Elokuun luetut, yleisiä kuulumisia sekä vastauksia 10 kysymyksen haasteeseen

Bloggaaminen on ollut nyt muutaman viikon tauolla. Lukeminen on tökkinyt (kiitos Karen Joy Fowlerin Olimme ihan suunniltamme. Miten voikin olla hitaasti etenevä ja raskassoutuinen teos?). Olen kuitenkin lukenut muutakin sen rinnalla, ja bloggamattomien pinossa odottelee useampikin teos. 

Osallistuin 8.9. Minäkin luen -mielenilmaukseen lukemisen puolesta Rotuaarilla, laitan tähän alle kuvia sieltä. Yllättävän moni innostui mukaan. 

13.9. oli syntymäpäiväni, mittariin pyöräytettiin luku 29. Tässä kuvia hienosta 13 kirjan  (ja neljän haudukepaketin)"saaliistani", eli kuinka siskoni minua muistivat:

Ja nyt kokoamaan viime kuukauden kirjatilastoa: Elokuussa luin 7 kirjaa, 1870 sivua. Kuukauden parhaat lukuhetket vietin Doerrin ja Gierin kanssa.  

John Green: Arvoitus nimeltä Margo
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
Terhi Ekebom: Kummituslapsi
Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu
Kerstin Gier: Lupaus - Unien ensimmäinen kirja
K.A. Applegate: Viimeinen avaruussukkula

  

Lastenkirjalauantait olivat elokuun ajan tauolla, mutta teemapostauksia olisi tarkoitus taas jatkaa. Seuraavina teoksina esittelyyn ovat tulossa lukumaratonilla lukemani Ada Gootti ja hiiren haamu sekä Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita-sarjan uusin tulokas, Merenkulkija. Lukupinossa odottelee myös puoliksi luettu David Walliamsin Herra Lemu sekä syksyisiä lasten kuvakirjoja, 

  

Syksyn tavoitteenani on lukea vihdoin keskeneräisenä seisovat teokset loppuun. Herra Lemun lisäksi Kersti Kurosen Paha puuska, Philip K. Dickin Palkkionmetsästäjä ja pari muuta pidempi aikaista prjoketia odottelee loppuun suorittamistaan. Lisäksi uusina tuttavuuksina lukupinossa ovat mm. Blake Crouchin Wayward Pines - Ei pakotietä (josta tehtyä tv-sarjaa olen katsonut mieheni kanssa) ja Anna Lihammerin Kun pimeys peittää maan. Syyskuun lukupiirikirjana on Neil Gaimanin Tähtisumua, joka minulla on englanniksi. Siihen tartun seuraavaksi. 

  

Osallistuin Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingoon, jonka koontipiostaus löytyy täältä. Elokuussa (15.8.) oli myös kesän toinen lukumaraton, jonka tunnelmia voi käydä lukemassa ennen sekä jälkeen.

  

  

Loppuvuodeksi käynnistyy kiinnostava Maailmanlopun jälkeen -lukuhaaste (29.8.-6.12.). Haasteessa tulee lukea viisi teemaan sopivaa teosta. Lukupinossani onkin useampi sopiva teos odottamassa, kuten Emily St. John Mandelin Station Eleven, James Dashnerin Maze Runner - Labyrintti, Cormac McCarthyn Tie sekä Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset. 

  

Sain jokin aika sitten MarikaOksalta 10 kysymyksen haasteen, johon vastaan nyt:

  

1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.

Olen HSP eli Highly Sensitive Person. Nautin omasta rauhastani, mutta välillä kaipaan myös ihmisten seuraan, etenkin jos heillä on samoja kiinnostuksen kohteita. Olen hyvin esteettikko, rakastan syksyn väriloistoa, ihailen lehdet yltään riisuvien puiden runkojen muotoja, tykkään sisustamisesta ja symmetriasta. Olen taiteellinen persoona, teen koruja ja virkkaan. Kuuntelemani musikin tulee herättää muistoja ja tunteita, nostattaa kylmiä väreitä juoksemaan pitkin selkää. Lukeminen on pitkäaikaisin ja rakkain harrastukseni. nautin kauniisti muotoilluista lauseista ja esimerkiksi Anthony Doerrin Pulitzer-palkittu Kaikki se valo jota emme näe tarjoili minun tälle puolelleni paljon tarttumapintaa. 

© Niina Tolonen (2012)

2. Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

Minulle on tärkeintä, että pidän itse blogistani, sen sisällöstä ja ulkonästä. On silti aina sydäntä sykähdyttävää kuulla, kun joku kertoo pitäneensä kirjoittamastani, nostaa blogini kauneimpina pitämiensä blogien listalle tai kertoo, kuinka jokin postaukseni on autanut häntä työssään. Olisihan se toki mahtavaa, jos voisi tarjota jokaiselle jotakin, mutta oletan, että blogiini löytävät ne lukijat ja bloggaajat, joiden ajatus- ja arvomaailmat sekä kiinnostuksen kohteet ovat edes osittain vastaavia kanssani. En bloggaa julkisuuden vuoksi, vaan pidän tätä alustaa muistikirjana lukukokemuksistani, vinkkilistana lukeville ihmisille ja kanavana yhteisölliseen kirjallisuuskeskusteluun.

3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Blogiminäni keskittyy tiukemmin rajattuihin aihepiireihin. Täällä en esimerkiksi juurikaan esittele käsitöitäni, kerro Postcrossaamisesta tai jaa kuvia uusimmista sisustusideoistani. Kirjabloggaajana mietin tarkemmin mitä sanottavaa minulla on ja kiinnitän huomiota miten asiani sanon. Reaalimaailmassa olen hyvin puhelias (kiitos savolaisten juurieni vuoksi, vieläpä usein varsin kovaääninen), blogissa tekstuaalisuutensa vuoksi tätä ei tietenkään pysty tuomaan samalla tavoin esille. 

