sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Sarah Andersen: Adulthood Is a Myth

  
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 13. Kirja "kertoo sinusta"
    
Luulin, että Helmet-haasteen kohta 13, olisi ollut yksi vaikeimmasta, kunnes tulin lukeneeksi tämän Sarah Andersenin sarjakuvateoksen Adulthood is a Myth. Harvoin olen samaistunut näin paljon sarjakuvahahmoon (jolla saattaa olla omaelämäkerallisia vaikutteita). Andersen kuvaa nuoren naisen elämää ja arjen haasteita. Suosittelen tutustumaan!
   
 
Muutama stripeistä oli tuttu Twitteristä ja hassuja kuvia jakavista ryhmistä Facebookissa, mutta onneksi ennen näkemättömiä oli niin paljon. Etenkin nämä neljä strippiä osuivat, mutta lähes jokaisessa oli edes jotain tuttua omasta elämästä. En olisi osannut itse paremmin muotoilla näitä ajatuksia ja tuntemuksia. Niinpä annankin kuvien korvata tuhat selittävää sanaa.
 
  
Arvosana:

  
Takakannesta:

Are you a special snowflake? 
Do you enjoy networking to advance your career? 
Is adulthood an exciting new challenge for which you feel fully prepared? 
Ugh. Please go away.

This book is for the rest of us. These comics document the wasting of entire beautiful weekends on the internet, the unbearable agony of holding hands on the street with a gorgeous guy, dreaming all day of getting home and back into pajamas, and wondering when, exactly, this adulthood thing begins. In other words, the horrors and awkwardnesses of young modern life.
  
Sarah Andersen is a young Brooklyn artist. This book is totally not autobiographical. At all.
     
109 sivua. Andrews McMeel Publishing 2016
   
Luettu myös täällä: Sivutiellä

3 kommenttia:

  1. Täällä yksi joka voi myös samaistua näihin ajatuksiin XD

    VastaaPoista
  2. Olen seurannut Sarahn Andersenin tuotoksia jo vuosia netissä. Tosi hauskoja ja samaistuttavia, todellakin. Antaa vähän itsevarmuutta, kun tajuaa, ettei ole yksinään näiden ajatusten kanssa, että muillekin on yhtä epävarmaa, että mitä se aikuisuus oikein on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kun aloitin opiskelut Oulussa, tapasin tosi paljon ihmisiä, joiden kanssa olin samalla tapaa erilainen. Kuopiossa en sellaisia piirejä löytänyt, vaikka kai sielläkin olisi ollut (esim. lukioni oli ilmaisutaitopainotteinen, joskin itse "normaali"linjalla).

      Niinpä olenkin ollut paljon rohkeammin oma itseni, kun täällä sitä ei katsota pahalla tai erotu huonolla tavalla joukosta. Se on ihanaa, kun löytää samanhenkisiä ihmisiä, joilla on samankaltaisia elämänkokemuksia ja ajatuksia.

      Näin esimerkiksi, kun aloitin kirjablogin. Löysin yhtäkkiä kymmeniä samanlaisista kirjoista tykkääviä tyyppejä, joiden kanssa pystyi keskustelemaan niin, että tiesi, että kummatkin ymmärtää toistaan. Toki jokaisella on ne omat jutut, mutta samanlaisuus on välillä myös ihan parasta.

      Poista