Sivut

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Lastenkirjalauantai: Noora & Jenna Kunnas: Kaheli sakki ja pöyhkeä paroni

"- Mahassani möyrii vallan kummallisesti..., ihmetteli Bertta.
Asukkaat katsoivat häntä kauhuissaan.
- Nyt taitaa tulla täyslaidallinen! Bertta huudahti innoissaan."
     
 

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!

  
Mauri Kunnaksen tyttäret Noora ja Jenna julkaisivat esikoisteoksensa Kaheli sakki ja kauhujen kaappi viime vuonna. Nyt tämä päättömällä koheltamisella ja pieruhuumorilla höystetty sarja saa jatkoa. Keltäinen värimaailma on väistynyt violetin tieltä. hasukaa väreillä leikittelyä mustavalkoisen kuvituksen piristykseksi. Perätuulen majatalossa, siis lastenhuoneen nurkkaan unohtuneessa nukkekodissa asuu joukko toinen toistaan erikoisempia persoonallisuuksia. 
  
Majatalo on nimetty sen ensimmäisen asukkaan, Bertta Perätuulen mukaan. Bertta on leppoisa vanha muori, jolla on hieman kaasuvaivoja, niinpä Majatalossa ei yleensä tuoksu aivan ruusuiselta. Muita hahmoja ovat muiden muassa yksikätinen Hugo von Husmus, joka on runoilija, jonka säkeitä arvostaa vain Hemppa-norsu. Possukaksoset Pipana ja Papu puolestaan saavat aikaiseksi toimintaa hiljaisimpaankin päivään. 
   
Kaheli sakki kohtaa sarjan toisessa kirjassa pöyhkeilevän Paroni Potun, jonka talomaailmassa vieraillut kuusivuotias Kaarina unohti lastenhuoneeseen. Paroni ei vaihtuneesta maisemasta välitä, vaan alkaa aidon hallitsijan elkein huseerata ottaen majatalon asukkaat uusiksi alamaisikseen ja samalla sekoittaen kaikkien normaalin arjen aivan päälaelleen. 
   
Pimeästä tullut uljas mies oli mitä erikoisimman näköinen tapaus. Hänen päällään oli vihreä samettinen takki, jonka yli kiersi keltainen nauha. Nauha oli hiukan samantyyppinen kuin kärkikolmikkoon sijoittuneilla misseillä, mutta tässä näytti luikevan "Vuoden paroni". Nauhassa oli kuitenkin jotain sotkua... Ihan kuin paroni-sanan tilalla olsi ennen lukenut makaroni. Varsin kummallista. Jalassaan ukolla oli mustat polvihousut. Eikä siinä suinkaan kaikki. Koko komeuden kruunasi hänen päässään oleva valtava, puuteria pöllyävä, likaisen valkoinen, kihara peruukki. (s. 15)
 
Parasta teoksessa on paronin peruukissa asuva piikkisika Rikhard, paronin hovikampaaja. Huolimatta muutamista töyssyistä matkassa, Rikhard lukee Idän pikajunan arvoitusta ja puuteroi välillä paronin perukkia niin, että jauhe pölisee kaikkialle. 
  
En ollut suunnitellut lukevani Kahelin sakin toista seikkailua, mutta annoin teokselle mahdollisuuden huomattuani sen kirjastossa. Lukijaa herätellään erikoisilla sanavalinnoilla (mm. hilupimpula ja kekkeruusi). Pieruhuumorin määrä on laskenut ensimmäiseen osaan verrattuna, mikä on minusta hyväksi tarinalle. Varsinaista punaista lankaa ei tarinassa varsinaisesti ole. 
  
Toinen osa on lähes 40 sivua edeltäjäänsä pidempi, mutta leijonan osan tekstistä vie Majatalon asukkaiden toinen toistaan mielikuvituksekkaammat yritykset päästä Paronista eroon. Toinen osa on jossain määrin tasalaatuisempi ja onnistuneempi kuin ensimmäinen osa, mutta jäin odottamaan silti vielä vähän enemmän - onhan nukkekodissa asuvien elävien lelujen joukko vallan mielikuvitusta ruokkiva idea (vrt. Toy Story, Urpo ja Turpo). 
  
Näinpä Hugo kiittää ja kuittaa,
kuka keltaista lumeen ruittaa? (s. 112)

Takakannesta:
- Mitä korkeampi ja muhkeampi tukka, sitä tärkeämpi ja komeampi henkilö, paroni Pottu toteaa. 
  
Kun määräilevä Paroni muhkeassa peruukissaan ilmestyy Majatalo Perätuuleen, hän pistää muiden asukkaiden elämän sekaisin. Paroni tuntuu ajattelevan,, että maailma on vain häntä varten.
  
Kaheli sakki alkaa suunnitella, miten pöyhkeilijästä päästäisiin. Auttaisiko Operaatio liikavarvas, tykin käyttö vai nukkelinko? Majuri Kuugelbumin, Bertta-Muorin ja muiden asukkaiden kekseliäisyys - hermoista nyt puhumattakaan - on kovalla koetuksella ennen kuin rauha palaa Perätuuleen. 
  
Noora Kunnaksen kirjoittama ja Jenna Kunnaksen kuvittama lastenkirja Majatalo perätuulen sekalaisesta sakista on riemastuttavaa luettavaa kaikille kahelin huumorin ystäville. sarjassa on aiemmin julkaistu kirja Kaheli sakki ja kauhujen kaappi.
      
143 s. Otava 2015
   
Kuvitus: Jenna Kunnas
  
Sarjassa aikaisemmin ilmestynyt:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti