maanantai 19. maaliskuuta 2018

Minna Canth: Agnes

"- Minä tahdon olla vapaa kuin taivaan lintu.
Juurtua johonkin maatilkkuun?
Kiintyä siihen tunteillaan, sydämellään?
Herra varjele, sehän olisi kauheata henkistä vankeutta."
  
  
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää 19.3.2018!
    
Haastoin bloggaajat ja muut lukijat jo neljättä kertaa lukemaan Minna Canthin tuotantoa tai tietoteoksia kirjailijasta itsestään ja julkaisemaan postauksen blogissa, Twitterissä tai Instagramissa tällä päivämäärällä. Edellisinä vuosina olen lukenut Anna Liisan, Köyhää kansaa ja Työmiehen vaimon. Tällä kertaa tartuin Canthin novelliin Agnes. Vaikka tarina ei sijoittunutkaan suosikikseni, pidin suuresti teoksen nimikkohenkilöstä, sanoisin jopa, että Agnes on Canthilta tähän mennessä lukemieni teosten kiinnostavin naishahmo.
    
Katselin häntä viisitoistavuotiaan kritiikittömillä silmillä; nyt jos saisin hänet semmoisena uudelleen eteeni, niin käsittäisin hänet ehkä vallan toisella tavalla. (s. 60)
  
Kertojana on Liisi, Agneksen kanssa samaan aikaa koulua käynyt nainen. Novelli alkaa kouluvuosista ja paljastaa Liisin suuren ihailun Agnesia kohtaan. Toisessa luvussa Liisi on ollut jo viisi vuotta naimisissa ja hänellä on kolme pientä lasta (Antti 4 vuotta, Aino  n. 2 vuotta ja Lyyli 7kk), kun Agnes sattumalta tulee käymään vanhoilla kotiseuduillaan Kuopiossa elettyään tässä välissä useita vuosia Pietarissa.
   
Vapaasti oli hän saanut edistyä ja laajentaa näköpiiriiään, sillä välin kuin minä elelin pikkukaupungin tukehduttavassa ilmassa ja jäin auttamattomasti jäljelle. (s. 67)
    
Agnesin saapuminen kuohuttaa paitsi paikkakunnan poikamiehiä (ja naisiakin), aiheuttaa se myös rakoja Liisin ja hänen aviomiehensä Antin välille. Liisi on valmis murhaamaan katsellaan sekä lapsuudenystävänsä että miehensä. Onneksi asia ei eskaloidu niin pitkälle että Liisi ryhtyisi ajatuksista tekoihin, eikä Agnesilla ole mitään aikomuksia Antin suhteen. Onhan hänellä rikas rakastaja Pietarissa, joka on hankkinut naiselle kodin Pariisista. 
  
Ei pitäisi miehenkään vaatia mahdottomia vaimoltaan, silloin kun hänellä on kolme lasta ja yksi ainoa palvelija. Ei voi kukaan olla salonkinainen ja lasten hoitaja samalla. Joko toinen taikka toinen. (s. 74)
Ja siihen päätökseen tulin, ettei mieheni ollenkaan osannut antaa arvoa työlleni, vielä vähemmän että hän milloinkaan olisi auttanut, vaikka olisi kuormani ollut kuinka raskas. (s. 75)
  
Agnes näyttää korealta kuin riikinkukko, mutta hänen elämänsä on välillä onttoa, toisin kuin Liisillä, jonka koko elämä pyörii kodin piirissä ja lapsia hoitaen. Agnesilla on suhde naimisissa olevan miehen kanssa ja hänestä on ihan ok, jos hänen kumppaninsa on välillä uskoton, jos saa itse hyödyntää samaa oikeutta. Hän ei myöskään usko Jumalaan. Agnes tuntuu olevan masentunut, kuten aivan lopussa oleva lainaus mielestäni osoittaa. 

- Meillä on sentään sama perusta.
- Mitä perustaa tarkoitat?

- Noo - olemmehan me molemmat kristittyjä.
- Uh, noita kuluneita fraaseja.
- Meillä on molemmilla samat alkutotuudet elämän ohjeina. Usko Jumalaan ja sielun kuolemattomuuteen.
- Minä en usko kumpaankaan.
- Agnes.
- En kumpaankaan. Lapsen kengät ovat minulta aikoja sitten hajonneet. (s. 131)

Minna Canthin kirjoja lukiessaan saa aina ihmetellä, kuinka moderneja ja aikaa kestäviä hahmoja hän onkaan  luonut. Novelli kertoo kahdesta erilaisesta naisesta, Liisistä, joka on valinnut perinteisen naisen roolin, ja Agnesista, joka puolestaan on päättänyt muovata oman polkunsa. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että Canthia kannattaa edelleen lukea niin kouluissa kuin vapaa-ajallakin. Näissä on vaan niin paljon hienoa aikalaiskuvausta etenkin naisista. 
  
- Hyvä, että tulit.
- Oletko kipeä Agnes?
- En.
- Väsynyt?
- En oikeastaan väsynytkään. Kyllästynyt.
- Meihinkö? Meihinkö täällä?
- Koko elämään.
--
- Sinä et varmaankaan ole terve, Agnes?
- Olen valitettavasti.
- Valitettavasti?
- Niin juuri: valitettavasti. Kun nämä hetket tulevat, toivon aina, että olisin ruumiillisesti sairas.
- Onko sinulla sitten useinkin nitä tänlaisia hetkiä?
--
- Minä kun luulin -
- Mitä sinä luulit?
- Että sinä päinvastoin olisit aina iloinen ja nauttisit elämästä runsaammin kuin muut.
- Kuinka tulit siihen luuloon?
--
- Olethan seuroissa niin säkenöitsevän vilkas ja huvitettu
(s. 121-122)
       
Vain muutama erikoisempi sana jäi ihmetyttämään, vaikka jollain tasolla nekin ymmärsi asiayhteydestä (stiilinen - tyylikäs, ulospesty - kulunut?, lyödä veikkaa - lyödä vetoa, talrikki - lautanen, papyrossi - tupakka,  issikka - vossikka, salvetti - lautasliina, tarantekoinen?, maneetillinen - mangneettinen, syödä hapiasti?, hyötä hyviään?). Muutama vierasperäinenkin sana oli mukana: chic, situatiooni, parasoli, eksperimentti, plastiset liikkeet, vegeteerata. 
  
  
Arvosana:
 
Takakannesta:
Minna Canth (1844-1897) kirjoitti laajat mestarinovellinsa Kauppa-Lopo (1889) ja Agnes (1892) kun taisteleva realismimme oli hakeutumassa kohti entistä psykologisempia painotuksia. Edellinen novelli on ulkoisesti vielä tuiman ohjelmarealismin suuntainen, ja kiivaasti hyökkäsivät aikalaisarvostelijat siinä esiintyvän "inhorealismin" kimppuun; "inhuuden ihantelijalle" omistettiin jopa runo. Päällimmiltään Kauppa-Lopo on kuva juopottelevasta kaupustelijaeukosta, mutta samalla se on moraalin ja ihmisen vapauden pohtimista. Päivi Lappalainen kirjoittaa: "Asettamalla vastakkain kaikinpuolisesti yhteiskunnan hylkiöltä vaikuttava Lopo ja kunniallinen, niin ulkoisesti kuin moraaliltaankin 'puhdas' rouva Kortman esitetään kysymys siitä, kuka lopulta on hyvä ihminen."
  
Myös Agneksen teemat liittyvät vapauden ja oikean ja väärän kysymyksiin. Siinäkin on tapahtumapaikkana vuosisadan lopun suomalainen pikkukaupunki, mutta nyt ei päähenkilön taustana ole poliisin selli vaan modernisoituva suurkaupunki, Pietari. Kuopion laululjuhlille sieltä tuleva savolaissyntyinen maailmannainen Agnes luo ympärilleen levottomuutta. Kuinka sidottu hän on kaiksessa liikkuvuudessaan, onko hänen ympärillään väreilevä maailman runsaus elämän täyteyttä, mikä on naisen osa - tätä tuntuu novelli kysyvän lukijalta yhtä hellittämättömästi kuin Agneksen henkilö kuopiolaiselta ystävältään.
    
Koko teos 156 sivua, Agnes sivut 55-140, SKS 1999 (1. painos 1892)
    
Minna Canthin tuotantoa:
  
Näytelmät:

Novellit ja pienosromaanit:
  • Hanna (1886)
  • Köyhää kansaa (1886)
  • Salakari (1887)
  • Lain mukaan (1889)
  • Kauppa-Lopo (1889)
  • Agnes (1892)

4 kommenttia:

  1. Canthin kielestä näkyy hyvin miten suomen kieli on kehittynyt. Mutta tosiaan, aiheet ja henkilöhahmot ovat kestäneet ihmeteltävän hyvin aikaa.

    Kiitos haasteen järjestämisestä Niina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Canthia lukiessa on aina tarkistettava kirjoitusvuosi, sillä vain harvoissa kohdissa tulee sellainen olo, että nyt puhutaan yli sadan vuoden takaisesta teoksesta. Kielen perusta ei ole muuttunut paljoa ja ainakin kirjoitettuna se on selkeää, en sitten tiedä jos keskustelisi Canhin aikailaisen kanssa, olisiko puhetavassa tms. jotain isompia eroja. Tämä on merkittävä päivä ja järjestän haasteen taas ensi vuonna, ellei mitään yllättävää tapahdu.

      Poista
  2. Minäkin yllätyin Canthin aiheiden ajankohtaisuudesta.
    Pääsin itse asiassa viime lauantaina kuulemaan pätkiä juurikin tästä Agnesista ääneen luettuna Minna Canthin salongissa Kuopion Korttelimuseossa. Huikea kokemus! Agnes vaikuttaa sen ja kuvauksesi perusteella todella kiinnostavalta kirjalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korttelimuseo on kyllä hieno paikka. Muistan, että käytiin joskus ala-asteella sekä lukiossa kouluryhmän kanssa siellä. Suosittelen kyllä lukemaan tämän.

      Poista