Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pride. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pride. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. heinäkuuta 2025

Pride-lukuhaasteen kooste

 

Vaikka kesäkuu on jo ohitse, ei hätää, sateenkaarevaa kirjallisuutta voi lukea pitkin vuotta, ja haaste tekee pienen pop-upin Oulun prideviikon aikana elokuussa! 

Luin Pride-lukuhaasteeseen 18 sarjakuvaa ja yhden kuvakirjan. Sydämellä merkittyjä voin suositella.

  • Hari Conner: I Shall Never Fall in Love
  • Eunnie: If You'll Have Me
  • Keito Gaku: Boys Run the Riot 1
  • Janine Janssen: Les Normaux 1
  • Kaito: Blue Flag 2-3
  • Mò Xiāng Tóng Xiù & Luo Di Cheng Qiu: Grandmaster of Demonic Cultivation 1
  • Mokumokuren: The Summer Hikaru Dies 1-5
  • Kyoko Okazaki: Rivers Edge 
  • Joëlle Retener & Deann Wiley: Marley's Pride
  •  S.J. Sindu & Nabi H. Ali: Shakti
  • Magdalene Visaggio & Paulina Ganucheau: Girlmode
  • Jen Wang: Ash's Cabin
  • Jennie Wood & Dozerdraws: Paper Planes
  • Tsubasa Yamaguchi: Blue Period 1

tiistai 13. toukokuuta 2025

Pride-lukuhaaste (1.-30.6.2025)

 
Pride-lukuhaaste järjestetään jo yhdeksännen kerran! Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta. 
  
Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, kuvakirjoja, lanua, YA:ta, klassikoita, sarjakuvaa, scifiä, fantasiaa, viihdettä, dekkareita, kauhua, historiallista, tietoa, runoja... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQAP+ hahmoja / teemoja tai sen tekijä on sateenkaareva.
  
Haasteeseen voivat osallistua kaikki kirjasomettajat siinä missä "rivilukijatkin". Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. 
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste#pridelukuhaaste2025 ja #sateenkaarikirjallisuus.

maanantai 1. heinäkuuta 2024

Pride-lukuhaasteen kooste

   
  
Hyvää heinäkuun ensimmäistä! Niinpä se vain on Pride-lukuhaaste taas päättynyt tältä vuodelta - LGBTIQA+ kirjojen lukeminen jatkuu kuitenkin vuoden ympäri. Mitä sateenkaarevaa luitte kuukauden aikana? Kommentoi lukemasi kirjat tai linkkaa koosteesi alle, lisään kirjat tähän postaukseen vinkkilistaksi.
    
Minä luin haasteen aikana 11 queer-teosta. Näistä viisi oli sarjakuvaa (joista yksi elämäkerrallinen ja yksi tietokirja), neljä YA:ta, yhden säeromaanin ja yhden klassikon. Englanniksi luin neljä teosta. Näissä oli sateenkaarevia hahmoja niin näkökulma- kuin sivuhenkilöinä. Mukaan mahtui mm. aseksuaaleja, pan- ja biseksuaaleja, homoja ja lesboja, transihmisiä ja muunsukupuolisia - siis hyvin monella tapaa sateenkarevia fiktiivisiä ja välillä todellisiakin ihmisiä. 
  
  
Sarjakuvat:
  • Elisa Macellari: Kusama - The Graphic Novel
  • Nagisa Furuya: Number Call
  • Nino Bulling: Firebugs
  • Anu Kotilainen: Kaappistrategia
  • Meg-John Barker & Jules Scheele: Queer - Sarjakuvajohdanto
  
  
Romaanit:
  
Haasteen aikana luettiin mm. näitä kirjoja:
  • Tiia Aarnipuu: Trans: Sukupuolen muunnelmia - Sataa valoa
  • Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus - Kirjaimia

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Pride-lukuhaaste (1.-30.6.2024)

  
  
Pride-lukuhaaste järjestetään jo kahdeksannen kerran! Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta. 
  
Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, kuvakirjoja, lanua, YA:ta, klassikoita, sarjakuvaa, scifiä, fantasiaa, viihdettä, dekkareita, kauhua, historiallista, tietoa, runoja... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQA+ hahmoja / teemoja tai sen tekijä on sateenkaareva.
  
Haasteeseen voivat osallistua kaikki kirjasomettajat siinä missä "rivilukijatkin". Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. 
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste#pridelukuhaaste2024 ja #sateenkaarikirjallisuus.

tiistai 23. toukokuuta 2023

Pride-lukuhaaste (1.-30.6.2023)

  
Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta.
  
Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, kuvakirjoja, lanua, YA:ta, sarjakuvaa, scifiä, fantasiaa, viihdettä, dekkareita, kauhua, historiallista, tietoa, runoja... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQA+ hahmoja tai sen tekijä on sateenkaareva. 
  
Virtuaalinen yksisarvismerkki kaikille, jotka onnistuvat bongaamaan kirjoja, joissa on demiseksuaaleja tai genderfluideja / genderqueerejä hahmoja, sillä allekirjoittanut kaipaa lisää representaatiota. Lukuvinkkinä annan jo tuntemani Salla Simukan Lukitut, Maia Kobaben Gender Queer: A Memoir ja Rhea Ewingin Fine - A Comic About Gender
  
Kirjojen lisäksi teeman kaikenlainen muukin käsittely on erittäin suotavaa. Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi sateenkaarevista elokuvista ja sarjoista: mitkä ovat parhaat tai ongelmallisimmat, mitä löytyy juuri nyt suoratoistosta, mihin ei kannata koskea pitkällä tikullakaan jne.
  
Haasteeseen voi osallistua kuka vain niin bloggaajat, kirjagrammaajat, tubettajat, podcastaajat, twitteristit, tuuttaajat kuin ihan "rivilukijatkin". Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aikaisempien vuosien haastekoosteista 20222021, 2020, 2019, 2018 ja 2017 sekä aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. Linkkaa tai listaa lukemasi haasteen koosteeseen, joka ilmestyy blogiin 2.7.2023.
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste ja #sateenkaarikirjallisuus.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Pride-lukuhaaste (1.-30.6.2022)

  
Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta.
  
Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, kuvakirjoja, YA:ta, sarjakuvaa, viihdettä, dekkareita, historiaa, tietoa... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQA+ hahmoja, kuvitteellisia tai todellisia. 
    
Kirjojen lisäksi teeman kaikenlainen muukin käsittely on erittäin suotavaa. Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi sateenkaarevista elokuvista ja sarjoista: mitkä ovat parhaat tai ongelmallisimmat, mitä löytyy juuri nyt Netflixistä, mihin ei kannata koskea pitkällä tikullakaan jne.
  
Haasteeseen voi osallistua kuka vain niin bloggaajat, kirjagrammaajat, tubettajat, podcastaajat, twitteristit kuin ihan "rivilukijatkin". Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aikaisempien vuosien haastekoosteista 20212020, 2019, 2018 ja 2017 sekä aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. Linkkaa tai listaa lukemasi haasteen koosteeseen, joka ilmestyy blogiin 2.7.2022.
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste ja #sateenkaarikirjallisuus.
   
Haasteessa mukana:

tiistai 11. toukokuuta 2021

Pride -lukuhaaste (1.-30.6.2021)

    
Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta 1.-30.6.2021. Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, lasten kuvakirjoja, YA:ta, sarjakuvaa, viihdettä, dekkareita, historiaa, tietoa... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQ+ hahmoja, kuvitteellisia tai todellisia.
  
Kirjojen lisäksi teeman kaikenlainen muukin käsittely on erittäin suotavaa. Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi sateenkaarevista elokuvista ja sarjoista: mitkä ovat parhaat, mitä löytyy juuri nyt Netflixistä jne.
  
Haasteeseen voi osallistua kuka vain, ainoana vaatimuksena on ehdoton ei vihapuheelle. Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aikaisempien vuosien haastekoosteista 20202019, 2018 ja 2017 sekä aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. Linkkaa tai listaa lukemani haasteen koosteeseen, joka ilmestyy blogiin 2.7.2021.
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste ja #sateenkaarikirjallisuus.
    
P.S. Instagramissa on myös käynnissä helmikuussa alkanut, heinäkuun loppuun asti kestävä bingomuotoinen Queer-lukuhaaste. Kannattaa katsoa sekin ja osallistua!
  
Haasteessa mukana:

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Pride-lukuhaasteen kooste

     
Pride-kuukausi oli tänä vuonna varsin poikkeuksellinen, kiitos Covid-19. Niinpä Pride-lukuhaaste oli sitäkin tärkeämpi, sillä kulkueet ja muut tapahtumat siirtyivät syksyyn. Otin haasteen tiimoilta yhteyttä Oulun, Kuopion ja Helsingin kirjastoihin ja olin yllättynyt, kuinka lämpimästi haaste otettiin niissäkin vastaan. Kallion kirjastoon tehtiin Top 20 sateenkaarikirjavinkeistäni näyttely, Oulun kirjastoissa oli (tai ainakin lähikirjastosta bongasin) sateenkaarevia kirjoja esillä hyllynpäädyssä ja Kuopion kirjaston kanssa olen syksyllä tekemässä Zoomissa sateenkaarikirjavinkkausta, mistä myöhemmin lisää. 
  
   
Oma lukusaldoni jäi laihanlaiseksi, sillä kesäkuussa olen kerännyt paljon univelkaa huonosti nukuttujen öiden takia (kiitos helteiden, mutta samaan aikaan luhtitalo, jossa asun on ollut maalattavana ja siitä aiheutuvat ääni- ja hajuhaitat ovat häirinneet etenkin aamuisin). Onnistuin kuitenkin lukemaan kolme teosta. 
     
   
Mitä sinä luin pride-lukuhaasteeseen? Kommentoi alle, niin kerään luetut vinkkilistaksi ensi vuotta varten.
  • Camilla Gunnarsson: När mammorna blev kära | Klassikkojen lumoissa
  • Jenny Jägerfeld: Brorsan är kung | Klassikkojen lumoissa
  • Amy Lowell: Sanojesi vaalea hunaja | Klassikkojen lumoissa
  • Riina Mattila: Järistyksiä | Kirjoja ja kikatuksia
  • Johanna Pohtinen: Tavalliset pervot | Klassikkojen lumoissa
  • Emma Puikkonen: Lupaus | Kirjan jos toisenkin
  • Kalervo Pulkkinen (toim.): Tom of Finland: Välähdyksiä nimimerkin takaa | Klassikkojen lumoissa
  • Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. & minä | Kirjoja ja kikatuksia
  • Janne Saarakkala: Sen pituinen se | Kirjan jos toisenkin
  • Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connel: Laura Dean Keeps Breaking Up with Me | Oksan hyllyltä
  • Tiina Tuppurainen: Kuvittelen sinut vierelleni | Kirjan jos toisenkin
  • David Walliams: Poika ja mekko | Klassikkojen lumoissa 

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Lukuvinkkejä Pride-lukuhaasteeseen


Kysyin Twitterissä parhaat lukuvinkit LGBTIQ+ -kirjallisuudesta ja sain siihen todella paljon vastauksia. Kiitos kaikille! Lisää vinkkejä saa toki ehdottaa ja lisään ne listaan. Näistä osan olen lukenutkin ja linkit vievät blogissani käsiteltyihin kirjoihin. Jos huomaatte jonkin kirjan olevan väärin aakkostettu väärässä kategoriassa, niin korjatkaa (esim. on tullut suomennos). Tässäpä siis kirja-Twitterin suosituksia. 
  
Kotimaisia:
  • Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni
  • Marja Björk: Poika
  • Maria Carole: Tulen tyttäriä
  • Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä, Tuhatkuolevan kirousKesämyrsky, Nokkosvallankumous
  • Magdalena Hai: Kolmas sisar
  • Tapani Heinonen: Reunalla
  • Sami Hilvo: Viinakortti
  • Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa
  • Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
  • Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki
  • Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
  • Tove Jansson: Reilua peliä
  • Stella Kaarna: Vain yksi ilta
  • Anna Kaija: Kristallin lapset -sarja
  • Jenny Kangasvuo: Sudenveri 
  • Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin 
  • Marko Kantomaa: Ylpeydestä
  • Uma Karma: Kaiken se kestää
  • Skessa Kaukamaa: Zequera - Kätketty
  • Artemis Kelosaari: Omenatarha
  • S.A. Keränen: Symbioosi
  • Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
  • Joona Koiranen (toim.): Äänellä jonka kuulet: Spekulatiivisia novelleja sukupuolen moninaisuudesta
  • Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
  • Gabriel Korpi: West Endin tytöt
  • Essi Kummu: Loiste
  • Anne Leinonen: Vaskinainen
  • Liliana Lento: Dionnen tytötSalaisuuksia Delobriandissa
  • Laura Luotola: Suoja
  • Riina Mattila: Järistyksiä
  • J.S. Meresmaa: Dodo, Keskilinnan ritarit
  • Anni Kuu Nupponen & Artemis Kelosaari (toim.): Kiima
  • Anni Nupponen: Valkoinen kaupunki
  • Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta 
  • Elina Rouhiainen: Väki-sarja (Muistojen lukija)
  • Janne Saarakkala: Sen pituinen se
  • Annukka Salama: Faunoidit-trilogia, erityisesti kolmas osa Harakanloukku
  • Pirkko Saisio: Punainen erokirja, Vastavalo
  • F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä
  • Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle, Minuuttivalssi
  • Helena Sinervo: Runoilijan talossa
  • Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voiIron Sky - Renaten tarina
  • Pajtim Statovci: Kissani JugoslaviaTiranan sydän
  • Teija Veijola: Ei sellaista voi menettää
  • Johanna Viitanen: Hiekkaan kadonneet jäljet 
  • S/S Urst (Siri Kolu & Salla Simukka): Kontakti 
   
Käännettyä:
  • Andre Aciman: Kutsu minua nimelläsiEtsi minut
  • Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo sapiens 
  • Benjamin Alire Saénz: Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe
  • Alison Bechdel: Hautuukoti
  • Michael Cunningham: Koti maailman laidalla
  • Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin
  • Jean Genet: Varkaan päiväkirja
  • Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu
  • Carolin Emcke: Halu
  • Jeffrey Eugenides: Middlesex 
  • Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
  • Édouard Louis: Ei enää Eddy
  • Madeline Miller: Akhilleen laulu
  • Maggie Nelson: Argonautit
  • Meredith Russo: Tyttösi sun
  • Lionel Shriver: Kaksoisvirhe
  • Nic Stone: Kolme on parillinen luku 
  • Laini Taylor: Karou -sarja
  • Sarah Waters: Yövartio
  • Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
  • Hanya Yanagihara: Pieni elämä
  
Englanniksi:
  • Becky Albertalli: Leah on the Offbeat
  • Elizabeth Bear: Dust
  • Imogen Binnie: Nevada
  • Sophia Blackwell: After My Own Heart
  • Becky Chambers: A Long Way to A Small, Angry Planet
  • Austin Chant: Peter DarlingCoffee Boy
  • K. J. Charles: Band SinisterUnfit to Print
  • Ronni Cooper: Rock Chicks
  • Julia Darling: Crocodile Soup
  • Aliette de Bodard: In The Vanisher's Palace
  • Emma Donoghue: Stir-Fry, The Sealed Letter
  • Amal El Mohtar & Max Gladstone: This is How You Lose the Time War
  • Akwaeke Emezi: Freshwater
  • Laura Erickson-Schroth (toim.): Trans Bodies, Trans Selves: A Resource for the Transgender Community
  • Lynn Flewelling: Nightrunner -sarja 
  • Kim Fielding: Motel. Pool
  • E. M. Forster: Maurice
  • Nancy Garden: Annie on My Mind
  • Alex Gino: George
  • Andrew Sean Greer: Less
  • M.G. Hennessey: The Other Boy
  • Lisa Henry: Adulting 101
  • Patricia Highsmith: Carol 
  • Christopher Isherwood: Christopher and His Kind
  • Alaya Dawn Johnson: The Summer Prince 
  • Claire Kann: Let's Talk About Love 
  • Meredith Katz: Smoke Signals
  • Liz Kessler: Read Me Like a Book
  • Paul Krueger: Steel Crow Saga   
  • Mercedes Lackey: The Last Herald-Mage -trilogia
  • Christina Lauren: Autoboyography
  • David Leavitt: The Lost Language of Cranes
  • Mackenzi Lee: The Gentleman's Guide to Vice and Virtue
  • Seanan McGuire: Wayward Children -sarja
  • Madeline Miller: The Song of Achilles
  • Alice Oseman- radio silence 
  • Helen Oyeyemi: What Is Not Yours Is Not Yours
  • C. S. Pacat: Captive Prince -trilogia
  • Mary Renault: The Charioteer
  • Gabby Rivera: Juliet Takes A Breath
  • Kit Rochan: Beyond -sarja
  • Meredith Russo: Birthday
  • Benjamin Alire Sáenz: Aristotle and Dante Discorver the Secrets of the Universe
  • Manda Scottin historialliset romaanit
  • Samantha Shannon: The Priory of the Orange Tree 
  • Andy Sinclair: Breathing Lessons
  • Amy Spalding: The Summer of Jordi Pérez
  • Cat Sebastian: Hither, Page
  • Suzanne van Rooyen: Obscura burning, The other me
  • Sarah Waters: Fingersmith, The Night Watch, Tipping the Velvet
  • Samantha Wayland: Home and Away
  • Lee Welch: Salt Magic, Skin Magic
  • Jeanette Winterson: The Stone Gods
  
Sarjakuvia:
  • Alison Bechdel: Lepakkoelämää
  • Chii: The Bride Was a Boy
  • Tee Franklin: Bingo Love
  • Otava Heikkilä: Letters for LucardoSasha From the Gym
  • Kabi Nagata: My Lesbian Experience with Loneliness
  • Mariko Tamaki: Laura Dean Keeps Breaking Up With Me
  • Jen Wang: The Prince and the Dressmaker
    

maanantai 18. toukokuuta 2020

Pride-lukuhaaste 1.-30.6.2020

   
Vaikka kesän Pride-kulkueet ovatkin vallitsevan maailmantilanteen takia peruttu tai siirretty syksyyn, on kesäkuu silti Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta. Nyt kun kirjastotkin ovat taas auki vähintäänkin varausten noutamiseksi, ei tarvitse turvautua vain oman hyllyn kirjoihin tai e- ja äänikirjapalveluihin.
   
Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, lasten kuvakirjoja, nuorten romaaneja, viihdettä, dekkareita, historiaa, tietoa... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQ+ hahmoja, kuvitteellisia tai todellisia. 
  
Kirjojen lisäksi teeman kaikenlainen muukin käsittely on erittäin suotavaa. Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi sateenkaarevista elokuvista ja sarjoista: mitkä ovat parhaat, mitä löytyy juuri nyt Netflixistä jne. 
  
Haasteeseen voi osallistua kuka vain, ainoana vaatimuksena on ehdoton ei vihapuheelle. Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aikaisempien vuosien haastekoosteista 2019, 2018 ja 2017 sekä aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. 
  
  

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Pride-lukuhaasteen kooste

    
Pride-lukuhaaste on tältä vuodelta ohi, mutta pride-viikkoja ja kulkueita on vielä eri puolilla Suomea tulossa, esimerkiksi täällä Oulussa 5.-11.8. Tähän postaukseen kerätään kaikki blogeissa viikon aikana esitellyt teokset ja koostetaan yhteen paikkaan kaikki muutkin teeman tiimoilta julkaistut postaukset. Itse luin vain neljä lyhyttä teosta, sillä kesätyöt feissarina verottivat niin henkisiä kuin fyysisiä varastoja. Olen kyllä jo suunnitellut lukulistaa ensivuoden viikolle - ja mahdollisesti haasteen venyttämistä koko kuukauden mittaiseksi, mitä sanotte? Jätäthän kommenttilaatikkoon linkkisi tai listan luetuista teoksista, niin saamme kerättyä hyvää vinkkipankkia sateenkaarikirjallisuudesta.
   
 
Muissa blogeissa luettua:
 
Muita teemaan liittyviä postauksia:
  

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kabi Nagata: My Lesbian Experience with Loneliness & Joakim Juvelén: Ugly Monsters

"By the way -- "being lazy" and "being unable to try" might look the same, but they're not."
    
   
Tämän vuoden Pride-lukuhaasteeni päättää kaksi sarjakuvateosta, joista ensimmäisenä esittelyssä Kabi Nagatan omaelämäkerrallinen My Lesbian Experience with Loneliness. Sarjakuvan päähenkilö sairastuu masennukseen ja ahmimishäiriöön, hän viiltelee itseään, pohtii haluaako miellyttää vanhempiaan vai toteuttaa unelma-ammanttinsa piirtäjänä ja olla sellainen aikuinen kuin itse haluaa olla. Hän on pettynyt koulussa opetettuun ihmisen anatomiaan ja seksuaalikasvatuksen tasoon, sillä hän ei esimerkksi tiennyt ennen kuin aikuisena mikä on immenkalvo. Hän tuntee vetoa naisiin, mutta ei ole koskaan tehnyt aloitetta, ennen kuin päättää ottaa yhteysttä seuralaispalveluun, josta teoksen kansikuvakohtausksin kertoo. Vaikka teos onkin hyvin intiimi ja ahdistava kuvaus kirjailijan elämästä, on siinä myös valoisia hetkiä sekä samaistuttavia kohtauksia. Vaaleanpunainen korosteväri luo kiinnostavia kontrasteja mustavalkoiseen sarjakuvaan.
   
   
Takakannesta:
The heart-rending autobiographical manga that’s taken the internet by storm!
   
My Lesbian Experience with Loneliness is an honest and heartfelt look at one young woman’s exploration of her sexuality, mental well-being, and growing up in our modern age. Told using expressive artwork that invokes both laughter and tears, this moving and highly entertaining single volume depicts not only the artist’s burgeoning sexuality, but many other personal aspects of her life that will resonate with readers.
    
Englanniksi kääntänyt: Jocelyne Allen, 143 sivua. Seven Seas 2017
     
Kirja luettu myös täällä: Kirjahilla, Todella vaiheessa
 
   
"Does masturbation make you gay?
I mean... You are touching yourself...
Isn't it kind of same-sex thing?
Well... if masturbation makes me even gayer, then I'm just gonna do it more!"
 
   
Toisena sarjakuvana on vuorossa Joakim Juvelénin Ugly Monsters. Teos koostuu yhdestä neljään ruudun stripeistä, sekä vaaleanpunaisella pohjalla olevista laululyriikkainspiroituneista kuvista. Vaikka tekijä on suomalainen, teoksen kieli on englantia. Siinä missä edellinen sarjakuva oli ahdistava kuvaus masennuksesta, tämä sisältää paljon huumoria. Antropomorfiset olennot ovat homoja, joista esimerkiksi yksi hahmo nimeltään Jojo kamppailee kummpaninsa Morrisin huomiosta puhelinta vastaan. Tämä nopealukuinen sarjis vertautui mielessäni hieman Alison Bechdelin Lepakkoelämään
   
    
Takakannesta:
Ugly Monsters on nettihitiksi noussut englanniksi julkaistu pikkutuhma ja humoristinen sarjakuva, jossa mörkökaverukset painiskelevat jokapäiväisten homogenren ongelmien parissa deittailun, itsetutkiskelun ja bilettämisen sekä kalsarimerkkien kyllästämässä maailmassa.
   
Siinä missä yksi ihmettelee housujensa sisältöä, toinen on perso roskaruualle ja miehille. Kolmas kiukuttelee, jotta saisi huomiota kännykkäriippuvaiselta poikaystävältään. Parikymppisiksi möröillä on liikaa ikää (hys, salaisuus), mutta se ei näy käytöksessä - asioita tehdään ja möläytellään sen enempää ajattelematta. Ronskin ulkokuoren alla sykkii kuitenkin lämmin, hyväntahtoinen mörkösydän.
    
96 sivua. Sammakko 2018

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Alex Gino: George

"What's up Gee-gee?"
   
It was such a short, little question, but she couldn't make her mouth form the sounds.
   
Mom, what if I'm a girl?
   
Someday, somehow, George would have to tell Mom that she was a girl. 
But this was not the day.
     
    
Lukuhaasteissa: Pride-viikon lukuhaasteKirjankansibingo: Vähintään viisi eri väriä
     
Mr Mitchell was her dad's name. It would be her brother Scott's name someday, but it would never be hers. (s. 42)
  
George on neljäsluokkalainen transtyttö, jonka perheessä on lisäksi äiti ja muutaman vuoden vanhempi veli Scott, isä on muuttanut pois ja asuu nykyään uuden vaimon kanssa. George on syntynyt pojan kehoon, jota ei koe omakseen. Yksin ollessaan hän kutsuu peilikuvaansa Melissaksi ja yrittää unohtaa sen, mitä hänen alushousuissaan on. Hänellä on pieni kassillinen roskiksesta pelastettuja tyttöjen lehtiä, joita hän katselee vessassa lukitun oven takana. Kuvissa on hymyileviä tyttöjä, joita Geroge kutsuu ystävikseen. Heillä kaikilla on sellainen keho, jonka George kokee omakseen. Hän miettii, mille huulipuna tuntuisi huulilla ja poikien suutelemisen ajatteleminen aiheuttaa kihelmöintiä.  
  
"My point is, it takes a special person to cry over a book. It shows compassion as well as imagination." Ms Undell patted George's shoulder. "Don't ever lose that, George, and I know you'll turn into a fine young man." 
That word man hit like a pile of rocks falling on George's skull. It was a hundred times worse than boy, and she couldn't breathe. (s. 17)
  
Luokan on tarkoitus esittää E.B. Whiten kirjaan Lotta ystäväni perustuvan näytelmän ja George haluaisi Lotan roolin. Opettaja on luvannut, että jokainen joka osallistuu koe-esiintymisiin saa roolin vähintään tarinan kertojaäänenä, mutta kaikkien poikien täytyy lukea Vilpurin repliikit ja tyttöjen Lotan. Harmiteltuaan asiaa George menee ystävänsä Kellyn kannustamana opettajan luokse ja esittää Vilpurin roolin sijaan Lotan vuorosanat. Hän tyrmistyy täysin, kun opettaja luulee hänen vitsailevan eikä ota tosissaan hänen haluaan oikeasti olla tuo viisas hämähäkki. 
  
Lopulta Kelly saa Lotan roolin, ja hän laatii juonen, jotta Georgekin pääsee osaksi kokemusta ja kertomaan näytelmän kautta äidilleen ja muille, että hän ei ole poika. Kelly on nimittäin ensimmäinen, joka saa kuulla Georgen mieltä painavista huolista. Ensin Kelly osoitti epämääräisesti Georgen kehon alaosaan ja tiedusteli, että onko hänellä tiedät-kyllä-mikä, mutta piti pian täysin normaalina, että George on tyttö, mitä väliä vaikka transsukupuolinen. 
  
While Mom made dinner, George headed upstairs to take a bath. She took of her shirt while the tub filled, waiting until the last possible moment to take off her pants and underwear. She immersed her body in the warm water and tried not to think about what was between her legs, but there it was, bobbing front of her. (s. 49-50)
  
Pidin kirjassa kaikkein eniten Georgen rehtorista, jonka huoneessa on juliste, jossa liehuu sateenkaarilippu seuraavan tekstin saattelemana: "Support safe spaces for gay, lesban, bisexual and transgender youth". rehtori myös sanoo Georgelle, että hänen ovensa on aina auki, jos tämä haluaa keskustella ja tämän äidille, että: "you can't control who your children are, but you can certainly support them, am I right?". Pidin myös paljon Kellystä ja hänen isästään, jotka keskustelevat paljon mm. feminismistä. Kun Georgen äiti löytää piilotellut lehdet ja ottaa ne pois on Kellyn reaktio:"But that's not fair!" ja Georgen vastaus: "Sometimes transgender people don't get rights." yksi teoksen merkittävimmistä hetkistä.
  
"It kind of makes sense. No offence, but you didn't make a very good boy." (s. 156) 
"You're one tough cookie. But the world isn't always good to people who are different. I just don't want to make your road any harder than it has to be." 
"Trying to be a boy is hard." (s. 187-188)
  
George on elämän makuinen kertomus translapsen näkökulmasta ja niistä vaikeuksista, kun nuoren iän takia aikuiset eivät heti usko, että George todellakin on tyttö. Äidin ei ole helppoa niellä poikansa kertovan sanoja, ja ensin hän argumentoikin ulkoisesti sukupuolta ilmaisevan biologian kautta. Hän hyväksyisi paljon helpommin sen, että George olisi homo, mutta taustalla saattaa olla myös huoli hyväksynnästä ja empatia lapsensa mahdollisesti tulevaisuudessa läpikäymien leikkausten ja hormonilääkitysten aiheuttamita kivusta. Ehdottomasti lukemisen (ja suomennoksen) arvoinen teos! Se on myös aiheuttanut kuohuntaa maailmalla, sillä aihepiirinsä vuoksi teos on päätynyt erinäisille kiellettyjen kirjojen listoille.
 
    
     
Arvosana:
   
Takakannesta:
When people look at George, they think they see a boy. But she knows she's not a boy. She knows she's a girl.
 
George thinks she'll have to keep this a secret forever. Then her (4th grade) teacher announces their class play is going to be "Charlotte's Web." George really, really, REALLY wants to play Charlotte. But the teacher says she can't even try out for the part ...because she's a boy.
   
With the help of her best friend, Kelly, George comes up with a plan. Not just so she can be Charlotte - but so everyone can know who she is, once and for all.
    
215 sivua. Scholastic 2015
   
Kirja luettu myös täällä: Lukulahnan luola
  
Samankaltaista luettavaa: David Walliams: Poika ja mekko, Meredith Russo: Tyttösi sun, Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin, Becki Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens, Riina Mattila: Järistyksiä, Veera Järvenpää & Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli - Ei-binäärisiä ihmisiä

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kuura Autere: Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat

"- Meidän pienokaisellamme on ihana keho, se on vähän sekä 
tytön että pojan keho, eli intersukupuolinen keho, äiti vastasi.

Kaikki olivat ihastuksissaan.

- Se on hyvä keho, äiti lisäsi."
   
 
Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Pride-viikon lukuhaaste
  
Hyvää Pride-viikkoa! Kuura Autereen kirjoittama ja Tina Sarajärven kuvittama Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat aloittaa Pride-viikon lukuhaasteeni. Se on ensimmäinen suomalainen lastenkirja, joka käsittelee intersukupuolisuutta ja se on tehty yhteistyössä Seta ry:n kanssa.
   
Äiti ja isä lohikäärme odottavat malttamattomasti, että heidän vauvansa kuoriutuisi. He pohtivat poikasen väritystä ja sukupuolta, mutta "olivat aivan varmoja, että se olisi ihana, olipa se millainen hyvänsä". Pitkän odotuksen päätteeksi munan kuori lopulta halkeaa. 
   
- Onko se tyttö vai poika vain nompi? kyseli pikkulohikäärmeen pienin serkku Ruuteli ihastuneesti.
--
Isälohikäärmettä nauratti. - Ruuteli on keksinyt aivan oman sanan. Tarkoitat varmaan nompilla muunsukupuolista lohikäärmettä eli sellaista lohikäärmettä, joka on vähän sekä tyttö että poika, tai sitten ihan omanlaistaan sukupuolta. Me emme voi vielä tietää, mitä sukupuolta lapsi on. Se selviää ajan myötä, kunhan pikkulohikäärme kasvaa niin isoksi, että osaa kertoa itse sen.
(s. 17)
   
Kaikkien ylllätykseksi poikanen puhaltaa savua niin suusta kuin sieraimistaan, vaikka yleensä pojat puhaltavat savua nenä kautta ja tytöt suusta. Poikanen on intersukupuolinen, eli vähän kumpaakin, mutta sen vanhemmat rakastavat sitä silti yhtä paljon. Pikkuinen Ruuteli kysyy, että mitä "jos sillä on kuitenkin paha olo siinä kehossa?" Ruutelille kerrotaan, että kun poikanen kasvaa isoksi, se voi mennä lohikäärmetohtorille, joka auttaa korjaamaan kehon sellaiseksi, että siinä on hyvä olla. 
  
Tämä värikkäästi kuvitettu kirja auttaa lasta lempeästi ymmärtämään erilaisuutta ja hyväksymään sen. Teoksen lopusta löytyy selitykset sanoille intersukupuolisuus ja muunsukupuolinen sekä kirjan tekijöiden terveiset aikuiselle lukijalle. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, milloin törmään intersukupuoliseen hahmoon nuortenkirjassa. 
  
     
Takakannesta:
Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat kertoo sadunomaisesti intersukupuolisen pienokaisen syntymästä. Se on kertomus vanhempien rakkaudesta ja positiivisesta uteliaisuudesta syntymässä olevaa pienokaistaan kohtaan sekä yhteisön tuen merkityksestä perheen hyvinvoinnille. Satu on ensimmäinen suomenkielinen lastenkirja aiheesta. Aikuisille lukijoille kirja antaa mallin, miten puhua näistä tärkeistä aiheista lasten kanssa. Kirja on samalla tarpeellinen lisä kasvattajien ja hoiva-alan toimijoiden käyttöön.
   
30 sivua, Pieni Karhu 2019
    
Myös täällä on tutustuttu kirjaan: Lastenkirjahylly, Lastenkulttuurin vinkkari

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Pride-viikon lukuhaaste (24.-30.6.2019)

   
On taas tullut aika julistaa tämän vuoden Pride-lukuhaaste, joka tuttuun tapaan on samaan aikaan kuin Helsingin Pride, siis 24.-30.6.2019. Oulussakin vietetään Pridea, mutta vasta 5.–11.8.2019.
   
Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, lasten kuvakirjoja, nuorten romaaneja, viihdettä, dekkareita, historiaa, tietoa... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQ+ hahmoja, kuvitteellisia tai todellisia. 
   
Kirjojen lisäksi teeman kaikenlainen muukin käsittely on erittäin suotavaa. Haasteeseen voi osallistua kuka vain, ainoana vaatimuksena on ehdoton ei vihapuheelle. Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aikaisempien vuosien haastekoosteista täältä ja täältä
  
Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste, #prideviikko ja #sateenkaarikirjallisuus
  
Mukana haasteessa:
   

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Pride-viikon koontipostaus


       
Pride-viikko on tämän haasteen muodossa tulossa päätökseen ja onkin aika koota kaikki luetut kirjat ja muut teemaan liittyvät postaukset. Linkkaa oma koosteesi tai kommentoi lukemasi ja/tai postausten linkit alle.
  

Kiitos kaikille mukana olleille!



Vinkkilistoja ja muita teemaa käsitteleviä postauksia:

Luettuja teoksia:
   

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Lukupiirissä | Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

"Katsotko tätä saarta ja uskot näkeväsi totuuden asioista?"
   
   
Toukokuun lukupiirikirja

Lukuhaasteissa: Pride-viikon lukuhaaste, Spefi-lukuhaaste: 23. Kirja, joka on voittanut Kuvastaja-palkinnon, Kirjoja ulapalta ‒ merellinen lukuhaasteKirjankansibingo kesälle 2018: Kaupunki, Helmet 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle

Pride-viikon lukuhaasteen tarkoituksena on nostaa esille kirjallisuutta, jossa esiintyy sukupuoleltaan ja/tai seksuaalisuudeltaan sateenkaarevia hahmoja.
  
Luin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan viitisen vuotta sitten ja vaikutuin teoksen kielestä ja maailmasta. Olinkin iloinen, kun Itärannalta ilmestyi pari vuotta myöhemmin toinen teos. Se sijoittuu aivan toiseen maailmaan, vaikka Teemestarin kirja päättyikin niin, että siihen olisi voinut kirjoittaa jatkoakin. En ole tullut lukeneeksi Kudottujen kujien kaupunkia aikaisemmin, sillä se on samana vuonna ilmestyneen Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävän kanssa niitä harvoja teoksia, joista en saanut pyytämääni arvostelukappaletta - ehkä Postin surullisen kuuluisan pakettien hukkaamiskyvyn takia. Teoksilla on myös muutamia kiinnostavia samankaltaisuuksia, kuten sijoittuminen saarelle.
   
Olen lainannut kirjan ainakin kerran aikaisemmin, mutta palautin sen koskaan siihen kertaakaan tarttumatta - se jäi sivuun tuoreempien tai sillä hetkellä kiinnostavampien teosten noustessa lukupinoissa sen ohitse. Niinpä ehdotinkin lopulta teosta vetämäni lukupiirin näillä näkymin viimeiseen kevätlistaan ja siitä tuli toukokuun kirja. Viimeinen lukupiiriteos se ei kuitenkaan ole, sillä tapaamme vielä kolme kertaa kesän aikana. 
  
Päättelen hänet naiseksi, sillä en ole nähnyt yhtään miespuolista vartijaa. Hänen ruumiinrakenteensa on kuitenkin rotevalla tavalla kulmikas, ja hänen kasvonsa näyttävät sukupuolettomilta.
--
"Kun katsot minua", Ila sanoo, "mitä näet?"
 