    

Ex-kissani Rontti ja opiskelun vaikeus lemmikin kanssa. (2008-2009)

  

4. Mikä saa sinut nauramaan?
  

Mieheni. ;) Ja kissavideot. Hyvin harvoin kirjan, elokuvan tai tv-sarjan aikana nauran, vaikka sosiaalisessa kanssakäymisessä olen hyvinkin iloinen ja nauravainen. Nauroin kuitenkin katketakseni Minions - Kätyrit -leffassa. 

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?
 

Tietynlaista hulluutta. Pitää uskaltaa kokeilla erilaisia asioita, uudenlaisia materiaaleja, tarttua poikkeaviin tekniikoihin. Luovuus on itsensä toteuttamista. Manifesti sisäisestä maailmasta muidenkin nähtäväksi tuotuna. Luovuus on kaunista, vaikka lopputuote olisi inhorealistnenkin. Luovuus on värikkyyttä, muotoa, loppuunsa asti houtunutta persoonallisuutta. Ilman kykyä luoda ihminen on tyhjä. Lukemalla monipuolisesti kirjallisuutta ja kävelemällä luonnossa löytää inspiraatiota, värejä, muotoja ja ajatuksia, joita tahtoo itsekin kantaa eteenpäin, tarjottavaksi muille. Rajojen rikkominen ja uusien polkujen kulkeminen ovat myös käteviä synonyymejä luovuudelle. 

  

Tuotteitani löytyy täältä:
http://www.taitomaa.fi/shop/Vedenhenki
https://www.facebook.com/Vedenhenki-design-167926136574266
http://vedenhenki.blogspot.fi/

  

6. Ketä läheistäsi ihailet?

  

Mummoani. Hyvästelin hänet haudan lepoon ja vuosia sitten, mutta hänessä ollutta soturinaisen kestävyyttä ja sopeutumiskykyä arvostan suuresti. Ollessaan kuusivuotias, mummoni joutui onnettomuuteen. Hevonen potkaisi häntä ja 30-40-luvun lääketieteen keinoilla hänet käärittiin kokovartalokipsiin. Lopputuloksena oli kasaan taipunut selkäranka, joka painoi sisäelimiin. Vammansa vuoksi suku hylkäsi hänet. Hän kärsi astmasta, mutta pelasti silti kissanpennun poikien kivittämiseltä. Misu-kissa eli mummoni kanssa 18 vuotta. Hän sai kolme lasta, pojan ja kaksi tyttöä. Äitini on perheensä esikoinen. Huolimatta ruumiinsa kivuista, mummoni oli vapaaehtoisena auttavassa puhelimessa, hän oli myös vyöhykehieroja. Hänessä paloi tuli toisten auttamiseen, niin läheisten kuin tuntemattomien. Hänen miehensä, jäätyään työttömäksi tehtaasta, valitsi perinteisen suomalaisen miehen tien, joka vei hauaan asti. Kuningas alkoholi. Silti mummoni jaksoi olla miehensä kanssa, joskin otti hän välillä hermolomaakin. Mummoni jaksoi uskoa ihmisiin, vaikka he eivät aina tehneetkään oikeita päätöksiä. Mummoni oli nainen, jota pystyi katsomaan ylöspäin, vaikka fyysisesti hän olikin hyvin matala. Toivon perineeni edes hyppysellisen sitä, mistä mummoni oli tehty.  

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

  

Olen hieman laiska. Joskus tekemättömien asioiden pino kasvaa liikaa. Nautin kissanpäivistä, peiton mutkaan käpertymisestä ja lämmöstä, sekä hyvästä ruoasta. Inhoan tiskaamista, imurointia ja pyykkäämistä, mutta saan itseni yleensä osallistumaan kotitöihin, jotta mieheni ei joutuisi tekemään kaikkea. Olen myökin kömpelö. Pudottelen tavaroita ja kolhin itseäni. Puhun myöskin rynnäkkökivääritahdilla, vaikka yritän muistaa artikuloida ja hengittää välissä. Volyymiäkin voisi säätää alaspäin parilla pykälällä. 

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

  

Luovuudestani olen saanut kuulla paljon positiivista. Olen myöskin tuttujen ja tuntemattomien mukaan hyvin persoonallinen ja oma itseni. 

Pajun oksia keräämässä kranssipohjaksi. (2011)

 
9. Mikä sinusta tulee isona?

  

Kirjailija? Kirjaston täti? Kustannustoimittaja? Kriitikko? Kirjakaupan myyjä? On niin paljon, mitä ei voi vielä tietää, ja olen kuitenkin jo 30 kynnyksellä. Työn puolesta haluaisin olla tekemisissä kirjojen kanssa, jossain muodossa. Haluaisin tehdä työtä, joka on minulle milekästä, jota jaksaisin tehdä väsymättä liikaa, joka innostaisi niin, että aamulla olisi helppoa nousta sängystä kohti uutta työpäivää. Sen kuitenkin tiedän, että minusta tulee vaimo, ehkä jo ensi kesänä, vaikka se ei määrittelekään minua sen suuremmin.  

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?  

  

Uskon onnellisuuteen. Haluaisin olla onnellinen ennen loppua, en sen jälkeen. Loppuminen kuuluu enemmänkin kirjojen tai elokuvien maailmaan, joissa kaikki pysähtyy tuon sanan jälkeen.