Sivut

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Alto Yukimura, Miri Mikawa & Aki: Hopeasokerimestari ja musta keiju

"Keijut ovat kuten ihmiset.
Eikö niiden orjuuttaminen paina omatuontoa?"
    
  
Arvostelukappale
  
Hopeasokerimestari ja musta keiju on kaksiosainen fantasiasarja, joka pohjaa Miri Mikawan Sugar Apple Fairytale -teoksiin. Hahmot perustuvat Akin luonnoksiin ja lopullisesta mangasta vastaa Alto Yukimura. Kuvituksen puolesta tämä sulautuu massaan (koko sivun ja aukeaman kuvissa on kuitenkin selvästi panostettu yksityiskohtiin) ja teoksen hienous piilee enemmän itse tarinassa, Kansi on mielestäni vähän liian hempeä sisältöön nähden.
  
Sangatsu Magan syksyn uutuudet ovat olleet todella kovatasoisia, sillä viime sunnuntaina postaamani Ahndongshikin Lindbergh 1 oli vuoden paras käännösmanga ja tämä shoujo-manga pääsee myös top 3 listalle, heti Sui Ishidan Tokyo Ghoul 1:n perään. Vaikka kyseessä on hieman enemmän tytöille suunnattu manga, ei tästäkään puutu toimintaa ja verenvuodatusta. 
  
  
Mangan päähenkilö on 15-vuotias Ann, jonka hopeasokerityöläisenä elannon tienannut äiti on kuollut vain kaksi viikkoa aikaisemmin. Ann haluaa hopeasokerimestariksi, jotta voisi lähettää äitinsä sielun taivaaseen. Hänen täytyy matkustaa pääkaupungissa pidettävään kilpailuun, jossa tuon arvonimen voi voittaa. Reitti ei ole turvallinen ja niinpä hänen täytyy löytää soturikeiju suojelijakseen. Hän ostaa keijumarkkinoilta Schar Fen Schar nimisen tumman ja kauniin keijun. 
 
   
Keijut ovat aikoinaan orjuuttaneet ihmisiä, mutta nyt tilanne on kääntynyt toisin päin, ja keijut ovat ihmisten orjia. Osa keijuista on pikkuruisia ja osa ihmisen kokoisia. Heitä käytetään niin leluina, koristeina, työläisinä kuin suojelijoina. Keijuilla ei ole juurikaan oikeuksia, vaan heitä pidetään omaisuutena. Ann kuitenkin haluaa ystävystyä soturikeijun kanssa ja hän pitää näitä ihmisten kaltaisina olentoina, joita ei pidä ajatella omistettavina. Ann ei pysty sietämään ihmisten tapaa suhtautua keijuihin. 
  
  
Teoksessa on mielenkiintoista keijumytologiaa: keijut nimittäin syntyvät ihmisen katseesta ja ne ovat käsitykseni mukaan ikääntymättömiä ja käytännössä kuolemattomia. Keijuja hallittaan repimällä brutaalisti niiden toinen siipi irti. Siiven omistaja voi sen jälkeen käskyttää keijua tekemään mitä vain. Siivet ovat tavallaan keijun sydän, jos ne tuhoutuvat, kuolee keijukin. Keijuilla on myöskin vallan erikoinen tapa syödä, lähin vertauskohta lienee K.A. Applegaten Animorphs -sarjan andaliiteissa. 
  
On helppoa ennustaa Annin ja Scharin välille vähintään pientä ihastumista, etenkin kun aluksi varautunut Schar kiusoittelee helposti punastuvaa tyttöä jo nyt. Nuoresta iästään huolimatta Ann on maailmansa mittapuulla aikuinen ja häntä on itseasiassa jo kosittukin. Kyseinen poika ei kuitenkaan Annia kiinnosta ja tämä vaikuttaa kiltin pinnan alta hieman epäilyttävältä. On siis mielenkiintoista lukea toisesta osasta mitä kaksikolle tapahtuu ja onnistuuko Ann saamaan hopeasokerimestarin arvonimen. 
    
Lopussa on lyhyt bonustarina, joka kertoo Annin lapsuudesta. Sarjan toinen osa ilmestyy kauppojen hyllyille 5.1.2017
  
Takakannesta:
Sokerityöläisten ammattikunta valmistaa hopeasokerista herkkuja, joiden sanotaan tuovan onnea ihmisille ja pidentävän keijujen elinikää. Nuori Ann on matkalla pääkaupungissa järjestettävään kilpailuun voittaakseen itselleen hopeasokerimestarin arvonimen. Turvaksi matkalle hän hankkii soturikeiju Scharin. Ann tosin tahtoisi olla ennemmin tämän ystävä kuin omistaja, mutta se on vaikeaa maailmassa, jossa keijut on orjuutettu ihmisten palvelukseen...
  
Ikäsuositus: 11+
  
Suomentanut: Antti Valkama, 158 sivua, Sangatsu Manga 2016
   
Alkuperäinen nimi: Ginzatoshi to kuro no yosei - Sugar Apple Fairy Tale - Volume 1 (2013)
  
Muualla sanottua: AnimeGarden, Manga Puutarha

2 kommenttia:

  1. Tämä tarttui ihan väkisin mukaan ruokakaupasta, kun rakastan näitä tyttöjen fantasiamangoja. Yllätyin vähän siitä, että maailma muistutti enemmän keskiajan Eurooppaa kuin Japania, mutta keijut eivät vissiin olekaan mikään aasialainen laji. Odotan nyt kärsimättömästi sitä tarinan loppua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tyttömanga, jossa on taikuutta tai vaikkapa avaruuden olentoja on aina kiinnostavaa. Lukioikäisenä luin myös paljon koulumaailmaan liittyvää reaalimangaa, jossa ihastuttiin jatkuvasti. Nykyään tykkään hieman "syvällisemmästä" mangasta, siis sellaisesta, joka herättää ajatuksia ja esittelee hienoja maailmoja, vaikka romantiikkaakin olisi mausteena. Tämä oli siis siihen lukuoloon täydellinen teos. Minulle tämä maailma oli keskieurooppalainen, keskiaikaan sijoittuva fantasia ripauksella tuhannen ja yhden yön tarinoita. Ihastuttavaa, kuinka lukija voi vaikuttaa paljon siihen, millaisena kerrottu maailma esiintyy, etenkin niissä tapauksissa, kun siitä ei tiedä aivan kaikkea. :) Jännittää, kuinkahan Annille ja Scharille käy seuraavassa osassa.

      Poista