Sivut

perjantai 16. joulukuuta 2016

JP Koskinen: Luciferin oppipojat

"Jessus, kenen idea oli lähettää avaruuteen joukko natseja?"
  
   
Arvostelukappale
Lukuhaasteissa: Helmet 2016:  35. Kirjassa ollaan avaruudessa 
    
Tuotteliaan JP Koskisen kiehtovakantinen Luciferin oppipojat tarttui silmääni kevään katalogeja selatessani. Listasin sen tulevia teoksia esittelevään postaukseen, mutta en pyytänyt arvostelukappaletta, sillä ajattelin, että en ehtisi sitä lukemaan vaan lainaisisin sen jossain vaiheessa kirjastosta. Olikin iloinen yllätys, kun kustantaja lähetti teoksen minulle joka tapauksessa. Kuulin teoksesta paljon hyvää ja päätin, että lukisin sen ennen vuoden loppua. 
  
Ahmaisin teoksen parilla lukukerralla enkä pettynyt - päin vastoin, sillä teos on minun kirjavuoteni paras kotimainen uutuus. Voin suositella teosta lämpimästi sellaisillekin lukijoille, jotka eivät muutoin tarttuisi scifiteokseen. Teoksen sanoma on nimittäin ihmisyydessä: kuinka määritellä, ketkä saavat samat oikeudet kuin me, voiko kyborgi tai neandertalilainen olla yhtä älykäs tai jopa älykkäämpi kuin homo sapiens? 

Näkymä salpasi henkeni, vieläkin. Musta sametti, jota kirkkaat pisteet puhkoivat. Jokainen piste oli tähti, omaa aurinkoamme vastaava. Kuinka monta elinkelpoista planeettaa niiden ympärillä kiersikään. En voinut ymmärtää, kuinka kukaan oli joskus voinut kuvitella, että maapallo oli ainoa laatuaan maailmankaikkeudessa. Vain ihminen kykeni olemaan niin ylimielinen, että kuvitteli itsensä ainutlaatuyiseksi miljardien ja miljardien maailmojen keskellä. (s. 21)
 
Eletään 2100-luvulla. Teoksen päähenkilönä on Gabriel Bonhomme XIV, kokenut astronautti ja aluksen kapteeni, joka on lähetetty pienen ihmis- ja kyborgijoukon kanssa selvittämään kapinaa Olympos-planteetalle. Marsin ihmisyhteisö on lähettänyt sinne pioneereja valvomaan majakkaa, jonka vieras sivilisaatio on joskus rakentanut. Apuna heillä on Maasta tuodut kyborgit, joita komentaa Gabrielin poika. Kyborgit ovat kuitenkin alkaneet kapinoimaan ja apujoukkoja tarvitaan. 
  
Gabrielin miehistöön kuuluvat aseteknikko John Smith, pilotti Liu, mekaanikko Helen LeMall, kyborgivastaava Anastasia Aprova ja kokki Jens Torvald, sekä kaksitoista erikoisesti nimettyä kyborgia ruumassa. Heti matkan alussa alkaa tapahtua outoja asioita. Luciferiksi nimetty alus vastaanottaa omituisen viestin, eikä aluksen varustelu vastaa ilmoitettua. 
  
Kyborgit tuoksuvat auringossa sulaneelle jäätelölle ja vaniljan tuoksu voimistuu sen mukaan, kuinka vanha kyborgi on. Niiden elinikä on tosin säädetty kolmeen vuoteen, sillä pidemmässä ajassa kyborgien aivot luovat uusia yhteyksiä ja ne kehittävät omia ajatuksia. Toisin sanoen kyborgit ovat vasaraan verrattavia työkaluja, joita käytetään hetki ja heitetään sitten pois, ennen kuin ne tajuavat olevansa vain kertakäyttöorjia. 
  
