Sivut

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Saima Harmaja: Kootut runot - Huhtikuu

"Minä olen äärettömän nuori,
enkä ole nähnyt vielä mitään"
      
     
Saima Harmaja (8.5.1913-21.4.1937) 
  
En tiennytkään, että Harmaja kuoli niin nuorena, vain 23-vuotiaana, tuberkuloosiin. Häntä on tituleerattu runotytöksi, mikä kai lienee ihan oikeutettu nimitys, sillä hänen varhaisissa runoissaan on nähtävissä nuoruuteen kuuluvaa maailmantuskaa ja oman paikkansa etsimistä. Runoilija kuului Nuoren Voiman Liittoon ja hänen sanasa koskettavat edelleen uusia sukupolvia. Minulle Harmajan esitteli eräs hyvä ystäväni, jonka täytyy olla runoilijan suurimpia faneja. 
  
Huhtikuu oli Harmajan ensimmäinen runokokoelma, joka ilmestyi 1932. Kokoelman nimikkoruno Huhtikuu, sopii tähän ajankohtaan täydellisesti, esimerkiksi Minnan mielestä Harmaja onkin nimenomaan kevään runoilija. Runo kuvaa säätilaa, jonka tätä bloggausta kirjoittaessani näen vallitsevan ulkona: ensin lumi muuttaa maisemaa valkeaksi, mutta pian aurinko tulee pilvien takaa ja sulattaa sen. Jälleen kerran uusi kevät ja vanha talvi vääntävät kättä, kumpi voittaa. Kevät tietenkin pääsee lopulta yliotteeseen, vaikka välillä erävoitto meneekin tuolle pikku hiljaa kuihtuvalle, kaiken kokeneelle ja nähneelle menneelle talvelle. 
     
Huhtikuu

On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.
   
Huhtikuussa on hyvin paljon samaa tunnelmaa kuin T.S. Eliotin (1888-1965) Autiossa maassa (1922):
 
Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.
  
Huhtikuu-kokoelmassa on 31 runoa, joista osasta paistaa kipeästi läpi runoilijan taistelu sairauttaan vastaan. Etenkin runossa Sairaalassa: "Minun seinäni takana yskii // kuoleva ihminen. // Minä en ole kuollut vielä, // minä elän ja vapisen." Runo Sininen ilta muistutti mieleeni Jonna Ruuskan viime vuonna ilmestyneen runokokoelman Kuovin huuto, jossa oli hyvin samankaltainen runo. Tämän Koottujen runojen ensimmäisen kokoelman jälkeen on vielä joskus luettava myös loputkin, mutta ajattelin kirjoittaa tästä huhtikuusta oman postauksensa, kun se tuntui sopivan aijankohtaan niin passelisti.
  
Yksi runoista on nimetty runoilija Edith Södergranin mukaan, jonka runoja myös haluaisin lukea. Varasin itseasiassa yhden hänen kokoelmansa kirjastosta, mutta en ole vielä saanut sitä käsiini. Södergran mainittiin myös Jenna Kostetin Lautturissa. Lautturissa nostettiin esiin myös Uuno Kailas, joka oli Södergranin lisäksi Harmajalle tärkeä esikuva, kokoelmassa oleva runo Voittaja on omistettu Kailaalle. Luin vähän aikaa sitten Kailaalta runokokoelman Paljain jaloin, josta myöhemmin vielä lisää omassa postauksessaan. Harmaja sai vaikutteita myös Aleksis Kiveltä ja Dantelta.
  
Valittuihin runoihin on sisällytetty kokoelmat Huhtikuu (1932), Sateen jälkeen (1935) ja Hunnutettu (1936), sekä postuumisti, kuolemansa jälkeen julkaistu Kaukainen maa (1937). lisäksi lopusta löytyy muutamia hänen suomentamiaan runoja.

Saima Harmaja -seura perustettiin vuonna 2003, Harmajan syntymän 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kymmenen vuotta myöhemmin, runoilijaa juhlittiin näyttäväti, kun hänen syntymästään oli kulunut täydet 100 vuotta. Seuran sivuilla sanotaan näin: "Juhlavuoden johtoajatuksena oli tuoda Saima luoksemme nykyhetkeen ja esitellä hänet suomalaisille monivivahteisemmin kuin koskaan aiemmin."

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1935
  • Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1936
  
Huhtikuu: 48 sivua, 1. painos 1932, Kootut runot: 299 sivua, WSOY Kotimaiset valiot 2004

Runoista nautittu täälläkin: Naakku ja kirjat, sheferijm


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti