sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

"Tää on mun tarina. Tää on Peetun tarina ja mä haluan, 
että se tarina nähdään alusta asti oikein."
   
  

Prideviikko 27.6.-3.7.
  
Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin on pitkästä nimestään huolimatta lyhyt kirja ja ilmavasta kannestaan riippumatta täynnä painavaa asiaa. Raskaasta aiheesta kirjoitetuksi teokseksi Kolu on onnistunut saavuttamaan kerrontaan myös pilvenkeveyttä.
  
Vaikka tuttavapiiristäni löytyy sateenkaari-ihmisiä, tarjosi tämä nopealukuinen ja ajatuksissa viipyilevä teos aimo annoksen asiaa ja näkökulmia transsukupuolisuuteen. Teoksen sain Kirjakko ruispellossa -blogin arvonnasta, kiitos Mari!
    
Diagnoosi: transsukupuolinen. Mun on niin vaikea ymmärtää, että se kuka mä olen, on jollekulle toiselle diagnoosi. (s. 13)
    
Teos kertoo Peetusta, joka on syntynyt väärään kehoon, pojaksi tytön muotoihin. Hänen isänsä tarjoaa kesän aikana kymmenen purjelentopäivää, jolloin Peetu voi jättää huolet maan päälle, antaa pään tuulettua ja keskustella asioista, jotka jäävät lentokoneeseen. Nämä hetket syventävät isän ja pojan suhdetta ja rytmittävät romaanin kymmeneen lukuun. Jokaisessa luvussa on oma keskeinen rakenteensa, joka avaa Peetun valintaa lähteä muuttamaan kehoaan enemmän omaksi heti kun täyttää kahdeksantoista, syyskuun ensimmäisenä. 
    
Isä vie mut lentämään, ettei tämä odotus ole sitä helvettiä, mitä se on. 
Isä lahjoittaa mulle siivet. Musta tuntuu, että se on paras lahja, mitä mulle on koskaan annettu. (s. 15)
    
Kesän jälkeen kaikki on toisin on kirja vapaudenkaipuusta, kun ei tarvitse enää sitoa rintoja piiloon, kun voi verkkokaupan sijaan mennä pelkäämättä kivijalkaliikkeeseen ja ostaa sen sukupuolen vaatteita, jonka kokee omaksi, kun kukaan ei katso ihmisvilinässä toiseen kertaan tai filtterin läpi, kun voi olla omissa nahoissaan pyytämättä anteeksi olemassaoloaan. 
     
Normaalimaailma on häkki, jonka kaltereita kovin moni cis-nainen ja -mies ei näe. (s. 22)
    
On rankkaa kurkistaa maailmaan transsukupuolisen näkökulmasta: kuinka tärkeäksi ja rajaavaksi sukupuoli koetaan määriteltäessä ihmisiä, kuinka binäärijärjestelmän poikkeamia pidetään virheinä, kuinka edes oma perhe ei aina ymmärrä ja tue vaikeissa päätöksissä. Peetun tarinassa on silti valoa ja keveyttä: on tyttöystävä Aamu, jonka kanssa voi olla oma itsensä, on isä joka antaa siivet, on syyskuun ensimmäinen, jonka jälkeen syntyy aika ennen ja jälkeen leikkauksen, kun viimein näyttää myös ulospäin siltä, millaiseksi itsensä on mieltänyt varhaisesta lapsuudesta saakka, ennen murrosiän tuomia kehollisia muutoksia.  
  
Mutta ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on. (s. 92)
  
Kesän jälkeen kaikki on toisin on erittäin vaikuttava teos, jonka lukemisen jälkeen tulen varmasti miettimään vallitsevaa systeemiä entistäkin tarkemmin. Miksei jokainen ihminen sukupuoleen, seksuaalisuuteen, uskontoon ja ihonväriin katsomatta ole jo tasa-arvoinen? Teoksen lopusta löytyy erittäin hyvä ohje: 
  
Anna ihmisten nähdä toiset sellaisina kuin he itse haluavat. (s. 103)
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää.
  
Peetu odottaa. Kesän jälkeen Peetun hoidot jatkuvat leikkauksella. Se on tehtävä, jotta hän voi tulla omaksi itsekseen. Ja vaikka itseksi tulemisen hinta on kallis, Peetu on valmis maksamaan sen. Sillä ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on.
  
Isä helpottaa Peetun odotusta antamalla parhaan mahdollisen lahjan: kymmenen purjelentoa, kymmenen hetkeä kiinni taivaan reunassa. Ilmassa Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta. 
  
110 sivua. Otava 2016
   

12 kommenttia:

  1. Tämä on pieni mutta suuri ja äärettömän tärkeä kirja. Ja miten hienosti Kolu kirjoittaa transsukupuolisuudesta, hän on ottanut asioista hyvin selvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. :) Pitää tutkia mitä muita aiheesta kirjoitettuja kirjoja teoksia löytyy, tiedän ainakin Marja Björkin romaanin Poika käsittelevän samaa teemaa. Lisäksi sateenkaarikirjallisuudesta löytyy omasta hyllystä ainakin Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa ja Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (ensimmäinen osa).

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä. Ja toivoisin jatkoa esimerkiksi Aamun tarinan kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisikin mielenkiintoinen tapa jatkaa kerrontaa. :) Itse en jäänyt jatkoa kaipaamaan, mutta tosiaan näkökulman vaihdos olisi raikas ja ensimmäisen osan jatkeeksi ehkä jopa sopivampi kuin Peetun toinen puheenvuoro.

      Poista
  3. Tärkeä ja iso aihe. Voisin lukea jos osuu eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, isosta aiheesta pieni kirja, mutta sitäkin vaikuttavampi sisällöltään. Tästä aiheesta ei ole paljoa kirjoitettu ja pakko sanoa, että tämä on Kolun parhaiten kirjoittama teos, jonka olen lukenut (Me Rosvoloihin en ole tutustunut, mutta hänen kaksiosaisen nuortendystopiasarjan Pelko ihmisessä ja Ihmisen puolella, sekä lastenromaanin Tervemenoa Taika Taksinen olen lukenut ja blogannut).

      Poista
  4. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta. Pitää lisätä lukulistalle. :)
    Blogissani on sinulle haaste:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2016/07/unpopular-bookish-opinions-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tutustumaan. :) Kiitos haasteesta. Pitää ensi viikolla kirjoittaa vastauksia.

      Poista
  5. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!
    Ja kiitos upeasta maratonlogosta :-)

    VastaaPoista
  6. Onneksi tänä päivänä transseksuaalisuus ei enää ole tabu. Tyttären kaveripiireissä kaikki sateenkaaren vaihtoehdot ovat hyvin hyväksyttyjä, eivätkä ole se juttu. Hyvä tuoda asiaa myös nuorten kirjassa esiin, jotta maailma avartuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se joissakin piireissä vieläkin tabu, mutta onneksi ihmisten näkökulmat ovat avartumassa. Minusta on ihan kamalaa kuulla, kuinka sateenkaari-ihmisiä syrjitään, sillä minä olen itse hyvin avarakatseinen, enkä ymmärrä syitä, miksi erilaisuutta ja omana itsenään olemista pidetään huonompana.

      Tähän tosin voi vaikuttaa lapsuuteni koulukiusaamistausta. Se on auttanut näkemään, että kaikissa ns. normaalin mallin ulkopuolisissa ihmisissä on paljon samaa keskenään. Ja kukaanhan ei oikeasti ole "normaali" vaan omanlaisensa, eikä kahta ihmistä juuri voikaan verrata toisiinsa, elleivät he sitä itse halua.

      Tällaiselle kirjallisuudelle on suuri tarve, sillä haluaisin, että joskus on Suomikin sellainen maa, jossa saa olla omana itsenään missä vain ja kokea olonsa turvalliseksi.

      Poista