Ann Aguirre: Enclave

"We lived in a dead world."

        

      

Lukuhaasteissa: Goodreads 50: A book with nonhuman characters

Tunnelmamusiikkia: Harold Kloser: The day After Tomorrow, Anthesteria: Don't forget, Fever Ray: Keep the Streets Empty for Me, Les Friction: World on Fire, John Murphy: Sunshine (Adagio In D Minor) 

   

Ann Aguirren Enclave on nuorten dystopiakirja, jota jo kannessa verrataan (jälleen) Suzanne Collinsin Nälkäpeliin, mutta jolla on minusta enemmän yhteistä Dmitri Gluhovskin teoksen Metro 2033 sekä suosikkipelini Fallout 3 kanssa. Pidin kirjasta jo aivan ensi sivuilta saakka ja mitä pidemmälle sitä luin, sitä enemmän tarina vei mukanaan. Suomalaisesta kirjablogistaniasta löysin vain Ninan arvion teoksesta, ja hän ei ollut aivan yhtä myyty. 

    

Teoksen päähenkilönä seurataan kalpeaa, maanalaisissa tunneleissa asuvaa tyttöä, jonka tarina alkaa hänen nimeämisjuhlastaan. Koska lapsikuolleisuus tuohon maailmanaikaan on niin suurta, nimi annetaan vasta lapsen (brat = kakara, penikka) täytettyä 15-vuotta. Nimeämisjuhlaan saakka nämä kakarat erotetaan toisistaan sukupuoli + järjestysnumero -systeemillä. 

   

The enclave assembled on naming day, everyone who had survived to be named. We lost so many when they were young that we just called all the brats Boy or Girl, along with a number. [--]  

"Open your eyes and greet the world, Huntress. From this day forward, you will be called Deuce.”  

[--]  Strange. No longer would I be known as Girl15. My new name would take some getting used to. [--]  Girl15 was dead. Long live Deuce. (s. 4-7)

     

Enklaavissa jokainen saa initiaatioriitissä nimen lisäksi paikkansa yhteisössä sekä asemaansa vastaavat arpikuviot käsivarsiinsa. Lapset ovat yleensä harjoitelleet tulevaa ammatiaan varten koko nuoren ikänsä, paitsi jos heidät valitaan lisääntyjiksi (Breeder). Breedereiksi pääsevät vain ruumiiltaan hyväkuntoiset, kauniit ja älykkäät yksilöt, joiden geenien annetaan jatkua seuraavaan sukupolveen. Onkin siis turhaa edes mainita, että vain breederit saavat hankkia lapsia. Breederit saavat yhden arven. Kaikki breederit ovat yhdessä vastuussa kakaroista ja käsitteet isä ja äiti ovat korvaantuneet termeillä sire ja dam. Lasten vanhemmat ovat yleensä kuolleet ennen kuin lapsi oppii tunnistamaan heidät. Harva elää edes 40-vuotiaaksi ja enklaavin vanhin on vain 25-vuotias, mutta meidän näkökulmastamme ruumiillisesti lähempänä 80-vuotiasta. Deucen maailma kuluttaa ihmisen nopeasti loppuun.

   

Muita sijoituksia yhteisössä ovat rakentajat (Builders), jotka vastaavat kaikesta rakentamisesta ja tuotteiden valmistamisesta. Rakentajat saavat kolme arpea. Deuce on metsästäjä (Huntress), joten hän saa kuusi arpea. Metsästäjien tähtävänä on puolustaa enklaavia ulkopuoliselta uhalta, lähinnä mutatoituneilta friikeiltä (freaks), sekä metsästää tunneleissa asuvia karvaisia, nelijalkaisia otuksia enklaavin asukkaiden ruoaksi. Friikit ovat inhimillisen näköisiä, mutta eivät aivan ihmisiä. Friikit ovat siis kuin Falloutin ghoulit, eräänlaisia zombien kaltaisia mutantteja.

   

Freaks looked almost human - and weren't. They had lesions on their skin, razor-sharp teeth, and claws instead of fingernails. (s. 18)

    

Yleisempien tehtävien lisäksi vanhimmilla on yhteisössä omat erikoituneet roolinsa. Yhteisön johtaja on 25-vuotias Whitewall ja hänen oikeana kätenään Wordkeeper, joka pitää hallussaan kaikkia kirjoitettuja dokumentteja, kulttuurin palasia edesmeennestä maailmasta. yhteisö ei tulisi toimeen ilman ruoanlaittajaa tai parantajaa, joskin edellisen medicine manin seuraaja, Bonesaw, tuntuu tekevän enemmän vahinkoa kuin auttaisi sairastuneita ja loukkaantuneita.

  

Enklaavi on maantieteen käsite, joka tarkoittaa hallinnollista aluetta tai sen osaa, joka on kokonaan tai suurimmaksi osaksi toisen vastaavan hallinnollisen alueen ympäröimä. 

- Wikipedia

Minulle termi enklaavi kuvaa hyvin sitä yhteiskuntamallia, jossa Deuce elää: enklaavia ympäröivät pimeät tunnelit, joissa friikit asuvat. Toisin sanoen pieni ihmisyhteisö asuu friikkien hallitseman alueen keskellä.
    

Deuce saa parikseen pojan nimeltään Fade. Tuo häntä vähän vanhempi, erakkoluontoinen tyyppi on ulkopuolinen - kirjaimellisesti. Hänet löydettiin pari vuotta aikaisemmin tunneleista, joissa oli asunut pidemmän aikaa villinä. Kukaan ei tiedä Faden koko tarinaa, ei edes enklaavin vanhin Whitewall. Fade on erilaisuudestaan huolimatta hyvä metsästäjä, vaikka häntä edelleen pidetään outona, jopa pelottavana. Deuce määrätään Faden kanssa komennuksille, joiden aikana poikaa ympäröivä salaisuuden verho raottuu pikku hiljaa ja Deuce uskoo pystyvänsä luottamaan tähän. 

   

Teoksessa ei mainita aivan tarkkaa aikaa johon se sijoittuu. Kyseessä on kuitenkin tuhon jälkeinen maailma, Amerikka. Puhutaan ihmisistä ennen enklaavia ja meidän aikamme tavaraa, vaatteita ja säilyketölkkejä löytyy edelleen. Jotain on tapahtunut useampia sukupolvia sitten. Maailman sellaisena kuin me sen tunnemme on pyyhkäisty pois. Maanpäällinen (Topside) on tuhoutunut joko osittain tai kokonaan elinkelvottomaksi - tai näin ainakin Deuce vanhimpien kertoman mukaan uskoo asian olevan, hänhän ei ole itse nähnyt Topsidea. Deucen enklaavin (College) lähellä, kolmen päivämatkan päässä on toinen enklaavi, Nassau. Ihmisyhteisöjä on muutamia muitakin, sen verran mitä tunneliverkko pystyy heitä elättämään. Myöhemmin kirjassa selviää enemmän maailmasta maan pinnalla.    

    

Enclaven kuvaama maailma on todella kiehtova ja täynnä vaarallisia tilanteita, jotka saavat sykkeen nousemaan. Kun soppaan lisätään epäillys vanhimpien uskottavuudesta ja heidän tavastaan käyttää voimakasta asemaansa, on Aguirre keittänyt kasaan oikein toimivan, viihdyttävän seikkailun. Jännite päähenkilöparin välillä on toisaalta tuttu, toisaalta kiehtovan erilainen heidän maailmaansa muokkaavien sääntöjen takia. Kolmiodraamayritelmät ovat hieman väsyttäviä, mutta muutoin teos toimii kuin päiväuni, vaikka se ei maalaakaan kovin kaunista kuvaa. Voinkin siis suositella Enclavea kaikille dystopioihin hurahtaneille. Teos päättyy niin kutkuttavan kiehtovasti, että on pakko saada jatko-osatkin pian luettavaksi.

 

Are we the only ones left then? (s. 188)

      

Arvosana:

   

Etulieppeestä:

In Deuce’s world, an enclave deep underground, people earn the right to a name only if they survive their first fifteen years. By that point, each unnamed ‘brat’ has trained into one of three groups–Breeders, Builders, or Hunters, identifiable by the number of scars they bear on their arms. Deuce has wanted to be a Huntress for as long as she can remember.

   

As a Huntress, her purpose is clear — to brave the dangerous tunnels outside the enclave and bring back meat to feed the group while evading ferocious monsters known as Freaks. She’s worked toward this goal her whole life, and nothing’s going to stop her, not even brooding Hunter named Fade. When the mysterious boy becomes her partner, Deuce’s troubles are just beginning.

   

Fade doesn't like following orders. Deuce has never known a boy like hime before, someone as likely to touch her gently as use his knives with feral grace.

   

As Deuce’s perception shifts, so does the balance in the constant battle for survival. The mindless Freaks, once considered a threat due to their sheer numbers, now show signs of cunning and strategy… but the elders refuse to heed any warnings. Despite imminent disaster, the enclave puts their faith in strictures and sacrifice instead. No matter how hard she tries, Deuce cannot stem the dark tide that carries her far from the only world she’s ever known.   

 

Samantyylisiä kirjoja: Dmitri Gluhovski: Metro 2033, Jeanne DuPrau: City of Ember, Lois Lowry: The Giver, Moira Young: Julma maa, Cormac McCarthy: Tie
 
259 sivua, Feiwel and Friends 2011

    

Myös täällä on seikkailtu tunneleissa: Tarinoiden syvyydet

  

Kirjailijan kotisivut