä jossakin, naisia ohitetaan (ja historian aikana usein silloinkin, tai joku mies ottaa naisen saavutuksen omiin nimiinsä), vaikka monet tärkeitä asioita tekevät eivät teekään niitä jonkin aineellisen, kuten näkyvyyden tai rahan takia, vaan esimerkiksi, jotta tiede kehittyisi, ongelmia ratkaistaisiin tai että kaikilla ihmisillä olisi samat oikeudet. 

   

Kritiikkiä on herättänyt esimerkiksi se, kuinka osassa teoksista kerrotaan, kuinka naisten onnistuminen tapahtuu miehen avulla, esimerkiksi isän tai puolison hyväksynnällä tai rahoituksella, (vaikka jokainen meistä tarvitsee jossain vaiheessa apua, eikä sen pitäisi olla väärin auttajan sukupuolen takia) taikka nainen kuvataan soturiprinsessana, joka potkii miesten luoman maailman sääntöjä kasvattaen samalla puolen kymmentä lasta, mikä vie hieman pois siitä ideasta, joka minusta näillä kirjoilla on: nostaa naiset historiankirjoihin miesten rinnalle, eikä haudata tomuttumaan sivulauseisiin - unohtamatta naisia, muunsukupuolisia ja miehiä, jotka tälläkin hetkellä tekevät vaikuttavia tekoja, kuten perjantaina 16.3. ilmastolakkoilleet nuoret. 

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Yleisö-Finlandialla palkittu Sankaritarinoita tytöille on kirja rohkeista suomalaisista naisista eri vuosikymmeniltä. Se kertoo sankareista, jotka ovat kulkeneet omia polkujaan ja saaneet siten aikaan jotain hienoa tai tärkeää. Osa on rikkonut lasikattoja, osa on tehnyt ennakkoluulottomia valintoja, osa on edennyt rohkeudellaan. He kaikki ovat erinomaisia esikuvia meille ­kaikille.

  

Värikäs ja iloinen teos ilahduttaa kaikkia pienimmistä lukijoista vanhimpiin. Satumuotoon kirjoitetut tarinat rohkaisevat uskomaan itseensä ja tavoittelemaan unelmia. Olemaan oman elämänsä sankari!

  

Kirjoittajina ja kuvittajina on joukko suomalaisia ammattilaisia ja nuoria lahjakkaita lupauksia. Kirjan henkilöt kootaan lukijoiden ehdotusten pohjalta. Tekijöiden inspiraation lähteenä on ollut Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista, joka kokosi yhteen naisten tarinoita eri puolilta maailmaa. ­Sankaritarinoita tytöille kertoo suomalaisten naisten uskomattomia tarinoita upein kuvituksin.

  

Sankareita kirjasta löytyy yhteensä 60. Joukkovoimalla tehdyn teoksen saduista vastaa 24 kirjoittajaa ja upeista kuvista 41 kuvittajaa.

    

256 sivua, Into 2018

     

Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Värikäs päivä lastenkirjablogi, Lukuisa, Bibbidi Bobbidi Book, Kirsin Book Club, Viihdevintiöt, Sinisen linnan kirjasto

   

1) Lola Odusoga, 2) Liisi Oterma, 3) Regina Linnanheimo,
4) Kaari Utrio,  5) Minna Canth,  6) Maija Vilkkumaa,
 7) Aila Iisalo, 8) Ada Aalberg, 9) Sofi Oksanen

     

"Emma Irene Åström oli ensimmäisiä naisia Suomessa - monessa asiassa. 

Mutta hänestä ei moni ole kuullut. "

  

  

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa

  

Arvostelukappale

  

Tässä oli aivan upea kuvitus! Yllä olevassa kollaasissa on suosikkikuviani, kuusi tästä ja kolme  (kuvat 2, 7 ja 9) Sankaritarinoita tytöille teoksesta. 

  

Jokainen näistä kolmesta henkilökuvauksia sisältävästä tietokirjasta esittelee koko joukon naisia, joista en ole aikaisemmin kuullut. Kolmikosta ohuin Itsenäisiä naisia kuitenkin sisäksi paitsi eniten ihmisiä, myös eniten uusia nimiä minulle. Se on myös suunnattu vanhemmille lukijoille kuin kaksi muuta, sopien myös yläaste- ja lukioikäisille vähintäänkin inspiraatioksi, keskustelun herättäjänä (ihan kaikenikäisille) ja luetteloksi naisista, joista voi tehdä vaikka henkilökuvan äidinkielen tai historian tunnille.  Fontti on paljon pienempää kahteen muuhun verrattuna.

