Lastenkirjalauantai: Eleanor H. Porter: Iloinen tyttö

"Katsos, kun koettaa keksiä hauskoja asioita, niin ei huomaakaan ikäviä."

      

   

Naistenviikko kirjablogeissa 18.-24.7.2016

Nimipäivä tänään: Olga, Oili

  

NTK-haaste (luettuja kirjoja 2), Helmet-lukuhaaste: 24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja (21.3.2016)

   

Eleanor H. Porterin tyttökirjaklassikko Iloinen tyttö ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi jo sata vuotta sitten. Löysin teoksen omaan hyllyyni helmikuussa Helsingin matkalla Emmaus-kirppikseltä (teen siellä aina ihan parhaat löydöt). 

    

Iloinen tyttö on ihastuttava tyttökirjaklassikko, joka kertoo 11-vuotiaasta Pollyannasta. Hänen äitinsä Jennie on aikoinaan seurannut sydämensä ääntä ja mennyt naimisiin köyhän papin John Whitterin kanssa, vaikka naapurin rikas herra olisi myös mielellään ottanut hänen kätensä. 

  

Tämän valinnan jälkeen perhe katkaisi kaikki yhteydet Jennieen. Parilla oli muitakin lapsia, mutta vain Pollyanna jäi henkiin. Jenniekin kuolee muutamia vuosia sen jälkeen, kun Pollyanna oli syntynyt. Tytön nimi koostuu Jennien kahden tädin nimistä Polly ja Anna - tämä kertoo siitä, kuinka Jennie edelleen ajatteli siskojaan, joille status oli kuitenkin verisidettä tärkeämpi. 

  

Pollyanna on tottunut elämään sillä vähällä, mitä kirkon apulähetyksissä on tullut. Kun tyttö toivoi nukkea ja paketista paljastuikin kainalosauvat, hänen isänsä kertoi tälle ilonkeksimisleikistä. Leikin ideana on nähdä hyvää kaikessa, mitä vastaan tulee. Esimerkiksi on oltava iloinen asia, että kainalosauvoille ei ole tarvetta. 

  

Kun isäkin yllättäen kuolee, jää Pollyanna orvoksi. ja hänen ainoa elossa oleva sukulaisensa, Polly-täti ottaa hänen huollettavakseen. Yksin palvelusväen kanssa asuvan, hiljaisuutta arvostavan tädin ja Pollyannan elämänkatsomukset törmäävät toisiinsa tuon tuostakin. Pollyanna yrittää silti edelleen nähdä kaikessa ja kaikissa ainakin jotain hyvää. Positiivinen tyttö onkin siis lääkettä koko kylälle, sillä hänen iloisuutensa säteilee jokaisen tapaamansa ihmisen elämään.

  

Toivoisin, voisin ostaa hänet ja kirjoittaa hänet lääkemääräyksiin kuin rasiallisen pillereitä. (s. 95)

    

Pollyanna on reipas nuori neiti, joka kiipeilee puissa, eikä epäröi tutustua kaikkein omituisimpina ja luotaantyöntävinä pidettyihin ihmisiin. Hänestä haasteet eivät nimittäin ole pelottavia vaan uusia mahdollisuuksia löytää iloa. Monia lukijoita Pollyannan leikki on ärsyttänyt, minusta hänen asenteensa on erittäin hyvä ohje elämään, sillä miksi pitäisi aina murehtia ja nähdä vain asioiden ikäviä puolia.

  

 - On kummallista, että koirat ja kissat tietävät paljon paremmin kuin toiset ihmiset miltä joku näyttää sisältäpäin. (s. 89)

    

Iloinen tyttö on erittäin suositeltava teos. Loppupuolella eräs tapahtumaketju on hieman surullinen, mutta genrelleen uskollisesti kaikki päättyy kaikkien osalta hyvin. Jos et siis vielä ole lukenut tätä klassikkohelmeä, ja pidät vanhoista tyttökirjoista, tässä oiva lukuvinkki. 

  

- Kyllä minä sinut muistan. Arvattavasti jokainen muistaa, joka sinut on kerran nähnyt. (s. 63)

  

Etsiessäni Iloisen tytön perustietoja, kuten alkuperäistä ilmestymisvuotta (näissä vanhemmissa painoksissa sitä ei yleensä mainita), huomasin kirjalla olevan jatko-osan. Kaiveltuani asiaa, sain tietooni, että sarjaa on itseasiassa kirjoittanut Porterin kahden teoksen jälkeen peräti neljä muuta kirjailijaa, yhteensä kahdentoista osan verran. 

  

Suomeksi sarjaa on käännetty neljä osaa, viimeisimpänä Harriet Lummis Smithin Pollyannan aarteet (1954). Hämmentävästi toinen osa on käännetty nimellä Pollyanna (engl. Pollyanna Grows Up), kun ensimmäisen osan alkuperäinen nimi on Pollyanna. Jatko-osasta on myös myöhempi käännös 1950-luvulta nimellä Pollyanna kasvaa suureksi. 

  

- Voi, sehän on pieni sateenkaarilapsi, oikea sateenkaari, joka on tullut tervehtimään teitä, hän huusi innoissaan. - Miten ihmeessä se on voinut päästä sisälle? (s. 112)

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Amerikkalaisen Eleanor H. Porterin maailmankuuu kirja kertoo orvosta Pollyannasta, joka aikuisten kalseassa maailmassa urhoollisesti leikkii 'ilonkeksimisleikkiään', valloittaa ystäviä kaikkialla, järjestelee hilpeästi ja viattomsti heidän sotkuisia sioitaan ja lopulta sulattaa jään myös ynseän Polly-tälli sydämestä.

  

Tasan viisi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun tämä liikuttava ja aurinkoinen kirja ensi kerran ilmestyi syomeksi, eikö se suinkaan ole jäänyt unohduksiin. Se on yhtä viehättävää luettavaa nykypolven tytöille kuin aikoinaan heidän äideilleen.

Samantyylisiä kirjoja: L.M. Mongomery: Annan nuoruusvuodet, Pieni runotyttö, F. H. Burnett: Salainen puutarha

  

Suomentanut: Hannes Leiviskä, 169 sivua, Nuorten toivekirjasto: 25, WSOY 1972 (4. painos, 1. suomennettu painos 1916)

    

Alkuperäinen nimi: Pollyanna (1913)

  

Pollyannan kanssa iloa on löydetty myös täällä: Booking it some more, Neilikoita hiuksissa, Luen, siis olen

Sarjassa ilmestyneet:

Eleanor H. Porter:

• Iloinen tyttö, 1916 (Pollyanna, 1913)
• Pollyanna, 1925 (Pollyanna Grows Up, 1915)

  

Harriet Lummis Smith: 

• Pollyanna omassa pesässään, 1953 (Pollyanna of the Orange Blossoms, 1924)
• Pollyannan aarteet, 1954 (Pollyanna's Jewels, 1925)
• Pollyanna's Debt of Honor, 1927
• Pollyanna's Western Adventure, 1929

  

Elizabeth Borton: 

• Pollyanna in Hollywood, 1931 
• Pollyanna's Castle in Mexico, 1934
• Pollyanna's Door to Happiness, 1936 
• Pollyanna's Golden Horseshoe, 1939 
• Pollyanna and the Secret Mission, 1951

  

Margaret Piper Chalmers: 

• Pollyanna's Protegee, 1944

  

Virginia May Moffitt:

• Pollyanna at Six Star Ranch, 1947
• Pollyanna of Magic Valley, 1949