Terry Pratchett & Stephen Baxter: Pitkä Maa

"Jälleen kerran monet amerikkalaiset vaeltavat erämaahan, paikkoihin jonne 
katuvalot eivät paista, missä poliisi ei ole tavoitettavissa kännykkäyhteyden päässä. 
Kaupunkilaistunut, netittynyt, sivistynyt, hemmoteltu ja huolitetu 
- ja nyt hänet paiskataan takaisin alastomaan luontoon."

        

       

12.3. kuului maailmalta suru-uutisia, kun pitkään alzheimeria sairastanut brittiläinen kirjailija Terry Pratchett kuoli. Ideoin pikaisesti tapauksesta kuultuani kimppalukuhaasteen mestarin muistoksi, sillä häpeäkseni minun täytyy myöntää, että olen lukenut kyseiseltä kirjailijalta aikaisemmin vain Valtion, ja senkin jo muutamaa vuotta ennen blogin perustamista. Valitsin luettavakseni vähän erilaisemman Pratchettin, jonka tuotanto koostuu lähinnä Kiekkomaailmaan sijoittuvista teoksista. 

    

Sain Pitkän Maan siskoltani syntympäivälahjaksi vuonna 2013, joten se oli helposti saatavilla, Varasin myöhemmin vielä kirjastosta myös pari muutakin Pratchettia: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät, Viikatemies sekä Hyviä enteitä, joka on kirjoitettu yhdessä Neil Gaimanin kanssa. En tiedä ehdinkö lukea niit' tämän kuukauden aikana, mutta onpahan ainakin hviä kirjoja tiedossa ensi kuullekin. 

  

Teoksessa esitetään päättymätön sarja maailmoja, kopioita Maapallostamme = Pitkä Maa. Multiversumiksi kutsuttu rakenne ei ole minulle kovinkaan tuttu, mutta kirjaa lukiessa sain siitä jonkinlaisen kuvan: Piirrä maailmaamme edustava pallo keskelle tyhjää paperiarkkia. Vedä pallosta kahteen vastakkaiseen suuntaan jatkuvat viivat. Jokainen millimetri pois päin pallosta on erillinen maailma, joka muistuttaa enemmän tai vähemmän tätä tuntemaamme. Toki vaihtelua löytyy niin kasvien ja eläinten (dinosauruksia!) kuin geologiankin suhteen ja erot kasvavat mitä kauemmaksi maailmasta toiseen siirrytään. Siirtymää sanotaan askeltamiseksi. Suurin ero muiden ulottuvuuksien ja omamme välillä on se, että Maa 0, niin kutsuttu Tämän päivämäärän Maa, on ainoa jossa on ihmisiä.

  

Kirjan alkusivulla on kuva laitteesta, stepperistä, joka mullistaa käsityksemme maailmankaikkeudesta. Stepperi on yksinkertainen laatikko, johon on kiinnitetty mielenkiintoisen näköisiä johtoja, käämejä ja muita komponenetteja. Sen päällä on kahteen suuntaan säädettävä katkaisija, jotka on nimetty ilmansuunnilla länsi ja itä. Virtalähteenä toimii peruna. Länsi ja itä ovat eivät perustu varsinaisiin ilmansuuntiin, vaan ne ovat auttamassa sen asian hahmottamisessa, jota selitin itsekin ylempänä pallon ja kahden janan kanssa. Suunnat on helpompaa hahmottaa tuttujen konstruktioden kautta. 

  

Laitteessa ei ole ollenkaan rataisia osia, sillä ne eivät siirry unversumista toiseen. Rautaa voi kyllä tehdä jokaisessa maassa löytyvästä malmista, kunhan rakentaa ensin sulattamoita ja jalostamoita. Kaikki metalliesineet täytyykin siis tehdä hopeasta, kuparista jne. Kaikkein erikoisinta asiassa on, että jos stepperisi menee rikki, et voi lainata sellaista, vaan sinun on joko rakennettava sellainen kokonaan alusta tai korjata olemassa oleva stepperisi, sillä tämä apuväline on henkilökohtainen. 

  

Päähenkilönä seurataan Joshua nimistä nuortamiestä, jolla on luontainen kyky askeltaa. Hänen ei siis tarvitse sakentaa stepperiä, vaikka aluksi sellaista käyttääkin. Tiibettiläinen moottoripyöränkorjaaja Lobsang on syntynyt uudelleen tietokoneen tekoälyksi ja pyytää Joshuaa tutkimaan Pitkän Maan ääriä.

  

"Lobsang, mitä uskot meidän löytävän sieltä? Kuvittelisin, että mikä tahansa on mahdollista, kunhan menee tarpeeksi pitkälle. Miten olisi lohikäärmeet?" (s. 87)

  

Kirja ei aina etene lineaarisesti ja välillä oli vaikeaa seurata kuka puhuu, miilloin ja missä. tarinan eri linjat kuitenkin somitaan yhteen loppua kohden ja selittämättä jääneet tapahtumat loksahtavat paikoilleen. Tämän päivämäärän Maa autioituu ja on muuttumassa Pitkän Maan risteysasemaksi. kun ihmiset lähtevät uudisraivaajatyyliin etsimään onneaan muista maailmoista. Taakse jäävät niin saasteet kuin myös askeltamiseen kykenemättömät perheenjäsenet. 

  

Koska luonnonvaroja, arvometalleja, jalokiviä ja öljyä on äärettömästi, menettää raha arvonsa. Nämä yhteiskunnan rakennetta muuttavat tapahtumat, loppumattomien, mielikuvitusta hivelevän vihreiden maailmojen (ja niiden väleihin jäävien, sarjasta poikkeavien jokerimaailmojen, esimerkiksi jääkausimaailmojen) lisäksi ovatkin juonen sijaan kirjan kantava voima ja syy, jonka vuoksi teos kannattaakin lukea. 

Haluaisin lähteä itsekin matkustamaan Pikän Maan askeleen puoleisiin todellisuuksiin. Etenkin kun eräs hahmoista puhuu takaisin perusteisiinsa riisutun teollisuuden muistuttavan steampunk-teemapuistoa. Lisäksi kirjassa esitellään myös hauska robokisu! 

    

Viisiosaisesta sarjasta on suomennettua jatkoakin. Seuraava osa on nimeltään Pitkä sota.

    

Arvosana:

Takakannesta:

Vuonna 2015 poliisi Monica Jansson löytää erään omalaatuisen keksijän palaneen talon luota erikoisen laitteen. Keksintö muuttaa koko maailman elämän, sillä sen avulla on mahdollista matkustaa lukemattomiin rinnakkaistodellisuuksiin, niin sanottuun Pitkään Maahan. Miten rajattomat mahdollisuudet vaikuttavat ihmisiin? Ja onko Pitkä Maa niin vaaraton kuin luullaan?

  

Pitkässä Maassa kaksi tunnustettua kirjailijaa ovat yhdistäneet voimansa. Tuloksena on jännittävä, moniulotteinen ajatusleikki ja huima seikkailu. Sarjan ensimmäisessä osassa matkustetaan kohti juuri löydetyn Pitkän Maan ääriä... 

 

Samantyylisiä kirjoja: Claudia Gray: A Thousand pieces of You, Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille, Philip Pullman: Universumien tomu-trilogia, Colin Thompson: Uusi Eeden, Mary Hoffman: Stravaganza-sarja, Jessica Shirvington: Between the Lives, Beth Revis: Shades of Earth, Amy K. Nichols: Now That You're Here, Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

  
Suomentanut: Mika Kivimäki, 354 sivua, Karisto 2013

    

Alkuperäinen nimi: The Long Earth (2010)

   

Hekin ovat askeltaneet Pitkään Maahan: Helsingin Sanomat, Risingshadow, Elämää ja aspartaamia, Kirjallinen sammakko, Niin monta lukematonta, Valopolku