Sivut

tiistai 22. joulukuuta 2015

Anni Nupponen: Kauheat lapset

"Sotalaiva Ifrida on partioinut itärannikolla ja Koillismerellä siitä asti, kun Koillismaan separatistiliike vuosi sitten yritti nousta maihin kaupunkivaltion rannikolla. Ifrida on vaikuttava näky: pulleakylkinen sotalaiva, joka täyttää taivaan."
       
  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa. 

Anni Nupposen retrofuturistinen steampunk-romaani Kauheat lapset jatkaa Osuuskumman Steampunk - Koneita ja korsetteja -antologiasta julkaistusta novellista Joka ratasta pyörittää tutun Trill Kimasin tarinaa. Onkin siis hyvä lukea novelli ennen romaaniin tarttumista, sillä Nupponen ei selitä tuoreessa teoksessaan kaikkea uudelleen. Kerronta ei jatku suoraan siitä, mihin novelli päättyy, vaan välissä ehtii kulua useampia vuosia. 
  
Trill on kuuluisan elinratastutkijan ja mekaanisten lemmikkien rakentajan Adriana Kimasin poika. Elinratas takaa ihmisille 300 vuoden eliniän. Trillillä on äitinsä kokoama lemmikki, Kisuli, joka on kookas valkoinen kissa. Nupposella on selvästi kokemusta kissoista, sillä sen verran uskottava persoona Kisuli on.  
  
Trill oli aikaisemmin töissä Hyödyllisten esineiden museossa, missä hän tapasi oppaana tyskentelevän Marikki Trien. Nyt kaksikko elää kihlautuneena parina Adrianan kartanolla Tammilehdossa turvatakseen synkroniatautia sairastavan Marikin turvallisuuden. Elinratas ei nimittäin sovi kaikille ihmisille, vaan aiheuttaa pienelle osalle epäsynkroniaa, yleistä heikkoutta ja muistihäiriöitä. Hallituksen uuden ohjelman myötä synkroniahäiriöisten asema on heikentynyt merkittävästi.
  
Rautakaupungissa toimiva hallitus on myös lisännyt raudan kulutusta, ja vaatinut kaivos- ja valimotyöntekijöitä jo aikaisempaa pidempiin työpäiviin. Kansa on tyytymätön ja ajatutunut sisällissodan partaalle. Adriana on lavastanut oman kuolemansa ja vetäytynyt maan alle työmyyriensä kanssa, sillä hän on merkittävä tekijä vastarintaliikkeessä. Trill vedetään myös mukaan juonitteluun ja taisteluun.
  
Kauheiden lasten sivuilta löytyy monenlaisia höyry- ja ratastekniikalla toimivia koneita. Ihmisevoluutio on ottanut kiinnostavan ja samalla pelottavan askeleen kyborgiseen suuntaan. Teoksessa vilahtelee sodan lisäksi niin ilmalaivoja, irtopäitä, suloinen myrkynkeittäjä kuin myös lihansyöjäkasvi, eli tylsää ei ehdi tulemaan. 
  
Teos ei paljoa selittele, vaan etenee lyhyiden hengahdystaukojen rytmittämänä tapahtumasta toiseen. On lukijan tehtävänä pysyä kärryillä. Kauheat lapset on lyhkäinen teos, johon jäi kaipaamaan enemmän taustatietoja maailman ja sen henkilöiden historiasta. Esimerkiksi Koillismaa jäi melkoiseksi mysteeriksi. Hahmoihinkaan ei mennä kovin syvälle ja viimeisen sivun jälkeen jää kaipaamaan tietoa heidän kohtaloistaan.
  
Parhain osuus teoksesta tulee epilogissa, jonka Nupponen kirjoittanut niin, että se mahdollistaa jatko-osan, mutta on tyydyttävä päätös myös yksittäiselle romaanille. Tällaisen lopun kirjoittaminen kuulostaa helpommalta kuin onkaan, eli silinterin nosto Nupposelle. Loppuun on erityisesti mainittava, kuinka Kauheiden lasten paperilaatu on todella paksua ja miellyttävää luettaessa. 
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
"Ja minä, minä käyttäydyn kuin äitini jatke. Otan hänen valheensa kantaakseni. Otan, koska hän antaa totuuden vain minulle, ja tuo kalpea aavistus hellyydestä ja perheestä on ai- noa, mitä hän ehkä koskaan pystyy antamaan."
  
Adriana Kimas on kuollut. Ratasnero ei ollut äideistä parhain eivätkä kuolema tai sisällissota paranna Trillin suhtautumista häneen. Trill keskittyy välttelemään virkailijoita yhdessä synkroniahäiriöstä kärsivän Marikin ja hänen hoiturinsa kanssa. Sodan melskeessä kaikkien on tehtävä uhrauksia.
  
Anni Nupposen huikea steampunk-romaani Kauheat lapset kertoo ihmisen ja teknologian kohtaamisesta sodan repimässä retrodystopiassa. Se kertoo myös äidistä ja pojasta, sekä ihmisen oikeudesta puuttua luonnonjärjestykseen. Kuka hallitsee ja ketä? Se, joka ratasta pyörittää.
  
Anni Nupponen on tamperelainen kirjailija, joka voitti Kuvastaja-palkinnon romaanillaan Nainen ja kuningas (2008). Kauheat lapset on itsenäinen jatko-osa Atorox- palkinnon voittaneelle novellille Joka ratasta pyörittää (Steampunk! – Koneita ja korsetteja, Osuuskumma 2012).
    
Samantyylisiä kirjoja: Philip Reeve: Kävelevät koneet -sarja, Magdalena Hai: Gigi ja Henry -sarja, Eoin Colfer: Siipimies
    
183 sivua, Osuuskumma 2015
     
ilmalaivojen ihmeelliseen maailmaan on kurkistettu myös täällä: Kirjavinkit, Suomi lukee,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti