keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kerstin Gier: Liitto - Unien kolmas kirja

"Voi pahus, kuinka nukkuessaan voikin olla näin väsynyt?"
  
   
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla. 
   
Kerstin Gierin teoksia lukiessaan tietää aina saavansa tasaista laatua, joka viihdyttää mutkattomasti. Liitto päättää Unien kirjat -sarjan tyylikkäästi. Kuvattu ajanjakso on jälleen lyhyt ja tapahtumarikas, mikä takaa sen ettei lukija ehdi missään vaiheessa kyllästyä. Gier osaa kertoa nuorten, persoonallisten hahmojensa elämästä koukuttavasti ja uskottavasti - arki on täynnä ihastumisia, huumoria, päättökokeita ja konflikteja. 
  
Gierin idea kaikkia ihmisiä välimaailmassa yhdistävästä unikäytävästä on erittäin kiehtova ja tuore. Uni ja amuletit on teemana myös Mary Hoffmanin Stravaganza -sarjassa, mutta Gierin luomassa maailmassa amulettien avulla ei siirrytä historialliseen rinnakkaistodellisuuteen vaan päästään avaamaan esineen omistajan uniovi. Keskeiset hahmot vierailevatkin toistensa ja vähän muidenkin unissa hyvin ahkerasti.

Todellisuudessa me kaikki makasimme parhaillaan sängyissämme sikeässä udessa ja aika erikoisissa kamppeissa. Esimerkiksi minulla oli tänään kukallinen kaulahuivi vyötäröllä, erilaisia hiussolkia päässäni, kaksi rannekorua ranteessa ja repaleinen pokkari pyjamatakin alla. Tarvitsin tätä öistä eleganssia uniseikkailujani varten. (s. 161)
    
Päähenkilönä seurataan kuusitoistavuotiasta Liviä, jolla on kaksi vuotta nuorempi pikkusisko Mia. Sisaret ovat hyvin läheisiä ja jakavat kaiken, lukuunottamatta salaisuutta unikäytävästä. Heidän äitinsä on viimein menossa naimisiin Graysonin ja Florencen isän Ernestin kanssa. Hääsuunnittelua varjostaa kuitenkin tärkeäksi perheenjäseneksi muodostuneen lastenhoitaja Lottien ilmoitus muutosta takaisin Saksaan. 
  
Livin, hänen poikaystävänsä Henryn ja Graysonin on lisäksi varauduttava jatkuvasti yllätyksiin, sillä poikien entinen ystävä Arthur, tämän ex-tyttöystävä Anabel ja mahdollisesti todellinen demoni hyökkäilevät niin unessa kuin tosimaailmassakin heidän kimppuunsa mitä kieroutuneemmin tavoin. Kolmikko on kuitenkin päättänyt ottaa selvää oudosta, höyhenpeitteistä demonia palvovasta kultista, ja hajottaa päällänsä roikkuvan uhkan verhon.

Vienosti valaistu käytävä erivärisine ovineen olisi voinut vaikuttaa iloiselta ja rauhalliselta, mutta sitä se ei ollut. Hiljaisuudessa oli jotain vaanivaa, ja oli mahdotonta erottaa mistä valo ylipäätään tuli, kun ikkunoita tai lamppuja ei ollut, saati sitten kattoa, josta lamput olisivat voineet roikkua. Muutama metri seinien yläpuolella alkoi epäselvä ei-mikään, jota voisi lähinnä verrata joinakin päivinä Lontoon yllä roikkuvaan vaaleanharmaaseen taivaaseen. (s. 51)
  
Koulun juorublogia Secrecy-nimimerkillä kirjoittavan oppilaan henkilöllisyys paljastuu viimein, mutta unikäytävän olemassaolo jää herkullisesti jokaisen lukijan mielikuvituksen selitettäväksi. Unien kirjat -sarja on hyvin tiivis kokonaisuus, jonka voi lukea kokonaan putkeen kyllästymättä. Gier on pitänyt huolta siitä, että jokaisessa osassa on juuri oikea sekoitus toimintaa, jännitystä ja rakkautta.
    
Heli Naskin suomennos on sujuva, vaikka hän viljeleekin tekstissään muutamaan kertaan dialektia, joka ei aina kuulosta luontevalta hahmojen ikään nähden. Unien kirjat -sarjan kansia ei suotta ylistetä. Jokaisen osan kansitaide on ollut erilainen, mutta toisiinsa tyylillisesti sopiva. Miinuksena kolmannen osan peilipinta, joka teki teoksen lukemisen ulkona auringossa tai lukulampun alla lähes mahdottomaksi heijastavuutensa vuoksi.

Toinen (mutta silti vain pieni) miinus tulee Livin ja Henryn "ekakerrasta", joka saa hieman liian paljon huomiota. Tai oikeastaan itse tapahtumasta ei juurikaan kirjassa kerrota, vain Livin kauhusta ennen sitä. Tämä tosin johtaa hyvin huvittaviin hätävalheisiin. Onneksi pari onnistuu selvittämään tämänkin väärinkäsityksen. Mia on tässä kirjassa suosikkihahmoni ja hänen salapoliisintyönsä on erittäin kunnioitettavaa.
 
Suosittelen tutustumaan sarjaan. Tämä oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen matka erikoisten hahmojen kanssa mielikuvituksekkaassa toisessa todellisuudessa. Päällimmäisenä mielessäni onkin nyt halu kokeilla jonkun tuttuni esineen avulla, mitä jos itsekin pääsisin unikäytävälle seikkailemaan. 
    
Arvosana:
  
Takakannesta:
Unien kirjat -sarjan jännittävä ja romanttinen päätösosa Liitto jatkaa kuusitoistavuotiaan Livin seikkailuja unimaailmassa. Livin unet ovat käymässä yhä vaarallisemmiksi, ja poikaystävä Henrin kanssakin olisi selviteltävää. Kaiken lisäksi Livin äiti on menossa uusiin naimisiin, mikä aiheuttaa kaikenlaista päänvaivaa. Livillä on kädet täynnä töitä, kun hän yrittää pysyä hengissä niin todellisessa kuin unimaailmassa.
  
Suomentanut: Heli Naski, 385 sivua, Gummerus 2016
   
Alkuperäinen nimi: Silber: Das dritte Buch der Träume (2015)
   
Myös näissä blogeissa on hiiviskelty unikäytävillä: Dysphoria, Mustetta paperilla, Kirjojen keskellä, Neverendingly, Lukutoukan kulttuuriblogi

Sarjassa ilmestyneet:

5 kommenttia:

  1. Tämä oli hyvä lopetus trilogialle, mutta minäkin löysin miinuksia. Itse asiassa juuri saman kuin sinä, eli Henryn ja Livin eka kerran. Miten paljon siitä puhuttiinkaan - mielestäni se ei niin vahvasti olisi kirjaan kuulunut. Mutta kokonaisuutena kirja oli silti hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä lukea se Gierin edellinen trilogia. :) Sopivan kevyttä ja nopealukuista kirjallisuutta nuorille ja vanhemmillekin lukijoille.

      Poista
  2. Kirjaston lukuopas suositteli tätä sarjaa minulle (pyysin lanu-välipalakirjoja), ja pitääpä syksyllä kokeilla. Kuulostaa ihan mukavalta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gieriltä on suomennetu aikaisemmin Rakkaus ei katso aikaa-trilogia, jossa on aikamatkustamista. Minä ajattelin lukea sen jossain vaiheessa (ensi vuonna?). En tullut tarttuneeksi niihin aikaisemmin, kun kansikuvat eivät mielestäni olleet kovin kiinnostavia (vaikka kuulin kirjojen sisällöstä paljon hyvää), toisin kuin tässä trilogiassa. Unien kirjoista ensimmäinen on onnistunein, mutta nopealukuisena kokonaisuus on oikein tasalaatuinen ja kevyt kesäsarja.

      Poista
  3. Kiitos linkistä. Odotan maratonia jo innokkaana, pitää vielä ennen sitä blogata klassikkohaasteen teokseksesta, George Orwellin Vuonna 1984. :)

    VastaaPoista