Lukuharjoituksia -haasteen kooste ja Henrik Ibsen: Peer Gynt

Kujerruksia -blogin Linnea heitti 10.1. haasteen, jossa tarkoituksena oli lukea näytelmiä. Itse ilmoittauduin mukaan heti, sillä näytelmien lukeminen on mielestäni hauskaa ja synnyttää usein halun nähdä teokset teatterin lavalla. Asetin tavoitteeksi kolme näytelmää. Lopullinen saldo oli kuitenkin tuplaten sen verran. Toisin kuin aiemmin luulin, ehdin lukemaan myös Potter-näytelmän tähän haasteeseen, sillä sain sen muutama päivä ennen varsinaista julkaisupäivää. Kuudella näytelmällä saavutin siis tason teatterin pääjohtaja. Kiitos Linnea, kun haastoit lukemaan näytelmiä!

Luetut näytelmät: 

Willian Shakespeare: Romeo ja Julia - 14.2.2016

Minna Canth: Spiritistinen istunto - 25.3.2016

William Shakespeare: Erehdysten komedia - 6.5.2016

Henrik Ibsen: Nukkekoti - 18.7.2016
J. K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi - 8.11.2016

Henrik Ibsen: Peer Gynt - 10.11.2016

 

"Pahimmassa tapauksessa minua voisi nimittää vähän huliviliksi."

Lukuhaasteissa: Lukuharjoituksia -haaste: luettuja näytelmiä 5

  

Henrik Ibsenin klassikkonäytelmä Peer Gynt on tullut itselleni tutuksi lähinnä Edvard Griegin säveltämänä musiikkina, sillä mahtipontinen, tarinallinen musiikki on heikko kohtani. Olinkin sen vuoksi hieman pettynyt siihen, millainen hahmo Peer Gynt oikeasti on. Odotin nimittäin jotain J.R.R. Tolkienin Hobitin tyyppistä: enemmän seikkailua, peikkoja ja vuoria. No, ehkä olikin jo korkea aika korjata tämä väärinkäsitys.

    

Peer Gynt yllätti minut toistuvasti, välillä kielenkäytöllään, esimerkiksi: "Mikä pyllyjen vilinä ja tissien värinä"  ja "Tontut kyöpelit / purkaa perseeseen" (kiitos suomentaja Pentti Saarikosken), välillä yllättävällä moderniudellaan (kunnia tästäkin varmasti osittain kuuluu aiemmin mainitulle). Peer on kova naistenmies eikä hän kauaa yhden naisen perässä jaksa olla, vaan himojen kohde vaihtuu nopeammin kuin alusvaatteet. Poikkeuksen tekee itämainen Anitra, joka huijaa Peeriltä rikkaudet ja hylkää miehen autiomaahan - mikä ihanan moderni ja itsepäinen naishahmo!

  

En myöskään osannut varautua siihen, kuinka Peer näytelmän aikana käy läpi useita ikävaiheita. Alussa hän on ehkä parikymppinen miehenalku, keskivaiheilla viittäkymmentä lähentelevä Gatsby - tyyppinen liikemies ja lopussa kotiin tuhjaalapoikamaisesti palaava hopeahiuksinen vanhus. Peer on kuin Game of Thronesin Tyrion: hänen onnistuu aina puhua itsensä pois mitä kiperimmistä tilanteista. 

Päälimmäinen tunne lukukokemuksen jälkeen on varsin mitäänsanomaton. Pari hyvää kohtaa teoksesta löytyy: seikkailu vuorenpeikon luona, aavikolla ja hullujen huoneella, mutta muutoin en paljoa tästä irti saanut. Ja lopussa homma meneekin sitten vallan erikoiseksi valukauhoineen kaikkineen. Mutta kuten sanottua, onpas tullut luettua taas yksi klassikko ja sivistettyä itseään.

  

Arvosana:

  
Takakannesta:

Henrik Ibsenin klassinen draama, Norjan kansallisnäytelmäksi mainittu Peer Gynt tuli Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon syksyllä 1981. Näytelmä kuvaa ihmisluonteen syviä vastakohtaisuuksia ja problematiikkaa, joka pysyy samana kautta aikojen. Yleisinhimilliseen aiheeseen liittyy Ibsenin tarkkanäköinen luonnekuvaus. 

  

Pentti Saarikosken uusi suomennos valmistui nimenomaan Kaupunginteatterin esitystä varten. Se sai osakseen kiitosta sekä Ibsen-henkisyydestään että jopa uutta luoneesta nykyaikaisuudestaan. Suomennoksen näyttämöversio on alkutekstistä lyhennetty. Kirjassa näytelmä on kokonaan.

    

Suomentanut: Pentti Saarikoski, 215 sivua, WSOY 1983 (ensimmäisen kerran suomennettu 1911)

    

Alkuperäinen nimi: Peer Gynt (1867)

   

Peer Gynt on luettu myös täällä: Kirjakaapin avain, Les! Lue!