"Tuntui kuin olisin elänyt toisiaan seuraavien toiveiden ketjussa,
vanhassa sadussa, jossa kissa juoksee apua milloin miltäkin eläimeltä."
Arvostelukappale
Kalevalasta ja suomimytologiasta aineksiaan ammentava Vaskinainen on Anne Leinosen neljästoista romaani. Tuotteliaan ja vahvasti spefin puolella ansioituneen (mm. kolme Atorox-palkinttua novellia) kirjailijan bibliografiasta löytyy niin itsenäisesti kuin myös yhteistyössä lapsuuden ystävän Eija Lappalaisen kanssa kirjoitettuja teoksia ja lukuisia novelleja.
Kaksikolta on ilmestynyt mm. Routasisarukset -dystopiatrilogia, jonka ensimmäinen osa oli Finlandia Junior -ehdokkaana vuonna 2011. Parivaljakon yhteistyö ei ole päättynyt vieläkään, sillä kirjailijan uransa graafiseen suunnitteluun vaihtanut Lappalainen vastaa Vaskinaisen metallinhohtoisesta kannesta.
Vaskinaisessa Leinonen on yhdistetänyt aineksia kahdesta aikaisemmasta novelistaan. Kirjailija paljastaa Osuuskumman sivuilla Anni Nupposen (Kauheat lapset) haastattelussa, että Portin vuonna 2006 julkaisemassa novellikokoelmassa ilmestyneet Lautturin tytär ja Noitanaisen salli elää ovat olleet NaNoWriMossa 2008 runkonsa saaneen romaanin taustavaikuttajina. Novelleista tutut Tuonelan joen lautturin tytär ja noitanainen Ulpukka esiintyvät tuoreenkin teoksen sivuilla. Nyt kyllä houkuttaisi etsiä käteensä nuo novellit ja lukea nekin!
Tuonelassa on Taivaantakojan aikojen alussa rakentama suuri pyörä, joka ylläpitää Tuonelan virtaa. Tuomitut vainajat polkevat virtaa pyörään, kunnes heidän tuomionsa on suoritettu loppuun. Lautturin virran yli kuljettamat vainajat pääsevät takaisin elämänkiertoon.Systeemi toimii vuosituhansien ajan hyvin ja järjestystä valvomaan asetetut luomukset, metallista taotut sivekkäät olennot ovat aikojen saatossa kehittäneet persoonallisuuden.
Eräs heistä, Vaskinainen, rakastuu toiseen kaltaiseensa ja ongelmat alkavat kasaantumaan. Lopulta tilanne kärjistyy taisteluksi, jonka aikana suuri pyörä pysähtyy aiheuttaen ongelmia niin keskisessä kuin alisessakin maailmassa. Metalliset sisaret karkottavat Vaskinaisen ja seikkailu alkaa.
Keskisessä maailmassa ihmiset huomaavat outoja merkkejä: lapset syntyvät ennen aikojaan, eläimet synnyttävät kehityshäiriöisiä poikasia, kuivuus vaivaa luontoa, oudot taudit niittävät kauhistuttavaa satoaan, eivätkä vainajat pääse lepoon vaan vaeltavat elävien joukossa. Jotain on mennyt pieleen.
Lapsena hukkuneeksi luultu lammaspaimen Niilas, kylän outolintu, lähetetään selvittämään asiaa muutaman päivämatkan päässä olevaan kaupunkiin ja siellä toimivan viskaalin luo. Matkalta mukaan tarttuu Ulpukka, erikoisia voimia omaava nainen. Apua ei kuitenkaan kaupungista löydy, mutta matkakumppanit kuulevat huhua kupari-ihoisesta ennustajasta, jonka luokse he yhdessä pyrkivät, vaikkakin omista syistään.
Leinosen steampunk-elementeillä maustettu takavuosien Suomen kaltainen maailma on hyvin mielenkiintoinen ja vanhahtavava kieli pitää maailman uskottavana. Tarina puolestaan on perinteinen sinne ja takaisin tehtävänsuorittamisseikkailu. Suomalainen mytologia on kirjailijan käsissä muovaantunut kiehtovaksi kokonaisuudeksi tuttua ja uutta. Niilas ja Vaskinainen vuorottelvat kertojina tuoden kaksi kiehtovaa näkökulmaa tapahtumiin - ikiaikaisen ja kuolevaisen silmissä kun aikakin näyttää erilaiselta.
Vaikka tarinan keskiössä onkin Tuonela ja sen vainajat, ei kirja ole surumielinen tai raskas, vaan koko ajan on olemassa toivon pilkahdus, lupaus oikean mittaisesta elämästä ja tasa-arvoisesta tuomioista. Kuparisesti hohtavat kannet tuovat pilkahduksen valoa vuoden pimeimmän ajan keskelle. Ja kaikkea muuta -blogin Minna Vuo Cho toteaa, että teos oli mainio kirja marraskuussa luettavaksi. Viittaahan sana marras kuolemaan ja erityisesti kuolleiden sieluihin. Itse en ehtinyt lukemaan kirjaa viime kuun puolella, mutta kyllä tämä joulukuun lukemistoonkin sopi mainiosti.
Arvosana:
Takakannesta:
Taivaantakojan koneeseen valama mahti oli kumoamaton. Silti kone, jonka piti pyöriä ajasta iänkaikkiseen, oli pysähtynyt.
Maaginen romaani elämän ja kuoleman kierrosta, luottamuksesta ja rakkaudesta.
Samantyylisiä kirjoja: Jenna Kostet: Lautturi
222 sivua, Osuuskumma 2015
Myös täällä on matkustettu Tuonelaan: Kirjavinkit, Suomi lukee, Ja kaikkea muuta, Ullan luetut kirjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti