"Pilvet olivat kuin taivaalle kirjoitettuja tarinoita, joilla ei ollut alkua eikä loppua."
Kun Krista esitteli blogissaan Elina Warstan kuvittaman, Jukka Itkosen kirjoittaman lastenkirjan Sirkusjuna saapuu, heräsi kiinnostukseni ottamaan selvää tästä tuoreesta tapauksesta itsekin. Laitoin varauksen kirjastoon ja pian sen jälkeen sain kirjan käsiini. Lyhyen kertomuksen parissa ei kauan aikaa mennytkään, vaan ehdin samantien kirjoittamaan teoksesta Lastenkirjalauantaissa.
Nurkanpyhtää on hiljainen kaupunki, josta kynnelle kykenevät nuoret ja aikuiset muuttavat pois, ja muuttaisivat varmaan pikkuvauvatkin, jos vain osaisivat kävellä. (s. 6)
Rahtunen perheseen kuuluvat äiti Laina, isä Urho ja tytär Lilli. He asuvat Nurkanpyhtään hiljaisessa kaupungissa. Lillin mielestä kaupunki on kuolettavan tylsä, kunnes eräänä päivänä tapahtuu jotain aivan poikkeuksellista: Isä lähtee aamulla hakemaan sanomalehteä postilaatikosta raidallisessa pyjamassaan ja vaihtuu vahingossa ohitse juoksevan vankikarkurin kanssa. Äiti kuitenkin huomaa erehdyksen pian ja laittaa vangin tekemään kaikki kotityöt ruohonleikkauksesta mattojen tamppaamiseen ja toivoo näin parantavansa vangin rikollisista tavoistaan.
Kun isä samaan aikaan juoksee poliiseja pakoon ympäri kesäpäivässä torkkuvaa pikkukaupunkia, Lilli haahuilee tylsistyneenä. Pian hän kuitenkin huomaa sirkuksen saapuvan kaupunkiin ja tapaa kaksimetrisen, puhuvan pingviinin. Uniseen kaupunkiin syntyy siis nopeasti elämää, kun sirkusväki loihtii harmaan värikkääksi.
Nurkanpyhtään hiljaista asemaa lähestyi kirjava juna, höyryveturi, joka puhalsi piipustaan pulleita savuhattaroita siniselle taivaalle. [--] Veturin perässä oli kolme pitkää vaunua, ja niiden kyljissä luki seepran kokoisin kirjaimin SIRKUS. (s. 24)
Siskustirehtööri on erikoinen, pieni ja pyöreä mies, joka pukeutuu värikkäästi, unohtamatta silinteriä ja vahattuja viiksiä. Lisäksi hän sanoo mieluummin "sisäpaisti" kuin sitä paitsi. Sirkuksella menee huonosti ja taloudellisen tilanteen vuoksi Nurkkapyyhtään esiintyminen on sirkuksen viimeinen.
Koomisen vankiseikkailun ja sirkuksen omalaatuisen ilmapiirin lisäksi Itkonen on kirjoittanut rivien väliin muistutuksen ilmastonmuutoksesta, jäätiköiden sulamisesta ja sademetsän puiden hakkaamisesta. Valistus ei kuitenkaan ole teoksen pääteema, vaan hiljentyminen siihen hetkeen jossa juuri nyt on. Tämä ohje onkin hektisessä orvanpyörässä juoksevassa maailmassa aiheellinen huomio, joka varmasti onkin suunnattu teoksen aikuislukijalle. Jokaisen kannattaisikin ihan vaikka vain muutaman kerran viikossa pysähtyä, tyhjentää mieli ja hengittää rauhallisesti maapallon pulssin tahdissa.
Lilli toivoo koiranpentua, niin kuin melko varmaan kaikki pikkutytöt jossain vaiheessa. äidin vastaus on kuitenkin jyrkkä ei. Lopussa paljastuu, että äiti on tehnyt joskus vuoden töitä sirkuksessa, koirakouluttajana. Lillilläkin on äidin jalanjäljissä koirakohtaaminen sirkuksessa kolmitassuisen pennun kanssa, joka saa aikuiset ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, jonka voisi tiivistää Tommy Tabermannin sanoihin: "Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle."
Itkosen maalaama kuva on kuin sekoitus 1800-luvun loppua ja nykyhetkeä. Toisaalla ovat klassiset sirkusikonit, höyryjunat ja vankien raitapaidat, toisaalla nykyteknologia, ilmastonmuutos ja heikko taloustilanne. Paikoitellen melankolista kerrontaa tasapainottaa kuitenkin värikäs kieli, mielenkiintoiset hahmot ja Lillin runot. Tarina päättyy hienoon ajatukseen: ei ole vain yksistään iloa eikä surua vaan yksi yhteinen elämä.
Teoksen erikoinen huumori ei joka kerralla kolahtanut minulle, mutta kohderyhmäänsä (n. 7-10-vuotiaat) tämä varmaan jaksaa naurattaa. Warstan ilmeikäs kuvitus tukee kerrontaa oivallisesti. Sirkusjuna saapuu on kuin oman aikamme Liisa Ihmemaassa, sillä kummassakaan ei pysty ennalta arvaamaan, mitä seuraavaksi tapahtuukaan ja kenet lukija seuraavaksi kohtaa.
Arvosana:
Takakannesta:
Vauhdikas tarina kaikille seikkailujen ja hilpeän huumorin ystäville!
Nurkanpyhtään unelias pikkukaupunki on Lilli Rahtusen mielestä tylsääkin tylsempi paikka. Eräänä kesäpäivänä Rahtusen perhe viettää ihan tavallista aamua puuroa syöden ja lehteä lukien. Näyttäisi tulevan taas yksi ihan tavallisen tylsä päivä, ajattelee Lilli. Mutta isä Rahtusen raidallisen pyjaman, sirkustirehtöörin ja yhden hikoilevan pingviinin ansiosta kesästä kehkeytyykin ihan jotain muuta.
92 sivua, Lasten keskus 2015
Kuvitus: Elina Warsta
Sirkusmaailmaa on ihmetelty myös täällä: Lastenkirjahylly, Sininen keskitie, Lukutoukan kulttuuriblogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti