lauantai 19. maaliskuuta 2016

Minna Canth: Köyhää kansaa

"Panee se ihmisen välistä pitkään ajattelemaan, kun on niin kummallista tää maailman meno.
Toisella on yltäkyllin, toinen taas puutteeseen nääntyy."
     
  
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
  
Huomasin Minna Canthin päivän tänäkin vuonna hieman lyhyellä varoitusajalla. Päiväähän on juhlistettu vasta vuodesta 2007. Canthan on ainoa Suomessa liputuspäivän saanut nainen, ja koska hänet tunnetaan naisten aseman ja tasa-arvoisuuden äänitorvena, on päivässä mukana myös tämä näkökulma, Tiesittekö, että jo Canth ehdotti naisten äänioikeutta omana elinaikanaan?
  
Olen syntyjäni kuopiolainen ja vahvasti tasa-arvon kannattaja. Siksipä otin viime vuonna perinteeksi lukea yhden teoksen häneltä 19.3. paikkeilla. Onneksi lähikirjastosta löytyi hyllystä tämä kokoelma, josta luin tuon ensimmäisen, vuonna 1886 ilmestyneen novellin Köyhää kansaa. Valitsin teoksen ajankohtaisen teeman ja lyhyytensä vuoksi. Olisin halunnut lukea Spiritistisen istunnon (näytelmä), mutta siitä oli vain yksi painos ilmestymisvuodeltaan 1894, sekin kirjaston varastossa. Varasin sen, mutta teos ei ehtinyt vielä tulla. Jatkan sillä Linnean Lukuharjoituksia -lukuhaasteen suorittamista. (Pitäisiköhän tuota opusta lukea hansikoiduin käsin?)
  
Minna Canth on ollut uskomattoman tarkkasilmäinen ja -sanainen ajankuvaaja. Köyhää kansaa on jo 130-vuotias, mutta samalla ajaton kuvaus köyhyydestä ja sen aiheuttamista ongelmista. Teemoiltaan tämä nopealukuinen teos on jälleen hyvin ajankohtainen - vaikka yhteiskunnan tukiverkot ovatkin nykyään paremmalla tasolla kuin tuolloin, syrjäytyneitä ja soppajoinoissa palelevia ihmisiä löytyy yhä 2010-luvun Suomesta. 
  
Köyhyys on esitetty romaanissa tasa-arvoisena, se kun ei katso sukupuolta. Köyhyyden vaikutukset ja syyt eri sukupuolille toki ovat eroavia. Naisilla esimerkiksi raskaus, lastenhoito, ruoan pöytään saaminen ja pienimuotoiset käsitöillä kerättävät tulot tuovat omanlaisiaan haasteita, kun taas miehillä perheen elättäjänä paineet rahan keräämiseen kodin ulkopuolisissa töissä ovat suuret. Vaikka Canthin teoksissa esiintyvät naishahmot eivät pyrikään kumouksellisesti parantamaan asemaansa, terävä kuvaus naisten ahdingosta on todennäköisesti herättänyt muutosvoimaa jo aikalaislukijoissakin, joskin rohkeasanaista kirjailijaa myös kirtisoitiinkin. 
  
Keskiössä seurataan Holpaisen perhettä, johon kuuluu isän lisäksi äiti-Mari ja neljä lasta: Hellu (8), Petu (5), Ville (3) ja Anni-vauva. Yllätyin suuresti, kuinka Canth oli kirjoittanut Marin pohtimaan, oliko ollut syntiä tehdä lapsia maailmaan, sellaisena kuin se oli 1800-luvun lopulla: köyhyys ja nälkä kun eivät kosketa syntymättömiä. Tämä on itseasiassa yksi monista perusajatuksista oman vapaaehtoisen lapsettomuuteni taustalla, tosin ilman uskonnollista painolastia. 
  
Romaanin sivut kääntyivät kevyesti, vaikka tarinalla ei ole onnellista loppua, eikä sen puoleen onnellista keskikohtaa tai alkuakaan. Aikoja kuvataan kovina ja työpaikkoja haastavina saada. Silti samaan aikaan varakkaammat ihmettelevät Holpaisen isännän ahdinkoa. Kyllähän sitä nyt jotain työtä aina löytyy, kun vaan yrittää. Tai sitten ei. 
  
"Nuori olet, tee työtä, sanovat. Mutta herra siunaa, kun ei saa työtä, ei vaikka polvillaan rukoilisi." (s. 31)
Siihen tapaan hän kuuli heidän puhuvan; ja mitäpä he muuta ymmärsivät, kun eivät itse olleet köyhän tilaa kokeneet. Eivät ne tienneet, kuinka vähän on kykyä työhön sillä, jonka mieltä alinomaan huoli painaa ja jolta nälkä viimeisetkin voimat vie. (s. 37)
Mutta köyhän puolta ei kukaan ajanut, joka ikinen vaan oli valmis sortamaan ja kuormaa kuorman päälle panemaan. (s. 48-49) 

Realistikkona kiitosta kerännyt Canth kirjoitti hyvin modernisti, eikä pelännyt erottautua aikalaisistaan - aivan niin kuin tuon kirjailijan kuvan alle valitsemani lausahduskin paljastaa. Canth ei epäröinyt esittää ihmismielen pimeitäkin puolia. Eräs romaanin henkilöistä alkaa nähdä varjoissa vaanivia petoja, jotka houkuttelevat häntä tekemään pahaa ja vaikka tietää itsekin kokemansa hahrhaksi, hän vajoaa pimeään kuiuun, josta ei pääse takaisin. Lisäksi tekstissä on kuvattu myös ajan tuoksukirjoa: mätä, virtsa ja uloste maalaavat lukijan eteen koruttoman ja paljaan kuvan ihmisyydestä.
  
Canth kuvaa tarkkaan Holpaisen lapsia ja kuinka köyhyys vaikuttaa heihin. Hellu on ikäisekseen pienikokoinen huonon ruokavalion vuoksi. Reippaalla ja auttavaisella tytöllä on myös ollut pitkään ongelmia silmiensä kanssa, ja hän näkee vain toisella, silläkin heikosti. Silti tämä ei valita, vaikka perheellä ei ole varaa käydä lääkärillä. Petu-parka puolestaan joutuu käyttämään tyttöjen mekkoa, jonka on saanut käyhäinapuna. Poikaa ei tämä haittaa, sillä hän katselee haalistuneen helman koristeita mielellään. Hieman edellä aikaansa tällainen, sillä David Walliamsin muutama vuosi sitten ilmestyneessä Poika ja mekko -lastenkijassa on  edelleen jossain määrin valtavirrasta poikkeava ja kiistelty näkökulma. 
  
Canth on ottanut myös vahvasti kantaa uskontoon, ja siihen, ovatko kaikki ihmisen elämänsä aikana kohtaamat vaikeudet oikeutettavissa Jumalan lähettäminä koettelemuksina. Canth puhuu tohtorin suulla pastorille siitä, että on olemassa monta keinoa tasapainottaa epäoikeudenmukaisesti painotettuja vaakakuppeja: lopetettaisiin rikkaus ja köyhyys, annettaisiin kaikille töitä ja tarpeeksi syötävää, parannettaisiin terveydenhuoltoa, oikeutettaisiin eutanasia parantumattomasti sairaille ja lopetettaisiin sodankäynti. Mitä viisaita sanoja yhä tänään. Canth on tällä hetkellä minun silmissäni suomalainen vastine äiti Teresalle. 
  
Helmet-lukuhaaste: 34. Keskustelua herättänyt kirja
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Minna Canth (1844-97) kuvaa aikansa epäkohtia, yhteiskunnallista eriarvoisuutta, naisten alistettua asemaa ja avioliiton merkitystä tavalla, joka puhuttelee yhä.
  
79 sivua, Gummerus 2007 (3. painos, Köyhää kansaa ilmestynyt ensimmäisen kerran 1886)
   
Minna Canthin tuotantoa:

Näytelmät:

  • Murtovarkaus (1883)
  • Roinilan talossa (1885)
  • Työmiehen vaimo (1885)
  • Kovan onnen lapsia (1888)
  • Papin perhe (1891)
  • Sylvi (1893)
  • Hän on Sysmästä (1893)
  • Spiritistinen istunto (1894)
  • Anna Liisa (1895)
  • Kotoa pois (1895)

Novellit ja pienosromaanit:

  • Hanna (1886)
  • Köyhää kansaa (1886)
  • Salakari (1887)
  • Lain mukaan (1889)
  • Kauppa-Lopo (1889)
  • Agnes (1892)

6 kommenttia:

  1. Köyhää kansaa on loistava esimerkki Canthin tuotannosta! Olen lukenut sen kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran muutama kuukausi esikoisen syntymän jälkeen ja lukukokemus oli todella järkyttävä ja järisyttävä, ehkä vähän traumaattinenkin. Onneksi luin sittemmin sen vielä uudelleen vähemmän hormonimyrskyisessä tilassa - erinomainen teksti se siitä huolimatta oli toisellakin kerralla.

    Minäkin olen pitänyt tapanani lukea Minnan päivän tienoilla jotakin hänen tuotannostaan. Tänä vuonna se oli Lain mukaan -novelli. Siinä oli mielestäni paljon samaa tematiikkaa kuin tässä. Jos et ole vielä lukenut, suosittelen lämpimästi sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Canthilta ihan liian vähän. Blogissa tämä oli vasta toinen juttu hänen teoksistaan. Tarkoitus olisi kuitenkin käydä läpi koko tuotanto, vähintään yksi teos vuodessa. Ensi vuonna voisi harkita Minnan päivan kimppalukua bloggaajien kesken, sillä aika monta Canth-juttuä näin jo tänäkin vuonna.

      Poista
  2. Minä huomasin Minna Canthin päivän vasta blogistaniasta. Se oli nyt jotenkin livahtanut päästäni ihan kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä huomasin Minnan päivän torstai iltana, kun Facebookissa jaettiin uutinen hänen Kuopion kotitalonsa huonosta kunnosta. Perjantaina hain kirjan kirjastosta, luin sen kiirellä ja ehdin bloggaamaan vielä samana iltana.

      Tässä vielä linkki siihen uutiseen: http://yle.fi/uutiset/kirjailijat_minna_canthin_kotitalo_pelastettava/8749839?ref=leiki-uu

      Poista
  3. Canth-postaukset, kuten tämä sinun, saavat haluamaan lukea hänen kirjojaan. Joitain olen lukenut kauan sitten ja - uskokaa tai älkää - ensimmäiset alle kouluikäisenä, mm Roinilan talossa ja Kauppa-Lopo tulivat luetuksi pienenä. Kotonani poikkeili romukauppias, joka jätti minulle huutokaupoista haalimiaan kirjoja. Niissä ei ollut yhtään lastenkirjaa, vain Canthia ja Ahoa. En kyllä ymmärtänyt kaikkea, mutta muistan jo silloin tuohtuneeni Canthia lukiessa ja haaveilleeeni Ahoa lukiessa.

    Tuo tohtorin puhe pastorille on mahtava!

    Minnassa oli asennetta. Liputus ja kunnia on ansaittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana romukauppias! Opastanut sinut kurttuuriteosten äärelle. Meillä maalla kiersi kaupustelija (lähinnä vaatteita), jolle äiti maksoi maidolla tai voilla (vanhemmillani oli maitotila). Kunpa Minnaa arvostettaisiin vieläkin enemmän. Hän oli todellinen edelläkävijä ja paransi niin paljon ihmisten oloja olemalla mm. köyhien ja naisten äänitorvena. Yksi merkittävimpiä suomalaisia naisia.

      Poista