Typerät lakipykälät säätävät, että kyborgit kuolevat ennen kuin ne kehittyvät liikaa. Sepä on humaania, eikös? Mutta eihän kukaan vasaralleen mitään ihmisoikeuksia vaadi. (s. 270-271)
  
Avaruusalukset taivuttavat aika-avaruutta ja puolentoista vuoden matkan aikana Maassa kuluu viisi vuotta. Tämä aiheuttaakin hiertymää Gabrielin ja hänen vaimonsa suhteeseen. Johanna olisi oikeutettu vanhenemisen estohoitohin, mutta hänen periaatteensa ovat tätä vastaan. Teknologia on siis kehittynyt, mutta esimerkiksi USB-muistitikut ovat edelleen käytössä. 
  
Koskinen on luonut teokseen useita tasoja niin hahmojen nimeämisellä kuin ihmisyyden määrittelyllä. Vaikka muutama loppupuolen kohtaus olikin hieman epätyydyttävä hienon alun jälkeen, ovat nämä tasot löydettävissä koko teoksen läpi ja nostavat teoksen vuoden parhaaksi kotimaiseksi romaaniksi.
  
Arvosana:
 
Takakannesta:
Avaruusaluksessa vihamiehet on helppo pitää lähellä
  
Syvällä 2100-luvulla kapteeni Gabriel Bonhomme XIV saa tärkeän tehtävän. Hänen on miehistöineen lennettävä Olympoksen planeetalle tukahduttamaan kyborgien kapina. Sen pitäisi olla rutiinikeikka, mutta avaruudessa ei sellaisia ole. 
  
Ongelmat alkavat heti. Alus vastaanottaa salaperäisen viestin, joka varoittaa miehistöön piiloutuneesta luopiosta. Inventaariossa miehistö löytää varastosta ylimääräisiä aseita ja pelastukapseleita. Ruokaa kuluu enemmmän kuin kuusi miehistön jäsentä syö.
  
Eikä Bonhomme itsekään ole ihan tavallinen avaruuden kiertolainen. Maan päällä hänet tunnetaan miehenä, joka tappoi Jumalan. Olympoksella ratkeaa Bonhommen oman menneisyyden salaisuuksien lisäksi koko ihmiskunnan tulevaisuus.
  
Luciferin oppipojat on kova, yllättävä matka uskon, petturuuden ja ihmisyyden ytimeen. Kiinnittäkää turvavyönne, valmistautukaa lähtökiihdytykseen sinne, mistä ei ole paluuta.
     
293 sivua, WSOY 2016
   
  
Samantyylisiä kirjoja: Beth Revis: Across the Universe - Shades of Earth, Bjørn Sortland, Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - kirja neljä: Pioneerit, J. Pekka Mäkelä: Nedut

5 kommenttia:

  1. Kuullostaa lupaavalta, pitääpä pistää ylös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin lämpimästi suositella tutustumaan. :) Vaikka tätä on kuvattu tulevaisuuteen sijoittuvaksi historialliseksi tarinaksi, minulle tämä on scifiä, joskin kirjoitettuna niin, että genreä normaalisti kavahtavatkin voivat nauttia tätä lukiessaan. Teos keskittyy ennen kaikkia ihmisyyteen ja sen monimuotoisuuteen. Koskinen on kiinnittänyt paljon huomiota nimiin ja pieniin vihjeisiin pitkin tarinaa, mikä tekikin lukemisesta todella jouhevaa ja mielenkiintoa ylläpitävää.

      Poista
  2. En tiedä sopiiko, mutta jos sopii, niin haluaisitko lisätä blogini "Arca Fabulorum - Tarina-arkku" tuonne sinun seuraamiisi blogeihin, tuonne oikealla missä on "Mielenkiintoisia blogeja".. Peace! :)
    https://arcakiraniia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Tämä oli myös minun kirjavuoteni vaikuttavimpia kotimaisia kirjoja. Minä en hirveästi lue scifiä, mutta tästä kyllä nautin kovasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kertoo paljon teoksesta. Joskus genrettäminen herättelee alan harrastajissa liikaa toivoa tai työntää pois ko. lajia inhoavia, mutta tämä tarjoaa minusta paljon niin scifin ystäville kuin niitä vähemmänkin lukeneille. Scifi tarjoaa puitteet tapahtumille, mutta ei ole itseisarvoinen.

      Poista