  

On tärkeää, ettei merkittävien ja asioita tehneiden ihmisten listalla pyöriteltäisi vain aina niitä samoja, sata vuotta sitten kuolleita, vaan joukkoon lisättäisiin rohkeasti myös tämän hetken vaikuttajia. Sama myös klassikkokirjojen puolella, sielläkin kaivattaisiin tuulettamista, enemmän nostoja naisten kirjoittamille klassikoille ja joukkoon voisi lisätä runsaasti uudempiakin klassikoita parin vuosikymmenen takaa. (Onneksi tähän toiveeseen on vastattu esimerkiksi Joka päivä on naistenpäivä - Klassikkohaasteessa.) Ja tässä onkin kerätty yksien kansien väliin paljon yhä eläviä ja todella nuoriakin naisia. 

   

"Joku sanoo: Tässä on aita.
Sen aidan ylitse menen.
Joku sanoo: Tässä on muuri.
Sen muurin murskaan." 

~ Helvi Hämäläinen

  

Kiinnostavia henkilöitä olivat mm. pelisuunnittelija Karoliina Korppoo, SETA:n puheenjohtaja, muunsukupuolinen Viima Lampinen, molekyyligeneetikko Leena Peltonen-Palotie, runoilijat Saima Harmaja ja Edith Södergran, Lotta Svärdin johtaja Fanni Luukkonen, kirjailija Aino Kallas, amerikasuomalaisessa työväenliikkeessä vaikuttanut Rosa Emilia Clay sekä ensimmäinen historian tohtoriksi kouluttautunut toimittaja ja poliitikko Tekla Hultin. 

     

Suosittelen ehdottomasti näihin kirjoihin tarttumista, sillä ne ovat inspiroivia, jos niiden ei anna liiaksi masentaa, ettet ole muka tehnyt oman elämäsi aikana vastaavia tekoja tai pelastanut maailmaa. Merkittävät teot eivät aina ole niitä suurimpia, esimerkiksi jättämällä muovipussin ostamatta ja käyttämällä kangaskassia, on tehnyt jo yhden teos paremman tulevaisuuden eteen. Tai äänestämällä seuraavissa vaaleissa tasa-arvoa, ihmis- ja eläinoikeuksia, sekä ympäristön suojelua kannattavaa ehdokasta. Pienetkin teot usein toistettuna ovat tärkeitä. 

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Moderni suomalainen yhteiskunta on rakennettu rohkeiden, itsenäisten ja aktiivisten naisten voimin. He toimivat poliitikkoina, tieteilijöinä, opettajina ja yritysjohtajina, he ovat taiteilijoita, tutkijoita tai urheilijoita. Silti naisten roolia ja merkitystä yhteiskunnan rakentajina on vähätelty, ja naisten tarinat ovat jääneet marginaaliin, tai kokonaan kertomatta. On aika nostaa esiin heidät, jotka on jätetty varjoon!

  

Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa on feministinen tietokirja suomalaisista vaikuttajista, jotka ovat rikkoneet lasikattoja, vaatineet sinnikkäästi tasa-arvoa ja astuneet ulos perinteisistä sukupuolirooleista. He ovat eri alojen menestyjiä, aktivisteja ja pioneereja. Naisten saavutuksista yli sadan vuoden ajalta kerrotaan ytimekkäästi ja totuudenmukaisesti. Kirjan kruunaavat värikylläiset ja upeat muotokuvat. Jokainen nainen esitellään yhdellä aukeamalla.

    

155 sivua, Kustantamo S&S 2018

     

Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Mitä luimme kerran, Sivutiellä, Bibbidi Bobbidi Book, Luetaanko tämä?, Viihdevintiöt, Sinisen linnan kirjasto

Minna Canth - Suomalainen supernainen

"Minna herää aikaisin ja viettää aamun ensimmäiset tunnit kaikessa 

rauhassa lempipuuhassaan ja lempipaikassaan: talonsa olohuoneessa 

eli salongissa, keinutuolissa sohvapöydän ääressä.

Kynä viuhuu paperilla."

  

  

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot (Suomen supernaisia 1)

  

Lukuhaasteissa: Minna Canth -lukuhaaste

  

Naisten ja köyhien asemaa parantaneen Minna Canthin juhlavuosi on synnyttänyt paljon uusia teoksia, joissa hänet mainitaan. Tällä viikolla esittelen näiden kahden tietokuvakirjan lisäksi kolme tosisatuteosta, joissa Minna ja joukko muitakin suomalaisia naisia pääsee esille lyhyesti. Harmillisesti Canth on ainoa, joka on tähän mennessä saanut oman liputuspäivänsä, mielestäni ainakin Tove Jansson ansaitsisi omansa, ja varmasti historiastamme löytyisi muitakin ansioituneita naisia, kuten esimerkiksi poliitikko Miina Sillanpää. 

   

Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille synnytti hyökyaallon todellisten historiallisten ja tällä hetkellä elävien naisten tarinoista. Siihen ilmiöön kuuluvat myös tässä postauksessa olevat suomalaisia supernaisia esittelevien sarjojen ensimmäiset osat. On kiinnostavaa jäädä seuraamaan, ketkä pääsevät esille myöhemmissä osissa. Kuka suomalainen tai muunmaalainen supernainen ansaitsisi sinun mielestä oman kirjansa tai päästä mukaan tosisatukokoelmaan?  

  

Minna haluaa muuttaa maailmaa, eikä se sovi niille, joiden mielestä sen pitää pysyä ennallaan. 

-- 

Miksi kaikki eivät pidä Minnasta? Siksi, että hän puhuu aina suoraan, mitä ajattelee, eikä sellaista suvaita vielä 1800-luvulla, varsinkaan naiselta.

  

Minna! keskittyy vain nimikkohenkilöönsä, toisin kuin Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset, jossa Minnan lisäksi lapsille esitellään viisi muutakin enemmän tai vähemmän tunnettua naista. Näistä kahdesta pidin enemmän tästä ensimmäisestä kirjasta niin tarinan kuin kuvituksen osalta. Lapset tosin saattavat pitää enemmän tämän postauksen toisesta teoksesta. 

   

Millainenhan maailma olisi, jos Minnan isä ei olisi antanut tyttönsä opiskella? Olisiko tahtonainen hakenut oppinsa jostain muualta ilman lupaa, vai olisiko hänen sinnikyyensä tukahdutettu jo heti alkuunsa? Uskon, että Suomi on parempi paikka elää Minnan ja hänen kaltaistensa naisten ponnistelujen takia. Siksi meidän täytyy taata tyttöjen opiskelu ja oikeudet jatkossakin, kaikille ne eivät vieläkän ole itsestään selviä. 

  

   

Arvosana:

   

Takakannesta:

Minna Canth oli tärkeä kirjailija, ihmisoikeustaistelija, tasa-arvon puolustaja, rohkea keskustelija, tatava kauppias, seitsemän lapsen yksinhuoltaja ja armoitettu seuranainen. Suomen supernaisia -lastenkirjasarjan aloittava Minna! näyttää millainen on Minna Canthin puuhakas päivä Kuopiossa vuonna 1888 ja mitä voisimme oppia ja opettaa Minna aatteista nykyäänkin

  

Leena Virtanen on vapaa toimittaja ja lastenkirjailija, jolta on aiemmin ilestynyt Salla Savolaisen kuvittamat kirjat Pikku Xing, Xing ja superkaverit sekä Xing ja sukulaiset (Tammi).

  

Sanna Pelliccioni on palkittu kuvittaja, lastenkirjailija ja graafinen suunnittelija. Suositun Onni-poika-kuvakirjasarjansa lisäksi hän tekee yhteistyötä useiden kirjailijoiden kanssa.

    

42 sivua, Teos 2018

     

Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Maaseudun tulevaisuus, Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Amman lukuhetki, Tuijata. Kulttuuripohdintoja

  

   

"- Ajatteles, silloin Minna Canthin aikaan me ei oltaisi 

voitu edes juosta näin, Hanna puuskuttaa.

  

- Ai miten niin? Elli ihmettelee.

  

- Kun tyttöjen piti vain istua kauniisti, Hanna vastaa."

     

  

Elina Lappalainen & Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset

  

Lukuhaasteissa: Minna Canth -lukuhaaste

  

Kuten sanottua, Minna ei ole Lappalaisen ja Partasen kirjan ainoa supernainen, vaan mukaan pääsee myös joukko muitakin. Siskot Elli ja Hanna (nimetty Canthin omien tyttärien mukaan, lapsiahan tällä yh-supernaisella oli seitsemän) saavat mummoltaan tehtävän kerätä supernaisten voimakiviä rannekoruihinsa ja saa tytöt näin tutustumaan historiamme merkittäviin naisiin. 

  

Tarinallisen seikkailun välissä heitellään faktaa kuudesta naisesta ja heidän erityisvoimastaan. Kaikki alkaa Minna Canthista, jonka supervoima on sisukkuus. Hänen jälkeensä esitellään enemmän tai vähemmän tuttuja nimiä: Irma Thesleff, Liisi Oterman, Tarja Halonen, Tove Jansson ja Armi Ratia. 

  

- Hieno kokoelma supernaisia, Irma-mummo ihailee. 

- Mutta mummo, ei ne kyllä ole oikeita supervoimia niin kuin lentäminen tai laserkatse, Elli huomauttaa. 

- No eivät niin. Eivät sellaisia, jotka näyttäisivät komealta elokuvissa, mummo myöntää. - Mutta näillä supervoimilla voi muuttaa maailmaa ja tehdä hyvää. Itse asiassa tällaiset voimat ovat paljon suurempia erityiskykyjä kuin lentäminen, mummo sanoo.

  

Tämä tietokirja opetti jopa minullekin pari uutta supernaista, Thesleff ja Oterman olivat nimittäin jääneet tähän asti tuntemattomiksi. Thesleff on kehitysbiologian ja kantasolujen tutkija, joka keksi miten solut viestivät keskenään ja tekevät hampaita. Oterman puolestaan oli ensimmäinen suomalainen tähtitieteen professori. Tästä naisesta olisin mielelläni kuullut lisääkin, nimesihän hän yhden pikkuplaneetan tähtitornissa asuneen kissan mukaan!

  

Tämä on näistä kahdesta kirjasta tietokirjamaisempi faktaruutuineen ja henkilökuvineen, mutta väleissä etenee Hannan ja Ellin tarina. Eli mukava sekoitus molempia. Teokset sopivat paitsi yhteiseen lukuhetkeen lapsen kanssa, myös peruskoulussa käytettäväksi materiaaliksi. Siinä missä Minna! -teoksen kuvien värimaailma on hillitty, Ihmeellinen Minna räiskyy värejä. Mukana tulee myös paperinukkeja, mutta kirjastosta lainaamastani kappaleesta liite oli otettu pois ennen kiertoon laittamista.

  

Näiden kirjojen parissa viihtyy aikuinenkin. Vaikka olen syntyjäni kuopiolainen, en tiennyt ollenkaan Yhteiskoulun historiaa ja sen nimikin sain viimein selityksen. Joskus omat kotiseudut tuntee kaikkein huonoiten, vaikka kävin Minna Canthin mukaan nimettyä lukiotakin. 

  

   

Arvosana:

   

Takakannesta:

Mitä Minna tekisi?

  

Vuonna 2019 vietetään Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlaa. Miten Minna ja muut suomalaiset suurnaiset voivat inspitoida tämän päivän lapsia löytämään omat vahvuutensa?

  

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset -tietokirjassa sisarukset Elli ja Hanna saavat mummoltaan tehtävän: heidän on löydettävä supernaisten voimakivet. Samalla tytöt tutustuvat kirjailija Minna Canthin, kehitysbiologi Irma Thesleffin, tähtitieteilijä Liisi Oterman, presidentti Tarja Halosen, kirjailija-taiteilija Tove janssonin ja yrittäjä Armi Ratian työhön ja elämään. Tarina sijoittuu Kuopioon ja lähtee liikkeelle Minna Canthista hänen juhlavuotensa kunniaksi. 

  

Erilaisten uratarinoiden kautta tietokirja auttaa lapsia näkemään omat vahvuutensa ja innostumaan omista mahdollisuuksistaan - myös siitä matikasta, tieteestä tai taiteesta!

  

Toimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen voitti Tieto-Finlandian ja Kanava-tietokirjapalkinnon esikoisteoksellaan Syötäväksi kasvatetut: Miten ruokasi eli elämänsä (Atena 2012). Hän on kirjoittanut myös lasten tietokirjat Nyt pelittää! (Tammi 2017) ja Nakki lautasella (Tammi 2015), joka oli Finlandia Junior -ehdokkaana.

  

Kuvittaja, graafinen suunnittelija Ilona Partanen on kuvittanut mm. lastenkirjoja, oppimateriaaleja ja muraaleja. Hänen esikoisteoksensa, kuvakirja Minä olen Sykkyrämyyrä! (Sammakko), ilmestyi 2018. 

  

49 sivua, Tammi 2019

     

Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Viihdevintiöt