Sivut

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Hugh Howey: Hiekka

"Hiekkaa, joka kerääntyi dyynien kiemurteleviksi kuvioiksi 
ja peittämään maailmaa tuhannen metrin paksuisena helvetillisenä tomukerroksena."
  
    
Valitsin Siilo-saagan kirjoittaneen Hugh Howeyn uuden dystopiateoksen Hiekka luettavakseni Helsingin kirjamessujen aikaan. Teos veikin koukuttavasti mukanaan niin, että jaksoin vaikeuksitta lukea sitä iltaisin pitkien messupäivien jälkeenkin. Lukukokemuksesta bloggaaminen on vähän viivästynyt, mutta päätin, että julkaisen ennen jouluaattoa kaikki pitkään roikkuneet postaukset. 
   
Hiekka on kokonaisuutena kirjoitettu paremmin kuin Siilo-saagan toinen ja kolmas osa (ensimmäinen osa on edelleenkin yksi kestosuosikkejani), mutta sen juoni on vähäisempi. Maailman luontiin on käytetty paljon aikaa ja vaivaa (esimerkiksi nimetään 13 eri hiekkalaatua ilmenemispaikkansa ja koostumuksensa mukaan), mutta maailman historia ja sen valtaa pitävät kasvottomat ja kapinalliset jäävät motiiveineen hämärän peittoon. Kaukaa kuuluvien räjähdysten äänet saavat kuitenkin lopussa tyydyttävän vastauksen. 
  
Mitä yhteistä oli hiekalla ja ihmisellä. Molemmat olivat alati katoamassa taivaanrantaan. Hiekka länteen ja ihmiset itään. (s. 65)
  
Ensimmäisessä osiossa esitellään tulevaisuuden maailma, jossa vesi on kultaakin kallimpaa ja ihmiset sukeltavat erikoisvalmisteisten pukujen ja happipullojen avulla hiekassa niin kuin se olisi vettä. Hiekka on haudannut menneisyyden alleen ja vain harva uskaltaa mennä etsimään aiempien aikojen ihmisten jälkeensä jättämiä tavaroita ja arvokkaita materiaaleja, sillä paras tavara on niin syvällä, että sukeltajien kuolemat ovat surullisen yleisiä. Tapahtumia seurataan ensin Palmer-nimisen hiekkasukeltajan näkökulmasta. Myöhemmissä osissa hänen veljensä Conner ja Rob sekä siskonsa Vic pääsevät myös ääneen luoden syvyyttä maailmaan ja sen moninaisuuteen. 
  
Sisarusten äiti on pyörittänyt miehensä katoamisen jälkeen 12 vuotta Mesikolo-nimistä bordellia (onhan kyseessä maailman vanhin ammatti), eivätkä lapset sen vuoksi ole kovin läheisissä väleissä häneen. On kuitenkin selvää, kuinka suuren uhrauksen äiti on tehnyt lastensa vuoksi, sillä hän on työllään kustantanut kaikkien koulutuksen.  
  
Hiekkasukeltamisen lisäksi vedenpumppaamo työllistää paljon selviytymisestä kamppailevia ihmisiä. Onkin outoa, että veden ollessa niin arvokasta, sitä ei silti puhdisteta esimerkiksi virtsasta, vaan romaanin hahmot pissaavat hiekan sekaan missä sattuvat ikinä olemaankaan. Kiinteät jätökset sentään kuivataan ja käytetään polttoaineena, joka antaa ominaistuoksunsa ympärilleen. Puu on aivan liian arvokas materiaali poltettavaksi aavikolla. 
  
Elämämme on hikeä autiomaan pinnalla. (s. 59)
  
Howey kuluttaa paljon aikaa kertoessaan myyttisesta Danvar-nimisestä kaupunpungista, joka on hiekkasukeltajien El Dorado. Itse kaupungilla ei kuitenkaan ole sen merkittävämpi rooli teoksessa kuin mahdollisesti löytyessään se auttaisi hahmottamaan vanhoja karttoja. Vuosien saatossa paikkojen nimet ovat muuttuneet ja kaupungit hautautuneet syvälle idästä lakkaamatta puhaltavan tuulen liikuttamien hiekkamassojen alle.
  
On sääli, ettei Howey ole avannut tapahtumia, jotka tekivät maailmasta sellaisen kuin se teoksen nykyhetkellä on. Monia muitakaan asioita ei selitetä, mutta onneksi miljöön kuvaus on kohdillaan ja arvosana muodostuukin suurelta osin siitä. Nautin suuresti, kun hahmot kuvailevat mitä näkevät ympärillään. Yksi suosikkilauseeni teoksesta on "Rob-toukka oli edelleen unessa eikä havahtunut perhoseksi" (s. 81). 
  
Hiekassa on kaikki oikeat ainekset loistavaan tarinaan, mutta sen vajaavaisudet estävät sitä nousemasta erinomaiseksi. Avoin loppu saa ajattelemaan, että Hiekka olisi sarjan ensimmäinen osa, ja silloin sen puutteita voisi paikata myöhemmissä osissa, mutta käsittääkseni teos on yksittäinen, joskin viidestä alun perin erikseen julkaistusta osasta muodostuva tarinakokoelma. Teos on kuitenkin todella nopealukuinen, ja olisin jaksanut lukea tästä maailmasta enemmänkin, ehkä jopa trilogian verran.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Maailma on hautautunut hiekkaan ja dyynien päällä nuori Palmer haaveilee urasta hiekkasukeltajana, kuten isäkin aikanaan. Kaksitoista vuotta sitten isä lähti sukellukselle, eikä koskaan palannut. Palmer ja hänen sisaruksensa joutuvat kohtaamaan yksin maailman, joka kulkee kohti katoamista.
  
Hiekka on Siilon saagan kirjoittajan uusi dystopia maailmasta, jossa toivo on hautautunut hiekan alle. Tuuli siirtää dyynejä jatkuvasti, eikä koskaan tiedä mitä seuravana päivänä tapahtuu.
   
Suomentanut: Einari Aaltonen, 351 sivua, Like. 2016
    
Alkuperäinen nimiSand (2014)
    
Hiekkaan on sukellettu myös täällä: DysphoriaJärjellä ja tunteella, Ullan Luetut kirjatKirjahillaPekan porstua

6 kommenttia:

  1. Minä en jostain syystä innostunut Siilosta joten tämäkään ei ole kivunnut kovin ylös lukulistallani. Ehkä, jos kirja tulee vastaan kirjastosta, nappaan sen joskus mukaani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkäsin Siilosta tosi paljon ja ahmin sen melkein kertaistumalla. Jatko-osat eivät sävähdyttäneet samalla tavalla. Howey on hyvä luomaan maailmoja, mutta hahmojen, heidän suhteidensa ja motiiviensa sekä juonien laatimisessa hän ei ole aivan yhtä hyvä.

      Poista
  2. Kiva kuulla arvio tästä, tykkäsin Siilosta kuin hullu puurosta ja se oli niin vaikuttava, että vei multa pari kertaa yöunet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilo on mahtava. Olin lukittautunut lukuasentoon sen kanssa siihen asti, että pääsin loppuun, ja siksi olikin ihan kamalaa, miten toinen osa oli niin erilainen, eikä kolmaskaan tavoittanut samaa fiilistä. Tässä on todella hieno miljöö ja teksti kulkee jouhevasti. Sääli, että hahmot ja tarina eivät ole Howeyn vahvuus (no, Siilon päähenkilö Jules on kyllä minusta erittäin onnistunut).

      Poista
  3. Tämmöinen haaste sulle... Noi sun arvostelevat katit on sitten ihania!
    https://kirjaviekoon.blogspot.fi/2016/12/paljasteleva-palkintoluukku-15.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Pitääpä vastata siihen lähipäivinä. :) Kissat ovat ainoa jäänne blogini ensimmäiseltä vuodelta. Kisumittari on ollut mukana ihan ensimmäisestä postauksesta alkaen.

      Poista