"Minä en osannut kovin varmasti uskoa, että niin saa tehdä. Että se on oikein.
Että rakkaus on."
Lukuhaasteissa: Prideviikko 26.6.-2.7., Suomi(ko) 100: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt
Helsinki-Priden kanssa samaan aikaan kirjablogeissa luetaan ja postataan sateenkaarikirjoista. Niitä tulee näkymään minunkin blogissani useampia, sillä emännöin tätä teemaviikkoa.
Hellevi Salminen sekä hänen teoksensa Hello, I love you olivat minulle aivan uusia nimiä, kun etsin Pride-viikolle luettavaa. Teoksen kansi ei herätä isoja tunteita ja harmillisesti tekstikin jättää kylmäksi, sillä se töksähtelee ja poukkoilee sinne tänne, ja kielenhuollolle olisi ollut tarvetta kirjoitusvirheiden ja hieman erikoisen sanaston vuoksi. Enkä kokenut kuvausta rohkeaksi, niin kuin takakansi lupailee.
Sen voinen allekirjoittaa, että teos kertoo ajankohtaisesta aiheesta, koska rakkaus on sitä aina. Aivan sama keneen rakastuu. Takakansi yrittää kehittää kolmiodraamaa teoksen kolmen keskeisen hahmon välille, mutta on jo alusta selvää, että kyseessä on enemmänkin tyttö-tykkää-pojasta-mutta-poika-ei-tytöstä-vaan-toisesta-pojasta -kuvio.
Ajattelin Danielin käsiä. Ajattelin sen paljasta ihoa. Muistin miten karheat sen kiharaiset hiukset olivat.
Ja sitten ajattelin, miten kaita Emmi oli. Ajattelin, että jos kaikki olisi toisin.
Minulle tuli jotenkin ahdistunut olo. [--] Oliko minussa jokin vika, kun kaita ja kaunis ja kiehtova Emmi ei sytyttänyt minua - päinvastoin. (s. 75)
Teoksen päähenkilö on lukioikäinen Luukas. Hänen lapsuudenystävänsä, naapurirapun Emmi on varttunut naiseksi, kasvannut rinnat ja karistanut pois sen poikamaisen viehätyksen, josta Luukas oli aina pitänyt. Emmi ei ymmärrä, miksi Luukas on yhtäkkiä niin kylmä häntä kohtaan.
Luukaksen ja Emmin vanhemmat ovat molemmat eronneet ja Luukaksen äiti on muodostanut Emmin isän kanssa uusioperheen. Luukas jäi asumaan isän kanssa, mutta Emmi muutti äitinsä kanssa Luukaksen mummolaan. Isoäiti on muutamaa vuotta aikaisemmin kuollut ja mökin puutarha on päässyt villiintymään.
Daniel suuteli minua.
Minun tuli kuuma ja minun tuli kylmä.
Makasimme aivan vierekkäin, sen kädet olivat minun ympärilläni. (s. 37)
Juhannuksena perheet juhlivat keskikesää yhdessä mummolassa ja kummisetä puolisoineen tulee Ranskasta asti paistamaan makkaraa Suomen suven ollessa kauneimmillaan. Mukana on ystävättären sukulaispoika Daniel, jonka kanssa Emmi yrittää flirttailla, mutta Daniel iskeekin silmänsä Luukakseen ja lomaromanssi on valmis. Poikien välit viilenevät syksyn aikana, mutta lempi roihahtaa uudelleen, kun Daniel kutsuu Luukaksen jouluksi Ranskaan. Kun Luukaksen isä lopulta saa vahvistuksen epäilyilleen, että poikansa onkin homo, hän ei sulata asiaa kovin hyvin.
- Tästä sinun seksuaalisesta suuntautumisestasi, isä sanoi. [--] - Se on kauhean muodikasta nykyään, isä sanoi. Sanat kuulostivat melkein pilkallisilta [--] - Nämä Pride-jutut ja mitä niitä on, isä sanoi. - Minä olen vähän ottanut selvää asioista. [--] - Että onko sinun mielestäsi muodikasta olla sukupuolisesti poikkeava? [--]
- Miksi sun pitää selvitellä jotakin ihan... ihan luonnollista juttua? (s. 115-116 ja 118)
On mahtavaa, että kirjailijat luovat sateenkaarevia hahmoja (vaikka vain koska se on "muodikasta"), mutta minusta olisi kivaa lukea näiden "onko minussa jotain vikaa"-tarinoiden lisäksi sellainen, hyvin kirjoitettu kirja, jonka päähenkilö olisi vahva ja ylpeä siitä, että on edustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöä (vinkatkaa, jos tiedätte tällaisia). Ihastuttava Simon (Minä, Simon, Homo Sapiens) on ainoa, joka tulee mieleen, ja siinä myös Simonin lähipiiri ottaa kaapista tulemisen täysin vailla kitkaa. Tuskin kaikki sateenkaarevat nuoret kipuilevat seksuaalisuutensa tai sukupuolensa kanssa, joten heille nämä kirjat eivät välttämättä tarjoa samaistumispintaa ja saattavat jopa vahingoittaa suhtautumista itseensä, herätäen tarpeetonta kyseenalaistamista.
Arvosana:
Takakannesta:
Saako sitä rakastaa ketä haluaa?
Kolmiodraama: tyttö ja kaksi poikaa. Yhtälö, jonka ratkaisua joidenkuiden on vaikea hyväksyä.
Palkitun kirjailijan rohkea kuvaus ajankohtaisesta aiheesta.
Kirjasta on kirjoitettu myös täällä: Lastenkirjahylly, Notko, se lukeva peikko, Kirjaston kummitus, Luettua elämää, Ikävä Unelmia, Kirjataivas,
Samantyylisiä kirjoja:
- Henrik Wilenius: Saranapuolelta
- Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
- Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä
- Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
- Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
- Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Hyvä pointti tuokin, että sateenkaarevuus (hauska sana!) voisi joskus olla myös voimaa tuova asia. Kirjassahan pitää tietysti olla jokin jännite, jotta juoni kantaa. Jos vähemmistöryhmään kuuluminen olisi päähenkilölle ja lähipiirille ongelmaton asia, pitäisi jännite rakentaa jostain muusta, ja sukupuoli/seksuaalisuus jäisi sivuseikaksi. Eikö periaatteessa Salla Simukan Lumikki-kirjoissa ole näin? Eikö Lumikki ollut ihastunut tyttöön?
VastaaPoistaVoihan jännitettä kehittää sitten ihan tavalliseen tapaan niin kuin "heterokirjoissakin". Siis rakkauden etsimisen ja rakastamisen vaikeuden kautta esimerkiksi. Eihän hetero-päähenkilökään yleensä tuskastele omaa seksuaalisuuttaan, vaan jännite tulee muualta. Jos homous/lesbous/sateenkaarevuus olisi ihan normia kirjassa (ja tosielämässä), voi sukupuoli ja seksuaalisuus olla silti hyvinkin merkittävässä roolissa hahmon ja juonen kannalta. Esimerkiksi chick litiä lesbo-päähenkilöllä. Ei tapailekaan miehiä vaan naisia, mutta muutoin on aika samankaavainen kuin genrensä.
Poista