perjantai 25. maaliskuuta 2016

Minna Canth: Spiritistinen istunto - Ilveily yhdessä näytöksessä

"Tämä henki kenties narraa.
Eihän niihin aina ole luottamista."
    
    
HelMet-lukuhaaste: 12: Näytelmä, Lukuharjoituksia -haaste: luettuja näytelmiä 2

Kuten edellisessa Minna Canth -postauksessa kerroin, varasin tämän vuonna 1894 ilmestyneen näytelmän Spiritistinen istunto - Ilveily yhdessä näytöksessä kirjaston varastosta. Nämä oikeasti vanhat teokset ovat ihania: teoksen koko on hyvin siro ja se tuoksuu aivan uskomattoman hyvälle. Saamani kappale oli uudelleen kansitettu ja sidottu, mutta 122 vuotta vanha paperi oli aivan uudenveroista. Eipä taida 2000-luvulla painetuista teoksista olla kilpailemaan ajanhammasta vastaan samalla tavalla. 
  
Canthin kevyempiin näytelmiin lukeutuva Spiritistinen istunto on ihastuttava hupailu. Amerikasta kotimaahan palannut herra Orell on tuonut mukanaan spiritismin ja henkien manaaminen on paikallisten rouvasihmisten mielestä mahdottoman jännittävää. Herra Orell yrittää henkien avulla keinotella nuoren Helmi neidon puolisokseen, mutta tämän sydän kuuluu mustasilmäiselle Rennelle. Poika keksii ovelan juonen, jonka avulla hän henkiolennoksi tekeytymällä saa Helmin käden avioliitossa.
   
LIISA: Mutta minkä ihmeen takia tätinne häntä vihaa sitten?
HELMI: Nähkääs, sen takia vaan, ettei hän usko spiritismiä. Ei ole mitään muuta syytä.
LIISA: Piri – Mitä sanoitte, ettei hän usko?
HELMI: Spiritismiä. Sitä uutta oppia. Eikö Liisa vielä ole siitä kuullut?
LIISA: En eläissäni. Mitä uutta oppia se on?
HELMI: Kun puhutaan henkien kanssa ja manataan niitä esille.
LIISA: Ooho? Ihanko manataan esille? Olettekos nähnyt?
HELMI: Enkä ole nähnyt. Mutta niin ne väittävät.
LIISA: Ei tuo tok’ liene totta. Ei ikinä. – Tai olisikohan tuomiopäivä ehkä tulossa? Maailman lopun edellähän ne sanovat semmoisia ihmeitä tapahtuvan.
HELMI: En tiedä. Täti siihen vaan on niin kovasti innostunut siitä lähtien kuin herra Orell tuli tänne. Hän se, näette, on mediumi.
LIISA: Mikä hän on, sanoitte?
HELMI: Mediumi. Semmoinen, joka saa henkiä esille tulemaan.
LIISA: Ahaa – hän on toisin sanoen noita, loihtija.
HELMI: Mikä lienee, mokoma. Minä olen sille miehelle niin vihanen, etten tiedä, mitä hänelle tekisin. Ilman häntä olisi Rennen ja minun väli ihan selvillä ja kaikki olisi niin hyvin.
LIISA: Sekö se on se laihasäärinen herra harmaissa housuissa, joka täällä on viime aikoina näkynyt käyvän tätinne luona?
HELMI: Se juuri.
LIISA: Ooho! Vai hän se osaa henkiä manata. Missä tuo lienee sen konstin oppinut?
HELMI: Kaiketi Amerikassa. Siellä hän kuuluu oleskelleen monta vuotta, vaan on nyt tullut takaisin kotimaahan.
LIISA: Ja häneenkö sitten tätinne mielestä pitäisi heti kohta uskoa? Vaikka olisi minkälainen maailman peijuori? Mikä sen tietää? Ei, minun mielestäni Renne herra on ihan oikeassa, kun epäilee semmoisia vehkeitä. Minä hänen sijassaan tekisin ihan samalla lailla. (s. 12-14)
   
Voin suositella tätä näytelmistä pitäville, sekä ensimmäiseksi kosketukseksi Canthin tuotantoon. Teoksen lukee todella nopeasti, vaikka näytelmän lukeminen onkin erilaista kuin tavallisen kirjan. Voi kun pääsisi joskus näkemään tämän näyteltynä! Teoksessa oleva istunto perustuu muuten Canthin omiin kokemuksiin spiritismistä.


Minna Canthin yhdistetyssä olohuone-työhuoneessa eli Kanttilan salongissa pidettiin lukupiirejä, väiteltiin yhteiskunnallisista aiheista ja kirjallisuudesta, pelattiin skruuvia – ja harjoitettiin spiritismiä. ”Teosofiiasta ja spiritismistä olimme täällä kovasti innoissamme viime keväänä ja kesänä", Canth kertoo eräässä kirjeessään.  

Vaikka Canth pohdiskeli paljon myös kristinuskon kysymyksiä – jumalanpilkkaajan maineestaan huolimatta – se ei estänyt hänen avointa ja uteliasta mieltään kiinnostumasta okkultistisista opeista. Huumorintajuisen emännän salongissa ”sceancet” olivat tosin ennemminkin hauska seuraleikki, ja hauskasti Canth kuvaa istuntoa myös vuonna 1894 kirjoittamassaan komediassa Spiritistinen istunto. 

Arvosana:
  
74 sivua, U.W. Telén & C. 1894
       
Myös näissä blogeissa on osallistuttu spiritistiseen istuntoon: Orfeuksen kääntöpiiri, Lukemisen ilo

Minna Canthin tuotantoa:
   
Näytelmät:
  • Murtovarkaus (1883)
  • Roinilan talossa (1885)
  • Työmiehen vaimo (1885)
  • Kovan onnen lapsia (1888)
  • Papin perhe (1891)
  • Sylvi (1893)
  • Hän on Sysmästä (1893)
  • Spiritistinen istunto (1894)
  • Anna Liisa (1895)
  • Kotoa pois (1895)
Novellit ja pienosromaanit:
  • Hanna (1886)
  • Köyhää kansaa (1886)
  • Salakari (1887)
  • Lain mukaan (1889)
  • Kauppa-Lopo (1889)
  • Agnes (1892)

2 kommenttia:

  1. Huikeaa! En ole tästä Canthin näytelmästä kuullut mutta vaikuttaa hilpeältä. Laitan korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella nopealukuinen ja oli hauskaa löytää Canthista hieman mystisempi ja samaan aikaan hassutteleva puoli. Teoksena tämä ei ole mitenkään erikoinen, mutta näytelmänä ja etenkin Canthin kynästä tulleena tämä on mahdottoman sympaattinen.

      Poista