"En tiedä", sanon. 
"Ei tiennyt se kätilökään, joka auttoi minut maailmaan. -- Tiedätkö, mitä saarella tehdään niille vastasyntyneille, joita ei osata nimetä suoralta kädeltä mieheksi tai naiseksi?" -- "Jos et ole ennen nähnyt kaltaistani, se ei johdu siitä, ettei meitä syntyisi tähän maailmaan -- se johtuu siitäm ettei meidän anneta elää." (s. 207 ja 284-285)
  
Kudottujen kujien kaupungin päähenkilönä on Eliana-niminen nuori kutojanainen. Tarina nytkähtää käyntiin, kun hän on menossa kutomaan seinäseittiä Seittien Taloon ja verilammikossa makaava tuntematon nainen kiinnittää hänen huomionsa. Nainen on vaiennettu, hänen kielensä on leikattu pois, mikä herättää paljon kysymyksiä. Mitä hän ei saanut kertoa? Myöhemmin ilmenee, että hänen nimensä on Valeria ja naisten kohtalot solmiintuvat yhteen - he rakastuvat toisiinsa. Elianalla on oma osansa saaren kohtalossa, linkkinä menneen ja tulevan välillä. Teoksen kiinnostavin henkilö on kuitenkin intersukupuolinen Ila. Teos sopiikin hyvin Pride-viikon lukutempaukseen
  
Olen sisältä sulaa lasia ja pieniä liekkejä -- minulla on kaikki menetettävänä, nostan käteni hänen niskaansa ja suutelen htäntä. -- Hitaasti, histaasti hän ohjaa kättäni, ja opettelemme kumpikin sellaista, mitä emme vielä osaa. (s. 158)
  
Teoksen maailma on hyvin ahdistava, sillä ihmisillä on hyvin vähän mahdollisuuksia valintoja. Saarella on muutamia Tietojen Taloja, kuten Seittien Talo, jonne pääsevät vain naiset ja Sanojen Talo, jonne pääsevät vain miehet - kuinkas muutenkaan. Taloihin on kuitenkin rajattu pääsy ja muita ammattivaihtoehtoja on mainittu vain vähän, esimerkiksi parantaja, kalastaja ja tatuoija. Eliana ja hänen Sanojen Taloon päässyt veljensä ovat monien sukupolvien ajalta, jotka ovat muuta kuin merenkulkijoita ja kalastajia.
  
Oli kamalaa lukea yhteisöstä, jossa naisille ei opeteta lukemisen ja kirjoittamisen taitoja. Eliana oli oppinut taidon vahingossa. Myös se, ettei Seittien Talossa saa luoda uutta oli outoa ja yhteen muottiin pakottavaa. Siellä on kyllä aiemmin valmistettu värikkäitä kuvakudoksia, mutta jostain syystä niiden tekeminen on nykyään kielletty - eikä vain siksi, että silkkilevä on kuollut sukupuuttoon satoja vuosi sitten - ja kutojat saavat tehdä vain seinäseittien ennalta määrättyä kuviota. 
  
Ne ovat painajan kasvot, joihin valo ei koskaan osu ja joiden piirteitä en milloinkaan erota. Ne katsovat suoraan minuun, ja niiden nimi on pimeys. (s. 140)
  
Saarella on muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin ollut sairaus nimeltään Unirutto, johon sairastuneet on poltettu roviolla. Nyt tuo mystinen sairaus on Neuvoston mukaan tulossa takaisin ja kaikkia unia näkeviä pidetään sairastuneina ja heidät lähetetään Tahrattujen Taloon. Unia paljon näkevänä olisin ollut varmaan ensimmäisenä pois passitettavien joukossa, toisin kuin Eliana, joka kapinoi hiljaa sääntöä vastaan ja pystyy unissaan kontrolloimaan niiden maailmaa. 
   
Vangitut ihmisparat pakotetaan työskentelemään epäinhimillisissä olosuhteissa ainoana tavoitteenaan kerätä arvokasta materiaalia, jota käytetään väriaineen tekemiseen ja myydään mantereella. Tästä tulee mieleen Anneli Kannon ja Terhi Rannelan Kuparisaari-trilogia. Unissa monet ihmiset kohtaavat painaja-riivaajan. Lukupiirissä keskustelimme, että painaja-kuvaukset tuntuivat pohjaavan unihalvaukseen, josta osallistujilla ei ollut omaa kokemusta, mutta jokainen tunsi jonkun, joka sai näitä kohtauksia välillä.
  
Ne ovat painajan kasvot, joihin valo ei koskaan osu ja joiden piirteitä en milloinkaan erota. Ne katsovat suoraan minuun, ja niiden nimi on pimeys. (s. 140)
      
Ensimmäinen ajatukseni kirjan viimeisen rivin jälkeen oli pienoinen pettymys, johon toisaalta olin osannut varautua. Olin kuullut monilta, että he pitivät joko Teemestarin kirjasta tai Kudottujen kujien kupungista, mutta eivät molemmista. Minä kallistuin ensin mainitun suuntaan. Kudottujen kujien kaupungissa oli kyllä edellisen teoksen tapaan kauniin runollista kieltä, mutta myös keskeneräisyyden tunnetta. Kummassakin teoksessa on nimittäin paljon aukkoja ja kertomattomia asioita, joita minä ja lukupiiriläiseni jäivät kaipaamaan täytettäviksi sanoilla.
  
Juonellisesti Teemestarin kirja tuntuu lisäksi eheämmältä, mutta se voi johtua osittain siitä, että luin kirjan niin kauan aikaa sitten, enkä voi aivan rehellisesti vertailla teoksia keskenään. Myös genren osalta se maistui minulle paremmin, sillä vaikka fantasia olikin yläaste- ja lukioikäisenä lempigenreni, on minun nykyään vaikeaa nauttia fantasiateosten lukemisesta - en silti lakkaa yrittämästä. Itärannan luoma maailma oli ilahduttavan realistista fantasiaa, joka ei yrittänyt kikkailla nimillä, joissa käytetään suomalaisittain harvinaisempia kirjaimia kuten f, q, x ja z. 
    
Mutta tätä varten Lasilehto on. Täällä ei säilytetä jäänteitä. Kun tuhkat lähtevät Tulen Talosta, ne sirotellaan mereen. Saarela on myös toinen kalmisto, paikka, jossa useimmat ihmiset nykyisin kävivät. Olen kuullut, että siellä kuolleet on suljettu tummiin lasiarkkuihin, joiden kansien läpi heidän piirteensä saattaa selvästi nähdä. Heidän ruumiinsa on käsitelty siten, että ne näyttävät elämän pysähtyneeltä kuvalta vielä vuosikymmenien jälkeen. Omaiset käyvät tapaamassa heitä ja puhumassa heille, ja vastassaan heillä on vaitonainen tuijotus, joka katsoo heitä muuttumattomana ja silti kokonaan toisena. (s. 73)

Eksotiikkaa kuitenkin löytyy, teoksessa on niin laulumeduusoja, Kutoja-Neitsyt -mytologiaa ja Puhtaan Unen Talon propagandaa. Tulen tuoman valon sijaan teoksessa käytetään loistelevää lasiastioissa, mikä on hieno keksintö. Levä välillä nukahtaa ja sammuu, ja sitä on heiluteltava, jotta se hehkuisi taas. Mielenkiintoisesti eräs hahmo käyttää mikroskooppia, joita on todellisessa maailmassa ollut jo useita vuosisatoja, eli se ei ole aivan niin iso immersion rikkoja kuin aluksi koin, mutta silti erikoinen ratkaisu, sillä muuta teknologiaa ei ilmagondilien ja vesilennättimen lisäksi ole mainittu.
  
Tuulet ja sateet ovat kuluttaneet kivikaaren ulkopinnan sileäksi, mutta sisäpuolella saattaa yhä erottaa himmeitä jälkiä hahmoista, jotka porttiin on kerran kaiverrettu. Niiden muoto ei ole ihmisen, vaan vanhempi, vieraampii. Erotan enemmän kuin kaksi raajaa, ja jotakin, mikä voisi olla lankojen verkosto tai ainoastaan ajan ja sään hanpaanjälkiä jäkälän peittämässä kivessä. (s. 71)
  
Tapahtumapaikka on keskellä merta sijaitseva saari, joka kärsii toistuvista tulvista. Itäranta ei todellakaan tuhlaa rivejä saaren, sen ympäristön ja sijainnin kuvailuun. Jossain on manner, jonne osa uneksijoista on karkotettu ja missä ainakin kaksi vuosikymmentä aikaisemmin asui osa saaren asukkaista, jotka palasivat saarelle kerran vuodessa, vuositatuoinnin ottamista varten. Minulle saari kuvastui kreikalais-tyyppisen kulttuurin raunioiden päälle asettuneen myöhemmän uudisasukkaiden joukon kotina. 
  
"Vettä on paljon ja maata vähän", sanon. "Jotkin meret ovat liian suuria laivojen ylittää. -- Kaikkialla ei ole samanlaista kuin saarella. On paikkoja, joissa ihmisillä on lupa uneksi vapaasti." (s. 308)
  
Saarella on paljon salaisuuksia ja mitä pitemmälle kirjaa lukee, sen enemmän niitä paljastuu. Yksi kirjan mielenkiintoisimmista kohtauksista liittyy seremoniaan nimeltään Sanojen Tuhkaus. Se herättää ajattelemaan, mahdetaanko hitoriaa kirjoittaa samalla uudelleen kuten George Orwellin teoksessa Vuonna 1984
  
He kantavat kirstut tuhkauskentän laidalle ja avaavat ne. Kirstut ovat täynnä kuluneisiin nahkakansiin sidottuja sanoja.  
Nämä ovat Kuolleita Koodekseja: niiden paperi on liian vanhaa ja haurasta käännettäväksi. Kirjurit ovat huolella kopioineet niiden sanat vahvalle, tuoreelle paperille kuluneen vuoden aikana, jotta niiden sisältö ei katoaisi. Kun niiden paino jättää saaren keskitalven savuna, vuosi on valmis kääntymään ja uusi kasvu alkamaan. (s. 125)
  
Joidenkin mielestä teoksella on dystooppisiakin ulottuvuuksia, sillä kuvailtu maailma natisee murtumispisteessä sisäisten ja ulkoisten voimien mitellessä voimiaan. Minulle teos on kuitenkin puhtaasti fantasiaa, sillä dystopia tarkoittaa epätoivottua tulevaisuutta ja en usko, että teoksessa kuvattu maailma olisi Teemestarin kirjan tavoin omamme mutta vuosikymmenien tai satojen päässä. Neuvoston hallitsema totalitaarinen yhteiskuntajärjestys ja ekologinen katastrofi eivät riitä tekemään tästä dystopiaa. Saahan teos saa välillä jopa Taru sormusten herrasta -tyylisiä vivahteita:
  
Korventava silmä hehkuu ylläni -- Näen pupillissa Tornin huipulla loimottavan auringon, joka tuijottaa takaisin minuun punaisena ja valmiina polttamaan maailman tuhkaksi. (s. 217)
  
Teoksen loppu tuntuu keuhean kiirehdityltä ja vähemmän ajatuksen kanssa kirjoitetulta. Asioita alkaa tapahtumaan päätä huimaavaan tahtiin ja kirjailija unohtaa ne vähäisimmätkin selitykset, mitä muun teoksen aikana on tarjoitu lukijalle. Silti olen tyytyväinen siihen, että olen nyt viimein saanut luettua tämän lukulistoilla pitkään keikkuneen teoksen. 
  
Palaan varmasti lukemaan tulevia Itärannan teoksia, vaikka tähän mennessä ilmestyneista romaaneista ensimmäinen oli hitti ja toinen, jos ei aivan kokonaan huti, niin silti prantamisen varaa jäi. Itärannan ekofeminismi, siis huoli luonnon tilasta ja naisen asemasta ovat kiinnostavia ja hänessä on vähän samaa kuin China Miévillessä, joka kirjoittaa jokaisen teoksensa eri tyylillä ja eri genreen. Nähtäväksi jää mitä saamme häneltä seuraavaksi!
 
     
Arvosana:
   
Takakannesta:
Toistuvien tulvien piinaamalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta vieraan nuoren naisen, jolta on leikattu kieli. Puhekyvyttömän naisen ihoon on kuitenkin kirjoitettu nimi. Elianan nimi. Tulvien pahetessa myös aiemmin tuntematon sairaus on alkanut vaivata niin kasveja, eläimiä kuin ihmisiäkin.

Saarta hallitseva neuvosto ei suostu tekemään mitään asian korjaamiseksi, mutta Eliana alkaa ymmärtää, että mykän naisen kutoma seinävaate kertoo tarinaa siitä, mitä tälle on tapahtunut ja kuinka Eliana liittyy koko saaren kohtaloon. Eliana joutuu toimimaan äärimmäisen varovaisesti, sillä hän kantaa mukanaan salaisuutta, jonka paljastuminen veisi hänet vääjäämättä Tahrattujen Taloon, josta ei ole paluuta: hän näkee unia.

Kudottujen kujien kaupunki on esikoisteoksellaan maailmanmainetta niittäneen Emmi Itärannan toinen romaani. Sen mestarillisesti kudottu juoni, syvä inhimillisyys ja tarkka, kaunis kieli näyttävät maailman joka on meillekin totta.
  
335 sivua, Teos 2015
     
  
Samankaltaista luettavaa: Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia, Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä, Anneli Kanto & Terhi Rannela: Kuparisaari-trilogia, Nonna Wasiljeff: Loukkupoika