"Pidä silmät auki ja hyppää!"
Lukuhaaste 14. A nonfiction book
No niin, ehdinpäs viimein lukea tämän arvostelukappaleena saamani tietoteoksen, ja aivan aluksi on pakko mainita kirjan ihana samettimainen pinta.
Morren maailmasta tuttu Hanna Matilainen on koonnut yksien kansien väliin tuhdin tietopaketin joka on kuitenkin pukeutunut varsin siroon ulkoasuun. Tietokirjaa ei lueta samoin kuin romaaneja, vaan Matilaisen teosta tulisikin käyttää osioittain tiedonhaun tukena. Mitä kummaa on opas spefin ihmeelliseen maailmaan ja se näyttää lukijalleen katsauksen alan kirjallisuushistoriaan, esittelee kattavasti muun muassa niin eri genrejä kuin suomalaisia julkaisukanavia, fandomeita, kirjailijoita alkaen Erkki Ahosesta päättyen Helena Warikseen sekä tutkijoita.
Matilainen aloittaa esipuheen hyvin henkilökohtaisella muistolla: kuinka sattuman kautta Nummelan ponitallilaiset vaihtuivat fantasiaan. Kirjoittajalle tuo portti oli David Eddingsin Kiven vartija. Pystyn samistumaan tähän muistoon, sillä olin itsekin heppatyttö ja luin kaikki Nummela-sarjan teokset, jotka vain sain käsiini. Yläasteella perheeni muutti kaupunkiin ja naapuritalossa sattui olemaan kirjasto. 13-vuotiaana tutustuin siis aivan uuteen valikoimaan kirjoja ja löysin oman porttiavaimeni: Anu Holopaisen Kristallien valtakunnan. Mikään ei ole ollut ennallaan teokseen tartuttuani. Sain spefikuumeen, jota olen "sairastanut" siitä saakka.
No mitä tämä spefi sitten tarkoittaa? Spekulatiivinen fiktio on kattotermi scifi-, fantasia- ja kauhukirjallisuudelle sekä uuskummalle. Matilainen pureutuukin heti alussa tähän termiin ja sen määrittelyyn: "Spekulatiivisella fiktiolla tarkoitan kirjallisuutta, joka luo lukijalleen arkitodellisuudesta poikkeavan maailman." (s. 17) Rajanveto siihen, missä spefikirjallisuus loppuu ja realismi alkaa, on vaikeaa tehdä ja tästäkin on teoksessa kerrottu. Samoin jokainen genreryhmä on avattu ja esitelty useita niiden alle kuuluvia suurempia ja pienmpiä kirjallisuuden lajeja, kuten steampunkkia ja maagista realismia.
Mitä kummaa on tarkoitettu oppaaksi spekulatiivisen fiktion kotimaisille poluille, ja sopii niin kokeneemmaalle alan harrastajalle kuin lajityyppiin tutustuvallekin. Tämä teos on luonteeltaan enemmän esittelevä kuin tutkiva. se on ikään kuin ponnahduslauta hypyssä tuntemattomaan. (s. 12)
Mitä kummaa - Opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon on nimensä mukaisesti juuri sitä. Se ei kerro tyhjentävästi kaikkea vaan ohjaa tiedonhakua ja esittelee jokaista ilmiötä muutamalla lauseella niin, että ihan tavislukijakin saa käsityksen mistä puhutaan. Matilainen onkin selvästi panostanut kirjalliseen ilmaisuunsa, sillä pieneen tilaan on saatu mahtumaan uskomaton määrä faktaa sen tuntumatta kuitenkaan kuivalta.
Parasta antia minulle teoksessa oli katsaus fandomiin ja coneihin, sillä itse olen ollut pitkälti sivussa niiden toiminnasta, poikkeuksena heti ensimmäisten joukossa mainittua Risingshadowta. Teos soveltuu aloittelevalle, spefin ihmeelliseen maailmaan tutustuvalle lukijalle ja kartaksi tutkimattomalle seudulle aloittelevalle mutta hieman pidemmälle edennytkin voi teoksesta saada irti jotain uutta.
Kuten Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä - Kirjablogikirjan kanssa, en anna tällekään tietoteokselle varsinaista arvosanaa, vaan kiitän suuresti Hanna Matilaista niistä tunneista, joita hän on kirjaa kirjoittaessaan käyttänyt koneella istuen. Olen varma, että tähän teokseen tullaan viittaamaan vielä useasti eri tutkimuksissa ja artikkeleissa. Etenkin kun puhutaan spefin määrittelystä ja etsitään listoja genren suomalaisista kirjailijoista.
Kiitos Morre! ♥
191 sivua, Avain 2014
Muita ajatuksia kirjasta mm. täällä: Risingshadow, Lukulamppu, Espoon fantasia, Taikakirjaimet, Todella vaiheessa, Kirsin kirjanurkka, Amman lukuhetki, Kirjasfääri, Satun luetut, Päiväunien salainen elämä
Ihana tuo porttiavain-ajatus :)
VastaaPoistaItselle sellainen on eräs spefinovelli, jonka jälkeen kaikki oli vähän toisin.
Mutta kyllä, tämä on niitä teoksia, joille ehdottomasti on paikkansa kirjallisuusmaailmassa.
Jälkeenpäin ajateltuna alkoi tuo porttiavain-teoria kuulostaa kovasti gateway drugilta, mutta vaikka se ei enää niin kauniilta kuullosta, vaikutus lienee molemmissa sama. Holopaisen teos oli lisäksi niin fifty fifty fantasiaa ja scifiä, että sillä nuori lukija altisti itsensä molemmille maailmoille.
Poista